Miksi kaupungin keskustassa asuvia lapsiperheitä kadehditaan?

voisin miettiä miten jollakin useampilapsisella perheellä on mahdollisuus kodin hankintaan Helsingin keskustasta. Helsingin keskustan asuntojen hinnat ovat oikeasti sellaisissa sfääreissä, että hyvin harvoilla on oikeasti omilla palkkarahoilla/pankkilainalla mahkuja siellä asua. On toki niitäkin joilla on suuret tulot ja siksi varmaan arvuutellaan millaisilla palkoilla perheasunto on hankittu.

Mies kun palaa työmatkalta on meillä vakavan keskustelun paikka. Me lähdetään rivariin tai omatkotitaloon, mutta Helsingin keskusta saa jäädä.



Ja hei, joku mainitsi puistot. Meidän lapset ainakin sen verran pieniä, etten heitä voi yksin niihin lähettää. Takapihallakin saa vain isoin leikkiä kavereidensa kanssa. Rivarissa/omakotitaloalueella lapset leikkii keskenään pitkin pihoja (tai ainakin niin haaveilen).



Mä haluan pois keskustasta ja en kyllä kehoita yhtäkään lapsiperhettä tännne muuttamaan. Ehkä sitten, kun lapset lentää pesästä, niin voisimme muuttaa takaisin keskustaan.



Ja meidän palkkatuloilla ei asuttaisi keskustassa, mies saanut perintöjä. Siksi tuo muuttaminen on vääntämisen takana, jos omistaisin itse enemmän, voisin "vaatimalla vaatia" päästä täältä "kaiken" läheltä rauhaan.

Itse olen tyytyväinen elämääni rauhallisessa lähiössä, jossa on pelkästään pientaloja, ja lapsilla tilaa leikkiä ja pelata ulkona.

jollain on varaa asua juuri siellä missä itse haluaa. Oletan, että Hgin keskustassa asuvilla lapsiperheillä olisi varaa asua myös lähes missä tahansa muualla, mutta kas kun eivät halua. Että onhan tuossa kaikki ainekset kateuteen ;)



Ja komppaan jotaint tuolla ylhäällä. Asumme itse Hgissä, kehä ykkösen sisäpuolella, "hyvällä" ok-alueella ja puistot ovat todella aika tyhjät. Mutta emme halua luopua pihasta kuitenkaan, vaikka olen saletti, että keskustassa asuen lapsillamme voisi olla enemmän kavereita ihan lähellä. Uskon myös, että koulut ovat aikas hyviä siellä. Vaan eipä meillä ole varaa näihin neliöihin keskustassa.

niille ketkä kadehtii, Asuminen keskustassa (huom perheasunnossa) on oma valinta sillä samalla hinnalla saa mitä vain!



Meillä toimii niin että kesällä pääsee maalle, talvella keskustassa tosi kiva aja hyvät koulut lähellä, samoin kaikki muu. Myönnetään että perintörahat auttoi osaltaan.

asumista keskustassa sinänsä kadehdi, vaan sitä rahaa jolla sunto on ostettu.. :)

kerrostaloasunnossa arvoalueella, mutta en ole havainnut mitään ylenmääräistä kateutta. Olen aina ihmetellyt, millaisilla ihmisillä on tarve kuvitella, että heille ollaan koko ajan kauhean kateellisia.

Musta olisi ihana asua keskustassa. Mutta mies ja lapset ei tahdo ja sieltä on vaikea löytää riittävän isoa asuntoa isolle perheelle.

Mä en ole koskaan kuullut kenenkään KADEHTIVAN keskustassa asuvia lapsiperheitä.



Asun itse Helsingissä (laitakaupungilla) ja jos olis mahdollisuus (=varaa) niin voisin mielelläni asua Helsingin keskustassa. Mutta tosiaan sillä edellytyksellä että olis samankokoinen asunto (100 m2) kuin nytkin.



Mutta ei mulla mitään hinkua sinne ole - eikä varsinkaan kademieltä.

Miksi niin tekisin? Vaikka asutaan aika kaukana keskustasta (ja vieläpä kerrostalossa), en ikinä muuttaisi täältä pois. Ei tarvitse kuin katsoa ikkunasta ulos, näkee meren. On iso leikkipuisto ja kauppa. Autolla mennään sitten vaikkapa apteekkiin jne. Tämä on paljon lapsiystävällisempi paikka kuin ruuhkainen keskusta-alue. Uskaltaa päästää lapsetkin ulos ilman pelkoa että ovat heti auton alla.

