Pärstäkerroin ja koulunumerot...

Ihan vaan tiedoksi, että kyllä se pärstäkerroin vaikuttaa myös myöhemmin työelämässäkin. Ainakin jos sillä tarkoitetaan sosiaalisuutta, iloisuutta, ulospäinsuuntautuneisuutta jne. Kaikki nuo on sellaisia ominaisuuksia, jotka antavat vaikutelman, että on kiinnostunut asioista ja innostunut tekemään. Jos on aktiivinen tunnilla, niin numero on varmasti korkeampi ja mielestäni ihan aiheesta.

Olin itse älyttömän ujo kouluaikoina. Hyvä, että uskalsin viitata tai sanoa jotain. Vasta yliopistossa sain itse luottamusta puhua, kun oli pakko. Nyt teen työtä, jossa 'joudun' kommunikoimaan erilaisten ihmisten kanssa, esittämään asioita ja huolehtimaan siitä, että asiat sujuu. Välillä se tarkoittaa sitä, että joudun oikeasti pitämään puoleni ja selvittelen tosi hankalia asioita välillä aika hankalien vastapuolten kanssa. En pärjäisi tässä työssä, jos olisin vielä samanlainen kuin lapsena.

Kannustakaa lapsianne sosiaalisuuteen ja ennen kaikkea siihen, että virheistä ei pidä lannistua, eikä niitä pidä pelätä. Moni lapsi varmasti on tunnilla hiljaa, kun pelkää vastaavansa väärin. Virheet ja epäonnistumiset on kuitenkin oppimista varten. Ja kannattaa muistaa se, ettei jollain ala-asteen numeroilla saisi olla noin suurta merkitystä. Kumpaa siis haittaa enemmän se ysi kympin sijasta: äitiä vai lasta. Kysykää opelta, että mitä vielä pitäisi osata/tehdä, jos haluaisi ysin kympiksi ja keskusteltaa sitten siitä lapsen kanssa, jos se kymppi on noin tärkeä.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:54"]

Ihan vaan tiedoksi, että kyllä se pärstäkerroin vaikuttaa myös myöhemmin työelämässäkin. Ainakin jos sillä tarkoitetaan sosiaalisuutta, iloisuutta, ulospäinsuuntautuneisuutta jne. Kaikki nuo on sellaisia ominaisuuksia, jotka antavat vaikutelman, että on kiinnostunut asioista ja innostunut tekemään. Jos on aktiivinen tunnilla, niin numero on varmasti korkeampi ja mielestäni ihan aiheesta.

Olin itse älyttömän ujo kouluaikoina. Hyvä, että uskalsin viitata tai sanoa jotain. Vasta yliopistossa sain itse luottamusta puhua, kun oli pakko. Nyt teen työtä, jossa 'joudun' kommunikoimaan erilaisten ihmisten kanssa, esittämään asioita ja huolehtimaan siitä, että asiat sujuu. Välillä se tarkoittaa sitä, että joudun oikeasti pitämään puoleni ja selvittelen tosi hankalia asioita välillä aika hankalien vastapuolten kanssa. En pärjäisi tässä työssä, jos olisin vielä samanlainen kuin lapsena.

Kannustakaa lapsianne sosiaalisuuteen ja ennen kaikkea siihen, että virheistä ei pidä lannistua, eikä niitä pidä pelätä. Moni lapsi varmasti on tunnilla hiljaa, kun pelkää vastaavansa väärin. Virheet ja epäonnistumiset on kuitenkin oppimista varten. Ja kannattaa muistaa se, ettei jollain ala-asteen numeroilla saisi olla noin suurta merkitystä. Kumpaa siis haittaa enemmän se ysi kympin sijasta: äitiä vai lasta. Kysykää opelta, että mitä vielä pitäisi osata/tehdä, jos haluaisi ysin kympiksi ja keskusteltaa sitten siitä lapsen kanssa, jos se kymppi on noin tärkeä.

[/quote]

40 jatkaa... Mulla menee ainakin hyvin työelämässä, teen työtä josta nautin ja josta olen kiinnostunut joten olen aktiivinen, sosiaalinen ja positiivinen. Projektit ja omat hommat teen vieläkin hiljaisesti ja itsenäisesti, nopeasti ja oikein ilman että kenenkään pitää kytätä aktiivisuuttani. Työskentelen tiimissä loistavasti, tiedän miten asiat hoidetaan ja olen valmis keskustelemaan tiimin muiden työntekijöiden kanssa. Teen työtä jossa haluan olla hyvä ja päästä eteenpäin, VÄHÄN eri asia kun, että opettaja kirjoittaa reissuvihkoon, että nyt pitäisi osoittaa osaamista. Se että olen hyvä työssäni osoittaa osaamista. Hyvin pärjäsin, olen edennyt urallani, saanut loistavia yhteistyökumppaneja ja mahtavia työkavereita, koska tuntiosaamisen laiskuudesta huolimatta olen tykätty ihminen, joka tekee omat hommansa. Että niin....

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:01"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:54"]

Ihan vaan tiedoksi, että kyllä se pärstäkerroin vaikuttaa myös myöhemmin työelämässäkin. Ainakin jos sillä tarkoitetaan sosiaalisuutta, iloisuutta, ulospäinsuuntautuneisuutta jne. Kaikki nuo on sellaisia ominaisuuksia, jotka antavat vaikutelman, että on kiinnostunut asioista ja innostunut tekemään. Jos on aktiivinen tunnilla, niin numero on varmasti korkeampi ja mielestäni ihan aiheesta.

