Pärstäkerroin ja koulunumerot...

Vierailija kirjoitti:

Poikani ei nuoleskellut opettajia yläkoulussa. Osaaminen 7-8 välissä. Numerot alakanttiin.

Heikompilahjainen tyttö, joka osaa nuoleskella saa numerot yläkanttiin - osaminen 7-8 välissä.

Kehotin poikaani mielistelemään, mutta kundi sanoi ettei siihen ala. Toisaalta hyvä - todistuksen kannalta huono.

Poika ei mennyt lukioon todistuksen takia. Tämä tyttö meni. Tyttö ei pärjääkään siellä, koska lukiossa ei mielistely auta.

Olen opettajan lapsi itse ja sisareni on opo. Ja kyllä. Tiedän, että pärstäkertoimella mennään!

Aika surullista jos opettajan lapsen lapsi saa 7-8 koulussa. Itsekö vaan mielistelit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 18:58"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 18:32"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2010 klo 12:05"]En osaa objektiivisesti arvioida lapsen miellyttävyyttä/epämiellyttävyyttä, negatiivinen on kyllä. Englannin kokeista kokeista 10, 10-, pistareista kaikista 10, kirjoitelmasta paras mahdollinen arviointi. Puhuu, kirjoittaa ja ymmärtää kieltä erittäin hyvin. Luokan ka ollut 7,7 ja 7.8. Lukuaineista kokeet 9-9 1/2-> numerot 8.

Arvosanaan ei vaikuta oppilaan ulkonäkö mutta asenne oppiaineeseen, työskentely ko oppiaineen tunneilla esim mää ossaan nää kaikki jo ei mun tarvi näitä tehä- tyylinen juputus automaattisesti laskee täydellisesti kokeissa pärjäävän oppilaan numeron kympistä ysiin. Käytös ei laske oppiaineitten arvosanoja mutta se että toiminta ei keskity oppiaineeseen kylläkin esim luokkarovereihin tunnilla kohdistuva vähättely ja irvailu, kännykän näpräily oppitunnilla sekä ikävän ilmapiirin lietsominen. Kympin oppilas osaa kaiken ja lisäksi tekee paljon lisänäyttöjä sekä luo ryhmään oppimista innostavaa oloa. Ei myöhästy sekä kirjat vihkot kynät jne on aina mukana sekä tehtävät tehtynä ja palauttaa kotiesseet jne silloin kun pitääkin.

Olen aina ihmetellyt miksi meillä on olemassa käytsönumero erikseen, kun käytö kuitenkin arvioidaan joka aineessa erikseen. Miksi ihmeessä taidot ei ole se josta arvosana tulee. Asenne voi olla täysi paska, mutta oppilaan tiedot silti täydelliset. Miksi tällöin oppilasta ei kannusteta hyvällä numerolla? Käytös kun arvioidaan omalla arvosanalla?
käytösnumerolla ei ole mitään merkitystä! Se ei tule edes peruskoulun päättötodistukseen eli aivan pellenumero. Asenne työntekoon, tuntiaktiivisuus, huolellinen työnteko ja työn laatu kuuluvat olennaisesti arviointiin. Muutenhan peruskoulun vois suorittaa kotoa käsin kirjatentteihin. Ylimielinen vähättelevä asenne näkyy kyllä monin tavoin suorituksissa joten ei kannata tosiaan kuvitella että arviointia supistettaisiin. Päinvastoin, tulevassa opsissa sosiaaliset ja kommunikaatiotaidot ovat aivan keskiössä. Itseäkin vähän hirvittää miten tuppisuut tulee toimeen.

Kokeista jos tulee ysejä ja kymppejä niin ok. Yo todistus kertoo sitten totuuden.

Miksi nostit ketjun vuodelta 2010, vai tekikö sen ylläpito? Mitä hiivattia?

käytös, huomaavaisuus ja tuntiosallistuminen=pärstäkerroin. Asiaa on kritisoinut mm.Liisa Keltikangas-Järvinen

Käytöstavat ovat monelta hukassa kokonaan. Pärstäkerroin-sanakin sen todistaa, ettei tajuta lainkaan asiallisen käytöksen merkitystä. Molemminpuolinen kunnoitus takaa toimivan vuorovaikutuksen.

