Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi laittaa tuntemattomalle FB-kaveripyyntö?

Vierailija
20.12.2010 |

Sain kaveripyynnön ihmiseltä, jota en tunne: emme siis koskaan ole tavanneet, puhuneet puhelimessa, mailanneet tms. Olemme eräässä samassa harrastuspiirissä, mutta tätä kautta tulemme tapaamaan vasta tammikuussa. Meillä on yksi yhteinen kaveri (tämän harrastuspiirin kautta).



Hyväksyisitkö tällaisen kaveriksi? Minä en. Outoa olla kaveri edes FB:ssä täysin tuntemattomalle. Miksei odota, että laittaa kaveripyynnön sitten kun ollaan edes kerran tavattu...

Kommentit (25)

Vierailija
1/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jättäisin sen roikkumaan sinne ja sitten kun ollan tutustuttu miettisin uudestaan hyväksyisinkö sen.

Vierailija
2/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

on tärkeintä että kaverilistala on mahd. paljon tyyppejä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitähän fb on

Vierailija
4/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monet harrastusporukat viestivät FB:ssä.

Vierailija
5/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jenkeissä on ihan tavallista että näitä kaveripyyntöjä lähetellään kaikille jonka nimenkin vain etäisesti tietää, siellä on ihan tyypillistä verkostoitua ja yrittää tutustua kaikenlaisiin ihmisiin edes jotenkuten.



Suomessa sitten vissiin on enemmänkin tämä linja että kaveriksi kelpuutetaan äiti, sisko, siskon mies ja ne pari kaveria joita nähdään muutenkin viikoittain. Muiden kanssa ei haluta olla tekemisissä ollenkaan.

Vierailija
6/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jenkeissä on ihan tavallista että näitä kaveripyyntöjä lähetellään kaikille jonka nimenkin vain etäisesti tietää, siellä on ihan tyypillistä verkostoitua ja yrittää tutustua kaikenlaisiin ihmisiin edes jotenkuten. Suomessa sitten vissiin on enemmänkin tämä linja että kaveriksi kelpuutetaan äiti, sisko, siskon mies ja ne pari kaveria joita nähdään muutenkin viikoittain. Muiden kanssa ei haluta olla tekemisissä ollenkaan.

ehkäpä eri ihmiset käyttävät facea eri tarkoituksiin? Itse en ole hyväksynyt puolituttuja, koska kirjoittelen kuitenkin henk. koht. juttuja, laitan kuvia perheestä jne. Tunnen jokaisen kaverin myös IRL. Tämä on mun tyyli :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saman nimisiä on Suomessakin vaan aika paljon.

Vierailija
8/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


ehkäpä eri ihmiset käyttävät facea eri tarkoituksiin? Itse en ole hyväksynyt puolituttuja, koska kirjoittelen kuitenkin henk. koht. juttuja, laitan kuvia perheestä jne. Tunnen jokaisen kaverin myös IRL. Tämä on mun tyyli :)

En halua tehdä mitään rajauksia tai estoja, ei vaan ole ollut aikaa.

Minusta on outoa se, että jos fb:ssä kirjoittaa jollekin, vaikka vanhalle tutulle yksityisviestin että mitä kuuluu, niin siihen ei välttämättä tule koskaan vastausta. Miksi pyytää ihmisiä kaveriksi jos ei kuitenkaan voi edes kuulumisia vaihtaa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jenkeissä on ihan tavallista että näitä kaveripyyntöjä lähetellään kaikille jonka nimenkin vain etäisesti tietää, siellä on ihan tyypillistä verkostoitua ja yrittää tutustua kaikenlaisiin ihmisiin edes jotenkuten. Suomessa sitten vissiin on enemmänkin tämä linja että kaveriksi kelpuutetaan äiti, sisko, siskon mies ja ne pari kaveria joita nähdään muutenkin viikoittain. Muiden kanssa ei haluta olla tekemisissä ollenkaan.