Olin itse älyttömän ujo kouluaikoina. Hyvä, että uskalsin viitata tai sanoa jotain. Vasta yliopistossa sain itse luottamusta puhua, kun oli pakko. Nyt teen työtä, jossa 'joudun' kommunikoimaan erilaisten ihmisten kanssa, esittämään asioita ja huolehtimaan siitä, että asiat sujuu. Välillä se tarkoittaa sitä, että joudun oikeasti pitämään puoleni ja selvittelen tosi hankalia asioita välillä aika hankalien vastapuolten kanssa. En pärjäisi tässä työssä, jos olisin vielä samanlainen kuin lapsena.

Kannustakaa lapsianne sosiaalisuuteen ja ennen kaikkea siihen, että virheistä ei pidä lannistua, eikä niitä pidä pelätä. Moni lapsi varmasti on tunnilla hiljaa, kun pelkää vastaavansa väärin. Virheet ja epäonnistumiset on kuitenkin oppimista varten. Ja kannattaa muistaa se, ettei jollain ala-asteen numeroilla saisi olla noin suurta merkitystä. Kumpaa siis haittaa enemmän se ysi kympin sijasta: äitiä vai lasta. Kysykää opelta, että mitä vielä pitäisi osata/tehdä, jos haluaisi ysin kympiksi ja keskusteltaa sitten siitä lapsen kanssa, jos se kymppi on noin tärkeä.

[/quote]

40 jatkaa... Mulla menee ainakin hyvin työelämässä, teen työtä josta nautin ja josta olen kiinnostunut joten olen aktiivinen, sosiaalinen ja positiivinen. Projektit ja omat hommat teen vieläkin hiljaisesti ja itsenäisesti, nopeasti ja oikein ilman että kenenkään pitää kytätä aktiivisuuttani. Työskentelen tiimissä loistavasti, tiedän miten asiat hoidetaan ja olen valmis keskustelemaan tiimin muiden työntekijöiden kanssa. Teen työtä jossa haluan olla hyvä ja päästä eteenpäin, VÄHÄN eri asia kun, että opettaja kirjoittaa reissuvihkoon, että nyt pitäisi osoittaa osaamista. Se että olen hyvä työssäni osoittaa osaamista. Hyvin pärjäsin, olen edennyt urallani, saanut loistavia yhteistyökumppaneja ja mahtavia työkavereita, koska tuntiosaamisen laiskuudesta huolimatta olen tykätty ihminen, joka tekee omat hommansa. Että niin....

[/quote]

No sinä todistit juuri sen, ettei niillä ala- ja yläasteen numeroilla ole niin suurta merkitystä. Siis sen suhteen, että onko todistuksessa ysi vai kymppi. Jotenkin enemmän minua huolettaa se, että ette kai lapsillenne näytä tätä suurta pettymystä, kun ei tullutkaan kymppiä! Minä olisin todella iloinen, jos lapsellani olisi ysejä todistuksessa (ei ole lapsia). Isompi trauma siitä tulee, jos koko ajan pitäisi saada kymppejä ja olla paras.

Muuten, miten luulisit edenneesi työssäsi, jos olisit sen suhteen sisäänpäinvetäytynyt, etkä viitsisi ottaa kontaktia tiimikavereihin, koska ei huvittaisi? Kysehän on juuri siitä huvittamisesta eli jos huvittaa olla aktiivinen tunnilla, saa parempia numeroita ihan samalla tavalla kuin jos huvittaa olla osallistuva ja aktiivinen töissä, niin yleensä saa enemmän/parempia tehtäviä ja enemmän palkkaa/etenemismahdollisuuksia. Kannattaa muuten nähdä se asian toinenkin puoli: aktiivisuudella voi korvata myös pieniä puutteita tietämyspuolella. Usein esim. ongelmien selvittämiskyky on arvostetumpi kuin se, että on pää valmiiksi täynnä kaiken maailman nippelitietoa.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:14"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:01"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:54"]

Ihan vaan tiedoksi, että kyllä se pärstäkerroin vaikuttaa myös myöhemmin työelämässäkin. Ainakin jos sillä tarkoitetaan sosiaalisuutta, iloisuutta, ulospäinsuuntautuneisuutta jne. Kaikki nuo on sellaisia ominaisuuksia, jotka antavat vaikutelman, että on kiinnostunut asioista ja innostunut tekemään. Jos on aktiivinen tunnilla, niin numero on varmasti korkeampi ja mielestäni ihan aiheesta.

Olin itse älyttömän ujo kouluaikoina. Hyvä, että uskalsin viitata tai sanoa jotain. Vasta yliopistossa sain itse luottamusta puhua, kun oli pakko. Nyt teen työtä, jossa 'joudun' kommunikoimaan erilaisten ihmisten kanssa, esittämään asioita ja huolehtimaan siitä, että asiat sujuu. Välillä se tarkoittaa sitä, että joudun oikeasti pitämään puoleni ja selvittelen tosi hankalia asioita välillä aika hankalien vastapuolten kanssa. En pärjäisi tässä työssä, jos olisin vielä samanlainen kuin lapsena.

Kannustakaa lapsianne sosiaalisuuteen ja ennen kaikkea siihen, että virheistä ei pidä lannistua, eikä niitä pidä pelätä. Moni lapsi varmasti on tunnilla hiljaa, kun pelkää vastaavansa väärin. Virheet ja epäonnistumiset on kuitenkin oppimista varten. Ja kannattaa muistaa se, ettei jollain ala-asteen numeroilla saisi olla noin suurta merkitystä. Kumpaa siis haittaa enemmän se ysi kympin sijasta: äitiä vai lasta. Kysykää opelta, että mitä vielä pitäisi osata/tehdä, jos haluaisi ysin kympiksi ja keskusteltaa sitten siitä lapsen kanssa, jos se kymppi on noin tärkeä.