Joku juoppo juntti alunperin keksinyt tuon sanan ja toiset samanlaiset sitä jauhavat tajuamatta, millaisen kuvan antavat itsestään.

Ja tämäkin aihe on aloitettu jo v. 2010, eli mitään kehitystä ei ole tietyssä väessä tapahtunut. Edelleenkään eivät myönnä vuorovaikutustaitojen todellakin kuuluvan hyvän oppilaan, hyvän työntekijän ja menestyvän ihmisen perustaitoihin. Hyvä käytös on työkalu siinä missä ammattitaito ja monipuolinen, laaja käsitevarastokin.

Joku Hakkarainen on malliesimerkki siitä, miten rahaa perinyt kyllä pärjää ilman käytöstapoja ja sivistystäkin, mutta vain niin kauan kuin rahaa riittää ja kierroksia tarjoamalla saatuja "kavereita". Kun raha loppuu, kaverit kaikkoavat ja alamäki on nopea.

Vierailija kirjoitti:

Kutosella meni näin (numerot jo wilmassa). Poikani sai kymppejä historiasta. Numero yhdeksän.

Kaverin tyttö luokalta sai ysejä historiasta, numero kymppi.

Kyseessä naisopettaja, kenellä itsellä tyttölapsia pelkästään ja on sitä mieltä, että kaikki murkkupojat on häiriköitä ja luusereita.

Sillä nyt ei ole väliä, koska tiedän jo ennestään, että yläasteella nämä hommat muuttuu ja numerot tulevat oikeudenmukaisesti. Jo vanhastaan olen nähnyt, että näiden kympin tyttöjen todistukset tipahtaa rutkasti yläasteella kun perusteena on oikea kouluoppiminen.

Kiitokset sinulle tämän esille tuomisesta. Tämä on kuin suoraan omasta elämästä 80 -luvulla aine vain eri. Tuolloin ei ollut wilmoja, mutta kyllä tieto kulki oppilaiden keskuudessa vaikka luultavasti ope ei sitä edes tajunnut. Eikä siinä kun kyse numerosta alaspäin, mutta selkeät vääryyden kokemuksen tunteet eivät tee hyvää kenellekään kasvavalle lapselle. Lapset näkee kuitenkin aikuisen falskiuden läpi todella helposti tai ainakin minä näin.

Lukekaa arviointikriteerit eri oppiaineille, niin tajuatte, minkä mukaan opettajien on arvioitava. Kaikissa ysin kriteereissä mainitaan vuorovaikutustaidot tavalla tai toisella, kymppiin pääsee siis sellainen oppilas, joka todella panostaa muuhunkin kuin kokeisiin. Esim. englannissa pitää osata viestiä, olla aktiivinen ja ilmaista mielipiteensä, ottaa kantaa jne. Ja tämä siis ihan ysiin vaadittava taito. Toki arviointi on monipuolista, ja jonku n kriteerin täyttämättä jättäminen voidaan korvata toisen kriteerin avulla. Jos oppilaan viestintätaidot englannissa ovat kasin tasolla, on selvää, ettei numeroksi voi tulla kymppiä., vaikka kirjallisesti veteleekin kymppejä.

Tuntuuhan tämä epäreilulta aroille mutta siinä missä hölöttäjän on pystyttävä koulumaailmassa hillitsemään itseään, niin ihan samalla tavalla sen aran on pyrittävä kehittämään vuorovaikutustaitojaan. Meillä kaikilla on luonteenpiirteitä, joita on kehitettävä. Eihän voida vain todeta, että olen tällainen kiukkupää ja voin raivota kaikille yhtään sen enempää kuin voidaan sanoa, että aran ei tarvitse puhua tai osallistua.

Keskustelu pärstäkertoimesta on turhsutuneiden helikopterivanhempien purkausta siitä, ettei oma lapsi ole yltänyt vanhempien haaveiden tasolle. Ysi on erinomainen numero ja sen saanut voi olla ylpeä itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa arviointikriteerit eri oppiaineille, niin tajuatte, minkä mukaan opettajien on arvioitava. Kaikissa ysin kriteereissä mainitaan vuorovaikutustaidot tavalla tai toisella, kymppiin pääsee siis sellainen oppilas, joka todella panostaa muuhunkin kuin kokeisiin. Esim. englannissa pitää osata viestiä, olla aktiivinen ja ilmaista mielipiteensä, ottaa kantaa jne. Ja tämä siis ihan ysiin vaadittava taito. Toki arviointi on monipuolista, ja jonku n kriteerin täyttämättä jättäminen voidaan korvata toisen kriteerin avulla. Jos oppilaan viestintätaidot englannissa ovat kasin tasolla, on selvää, ettei numeroksi voi tulla kymppiä., vaikka kirjallisesti veteleekin kymppejä.