En halua joutua sensuroimaan itseäni, joten pääasiassa kavereitani ovat vain sellaiset, jotka tietävät minusta jo "kaiken".

Jos jossain vaiheessa tulee tarvetta ottaa enempi ihmisiä vaikka työkuvioista kavereiksi, täytyy alkaa käyttämään jakelulistoja.

ehkäpä eri ihmiset käyttävät facea eri tarkoituksiin? Itse en ole hyväksynyt puolituttuja, koska kirjoittelen kuitenkin henk. koht. juttuja, laitan kuvia perheestä jne. Tunnen jokaisen kaverin myös IRL. Tämä on mun tyyli :)

Vierailija
10/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kirjoitin näköjään tonne väliin...



Olen muuten miettinyt myös sitä, että miksi ihmisten pitää rohmuta kavereita kun eivät sitten pidä yhteyttä? Minullakin on monta tyyppiä, jotka ovat pyytäneet minua kaveriksi, eivätkä sitten ikinä kommentoi tms. Minäkään en ole kommentoinut kuin joillekin tällaisille, syynä se, että jutut eivät ole kiinnostaneet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jollain tavalla pitää tuntea, toisin sanoen, jos näkisin kaupassa niin vähintään moikkaisin. Olen myös terottanut nuorelleni, että tuntemattomia ei saa hyväksyä. Tuntuu varsinkin noiden nuorten piirissä olevan ihan yleistä, että kaikki kaveripyynnöt hyväksytään, vaikka ei tietäisi koko tyyppiä. Tällaista en ymmärrä.

Vierailija
12/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun teillä kerran on yhteinen tuttu voi olla että hänelle on tullut automaattinen ehdotus että hyväksyisi sinut kaveriksi, ehkä hänkin on vähän ihmetellyt ja hyväksynyt sen ja samalla laittanut sinulle kaveripyynnön.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei edes yritä tutustua. Haluaa vain kaveriksi, jotta olisi paljon kavereita siellä FB:ssä. Ja tahtoo vaan katsella toisten kuvia. Jos joku pyytää mua kaveriksi, niin ei kai sen tutustumisen pitäisi sit olla mun vastuulla? Vaan sen, joka on sen aloitteen tehnyt. En mä ainakaan tällaisia ihmisiä kaverikseni hyväksy.

Vierailija
14/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei edes yritä tutustua. Haluaa vain kaveriksi, jotta olisi paljon kavereita siellä FB:ssä. Ja tahtoo vaan katsella toisten kuvia. Jos joku pyytää mua kaveriksi, niin ei kai sen tutustumisen pitäisi sit olla mun vastuulla? Vaan sen, joka on sen aloitteen tehnyt. En mä ainakaan tällaisia ihmisiä kaverikseni hyväksy.


En käsitä miksi niitä kavereita pitää olla paljon jos ei niiden kanssa ole tekemisissä? Huomaa kun seuraa omia ja muiden päivityksiä, että kaikilla tykkääjät ja kommentoijat ovat aina samoja! Eli jokainen tuntuu olevan tekemisissä noin 5-10 (enintään 15) ihmisen kanssa siellä, huolimatta siitä oliko kaverilistassa 50 vai 500 henkilöä. Mitä ihmettä?

Itse olen halunnut enemmän kavereita (mulla on noin 50..) siksi, että olisi enemmän "viihdettä". Esim. päivityksiähän mulle tulee nyt aika vähän. Mutta en tiedä ketä nyt enää pyytäisin, mun kaverini ovat mun kavereita jo... Sitä paitsi tunnen paljon ihmisiä, jotka eivät ole FB:ssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotka ovat ilmeisesti tarkoitettu kaimalleni. Olemme riittävästi samannäköisiä, että pikkukuvasta voi mennä sekaisin. Kerran tuli myös pyyntö, jonka mukana oli viesti: kysyjä oli bongannut minut yhteisen kaverin listasta ja luuli toiseksi henkilöksi. Ei sattumalta olisi kyse mokasta?