[/quote]

40 jatkaa... Mulla menee ainakin hyvin työelämässä, teen työtä josta nautin ja josta olen kiinnostunut joten olen aktiivinen, sosiaalinen ja positiivinen. Projektit ja omat hommat teen vieläkin hiljaisesti ja itsenäisesti, nopeasti ja oikein ilman että kenenkään pitää kytätä aktiivisuuttani. Työskentelen tiimissä loistavasti, tiedän miten asiat hoidetaan ja olen valmis keskustelemaan tiimin muiden työntekijöiden kanssa. Teen työtä jossa haluan olla hyvä ja päästä eteenpäin, VÄHÄN eri asia kun, että opettaja kirjoittaa reissuvihkoon, että nyt pitäisi osoittaa osaamista. Se että olen hyvä työssäni osoittaa osaamista. Hyvin pärjäsin, olen edennyt urallani, saanut loistavia yhteistyökumppaneja ja mahtavia työkavereita, koska tuntiosaamisen laiskuudesta huolimatta olen tykätty ihminen, joka tekee omat hommansa. Että niin....

[/quote]

No sinä todistit juuri sen, ettei niillä ala- ja yläasteen numeroilla ole niin suurta merkitystä. Siis sen suhteen, että onko todistuksessa ysi vai kymppi. Jotenkin enemmän minua huolettaa se, että ette kai lapsillenne näytä tätä suurta pettymystä, kun ei tullutkaan kymppiä! Minä olisin todella iloinen, jos lapsellani olisi ysejä todistuksessa (ei ole lapsia). Isompi trauma siitä tulee, jos koko ajan pitäisi saada kymppejä ja olla paras.

Muuten, miten luulisit edenneesi työssäsi, jos olisit sen suhteen sisäänpäinvetäytynyt, etkä viitsisi ottaa kontaktia tiimikavereihin, koska ei huvittaisi? Kysehän on juuri siitä huvittamisesta eli jos huvittaa olla aktiivinen tunnilla, saa parempia numeroita ihan samalla tavalla kuin jos huvittaa olla osallistuva ja aktiivinen töissä, niin yleensä saa enemmän/parempia tehtäviä ja enemmän palkkaa/etenemismahdollisuuksia. Kannattaa muuten nähdä se asian toinenkin puoli: aktiivisuudella voi korvata myös pieniä puutteita tietämyspuolella. Usein esim. ongelmien selvittämiskyky on arvostetumpi kuin se, että on pää valmiiksi täynnä kaiken maailman nippelitietoa.

[/quote]

Veikaan, että ihan näin vahvasti ei menisi, jos olisin töissäkin hiljainen ja kokoajana omissa oloissa. Pointti olikin se että kun löysin sen mikä itseä kiinnostaa niin sen aktiivisuuden kanssa ei tarvitse yrittää samalla lailla kun koulussa. Se vaan tulee automaattisesti kun on kiinnostunut töistään.  Koulussa hoidin hommat, koska halusin olla hyvä ja hyviä numeroita. Ei mun päivään niin vaikuttanut tykkääkö opettaja musta henkilönä vai ei, kunhan saan reilusti taidoilla ja tiedoilla ansaitsemani numeron. 

En tule vaatimaan lapseltani (vasta 5v nyt) pelkkiä kymppejä, mutta jos osaaminen on kympin tasoa ja pärstäkertoimen takia ei saa ansaitsemaansa numero niin varmasti älähdän. Jos lapsi tekee parhaansa ja saa lasin tai ysin niin olen todella ylpeä. Kunhan tekee parhaansa, yrittää, opiskelee ja saa tietoja vastaavan numeron niin saa olla tyytyväinen. En olisi hirveän ylpeä jos laiskasti opiskeleva lapsi ei tekisi hommiaan, mutta nuoleskelisi itselleen paremman numeron.  Ei todistuksen arvosanat todellakaan kerro koko totuutta, mutta jos on ahkera ja fiksu niin ansaitsee hyvät arvosanat. Sillon niistä saa olla ylpeä. 

Sekin jo vaikuttaa mitä vanhemmat tekee ja missä asemassa ovat. Mieheni on erikoislääkäri ja itse olen juristi ja esikoislapsemme kaikki aineet 9 tai 10, paitsi liikunta kasi, jossa on aika surkea.

Jos saa kokeista 8, 8+ jne on todistuksessa 9 eli hieman yläkanttiin laittavat.

Siskoni perhe taas on työläisiä, mies ajaa rekkaa ja sisko kotona ja helposti tulee se alempi numero. Esim.viime enkun kokeessa hänen tytär oli kirjoittanut pienen g:n ison sijaan, niin oli ope laittanut siitä miinuksen.

Kyllä tämä on ihan totta, miksi pitäisi tosiasia kieltää? Onhan siitäkin ollut juttua, että päiväkodeissa ns.parempien perheiden lapset saavat parempaa hoitoa ja vanhemmat asianmukaisempaa kohtelua ja asioiden tiedotusta kuin taas alemman sosiaaliluokan perheet

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:25"]

Sekin jo vaikuttaa mitä vanhemmat tekee ja missä asemassa ovat. Mieheni on erikoislääkäri ja itse olen juristi ja esikoislapsemme kaikki aineet 9 tai 10, paitsi liikunta kasi, jossa on aika surkea.

Jos saa kokeista 8, 8+ jne on todistuksessa 9 eli hieman yläkanttiin laittavat.

