Pärstäkerroin ja koulunumerot...

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 02:04"]

Ylioppilastutkinnossa pärstä ei voi vaikuttaa.

[/quote]

Luojalle kiitos! Peruskoulun päästötodistuksessani koreilee 7,6 keskiarvo ja lukiosta on plakkarissa ällän paperit. Kolme tutkintoakin olen hankkinut.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 02:35"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 02:04"]

Ylioppilastutkinnossa pärstä ei voi vaikuttaa.

[/quote]

Luojalle kiitos! Peruskoulun päästötodistuksessani koreilee 7,6 keskiarvo ja lukiosta on plakkarissa ällän paperit. Kolme tutkintoakin olen hankkinut.

[/quote]

Mulla lähes sama. Tosin peruskoulun keskiarvoon vaikutti kiusaaminen jonkin verran.

Onneksi Suomessa on kaikille samanlainen valtakunnallinen ylioppilastutkinto.

Tutkikaapa opetussuunnitelmasta arviointikriteereitä. Kaikkia en ole tutkinut, mutta monessa aineessa asenne opiskelua kohtaan ja vuorovaikutustaidot ja toisten huomioiminen työskennellessä vaikuttaa myös oppiaineiden arviointiin. Ei se ole pelkkää pärstäkertoimen käyttöä, jos avoimesti negatiivinen oppilas saa huonompia todistusarvosanoja kuin myönteinen ja positiivisesti suhtautuva. Siinä, kuinka paljon tähän tarvitaan opettajan "nuoleskelua", on varmaan eroja opettajien välillä. Itse koen mielistelyn kiusallisena mutta arvostan hyvää, myönteistä käytöstä kaikkia luokassa olijoita kohtaan.

Mä olin luokan "kaunis tyttö" joka sai naismaikoilta numeroksi tasan sen mitä kokeista sain. Aina selittivät miten numeroon vaikuttaa myös tuntiaktiivisuus ja olinkin ahkera viittaamaan, mutta jostain kumman syystä naisopettajilta ei silti koskaan herunut korotettua numeroa, mutta viittaavat pojat sai aina automaattisesti paremman numeron. Miesopettajat huomioivat aina tuntiaktiivisuuteni ja se näkyi myös numerossa. Kerran kysyin eräältä naisopettajalta miksei tuntiaktiivisuuteni näy mitenkään numeroissani ja hän vain sopersi jotain "ei se numero sillä automaattisesti nouse tai ei hän ehdi kaikkia huomioida tunnilla" - joopa joo, kuitenkin pojat ehti aina huomioida. Masennuin ja vitutti, lakkasin viittaamasta naisopetttajien tunneilla kun sillä ei ollut arvosanojen kanssa mitään tekemistä. Tämä siis yläasteella 2000-luvun alussa. Olin silloin vielä naiivi nuori enkä osannut viedä asiaa mitenkään eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2010 klo 12:00"]Antaisit nyt hieman arvostusta opettajienkin ammattitaidolle-ja etiikalle.

Sua vain ottaa kaaliin ettei oma, ilmeisen epämiellyttäävn näköinen/oloinen, lapsi pärjää syistä joita emme voi täällä alkaa arpomaan.
[/quote]aiheesta on tehty tutkimuksiakin, mutta en jaksa tähän hätään etsiä.

toki myös tuntiaktiivisuus vaikuttaa numeroon. ne iloiset ja ulospäinsuuntautuneet on monesti niitä, jotka myös viittaavat ja ovat innoissaan osallistumassa ryhmätehtäviin yms.

mullakin jäi monta kymppiä saamatta ujouden takia peruskoulussa. opettajat ihan suoraan sanoivat välillä, että viittaa ja osallistu tunnilla, niin voisi sen kympin antaa, joka tasoasi vastaa. no mulle riitti ysikin ja tohon viittaamushommaan kasvoi ihan valtava kynnys. nyt korkeakoulussa alan pikku hiljaa päästä siitä eroon.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2010 klo 12:04"]Kutosella meni näin (numerot jo wilmassa). Poikani sai kymppejä historiasta. Numero yhdeksän.


Kaverin tyttö luokalta sai ysejä historiasta, numero kymppi.


