Pärstäkerroin ja koulunumerot...

positiiviset ihmiset luokitellaan lähes automaattisesti pätevämmiksi kuin varautuneet ja hiljaiset... Iloisesta ihmisestä on helpompi pitää ja nähdä hänet positiivisemmassa valossa.

Kutosella meni näin (numerot jo wilmassa). Poikani sai kymppejä historiasta. Numero yhdeksän.



Kaverin tyttö luokalta sai ysejä historiasta, numero kymppi.



Kyseessä naisopettaja, kenellä itsellä tyttölapsia pelkästään ja on sitä mieltä, että kaikki murkkupojat on häiriköitä ja luusereita.



Sillä nyt ei ole väliä, koska tiedän jo ennestään, että yläasteella nämä hommat muuttuu ja numerot tulevat oikeudenmukaisesti. Jo vanhastaan olen nähnyt, että näiden kympin tyttöjen todistukset tipahtaa rutkasti yläasteella kun perusteena on oikea kouluoppiminen.

En osaa objektiivisesti arvioida lapsen miellyttävyyttä/epämiellyttävyyttä, negatiivinen on kyllä. Englannin kokeista kokeista 10, 10-, pistareista kaikista 10, kirjoitelmasta paras mahdollinen arviointi. Puhuu, kirjoittaa ja ymmärtää kieltä erittäin hyvin. Luokan ka ollut 7,7 ja 7.8. Lukuaineista kokeet 9-9 1/2-> numerot 8.

Ja enkusta siis 9.

Poikani ei nuoleskellut opettajia yläkoulussa. Osaaminen 7-8 välissä. Numerot alakanttiin.

Heikompilahjainen tyttö, joka osaa nuoleskella saa numerot yläkanttiin - osaminen 7-8 välissä.



Kehotin poikaani mielistelemään, mutta kundi sanoi ettei siihen ala. Toisaalta hyvä - todistuksen kannalta huono.



Poika ei mennyt lukioon todistuksen takia. Tämä tyttö meni. Tyttö ei pärjääkään siellä, koska lukiossa ei mielistely auta.



Olen opettajan lapsi itse ja sisareni on opo. Ja kyllä. Tiedän, että pärstäkertoimella mennään!

Lapsi aivan masentunut numeroistaan.



Toisella numerot reilustikin yläkanttiin. Osaamisen taso heikompaa, mutta innokas on.



Taitaa olla tämä innokkuus ja positiivisuus avainsana numeroiden nousuun!



Ja tosiaankin, näinhän se menee työelämässäkin. Harmittaa vaan, että kaikki eivät ole persoonaltaan samanlaisia...

Taitaa olla jotain lapsuudentraumoja käsittelemättä.



Edelleen kouluarvostelussa pätee se, että myös tuntiaktiivisuudella on vaikutusta numeroon. Jos lapsi ei tunnilla ikinä viittaa ja muutenkin osallistuu nuivasti, niin kylllä siinä on opettajalla perustetta ihan riittämiin alentaa numeroa.



Jos taas toinen oppilas on aktiivinen ja innostunut, yhteistyöhaluinen ja yritteliäs, niin kyllä se on oikein käypä peruste nostaa arvosanaa. Eikä kyse ole siitä, että aktiivinen oppilas nuoleskelisi opettajaa. Ei opettajaa sellainen kiinnosta, vaan se että osoittaa opettajalle sen tuntiaktiivisuuden jotenkin.



Aina vaan näköjään riittää vanhempia, jotka eivät hyväksy sitä, että tuntiaktiivisuus vaikuttaa arviointiin. Sitä tuntiaktiivisuutta voi sitten kutsua muillakin nimillä, miksei vaikka pärstäkertoimeksi. Samasta asiasta kyse kuitenkin.

Harmittaa vaan, että kaikki eivät ole persoonaltaan samanlaisia...

Tuntiaktiivisuus ei tarkoita sitä, että on koko ajan suuna päänä häiriköimässä tuntia. Vaan hiljainenkin voi pärjätä tässä lajissa ihan yhtä helposti. Kyllä hiljainenkin osaa viitata ja vastata. Hiljainen voi osoittaa yhteistyökykyä tekemällä annetut tehtävät ja ryhtymällä hommiin ilman vastaväitteitä, kun tehtävä on annettu.

Touhukkaampi taas voi osoittaa aktiivisuutta ihan sillä samalla viittaamisella. Hän on ehkä vahvoilla puhetehtävissä ja esitelmissä, joissa voi osoittaa innokkuuttaan. Hän saattaa osoittaa aktiivisuuttaan esittämällä myös kysymyksiä opettajalle.

Ja niin edelleen. Ei lapsen persoona tuomitse häntä johonkin tiettyy rooliin. Jokaiseen persoonallisuuden piirteeseen kuuluu hyviä puolia. Vanhempana voit auttaa lasta näkemään ne hyvät puolensa, jotta lapsi oppii käyttämään niitä hyödykseen.