Siskoni perhe taas on työläisiä, mies ajaa rekkaa ja sisko kotona ja helposti tulee se alempi numero. Esim.viime enkun kokeessa hänen tytär oli kirjoittanut pienen g:n ison sijaan, niin oli ope laittanut siitä miinuksen.

Kyllä tämä on ihan totta, miksi pitäisi tosiasia kieltää? Onhan siitäkin ollut juttua, että päiväkodeissa ns.parempien perheiden lapset saavat parempaa hoitoa ja vanhemmat asianmukaisempaa kohtelua ja asioiden tiedotusta kuin taas alemman sosiaaliluokan perheet

[/quote]

Eihän ne opettajat edes tiedä mitä kaikkien lasten vanhemmat tekee. Saati sitten muista jos kerran ovat kuulleet. Ellet sitten itse tuo asiaa esille toivoen että sillä on vaikutusta. Oma työni ei todellakaan kuulu lapsen opettajille tai kavereiden vanhemmille. En todellakaan vanhempain varteissa kerro olevani lääkäri, jotta opettaja voi sitten olettaa tyttäreni myös olevan fiksu. Kyllä se tyttö saa ihan itse todistaa olevansa fiksu. 

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:25"]

Sekin jo vaikuttaa mitä vanhemmat tekee ja missä asemassa ovat. Mieheni on erikoislääkäri ja itse olen juristi ja esikoislapsemme kaikki aineet 9 tai 10, paitsi liikunta kasi, jossa on aika surkea.

Jos saa kokeista 8, 8+ jne on todistuksessa 9 eli hieman yläkanttiin laittavat.

Siskoni perhe taas on työläisiä, mies ajaa rekkaa ja sisko kotona ja helposti tulee se alempi numero. Esim.viime enkun kokeessa hänen tytär oli kirjoittanut pienen g:n ison sijaan, niin oli ope laittanut siitä miinuksen.

Kyllä tämä on ihan totta, miksi pitäisi tosiasia kieltää? Onhan siitäkin ollut juttua, että päiväkodeissa ns.parempien perheiden lapset saavat parempaa hoitoa ja vanhemmat asianmukaisempaa kohtelua ja asioiden tiedotusta kuin taas alemman sosiaaliluokan perheet

[/quote]

Eihän ne opettajat edes tiedä mitä kaikkien lasten vanhemmat tekee. Saati sitten muista jos kerran ovat kuulleet. Ellet sitten itse tuo asiaa esille toivoen että sillä on vaikutusta. Oma työni ei todellakaan kuulu lapsen opettajille tai kavereiden vanhemmille. En todellakaan vanhempain varteissa kerro olevani lääkäri, jotta opettaja voi sitten olettaa tyttäreni myös olevan fiksu. Kyllä se tyttö saa ihan itse todistaa olevansa fiksu. 

[/quote]Jostan kummasta tuntuvat tietävän. En ole itsekään  tästä puhunut, enkä edes koe, että lääkäri tai juristi olisi mikään hieno ammatti, eikä lääkäri ole automaattisesti yhtä kuin fiksu

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:59"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:25"]

Sekin jo vaikuttaa mitä vanhemmat tekee ja missä asemassa ovat. Mieheni on erikoislääkäri ja itse olen juristi ja esikoislapsemme kaikki aineet 9 tai 10, paitsi liikunta kasi, jossa on aika surkea.

Jos saa kokeista 8, 8+ jne on todistuksessa 9 eli hieman yläkanttiin laittavat.

Siskoni perhe taas on työläisiä, mies ajaa rekkaa ja sisko kotona ja helposti tulee se alempi numero. Esim.viime enkun kokeessa hänen tytär oli kirjoittanut pienen g:n ison sijaan, niin oli ope laittanut siitä miinuksen.

Kyllä tämä on ihan totta, miksi pitäisi tosiasia kieltää? Onhan siitäkin ollut juttua, että päiväkodeissa ns.parempien perheiden lapset saavat parempaa hoitoa ja vanhemmat asianmukaisempaa kohtelua ja asioiden tiedotusta kuin taas alemman sosiaaliluokan perheet

[/quote]

Eihän ne opettajat edes tiedä mitä kaikkien lasten vanhemmat tekee. Saati sitten muista jos kerran ovat kuulleet. Ellet sitten itse tuo asiaa esille toivoen että sillä on vaikutusta. Oma työni ei todellakaan kuulu lapsen opettajille tai kavereiden vanhemmille. En todellakaan vanhempain varteissa kerro olevani lääkäri, jotta opettaja voi sitten olettaa tyttäreni myös olevan fiksu. Kyllä se tyttö saa ihan itse todistaa olevansa fiksu. 

[/quote]Jostan kummasta tuntuvat tietävän. En ole itsekään  tästä puhunut, enkä edes koe, että lääkäri tai juristi olisi mikään hieno ammatti, eikä lääkäri ole automaattisesti yhtä kuin fiksu

[/quote]

Siinä olen samaa mieltä, että lääkäri tai lääkärin lapsi ei ole automaattisesti fiksu, tyttöni sattuu olemaan ihan terävä, mutta haluan,että voi todistaa sen itse, eikä että vanhempien ammatit asettavat lapsille virheellisiä odotuksia. Hyvässä tai pahassa. Rekkakuskin lapsi voi olla hyvinkin fiksu eikä olisi reilua, että vanhempien ammatti "leimaa" lapsen. 

Eräs läheinen testasi tätä. Hän teki toisen koulukaverin tehtävän ja vice versa. Läheiseni sai keskitason arvosanan, mutta tuo toinen sai parhaan mahdollisen. Kyseinen opettaja arvosti kauniita ja "laitettuja" opiskelijoita ja antoi arvosanat sen mukaan.