Tuntuuhan tämä epäreilulta aroille mutta siinä missä hölöttäjän on pystyttävä koulumaailmassa hillitsemään itseään, niin ihan samalla tavalla sen aran on pyrittävä kehittämään vuorovaikutustaitojaan. Meillä kaikilla on luonteenpiirteitä, joita on kehitettävä. Eihän voida vain todeta, että olen tällainen kiukkupää ja voin raivota kaikille yhtään sen enempää kuin voidaan sanoa, että aran ei tarvitse puhua tai osallistua.

Keskustelu pärstäkertoimesta on turhsutuneiden helikopterivanhempien purkausta siitä, ettei oma lapsi ole yltänyt vanhempien haaveiden tasolle. Ysi on erinomainen numero ja sen saanut voi olla ylpeä itsestään.

Sanot, että jos viestintätaidot on kasia, niin todistukseen ei voi tulla kymppiä, vaikka kokeista tulisi kymppejä. Olen eri mieltä.

Ensinnäkin viestintätaidot ovat muutakin kuin suullinen viestintä. Mutta vaikka siihen ei takerruttaisi, niin esimerkiksi kahdesta kokeesta kympit, sanakokeiden ka 10 ja viestintätaidot 8, niin keskiarvo on 9,5, eli hyvin voi kympin antaa. Pitää myös muistaa, että lapsen luonnetta ei saa arvioida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa arviointikriteerit eri oppiaineille, niin tajuatte, minkä mukaan opettajien on arvioitava. Kaikissa ysin kriteereissä mainitaan vuorovaikutustaidot tavalla tai toisella, kymppiin pääsee siis sellainen oppilas, joka todella panostaa muuhunkin kuin kokeisiin. Esim. englannissa pitää osata viestiä, olla aktiivinen ja ilmaista mielipiteensä, ottaa kantaa jne. Ja tämä siis ihan ysiin vaadittava taito. Toki arviointi on monipuolista, ja jonku n kriteerin täyttämättä jättäminen voidaan korvata toisen kriteerin avulla. Jos oppilaan viestintätaidot englannissa ovat kasin tasolla, on selvää, ettei numeroksi voi tulla kymppiä., vaikka kirjallisesti veteleekin kymppejä.

Tuntuuhan tämä epäreilulta aroille mutta siinä missä hölöttäjän on pystyttävä koulumaailmassa hillitsemään itseään, niin ihan samalla tavalla sen aran on pyrittävä kehittämään vuorovaikutustaitojaan. Meillä kaikilla on luonteenpiirteitä, joita on kehitettävä. Eihän voida vain todeta, että olen tällainen kiukkupää ja voin raivota kaikille yhtään sen enempää kuin voidaan sanoa, että aran ei tarvitse puhua tai osallistua.

Keskustelu pärstäkertoimesta on turhsutuneiden helikopterivanhempien purkausta siitä, ettei oma lapsi ole yltänyt vanhempien haaveiden tasolle. Ysi on erinomainen numero ja sen saanut voi olla ylpeä itsestään.

Sanot, että jos viestintätaidot on kasia, niin todistukseen ei voi tulla kymppiä, vaikka kokeista tulisi kymppejä. Olen eri mieltä.

Ensinnäkin viestintätaidot ovat muutakin kuin suullinen viestintä. Mutta vaikka siihen ei takerruttaisi, niin esimerkiksi kahdesta kokeesta kympit, sanakokeiden ka 10 ja viestintätaidot 8, niin keskiarvo on 9,5, eli hyvin voi kympin antaa. Pitää myös muistaa, että lapsen luonnetta ei saa arvioida.

viimeistään ylioppilaskirjoituksissa mitataan kuinka sitä osataan.