Kyseessä naisopettaja, kenellä itsellä tyttölapsia pelkästään ja on sitä mieltä, että kaikki murkkupojat on häiriköitä ja luusereita.


Sillä nyt ei ole väliä, koska tiedän jo ennestään, että yläasteella nämä hommat muuttuu ja numerot tulevat oikeudenmukaisesti. Jo vanhastaan olen nähnyt, että näiden kympin tyttöjen todistukset tipahtaa rutkasti yläasteella kun perusteena on oikea kouluoppiminen.
[/quote] Aijaa. Mun pikkusisko on nyt kasilla ja sen ka on 9,8 joten eipä oo hirveesti tippunut. Kymppejä se on saanut ala-asteelta asti.

Kyllä, ole havainnut saman jo vuosia sitten ja kirkoitellut siitä usein keskutelupalstoilla. Varsinkin alakoulussa numerot tulee lähes pelkästään pärstäkertoimella. yläkolussa pärstäkerrron pienenee kun opettajiea tulee lisää ja opettajat tuntee huonommin oppilaansa.

Jos lapsenne numerot laskee yläkouluun mennessä, niin voitte olla varma että lapsellanne on ollut hyvä pärstäkerroin ja alakoulussa numerot on saatu sen mukaan.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2010 klo 12:16"]

Taitaa olla jotain lapsuudentraumoja käsittelemättä.

Edelleen kouluarvostelussa pätee se, että myös tuntiaktiivisuudella on vaikutusta numeroon. Jos lapsi ei tunnilla ikinä viittaa ja muutenkin osallistuu nuivasti, niin kylllä siinä on opettajalla perustetta ihan riittämiin alentaa numeroa.

Jos taas toinen oppilas on aktiivinen ja innostunut, yhteistyöhaluinen ja yritteliäs, niin kyllä se on oikein käypä peruste nostaa arvosanaa. Eikä kyse ole siitä, että aktiivinen oppilas nuoleskelisi opettajaa. Ei opettajaa sellainen kiinnosta, vaan se että osoittaa opettajalle sen tuntiaktiivisuuden jotenkin.

Aina vaan näköjään riittää vanhempia, jotka eivät hyväksy sitä, että tuntiaktiivisuus vaikuttaa arviointiin. Sitä tuntiaktiivisuutta voi sitten kutsua muillakin nimillä, miksei vaikka pärstäkertoimeksi. Samasta asiasta kyse kuitenkin.

[/quote]

Juuri todistit että ap on oikeassa. Minusta aineiden osaaminen pitäisi tulla puhtaasti osaamisen mukaan (valtakunnalliset kokeet) ja se positiivisuus voisi olla oma erillinnen numeronsa. Oppilaan sosiaalisuudella on suhteettoman suuri painoarvo todistuksen numeroissa.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 06:58"]

Tutkikaapa opetussuunnitelmasta arviointikriteereitä. Kaikkia en ole tutkinut, mutta monessa aineessa asenne opiskelua kohtaan ja vuorovaikutustaidot ja toisten huomioiminen työskennellessä vaikuttaa myös oppiaineiden arviointiin. Ei se ole pelkkää pärstäkertoimen käyttöä, jos avoimesti negatiivinen oppilas saa huonompia todistusarvosanoja kuin myönteinen ja positiivisesti suhtautuva. Siinä, kuinka paljon tähän tarvitaan opettajan "nuoleskelua", on varmaan eroja opettajien välillä. Itse koen mielistelyn kiusallisena mutta arvostan hyvää, myönteistä käytöstä kaikkia luokassa olijoita kohtaan.

[/quote]

Tuo tuntiaktiivisuus on täsmälleen pärstäkerroin. Käyttäytyminen ja osaaminen pitäisi arvioida erikseen. Nykysysteemi suosii kivoja höpsöjä vaikka olisivat tyhmiä kuin saapas ja  polkee jäyhiä, saati sitten käytöshäiriöisiä, vaikka he osasivat opetettavan asian hyvin.

Lapseni on varautunut ja ottaa aina aikansa ennen kuin hyppää asiaan on se mikä tahansa. Tavallaan hyvä, koska miettii aina ja on aina jäänyt kaveriporukkansa tyhmistä tempauksista pois, kun on vielä miettinyt kun toiset jo tekee. Koulusta tulee muuten hyvää palautetta, mutta hänellä on kuulema asenneongelma. Selvitin mikä asenne ja se on juuri tuo hitaasti lämpeneminen asioille. Väittäisin sen olevan luonteenpiirre eikä vastahakoinen asenne. En tiedä pitäisikö tuota yrittää muuttaa vai antaa lapsen olla hitaasti lämpiävä. 