Olen itse tutkinut läheiseni harjoitustöitä. Ne ovat erinomaisia, mutta "maalaisena ja tavallisena tyllerönä" hän ei saanut ansaitsemaansa arvostusta.

Huonolaatuinen opettaja on huonolaatuinen opettaja. Epäilemättä näitä kelvottomia on työelämässä yhä, opettamassa ja arvostelemassa.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 08:30"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2010 klo 12:16"]

Taitaa olla jotain lapsuudentraumoja käsittelemättä.

Edelleen kouluarvostelussa pätee se, että myös tuntiaktiivisuudella on vaikutusta numeroon. Jos lapsi ei tunnilla ikinä viittaa ja muutenkin osallistuu nuivasti, niin kylllä siinä on opettajalla perustetta ihan riittämiin alentaa numeroa.

Jos taas toinen oppilas on aktiivinen ja innostunut, yhteistyöhaluinen ja yritteliäs, niin kyllä se on oikein käypä peruste nostaa arvosanaa. Eikä kyse ole siitä, että aktiivinen oppilas nuoleskelisi opettajaa. Ei opettajaa sellainen kiinnosta, vaan se että osoittaa opettajalle sen tuntiaktiivisuuden jotenkin.

Aina vaan näköjään riittää vanhempia, jotka eivät hyväksy sitä, että tuntiaktiivisuus vaikuttaa arviointiin. Sitä tuntiaktiivisuutta voi sitten kutsua muillakin nimillä, miksei vaikka pärstäkertoimeksi. Samasta asiasta kyse kuitenkin.

[/quote]

Juuri todistit että ap on oikeassa. Minusta aineiden osaaminen pitäisi tulla puhtaasti osaamisen mukaan (valtakunnalliset kokeet) ja se positiivisuus voisi olla oma erillinnen numeronsa. Oppilaan sosiaalisuudella on suhteettoman suuri painoarvo todistuksen numeroissa.

[/quote]

mutta eihän se opettaja voi arvioida oppilasta sen mukaan miten sinusta pitäisi, vaan sen pitää tehdä niinkuin sille on määrätty. Esim. kokeita ei tarvitse pitää ollenkaan, saati perustaa arviointia niihin. Testejä voi tehdä vaikka pareittain tai open avustuksella oppimiskokemuksena ja arvioinnin perustaa sitten johonkin ihan muuhun kuin siihen parin tehtävän perusteella annettuun numeroon.

jos tätä vastustatte, niin vastustakaa sitten niitä sääntöjä, joiden mukaan opettaja on velvoitettu toimimaan, eikä sitä opea joka noudattaa työssään työnantajansa sanelemia sääntöjä.

Olen tänä syksynä tavannut kaikki seiskaluokkani vanhemmat, enkä tiedä yhdenkään ammattia. Sitä tietoa ei ole tarjolla missään meille opettajille eikä yksikään vanhemmista kokenut tarpeelliseksi infota minua asiasta.

Vielä vähemmän voin tietää muiden opettamieni oppilaiden vanhempien ammattia. Opetan noin 250 oppilasta eikä aikani todellakaan edes riittäisi siihen, että selvittäisin näiden oppilaiden vanhempien taustat eikä aihe edes kiinnosta. Kirjaan ylös oppilaiden koenumerot ja muut suoritukset ja näiden mukaan annan numeron. Siinä ei tosiaankaan kiinnosta, onko isä lääkäri vai roskakuski.

Kiinnostaako lääkäriä potilaan ammatti? Hoitaako hän paremmin korkeakoulutettua kuin alemmin koulutettua? Nimittäin kun en ole koskaan tajunnut tuoda ammattiani esiin vastaanotolla.

Isossa ryhmässä jatkuva näyttö ja aktiivisuus on tokinvaikeampaa. Koenumeo ei ole ainoa, mikä vaikuttaa, jatkuva näyttö ja toiminta tunneilla on kriteerejä myös.

Ruippuu mitä opettaja painottaa.

Toki, jos on hiljainen persoona, niin ope voi huomioida sitä koetta enemmän?

Ja voihan siitä keskustella, että oppilas on ujo. Että muita näyttöjä?

Todennäköisesti se iloisempi ja avoin oppilas on ollut aktiivisempi tunneilla ja siitä syystä hänen numeronsa on parempi. Hiljainen mököttäjä ei ole osallistunut tunneilla ja siitä syystä hänen numeronsa on huonompi. 

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:14"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:01"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:54"]

Ihan vaan tiedoksi, että kyllä se pärstäkerroin vaikuttaa myös myöhemmin työelämässäkin. Ainakin jos sillä tarkoitetaan sosiaalisuutta, iloisuutta, ulospäinsuuntautuneisuutta jne. Kaikki nuo on sellaisia ominaisuuksia, jotka antavat vaikutelman, että on kiinnostunut asioista ja innostunut tekemään. Jos on aktiivinen tunnilla, niin numero on varmasti korkeampi ja mielestäni ihan aiheesta.

Olin itse älyttömän ujo kouluaikoina. Hyvä, että uskalsin viitata tai sanoa jotain. Vasta yliopistossa sain itse luottamusta puhua, kun oli pakko. Nyt teen työtä, jossa 'joudun' kommunikoimaan erilaisten ihmisten kanssa, esittämään asioita ja huolehtimaan siitä, että asiat sujuu. Välillä se tarkoittaa sitä, että joudun oikeasti pitämään puoleni ja selvittelen tosi hankalia asioita välillä aika hankalien vastapuolten kanssa. En pärjäisi tässä työssä, jos olisin vielä samanlainen kuin lapsena.