Toisaalta jotkut laittavat kutsuja todella monille. Esim. nuorilla on toisinaan aivan erilainen kulttuuri tässä suhteessa. Samoin ammattinsa takia ainakin yrittäjät ja poliitikot tuntuvat laittavan kutsuja puolitutuille, jos omiin ja kavereiden kokemuksiin on luottamista.

Vierailija
16/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mullekin tuli kerran kaveripyyntö yhdeltä Etelä-Amerikkalaiselta mieheltä, jota en taatusti ole koskaan missään tavannut enkä ollut muutenkaan yhteydessä. Todennäköisesti yhteisen musiikkimaun kautta minut löytänyt. Hylkäsin pyynnön, vaikka mies oli kyllä syötävän hyvännäköinen ja sen hetkinen kaupunkikin oli Helsinki :)

Vierailija
17/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on noin 40 pelikaveria. En ole heidän kanssaan missään jutuissa muuten kuin pelien tiimoilta. "Kaverit" voi jakaa ryhmiin jolloin omat kirjoitukset ei näy esimerkiksi pelikavereille.



Todella moni ottaa niin haudan vakavasti koko fb;n ja juuri tuon "kaveruuden".

Vierailija
18/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Useissa ammateissa on molemminpuolista hyötyä suuresta verkostosta (toimittajat, poliitikot, tutkijat, yrittäjät ym.). Siitä voi olla hyötyä muillekin. Ainakin omasta kaveripiiristäni on FB:n kautta tullut työpaikkailmoituksia ja suosituspyyntöjä, tavaraa kierrätetään, kiinnostavista jutuista ja erinomaisista tarjouksista vihjataan. Lisäksi FB on nopea yhteydenpitoväline, ei tarvitse olla ajan tasalla vaihtuvista s-postiosoitteista.


En käsitä miksi niitä kavereita pitää olla paljon jos ei niiden kanssa ole tekemisissä? Huomaa kun seuraa omia ja muiden päivityksiä, että kaikilla tykkääjät ja kommentoijat ovat aina samoja! Eli jokainen tuntuu olevan tekemisissä noin 5-10 (enintään 15) ihmisen kanssa siellä, huolimatta siitä oliko kaverilistassa 50 vai 500 henkilöä. Mitä ihmettä?

Itse olen halunnut enemmän kavereita (mulla on noin 50..) siksi, että olisi enemmän "viihdettä". Esim. päivityksiähän mulle tulee nyt aika vähän. Mutta en tiedä ketä nyt enää pyytäisin, mun kaverini ovat mun kavereita jo... Sitä paitsi tunnen paljon ihmisiä, jotka eivät ole FB:ssa.

Vierailija
19/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kylläpä monella on naamakirjan ihan perustoiminnot hukassa.



Minulla on listoilla työkavereita, ihan niitä oikeita, kavereita, perheenjäseniä, harrastustuttuja ja muita tuttuja eri yhteyksistä.



En todellakaan jaa työkavereilleni mitään henkilökohtaisia juttuja vaan kaikille on laitettu oma ryhmä eikä kaikki näe mitä kirjoitan tai mitä kuvia laitan.



Monellako on vielä se käsitys että kun naamakirjassa ollaan niin kaikki on jaettava ja siksi ei ole kuin lähiperhe ja pari koulukaveria listalla?

Vierailija
20/25 |
20.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tällä harrastuspiirillä on oma keskustelufoorumi, joten sitä kautta ei ole tarvetta.



Kyse ei ole mokasta, täyskaimoja ei Suomessa minulla ole ja ko. henkilö oli vielä pyyntöön laittanut viestiksi että on ko. harrastuspiiristä. Muuten en olisi tajunnutkaan...



Juu mullakin on FB:ssä kohtuupaljon tuttuja nimenomaan verkostoitumismielessä, mutta kaikki olen sentään kasvokkain tavannut. Ainakin kerran. Jätän tosiaan tuon pyynnön roikkumaan ja palaan sitten tammikuussa asiaan;)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan seitsemän