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 08:30"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2010 klo 12:16"]

Taitaa olla jotain lapsuudentraumoja käsittelemättä.

Edelleen kouluarvostelussa pätee se, että myös tuntiaktiivisuudella on vaikutusta numeroon. Jos lapsi ei tunnilla ikinä viittaa ja muutenkin osallistuu nuivasti, niin kylllä siinä on opettajalla perustetta ihan riittämiin alentaa numeroa.

Jos taas toinen oppilas on aktiivinen ja innostunut, yhteistyöhaluinen ja yritteliäs, niin kyllä se on oikein käypä peruste nostaa arvosanaa. Eikä kyse ole siitä, että aktiivinen oppilas nuoleskelisi opettajaa. Ei opettajaa sellainen kiinnosta, vaan se että osoittaa opettajalle sen tuntiaktiivisuuden jotenkin.

Aina vaan näköjään riittää vanhempia, jotka eivät hyväksy sitä, että tuntiaktiivisuus vaikuttaa arviointiin. Sitä tuntiaktiivisuutta voi sitten kutsua muillakin nimillä, miksei vaikka pärstäkertoimeksi. Samasta asiasta kyse kuitenkin.

[/quote]

Juuri todistit että ap on oikeassa. Minusta aineiden osaaminen pitäisi tulla puhtaasti osaamisen mukaan (valtakunnalliset kokeet) ja se positiivisuus voisi olla oma erillinnen numeronsa. Oppilaan sosiaalisuudella on suhteettoman suuri painoarvo todistuksen numeroissa.

[/quote]

Opetussuunnitelmassa sanotaan, ettei arvostelu saa perustua pelkkään kokeeseen. Tämän vuoksi arvosteluun vaikuttaa myös tunnilla osoitettu osaaminen. Osaamista voi osoittaa vastaamalla opettajan kysymyksiin, pitämällä hyviä esitelmiä, esittämällä hyviä kysymyksiä, tekemällä aktiivisesti tehtäviä jne.

Pelkkä kokeisiinkin perustuva arviointi olisi epäreilua, sillä on oppilaita, jotka koetilanteessa syystä tai toisesta (jännitys, stressi, ahdistus, kirjallinen tuotanto ei yhtä hyvä kuin suullinen jne.) eivät kykene oman tasoisiinsa suorituksiin. 

Pärstäkertoimeksi en tätä tuntiosamisen osoittamista sanoisi. Mun oppilaissa sekä ulospäinsuuntautuvat että hiljaiset ja ujot oppilaat osaavat kyllä osoittaa tunnilla osaamistaan kukin omalla tavallaan. Asenneongelmaiset on sitten ihan oma ryhmänsä ja näitä asenneongelmaisia löytyy sekä ujoista että koulun suosituimmista.

Opetussuunnitelmissakin korostetaan oppilaan asennetta oppiainetta kohtaan sekä harrastuneisuutta. Minusta tämä on hyvä asia. On paljon oppilaita, jotka jännittävät kokeissa ja alisuoriutuvat tai esim. eivät saa kotona suurperheen tai vanhempien ongelmien takia lukurauhaa eivätkä siten onnistu kaikissa kokeissa. Sen sijaan tunnilla he viittaavat, tekevät läksynsä, kysyvät tarkentavia kysymyksiä ja tekevät vapaaehtoisia tehtäviä/esitelmiä/esseitä. Miksi tämä osaaminen ja kyky on jotenkin vähempi arvoisempaa kuin koulukirjan ulkoa opettelu ja kokeissa oikein vastailu?

