Lue keskustelun säännöt.
Isä haluaisi vuosien jälkeen tavata lapsiaan, mitä tehdä?
18.12.2010 |
Olemme eronneet ex-mieheni kanssa lähes 7v sitten. Eron jälkeen mies aluksi otti lapsia luokseen, harvakseltaan sillonkin ja todella monesti perui tapaamisen millon milläkin verukkeella. Lopulta ei ottanut lapsia enää ollenkaan eikä ole heitä muistanut syntymä- tai muina merkkipäivinäkään. Lapset pettyivät aina todella paljon, kun eivät päässeetkään isälle ja kun isä ei sitten enää pitänyt mitään yhteyttä niin senkin lapset ottivat raskaasti.
Nuorimmat (kaksoset) eivät edes muista isäänsä, koska olivat vauvoja erotessamme. Isommat lapset ovat sanoneet, etteivät halua tavata isäänsä, koska pelkäävät tämän taas hetken päästä katoavan heidän elämästään. Ex-mieheni sen sijaan vakuuttaa, ettei enää katoa lastensa elämästä ja että on ymmärtänyt, miten tärkeitä lapset ovat hänelle.
Haluaisin uskoa sen, että ex olisi nyt kunnollinen isä, mutta aika vaikeaa se on, kun hän on pystynyt vuosia elämään pitämättä mitään yhteyttä ja alkoholi on ollut se tärkein hänelle. Toisaalta, oma isäni teki vastaavan "parannuksen" kun sai tietää olevansa vakavasti sairas eikä hänellä ole enää kauaa elämää jäljellä. Tämäkin on käynyt mielessä, mutta enpä tiedä onko näin exäni kohdalla.
En vaan tiedä miten toimia. Lapset kieltäytyvät tapaamasta isäänsä niin voinko minä heitä pakottaakaan? Esikoinen on sanonut niinkin, että hänellä on jo isä (nykyinen mieheni) eikä kaipaa toista.
Kommentit (46)
Ex-mieheni sen sijaan vakuuttaa, ettei enää katoa lastensa elämästä ja että on ymmärtänyt, miten tärkeitä lapset ovat hänelle.
Mutta onko hän tärkein lapsille? Taitaa ymmärtämys olla jäänyt aika vajaaksi. Ellet sitten itse kuvaile asiaa väärällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero on aina paska tilanne ja joillakin (miehillä) elämän vaikein asia, jolloin on vaikeaa olla jopa itsensä kanssa. Kannusta ilman muuta kaikkia tapaamaan ja tue sitä. Isällä on OIKEUS tavata lapsiaan. Naiset on itsekkäitä paskoja, niille kelpaa vain rahat. Jos olet paska, niin kiellä. Teet silloin väärin myös lapsia kohtaan. Pelkkä erosta toipumien kestää miehillä k.a 4.5 vuotta. Sä taidat olla jakorasia.
Ero on aina paska tilanne ja joillakin (miehillä) elämän vaikein asia, jolloin on vaikeaa olla jopa itsensä kanssa. Kannusta ilman muuta kaikkia tapaamaan ja tue sitä. Isällä on OIKEUS tavata lapsiaan. Naiset on itsekkäitä paskoja, niille kelpaa vain rahat. Jos olet paska, niin kiellä. Teet silloin väärin myös lapsia kohtaan. Pelkkä erosta toipumien kestää miehillä k.a 4.5 vuotta. Sä taidat olla jakorasia.
Vanhempi menettää kaikki oikeudet lapsiinsa, kun kohtelee näitä huonosti esimerkiksi katoamalla lastensa elämästä. Ihan tarkalleen lakia lukien oikeudesta puhutaan vain lapsen kohdalla; lapsella on oikeus tavata vanhempaansa, mutta vanhemmalla ei ole oikeuksia suhteessa lapseen. Vanhemmalla on VAIN velvollisuuksia, ja se monilla luuserivanhemmilla unohtuu (ne oikeudet tulevat tavallaan velvollisuuksien kylkiäisenä, eli ei oikeuksia ilman velvollisuuksia).