Kannustakaa lapsianne sosiaalisuuteen ja ennen kaikkea siihen, että virheistä ei pidä lannistua, eikä niitä pidä pelätä. Moni lapsi varmasti on tunnilla hiljaa, kun pelkää vastaavansa väärin. Virheet ja epäonnistumiset on kuitenkin oppimista varten. Ja kannattaa muistaa se, ettei jollain ala-asteen numeroilla saisi olla noin suurta merkitystä. Kumpaa siis haittaa enemmän se ysi kympin sijasta: äitiä vai lasta. Kysykää opelta, että mitä vielä pitäisi osata/tehdä, jos haluaisi ysin kympiksi ja keskusteltaa sitten siitä lapsen kanssa, jos se kymppi on noin tärkeä.

[/quote]

40 jatkaa... Mulla menee ainakin hyvin työelämässä, teen työtä josta nautin ja josta olen kiinnostunut joten olen aktiivinen, sosiaalinen ja positiivinen. Projektit ja omat hommat teen vieläkin hiljaisesti ja itsenäisesti, nopeasti ja oikein ilman että kenenkään pitää kytätä aktiivisuuttani. Työskentelen tiimissä loistavasti, tiedän miten asiat hoidetaan ja olen valmis keskustelemaan tiimin muiden työntekijöiden kanssa. Teen työtä jossa haluan olla hyvä ja päästä eteenpäin, VÄHÄN eri asia kun, että opettaja kirjoittaa reissuvihkoon, että nyt pitäisi osoittaa osaamista. Se että olen hyvä työssäni osoittaa osaamista. Hyvin pärjäsin, olen edennyt urallani, saanut loistavia yhteistyökumppaneja ja mahtavia työkavereita, koska tuntiosaamisen laiskuudesta huolimatta olen tykätty ihminen, joka tekee omat hommansa. Että niin....

[/quote]

No sinä todistit juuri sen, ettei niillä ala- ja yläasteen numeroilla ole niin suurta merkitystä. Siis sen suhteen, että onko todistuksessa ysi vai kymppi. Jotenkin enemmän minua huolettaa se, että ette kai lapsillenne näytä tätä suurta pettymystä, kun ei tullutkaan kymppiä! Minä olisin todella iloinen, jos lapsellani olisi ysejä todistuksessa (ei ole lapsia). Isompi trauma siitä tulee, jos koko ajan pitäisi saada kymppejä ja olla paras.

Muuten, miten luulisit edenneesi työssäsi, jos olisit sen suhteen sisäänpäinvetäytynyt, etkä viitsisi ottaa kontaktia tiimikavereihin, koska ei huvittaisi? Kysehän on juuri siitä huvittamisesta eli jos huvittaa olla aktiivinen tunnilla, saa parempia numeroita ihan samalla tavalla kuin jos huvittaa olla osallistuva ja aktiivinen töissä, niin yleensä saa enemmän/parempia tehtäviä ja enemmän palkkaa/etenemismahdollisuuksia. Kannattaa muuten nähdä se asian toinenkin puoli: aktiivisuudella voi korvata myös pieniä puutteita tietämyspuolella. Usein esim. ongelmien selvittämiskyky on arvostetumpi kuin se, että on pää valmiiksi täynnä kaiken maailman nippelitietoa.

[/quote]

Kyllä niillä ala- ja yläasteen numeroilla ON merkitystä. Jos lapsi kokee 9 vuoden ajan olevansa epäonnistunut siksi, että osaa kyllä asian, mutta ei halua olla suuna päänä luokassa, se on aikamoinen kivireki. Epäoikeudenmukaisuuden kokeminen on huono asia.

niin kauan kuin meillä ei ole erilaisia vuositestejä, graduate testejä jne niin kuin ulkomailla, ei arviointi voi perustua muuhun kuin ammattitaitoisen opettajan jokapäiväiseen havaintoihin tunneilta ja kokeisiin jne. En halua ylppäreitä peruskouluun! Olisi kuitenkin erittäin tärkeää uusissa opseissa antaa tarkemmat ohjeet arviointeihin kaikissa oppiaineissa jotta arviointi valtakunnallisesti olisi jotenkin vertailukelpoista. Nythän erot ovat suuret. Pälttöarviointi siis oikeudenmukaiseksi tarkoilla ohjeilla ja lisäksi siis tarvitaan ehdottomasti opettajan kokonaisvaltaiset huomiot oppilaan osaamisesta. T. Yläkoulun ope

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:02"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:59"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:25"]

Sekin jo vaikuttaa mitä vanhemmat tekee ja missä asemassa ovat. Mieheni on erikoislääkäri ja itse olen juristi ja esikoislapsemme kaikki aineet 9 tai 10, paitsi liikunta kasi, jossa on aika surkea.

Jos saa kokeista 8, 8+ jne on todistuksessa 9 eli hieman yläkanttiin laittavat.

Siskoni perhe taas on työläisiä, mies ajaa rekkaa ja sisko kotona ja helposti tulee se alempi numero. Esim.viime enkun kokeessa hänen tytär oli kirjoittanut pienen g:n ison sijaan, niin oli ope laittanut siitä miinuksen.