Itse olen ollut se arka ja hiljainen oppilas enkä koskaan rankaise oppilasta siitä, ettei hän esim. viittaa. Kokeiden keskiarvon mukaan mennään niin, että jos oppilaan suoritusten keskiarvo on 8,5, hän saa 9 numeroksi. Mutta jos oppilas ei tee läksyjä, häiriköi tunnilla, nauraa toisten vastauksille, huitaisee tehtävät tai ei tee niitä ollenkaan ja tekee oppimistilanteesta ikävän, tipahtaa tuo numero 8:ksi. Perusteluja kyllä löytyy eikä toistaiseksi yksikään vanhempi ole asiasta valittanut. Laitan aina ikävästä käytöksestä ja läksyjen tekemättä jättämisestä tietoa kotiin, joten yllätyksenä asia ei voi tulla.

On iso ero sillä että oppilas on hiljainen ja ehkä totinen/vakava kuin että hän on negatiivinen energiasyöppö, joka tekee kaikkien opiskelusta hankalaa ja vaikeaa, vänkää vastaan joka asiassa eikä osoita minkäännlaista halua tai innostusta oppiainetta kohtaan.

Kerron arviointiperusteet oppilaille etukäteen ja annan heille myös "väliaikatietoja". Teetän kokeiden lisäksi vähintään yhden arvioitavan työn (usein kaksi), jolloin ne kokeissa/kokeessa epäonnistuneet pystyvät nostamaan numeroaan ja ne hiljaiset ja arat voivat näyttää osaamistaan. Joskus (ei aina) myös se negatiivinen häirikkö pääsee tässä osoittamaan, että osaa oikeasti eikä vain kokeissa tuurilla ja tämä saattaa häntäkin hyödyttää. Esim. jos kokeiden ja töiden keskiarvo on 8,4, saattaa se tunnollinen läksynsä tehnyt ja tunnilla osaamisensa näyttänyt hyvinkin saada sen 9, kun taas se negatiivinen saa sen 8 automaattisesti. Kotiin on mennyt tasaiseen tahtiin tietoa tuntiosaamisesta. Tosin muutaman kerran viittaamalla ja läksynsä hoitamalla ei saa numeroa hilattua ylöspäin noin paljoa vaan täytyy sitä osaamista olla ihan toisella tasolla esim. vapaaehtoisten esitelmien takia.

Pärstäkerroinvaikutus on ihan selvä. Meidän lastenkin koulussa (joka on tuloksilla mitaten Suomen parhaimmistoa) on ollut ihan seinällä nähtävänä keskeisimmät arvostelukriteerit, joista top 3 = Pärstäkerroin, pärstäkerroin ja pärstäkerroin. Onneksi lapsilla on ollut pärstäkertoimet kunnossa ja hyvässä koulussa sentään oppimistakin on tapahtunut: säälittää niitä landekoulujen kultamussuja, jotka saavat numeronsa ilman osaamista. Ensimmäinen tipahdus tulee ylioppilaskirjoituksissa, toinen jatko-opintoihin hakeutuessa ja kolmas siinä vaiheessa, kun pitäisi rutistaa gradu kasaan.

Nythän on tutkinnan alla se, miten pärstäkertoimen vaikutusta ainearvosanoissa vähennettäisiin. Kun asuimme USAssa, siellä koulun arvostelukriteerit joka aineessa kerrottiin kaikille lukuvuoden alussa ja siellä ne olivat järjestään kotitehtävät, pistokokeet, isommat kokeet, osavaltion kokeet ja projektit. Näin se minusta pitäisi meilläkin olla, osaamisen pitäisi ratkaista. Huomionarvoista tuossa oli, että koulun projekteissa oli aina useita vaihtoehtoja, joista löytyi jokaiselle omiin vahvuuksiin, mukaan lukien kädentaitoihin ja taideosaamiseen,  sopivia. 

Pärstäkertoimelle voi antaa yksin ihan oman arvosanan, jos se niin hirveän tärkeä on. 

Minä olin lapsena ujo varautunut hiljainen omissa oloissaan viihtyvä tyttö. Lähes aina arvosanat olivat parhaita mahdollisia. Nyt on teoriasi kumottu!

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 08:33"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 06:58"]

Tutkikaapa opetussuunnitelmasta arviointikriteereitä. Kaikkia en ole tutkinut, mutta monessa aineessa asenne opiskelua kohtaan ja vuorovaikutustaidot ja toisten huomioiminen työskennellessä vaikuttaa myös oppiaineiden arviointiin. Ei se ole pelkkää pärstäkertoimen käyttöä, jos avoimesti negatiivinen oppilas saa huonompia todistusarvosanoja kuin myönteinen ja positiivisesti suhtautuva. Siinä, kuinka paljon tähän tarvitaan opettajan "nuoleskelua", on varmaan eroja opettajien välillä. Itse koen mielistelyn kiusallisena mutta arvostan hyvää, myönteistä käytöstä kaikkia luokassa olijoita kohtaan.

