Miksi kaupungin keskustassa asuvia lapsiperheitä kadehditaan?

Yksi 6-henkinen tuttavaperheemme asuu keskustassa arvoalueella kalliissa ja kauniissa talossa. Ihan kiva, mutta lapset hinkuvat kokoajan pois keskustasta. Vanhemmat korostavat kulttuuritarjonnan läheisyyttä - ja käyvät missään todella harvoin (varsinkaan yhdessä), koska eivät saa lastenhoitajaa. Huoneistossa ei ole ilmastointia eikä edes parveketta, juu - ei menty viime kesänä yökylään pyynnöistä huolimatta. Vanha ihana kakluuni löytyy, mutta (jostain kumman syystä) siellä poltellaan paukkupakkasillakin vain kynttilöitä :). Autoja on perheessä kaksi ja aina valitellaan, miten hankala siitä Temppeliaukion kirkon vierestä on löytää parkkipaikkaa... Brunssilla alkavat kuulemma taas heti käydä sunnuntaisin, kunhan lapset vähän kasvavat.

Käsi ylös ne, jotka näkevät tossa jotain kadehdittavaa!

Me asumme isossa kerrostaloasunnossa arvoalueella, ja lapsemme ei muuttaisi täältä pois millään ilveellä. Meillä nimittäin niitä kulttuurimenoja harrastetaan paljon, ihan lapsenkin kanssa - kahdestaan mentäessä palkattiin aiemmin hoitaja kotiin, nykyisin ei enää tarvitse. Ilmastointi on laitatettu ja parvekekin on - merinäköalalla. Kakluuneja on useampi ja niissä poltellaan puuta tunnelman luomiseksi. Autoja on kaksi ja niille hallipaikat.

Elämä on just niin helppoa tai vaikeaa kuin millaiseksi sen haluaa itselleen tehdä. Ja usein toinen näkee sen elämän omien ennakkoluuloisten linssiensä läpi ihan erilaisena, riippuen siitä, haluaako yleensä nähdä vain negatiiviset puolet ja jättää näkemättä ne positiiviset :)

Mainittakoon muuten, että lapsemme harrastaa ratsastusta monta kertaa viikossa :)

jo valmiiksi, ettei tarvitse sinne erikseen lähteä.

Tontin koko on vähän vajaat 2000 neliötä.

Jos katsoo esimerkiksi pääkaupunkiseudun uusia omakotitaloja, siellä on ehkä yksi siedettävä per 300 surkeaa.

Keskustassa muuten on aika harvassa noita vuokrakasarmeja...

Minkäs kokoinen tontti on 41:llä? 400 neliötä?

Ja vielä, nämä verotiedot ja palkkavertailut jne. on tosi ällöttävä kateudenlietsomiskeino, niin sosiaalidemokratiaa...

esimerkiksi pääkaupunkiseudun uusia omakotitaloja, siellä on ehkä yksi siedettävä per 300 surkeaa.



Keskustassa muuten on aika harvassa noita vuokrakasarmeja...



Minkäs kokoinen tontti on 41:llä? 400 neliötä?

Ei tartte autoa ja suurin osa palveluista kävelymatkan päässä, niin ja se kaikista tärkein eli luonto on lähellä. Eikä tartte haistella autojen pakokaasuja pahimpina ruuhka-aikoina eikä muulloinkaan, eikä melusaastettakaan oo haitaksi asti.

ja kaikkialle pitää mennä autolla. Lähin kauppa 5km, neuvola, tk, kirjasto 10km. Joo ja luontoa lähellä, sitä samaa hoitamatonta pusikkoa riittää koko maan läpi. Luontoa, my ass.

Kuka hullu siellä haluaa kököttää jossain kannustalossa.

vanhemmista haaveilee rivarista tai omakotitalosta, tai sitten kerrostaloasumisesta paikassa, jossa on isot pihat, puistot ja hyvöt ulkoilumahdollisuudet.