Miksi olisin? Asun maalla isossa vanhassa puutalossa. Meillä on iso piha metsä vieressä. Helsingin keskustassa käyn päivittäin työn takia ja olen siellä asunutkin, mutta ei ikinä enää... Saan siitä menosta päivisin ihan tarpeeksi. Lapsiani en siellä haluaisi kasvattaa myöskään, lapset myös viihtyvät täällä landella, esim. oma hevonen kaupungissa on hankala (siis tallit on harvoin keskustassa - nyt taas ponit on omassa pihassa).



Yksi 6-henkinen tuttavaperheemme asuu keskustassa arvoalueella kalliissa ja kauniissa talossa. Ihan kiva, mutta lapset hinkuvat kokoajan pois keskustasta. Vanhemmat korostavat kulttuuritarjonnan läheisyyttä - ja käyvät missään todella harvoin (varsinkaan yhdessä), koska eivät saa lastenhoitajaa. Huoneistossa ei ole ilmastointia eikä edes parveketta, juu - ei menty viime kesänä yökylään pyynnöistä huolimatta. Vanha ihana kakluuni löytyy, mutta (jostain kumman syystä) siellä poltellaan paukkupakkasillakin vain kynttilöitä :). Autoja on perheessä kaksi ja aina valitellaan, miten hankala siitä Temppeliaukion kirkon vierestä on löytää parkkipaikkaa... Brunssilla alkavat kuulemma taas heti käydä sunnuntaisin, kunhan lapset vähän kasvavat.



Käsi ylös ne, jotka näkevät tossa jotain kadehdittavaa!

asuvaa lapsiperhettä kadehditaan.



Mutta veikkaanpa, että se, mitä loppujen lopuksi molemmissa tapauksissa kadehditaan on RAHA ja valinnanvapaus asua missä kukin haluaa.

T.maatilan emäntä korven keskeltä

koska siellä on kaikki hyvät koulut.

Me asutaan Helsingin kantakaupungissa ja isossa asunnossa. En ole vielä koskaan törmännyt kateellisiin:).

Ystäviä on täällä kaupungissa, lähikunnissa (Kauniainen, Espoo, Vantaa) sekä vähän kauempanakin. En ole kateellinen heille.

Onneksi jokainen voi tehdä asumisasiansa haluamallaan tavalla (joskus pakon sanelemanakin; hinta jne.).

Eniten mua riepoo nää kateusjutut. Ja olen sitä mieltä, että me olemme TODELLA kateellinen kansa, mistä lie johtuu. AV:lla sen näkee niin hyvin.

Toisen puolesta iloitseminen on jotenkin vierasta. Arghhhhh.

Ja vielä, nämä verotiedot ja palkkavertailut jne. on tosi ällöttävä kateudenlietsomiskeino, niin sosiaalidemokratiaa...

miksi joku kadehtisi uudessa ok-talossa asuvaa? Sellaisenhan saa kuka vaan halutessaan.

saatika sitten arkkitehdin suunnittelemaan kivitaloon hyvällä paikalla. Silti omakotitalo on ainakin tutkimusten mukaan suurimman osan suomalaisista haaveena.

36 ei tajua, miksi joku kadehtisi uudessa ok-talossa asuvaa? Sellaisenhan saa kuka vaan halutessaan.

Niitä pahvitaloja pellon reunassa uudella alueella vailla palveluja on ihan turha kadehtia.



Sellaisen voi kuka tahansa tyylitajuton pösäyttää.

kaupungin vuokrakasarmissa kerrostalossa ;-)

Ja enpä minäkään mihinkään pellolle kauas palveluista haluaisi. Onneksi ei ole tarvinnut taloa tuollaiseen paikkaan rakentaakaan.

39 no höpö höpö. Niitä pahvitaloja pellon reunassa uudella alueella vailla palveluja on ihan turha kadehtia.

Sellaisen voi kuka tahansa tyylitajuton pösäyttää.

esimerkiksi pääkaupunkiseudun uusia omakotitaloja, siellä on ehkä yksi siedettävä per 300 surkeaa.



Keskustassa muuten on aika harvassa noita vuokrakasarmeja...



Minkäs kokoinen tontti on 41:llä? 400 neliötä?