[/quote]

Tuo tuntiaktiivisuus on täsmälleen pärstäkerroin. Käyttäytyminen ja osaaminen pitäisi arvioida erikseen. Nykysysteemi suosii kivoja höpsöjä vaikka olisivat tyhmiä kuin saapas ja  polkee jäyhiä, saati sitten käytöshäiriöisiä, vaikka he osasivat opetettavan asian hyvin.

[/quote]

Tämä on niin otta. Itse ala-asteelta asti ärsytti kun aina korostettiin tuntiaktiivisuuden merkitystä numeroon. Olin aina sitä mieltä, että jos saan 9,5 kokeesta ja en häiriköi, se on kymppi. Puolikkaat pyöristyy ylöspäin, lisäksi oli muita projekteja, jotka tein hyvin ja joista sain hyviä arvosanoja. Mun mielestä oli jo yhdeksän vuotiaana aivan syvältä, että se ettei mua kiinnostanut pomppia siellä käsi ylhäällä muiden joukossa, laski arvosanaani.. Ne oli todellakin ne mielistelijät tai tyhmät, joilla oli tarve päteä oikeilla vastauksilla. Mielestäni sen pitäisi riittää että kokeessa oli oikeat vastaukset, tehtävät tein tunnilla nopeasti ja oikein. Käyttäytymisarvosanat sitten erikseen. En todellakaan ollut häirikkö, olin hiljaa ja tein tehtävät tunnilla ja siitä rankaistiin pyöristtämällä alaspäin.

Lukiossa ajattelin, että jes, vihdoin pelkkä osaaminen riittää, vaan ei kyllä siellä sielläkin lässytettiin siitä aktiivisuudesta. Joka kerta kun lukion kursseilla korostettiin tuntiaktiivisuuden merkitystä välikokeiden, kursskokede, sanakokeiden lisäksi, kerroin tasan kaikille mitä mieltä olin tästä lapsellisesta arvostelusysteemistä. Tästä seurauksena päättötodistuksessa keskiarvo noin 8,5, ylppäreistä Ällän paperi. Ja yliopistossa, ja pääsykokeissa, ei todellakaan saa parempia arvosanoja innokkuudella, ne on tasan ne tentit ja muut työt mitkä merkkaa. Että ensin 12 vuotta opetetaan VIITTAAMAAN  ja sitten pitäiskin pärjätä ihan niillä omilla tiedoilla. 

Lapseni sai kokeista 9-10 ja oli tunnilla aktiivinen ja lukuaineet peruskoulussa yli 9 ka ja lukiossa sama tahti. 

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 08:20"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2010 klo 12:04"]Kutosella meni näin (numerot jo wilmassa). Poikani sai kymppejä historiasta. Numero yhdeksän.

Kaverin tyttö luokalta sai ysejä historiasta, numero kymppi.

Kyseessä naisopettaja, kenellä itsellä tyttölapsia pelkästään ja on sitä mieltä, että kaikki murkkupojat on häiriköitä ja luusereita.

Sillä nyt ei ole väliä, koska tiedän jo ennestään, että yläasteella nämä hommat muuttuu ja numerot tulevat oikeudenmukaisesti. Jo vanhastaan olen nähnyt, että näiden kympin tyttöjen todistukset tipahtaa rutkasti yläasteella kun perusteena on oikea kouluoppiminen. [/quote] Aijaa. Mun pikkusisko on nyt kasilla ja sen ka on 9,8 joten eipä oo hirveesti tippunut. Kymppejä se on saanut ala-asteelta asti.

[/quote] mun murkkupoika aikoinaan oli taas luokan paras lukuaineissa ja käytös 8, tosin yläasteella oli jo päättiksessä 9. 

#38 on tasan samaa mieltä kuin #40. Ja #41:n vastauksessa tuli ilmi, että hänen(kin) lapsellaan on ollut sekä osaaminen että pärstäkerroin kunnossa.