Kaksi mun kaveria, joilla on 1 ja 2 lasta, asuu keskustassa ja välillä kyllä pohdin, haluaisimmeko samaa. Mutta toisaalta on niin helppoa asua rivarissa, kun alle kouluikäisetkin voivat ulkoilla itsekseen.

(kohta 5) sitä enemmän kaipaan keskustaan. Täällä lähiössä ei ole mitään ja kaikkialle on jumalaton matka.

päinvastoin!

kaupungin vuokrakasarmissa kerrostalossa ;-) Ja enpä minäkään mihinkään pellolle kauas palveluista haluaisi. Onneksi ei ole tarvinnut taloa tuollaiseen paikkaan rakentaakaan.

39 no höpö höpö. Niitä pahvitaloja pellon reunassa uudella alueella vailla palveluja on ihan turha kadehtia. Sellaisen voi kuka tahansa tyylitajuton pösäyttää.

p.s. meillä on Jämerä-kivitalo

45, no sitten voisit olla ihan hiljaa. Kuka hullu siellä haluaa kököttää jossain kannustalossa.

ennen lapsia oltais riemusta kirkuen muutettu johonkin ihanaan arvokiinteistöön kaupungin keskustaan (Tampere) mut nykyään ei tulis kuulonkaan enää nykyään. Nyt lasten kanssa en voisi kuvitellakaan mitään muuta asumismuotoa kuin tämä rakentamamme talo oman pihan kera mukavassa rauhallisessa omakotilähiössä :) mut kuin tyylillään...en tiedä kyllä ketään joka kadehtis keskustassa asuvaa lapsiperhettä.

Jostain kumman syystä omakotitalo tuntuu olevan valtaosan suomalaisista unelmien asumismuoto, ainakin kaikkien tutkimusten mukaan. Toki okt:eita on erilaisia ja sijainti on tärkeää valinnassa.

Ohi aiheen, ei täällä Helsingin kantakaupungissa kyllä vuokrakasarmeita ole:)

kaupungin vuokrakasarmissa kerrostalossa ;-) Ja enpä minäkään mihinkään pellolle kauas palveluista haluaisi. Onneksi ei ole tarvinnut taloa tuollaiseen paikkaan rakentaakaan.

39 no höpö höpö. Niitä pahvitaloja pellon reunassa uudella alueella vailla palveluja on ihan turha kadehtia. Sellaisen voi kuka tahansa tyylitajuton pösäyttää.

vähemmistössä ne, jotka haluavat asua lapsiperheenä keskustassa!

Semmoinen beessin insinöörin "rohkea" unelma. Jokapojan pahvitalo.



Ei todellakaan mitään ihmeellistä!



Tai kadehtimisen arvoista.

53 = tyhmä maalainen.

En tunne kyllä yhtäkään :D

Varsinkin jos lapsia enemmän kuin yksi.Onhan se hienoa käppäillä koiran kanssa lenkille keskustaan ja työntää vaunuja ja esitellä perhettä.Kuin että asuisit jossain kaukana ja yksin olisit.

Semmoinen beessin insinöörin "rohkea" unelma. Jokapojan pahvitalo.

Ei todellakaan mitään ihmeellistä!

Tai kadehtimisen arvoista.

Näitä palsta mamojen "yksilöllisiä" parin miljoonan arvoisia omakotitaloja sitten nähdään kaupunkien lähiöissä, joiden asemakaavassa on parhaimmillaan määrätty jopa talon väri ja valmistaja :D Tosi yksilöllisiä pakettitaloja joo.

Pahvista ei kivitaloja kuitenkaan rakenneta, luulisi "fiksun" kaupunkilaisenkin sen tietävän..

Jämerä, kannus, yks hailee. Semmoinen beessin insinöörin "rohkea" unelma. Jokapojan pahvitalo.

Ei todellakaan mitään ihmeellistä!

Tai kadehtimisen arvoista.