Kyllä tämä on ihan totta, miksi pitäisi tosiasia kieltää? Onhan siitäkin ollut juttua, että päiväkodeissa ns.parempien perheiden lapset saavat parempaa hoitoa ja vanhemmat asianmukaisempaa kohtelua ja asioiden tiedotusta kuin taas alemman sosiaaliluokan perheet

[/quote]

Eihän ne opettajat edes tiedä mitä kaikkien lasten vanhemmat tekee. Saati sitten muista jos kerran ovat kuulleet. Ellet sitten itse tuo asiaa esille toivoen että sillä on vaikutusta. Oma työni ei todellakaan kuulu lapsen opettajille tai kavereiden vanhemmille. En todellakaan vanhempain varteissa kerro olevani lääkäri, jotta opettaja voi sitten olettaa tyttäreni myös olevan fiksu. Kyllä se tyttö saa ihan itse todistaa olevansa fiksu. 

[/quote]Jostan kummasta tuntuvat tietävän. En ole itsekään  tästä puhunut, enkä edes koe, että lääkäri tai juristi olisi mikään hieno ammatti, eikä lääkäri ole automaattisesti yhtä kuin fiksu

[/quote]

Siinä olen samaa mieltä, että lääkäri tai lääkärin lapsi ei ole automaattisesti fiksu, tyttöni sattuu olemaan ihan terävä, mutta haluan,että voi todistaa sen itse, eikä että vanhempien ammatit asettavat lapsille virheellisiä odotuksia. Hyvässä tai pahassa. Rekkakuskin lapsi voi olla hyvinkin fiksu eikä olisi reilua, että vanhempien ammatti "leimaa" lapsen. 
[/quote]Hurskaasti voimme myös väittää ettei meihin aikuisiin vaikuta toisen ihmisen työpaikka tai työttömyys! Totta helvetissä se vaikuttaa ja todella leimaavasti vielä! Tämä ohiksena mutta ihmissuhteet ovat monensuuntaisia. Kyllähän opettajistakin heitätte mitä tahansa sheissea kun ette tiedä mitä se arkinen temuaminen 20 murkun kanssa on! Sopii tulla koittamaan. Arvioinnin pitäisi olla oikeudenmukaista ja siihen pyrin. Sen verran ammattietiikkaa ja -ylpeyttä on ja niin on kollegoilla jotka tunnen.

Kyllä pärstäkerroin vaikuttaa paljonkin arvostelussa. Itselläni oli yläasteella opettaja, joka vain yksinkertaisesti inhosi minua. Olin aina tunneilla normaalisti, tein läksyni joka kerta enkä lintsannut. Silti opettaja keksi haastaa riitaa vaikka mistä ja arvosteli kokeeni todella rankalla kädellä verrattuna muihin. 

Olin myös kiusattu oppilas, ja kiusaajani saattoivat huudella jopa luokkahuoneessa loukkauksia ja halventavia nimityksiä. Opettajaa ei kiinnostanut pätkän vertaa, ja jos joskus uskaltauduin puolustamaan itse itseäni huutamalla takaisin, jouduin saman tien puhutteluun. 

Onneksi en ole opettaja, saattaisin varmaan itsekin ex-kiusaajieni kaltaisten kakaroiden kohdalla arvostella kovemmalla asteikolla. 

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:47"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 11:02"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:59"] [quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:32"] [quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:25"] Sekin jo vaikuttaa mitä vanhemmat tekee ja missä asemassa ovat. Mieheni on erikoislääkäri ja itse olen juristi ja esikoislapsemme kaikki aineet 9 tai 10, paitsi liikunta kasi, jossa on aika surkea. Jos saa kokeista 8, 8+ jne on todistuksessa 9 eli hieman yläkanttiin laittavat. Siskoni perhe taas on työläisiä, mies ajaa rekkaa ja sisko kotona ja helposti tulee se alempi numero. Esim.viime enkun kokeessa hänen tytär oli kirjoittanut pienen g:n ison sijaan, niin oli ope laittanut siitä miinuksen. Kyllä tämä on ihan totta, miksi pitäisi tosiasia kieltää? Onhan siitäkin ollut juttua, että päiväkodeissa ns.parempien perheiden lapset saavat parempaa hoitoa ja vanhemmat asianmukaisempaa kohtelua ja asioiden tiedotusta kuin taas alemman sosiaaliluokan perheet [/quote]     Eihän ne opettajat edes tiedä mitä kaikkien lasten vanhemmat tekee. Saati sitten muista jos kerran ovat kuulleet. Ellet sitten itse tuo asiaa esille toivoen että sillä on vaikutusta. Oma työni ei todellakaan kuulu lapsen opettajille tai kavereiden vanhemmille. En todellakaan vanhempain varteissa kerro olevani lääkäri, jotta opettaja voi sitten olettaa tyttäreni myös olevan fiksu. Kyllä se tyttö saa ihan itse todistaa olevansa fiksu.  [/quote]Jostan kummasta tuntuvat tietävän. En ole itsekään  tästä puhunut, enkä edes koe, että lääkäri tai juristi olisi mikään hieno ammatti, eikä lääkäri ole automaattisesti yhtä kuin fiksu [/quote]     Siinä olen samaa mieltä, että lääkäri tai lääkärin lapsi ei ole automaattisesti fiksu, tyttöni sattuu olemaan ihan terävä, mutta haluan,että voi todistaa sen itse, eikä että vanhempien ammatit asettavat lapsille virheellisiä odotuksia. Hyvässä tai pahassa. Rekkakuskin lapsi voi olla hyvinkin fiksu eikä olisi reilua, että vanhempien ammatti "leimaa" lapsen.  [/quote]Hurskaasti voimme myös väittää ettei meihin aikuisiin vaikuta toisen ihmisen työpaikka tai työttömyys! Totta helvetissä se vaikuttaa ja todella leimaavasti vielä! Tämä ohiksena mutta ihmissuhteet ovat monensuuntaisia. Kyllähän opettajistakin heitätte mitä tahansa sheissea kun ette tiedä mitä se arkinen temuaminen 20 murkun kanssa on! Sopii tulla koittamaan. Arvioinnin pitäisi olla oikeudenmukaista ja siihen pyrin. Sen verran ammattietiikkaa ja -ylpeyttä on ja niin on kollegoilla jotka tunnen.