Tyttö sosiaalinen, iloinen, ahkera. Poika hiljainen, syrjäänvetäytyvä, varovainen. Kokeista suunnilleen samat numerot, tuntiosaaminen suunnilleen sama (poika viittaa eli osoittaa osaavansa, mutta ei huutele välikommentteja, vaikka tietäsi oikean vastauksen).



Molemmilla samat numerot todistuksessa.



Oma päätelmäni on, että naamalla ei ole vaikutusta, jos numerot 9 tai 10.

ja tulee vaikuttamaan jatkossakin.



Mutta ei se ole pelkästään noin, että iloiset ja positiiviset saavat hyviä, se raja on häilyvämpi ja syyt ovat erilaiset, riippuu paljon opettajasta.



Oma tytär on tästä hyvä esimerkki, eräs ope ei hänestä paljoakaan välittänyt ja se näkyi numeroissa, nyt taas hänellä on opettajina sellaisia paljon, jotka taas arvostavat tytön rauhallisuutta ja tietynlaista kunnianhimoa, joten ei ihme, että todistus oli kymppejä pullollaan, tosin on kokeetkin menneet hyvin.

Mutta entinen opettaja ei olisi noin montaa kymppiä antanut.

Eli lapsesi "pitää" toisesta opettajasta enemmän ja oppii siten paremmin. Opettajan opetusmetodit uppoavat lapseesi paremmin.

Ei siis saata olla lainkaan kyse siitä miten opettaja tyttäresi näkee.

ja tulee vaikuttamaan jatkossakin. Mutta ei se ole pelkästään noin, että iloiset ja positiiviset saavat hyviä, se raja on häilyvämpi ja syyt ovat erilaiset, riippuu paljon opettajasta. Oma tytär on tästä hyvä esimerkki, eräs ope ei hänestä paljoakaan välittänyt ja se näkyi numeroissa, nyt taas hänellä on opettajina sellaisia paljon, jotka taas arvostavat tytön rauhallisuutta ja tietynlaista kunnianhimoa, joten ei ihme, että todistus oli kymppejä pullollaan, tosin on kokeetkin menneet hyvin. Mutta entinen opettaja ei olisi noin montaa kymppiä antanut.

Eli lapsesi "pitää" toisesta opettajasta enemmän ja oppii siten paremmin. Opettajan opetusmetodit uppoavat lapseesi paremmin. Ei siis saata olla lainkaan kyse siitä miten opettaja tyttäresi näkee.

ja tulee vaikuttamaan jatkossakin. Mutta ei se ole pelkästään noin, että iloiset ja positiiviset saavat hyviä, se raja on häilyvämpi ja syyt ovat erilaiset, riippuu paljon opettajasta. Oma tytär on tästä hyvä esimerkki, eräs ope ei hänestä paljoakaan välittänyt ja se näkyi numeroissa, nyt taas hänellä on opettajina sellaisia paljon, jotka taas arvostavat tytön rauhallisuutta ja tietynlaista kunnianhimoa, joten ei ihme, että todistus oli kymppejä pullollaan, tosin on kokeetkin menneet hyvin. Mutta entinen opettaja ei olisi noin montaa kymppiä antanut.

olen silti sitä mieltä, että pärstäkerrointa on edelleen koulumaailmassa kuten työelämässäkin ja niin tulee jatkumaan.

surullista, mutta totta. Yritä ap vaan tsempata lastasi ja kertoa, että pitkässä juoksussa ainoastaan osaaminen on se millä on merkitystä ei numeroilla.

Missä muuten todistukset on jo annettu, kun ne annetaan yleensä viimeisenä koulupäivänä, vai onko teillä loma jo alkanut?

Niistä päätetään kuntakohtaisesti, eivätkä ajat suinkaan ole koko Suomessa samat.

Missä muuten todistukset on jo annettu, kun ne annetaan yleensä viimeisenä koulupäivänä, vai onko teillä loma jo alkanut?

Missä muuten todistukset on jo annettu, kun ne annetaan yleensä viimeisenä koulupäivänä, vai onko teillä loma jo alkanut?

ja saatiin todistukset. Ne kun yleensä annetaan viimeisenä koulupäivänä!

Varsinkin ala-asteella, kun on vähemmän opettajia, on suuri merkitys sillä mitä mieltä opettaja on lapsesta.



Tyttäreni sai molemmista historiankokeista 10. Välikokeita, pistokokeita, esitelmiä yms. ei ollut. Todistuksessa numero oli kuitenkin 8. Soitin tästä opettajalle ja kysyin syytä kahden numeron laskemiseen. Opettaja keksi listan tekosyitä, kuten huono käsiala (muissa aineissa, jota sama opettaja opettaa ja muut opttajat eivät asiasta ole kritisoineet), mahanmurinaa ja hikkaa esiintyi liian usein ja se häiritsi muiden keskittymistä sekä aktiivisuuden puute (oli viitannut kaksi kertaa vähemmän kuin muut oppilaat luokassa).



En tiedä miten muut ajattelevat asian mutta mielestäni tässä oli kyse ihan puhtaasti siitä surullisen kuuluisasta pärstäkertoimesta.

Oisko tuon asian voinut kysyä joulun jälkeen, vai oletitko, että opettaja nostaisi numerot, jotta saisit hyvän joulumielen. Nyt ainakin sinulla on maine vittumaisena ja neuroottisena vanhempana, joka soittelee opettajille lomille! Ja lapsesi kärsii lisää...

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 09:36"]

Pärstäkerroinvaikutus on ihan selvä. Meidän lastenkin koulussa (joka on tuloksilla mitaten Suomen parhaimmistoa) on ollut ihan seinällä nähtävänä keskeisimmät arvostelukriteerit, joista top 3 = Pärstäkerroin, pärstäkerroin ja pärstäkerroin. Onneksi lapsilla on ollut pärstäkertoimet kunnossa ja hyvässä koulussa sentään oppimistakin on tapahtunut: säälittää niitä landekoulujen kultamussuja, jotka saavat numeronsa ilman osaamista. Ensimmäinen tipahdus tulee ylioppilaskirjoituksissa, toinen jatko-opintoihin hakeutuessa ja kolmas siinä vaiheessa, kun pitäisi rutistaa gradu kasaan.

Nythän on tutkinnan alla se, miten pärstäkertoimen vaikutusta ainearvosanoissa vähennettäisiin. Kun asuimme USAssa, siellä koulun arvostelukriteerit joka aineessa kerrottiin kaikille lukuvuoden alussa ja siellä ne olivat järjestään kotitehtävät, pistokokeet, isommat kokeet, osavaltion kokeet ja projektit. Näin se minusta pitäisi meilläkin olla, osaamisen pitäisi ratkaista. Huomionarvoista tuossa oli, että koulun projekteissa oli aina useita vaihtoehtoja, joista löytyi jokaiselle omiin vahvuuksiin, mukaan lukien kädentaitoihin ja taideosaamiseen,  sopivia. 

Pärstäkertoimelle voi antaa yksin ihan oman arvosanan, jos se niin hirveän tärkeä on. 

[/quote]

Turhaan säälit. Mä olen tuollainen "landekoulun kultamussu". Koko koulun ajan keskiarvo oli noin 9. Kirjoitin tasoiseni E:n paperit, pääsin heti sisään haluamalleni linjalle Helsingin yliopistoon ja gradustakin napsahti E. Enkä ollut ainoa. Ihan samalla tavoin oli kaikilla meidän "landekoulun kultamussuilla".

Ei maalla oleva koulu automaattisesti tarkoita, ettei numeroiden etene tarvitse tehdä töitä ja ne eivät olisi ansaittuja. Ja vastaavasti ei kaupungin koulussa oleskelu tarkoita, että tarvisi.

Lisäksi en todellakaan haikaile tuollaista Yhdysvaltojen systeemiä, kun otetaan huomioon kuinka huonosti USAn koulut ovat pärjänneet PISAssa ja kaikissa muissakin kansainvälisissä testeissä. Kyllä tämä meidän systeemimme tuottaa huomattavan paljon parempia tuloksia, joten miksi lähtisimme kopioimaan meitä huonommin pärjääviä?

Voin sanoa ison lukion opettajana, ettei paljoa ehdi pärstäkertoimia miettiä. Opetusryhmässä on melkein poikkeuksetta yli 30 oppilasta ja oppilaat vaihtuvat melkein täysin aina seuraavalle kurssille siirryttäessä. Yksi kurssi sisältää 16-18 kappaletta 75minuutin oppitunteja, joten ei tuossa vaan mitenkään ehdi miettimään tykkääkö jonkun naamasta vai ei. Arvosanat määräytyvätkin siis täysin suoritusten perusteella: kurssikoe, pistarit, esitelmät sekä muut kurssilla palautettavat kirjalliset työt. Kokeetkin korjaan liukuhihnamenetelmällä katsomatta edes kenen koetta korjaan milloinkin eli siinäkään ei mitään pärstäkertoimia tule mukaan touhuun.

Ainoa poikkeus tähän on koearvosana 9,5, joka ei mulla automaattisesti pyöristy kymppiin. Tällaisen rajatapauksen on täytynyt edes sen verran osoittaa kiinnostutta ainetta kohtaan, että nimi on jäänyt mulle mieleen ahkeran viittaamisen ansiosta tai sitten kaiken muun näytön on täytynyt olla kympin tasoista.

Silti olen meidänkin koulussa kuullut oppilaiden mutisevan, että "se ope ei vaan tykkää mun naamasta, niin siksi meni niin huonosti". Ja tämä ei ole käytännössä mahdollista, sillä kaikilla kollegoillani homma toimii samalla tavoin kuin mulla. Kai oppilaat yrittävätkin tuolla selitellä itselleen huonoja arvosanoja: opettajien syyttely on helpompaa kuin peiliin katsominen.