[/quote]

Tietenkin leimaa, mutta eikö juuri pitäisi pyrkiä siihen että ei vaikuttaisi. Kyllä mä arvostelen ihmisiä ihan muiden asioiden perusteella kuin missä työssä on. Lääkärissä kaikki saa samanlaista hoitoa, en kysele ammatteja, tietenkin osan saa selville haluamattaan. Tähän aiheeseen vielä, uskon, että opettajilla on kädet täynnä muutenkin ilman, että aletaan ottamaan vanhempien vuosituloja ja ammatteja ja harratuksia ja poliittisia näkemyksiä mukaan arvosteluun. Suomen koulusysteemi on yksi parhaista VAIKKA parantamisen varaa on, että sinänsä luotan kyllä opettajien ammattitaitoon. Pärstäkerroin silti on tosi juttu, ja niin se on elämässä muutenkin. Jollain tapaa se on aina ongelma.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 18:58"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 18:32"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2010 klo 12:05"]En osaa objektiivisesti arvioida lapsen miellyttävyyttä/epämiellyttävyyttä, negatiivinen on kyllä. Englannin kokeista kokeista 10, 10-, pistareista kaikista 10, kirjoitelmasta paras mahdollinen arviointi. Puhuu, kirjoittaa ja ymmärtää kieltä erittäin hyvin. Luokan ka ollut 7,7 ja 7.8. Lukuaineista kokeet 9-9 1/2-> numerot 8.

Arvosanaan ei vaikuta oppilaan ulkonäkö mutta asenne oppiaineeseen, työskentely ko oppiaineen tunneilla esim mää ossaan nää kaikki jo ei mun tarvi näitä tehä- tyylinen juputus automaattisesti laskee täydellisesti kokeissa pärjäävän oppilaan numeron kympistä ysiin. Käytös ei laske oppiaineitten arvosanoja mutta se että toiminta ei keskity oppiaineeseen kylläkin esim luokkarovereihin tunnilla kohdistuva vähättely ja irvailu, kännykän näpräily oppitunnilla sekä ikävän ilmapiirin lietsominen. Kympin oppilas osaa kaiken ja lisäksi tekee paljon lisänäyttöjä sekä luo ryhmään oppimista innostavaa oloa. Ei myöhästy sekä kirjat vihkot kynät jne on aina mukana sekä tehtävät tehtynä ja palauttaa kotiesseet jne silloin kun pitääkin.

Olen aina ihmetellyt miksi meillä on olemassa käytsönumero erikseen, kun käytö kuitenkin arvioidaan joka aineessa erikseen. Miksi ihmeessä taidot ei ole se josta arvosana tulee. Asenne voi olla täysi paska, mutta oppilaan tiedot silti täydelliset. Miksi tällöin oppilasta ei kannusteta hyvällä numerolla? Käytös kun arvioidaan omalla arvosanalla?
käytösnumerolla ei ole mitään merkitystä! Se ei tule edes peruskoulun päättötodistukseen eli aivan pellenumero. Asenne työntekoon, tuntiaktiivisuus, huolellinen työnteko ja työn laatu kuuluvat olennaisesti arviointiin. Muutenhan peruskoulun vois suorittaa kotoa käsin kirjatentteihin. Ylimielinen vähättelevä asenne näkyy kyllä monin tavoin suorituksissa joten ei kannata tosiaan kuvitella että arviointia supistettaisiin. Päinvastoin, tulevassa opsissa sosiaaliset ja kommunikaatiotaidot ovat aivan keskiössä. Itseäkin vähän hirvittää miten tuppisuut tulee toimeen.

Kokeista jos tulee ysejä ja kymppejä niin ok. Yo todistus kertoo sitten totuuden.

Noin kymmenen oppilaan erkkaluokassa on todella vaikea arvostella oppilaita pärstäkertoimen mukaan. On jo suuri ilon hetki, että joku vaivautuu ottamaan kynän käteensä ja tekemään joskus jotakin.  Muutamat tuskin käyvät koulussa ja aina on yksi, jonka koulupäivät kuluvat käytävällä sekavia puhuen avustajan kanssa. Mitään ei ole tehtävissä, vaikka lasut, asiantuntijat, siis ihan kaikki on valjastettu erkkaoppilaiden eduksi ja hyödyksi. Siihen päälle vielä kaikkea ymmärtävät naapuriluokkien nuoret naisopet, joiden mielestä pitää osoittaa suurta hyväksyntää haistattelijalle vielä toukokuussakin.

Sitten oppilailla alkaa, ihan oikeasti, kyyneleet valumaan, kun oppiaineista annetaan armosta viitosia. Luokalta pääsee, koska ihan kaikkia ei vaan jakseta roikottaa enää uudelleen samalla luokalla ja vaivoina. 

Oppilaat menevät kotiin ja väittävät, miten ope syrjii juuri minua. Vanhemmat se päästää vastuustaan ja velvollisuuksistaan kasvattajina, sillä, huraa, löytyi syyllinen haastavan lapsen käytökselle. Se ope, joka päättää numerot ihan vaan pärstäkertoimen mukaan. Huoltaja ei muista yhtään, mitä Wilmassa oli lukuvuoden aikana viestejä, toiveita, ehdotuksia, palautetta oppilaasta.