Ap:n kirjoituksesta ei käynyt ilmi millään muotoa, että ap ottaisi exältään rahaa vastaan. Vaikka miksi ei ottaisi? Jotenkin lasten hyvinvoinnista on huolehdittava ja on vanhemman MINIMIVAATIMUS edes huolehtia lapsen aineellisesta hyvinvoinnista, jos ei muuten voi tämän elämään osallistua oman vajavaisuutensa / ongelmiensa vuoksi.
Oma kokemus on, että mies toipuu erosta nopeammin kuin nainen, joten käsittämättömiä lukuja esität.
....ihme hyypiöitä täällä taas liikkeellä, älä välitä ap.
-2-
Toisekseen mies ei ole maksanut koskaan elareita, oli työtön erotessamme eikä ole töissä nytkään.
Minä en ole kieltämässä, mutta lapset itse kieltäytyvät tapaamasta isäänsä, koska pelkäävät saman uusiutuvan kun vuosia sitten.
Millähän perusteella väität jakorasiaksi? Lasteni isän kanssa, joka siis ensirakkauteni olin 20v yhdessä ja tämä nykyinen suhteeni on toinen suhteeni ja kestänyt nelisen vuotta.
ap
Ero on aina paska tilanne ja joillakin (miehillä) elämän vaikein asia, jolloin on vaikeaa olla jopa itsensä kanssa. Kannusta ilman muuta kaikkia tapaamaan ja tue sitä. Isällä on OIKEUS tavata lapsiaan. Naiset on itsekkäitä paskoja, niille kelpaa vain rahat. Jos olet paska, niin kiellä. Teet silloin väärin myös lapsia kohtaan. Pelkkä erosta toipumien kestää miehillä k.a 4.5 vuotta. Sä taidat olla jakorasia.
antaisi lapsia isälle ilman, että itse olen mukana.
ap
koeta järjestää tilanne, jossa lapset tapaavat neutraalissa tilassa, esim. ulkona luistelukentällä tms., ja niin, ettet kauheasti markkinoi ketä siellä tavataan. Seuraa sivusta, pystyykö ex ottamaan mitään kontaktia lapsiin, ja miten lapset kokevat tilanteen. Yhden tai muutaman tällaisen kokeilun jälkeen voit miettiä asiaa uudelleen.
Itse en antaisi lapsia noin pitkän tauon jälkeen noin "vieraalle" ihmiselle ilman, että olen itse alussa läsnä. Jos menee hyvin, voisin harkita jossakin vaiheessa, että lapset viettävät enemmänkin aikaa isänsä kanssa - mutta siis pitkälti lasten toiveia kuulisin ja noudattaisin.
Itse mietin omien lasten osalta, että miten suhtautuvat isäänsä kun tämä häippäsi muutamaksi kuukaudeksi. Muutama vuosi on tästä kymmenkertainen aika ja paljon vakavampi juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei nyt tietenkään noin pitkän ajan jälkeen varmaan suoraan mitään pitkiä yökyläilyjä tms. mutta jos olette sellaisissa väleissä niin isähän voisi tulla vaikka teille niin kaksosilla olisi turvallinen olo tavata tai voisitte järkätä tapaamisen jonnekin yleiselle paikalle missä olette molemmat
vaan minä ja nykyinen mieheni olemme heille ne tärkeimmät. Hiukan myös pelottaa altistaa lapset taas sille, että isä välittää nyt, mutta miten kauan niin sitä ei voi kukaan kertoa.
ap
Ex-mieheni sen sijaan vakuuttaa, ettei enää katoa lastensa elämästä ja että on ymmärtänyt, miten tärkeitä lapset ovat hänelle.
Mutta onko hän tärkein lapsille? Taitaa ymmärtämys olla jäänyt aika vajaaksi. Ellet sitten itse kuvaile asiaa väärällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta asiaan. Isäni ja äitini erosivat kun olin alle kouluikäinen. Näin isääni hyvin hyvin satunnaisesti ja jos minulta olisi kyselty, niin en varmaan olisi osannut edes haluta nähdä isääni. Näin aikuisena minusta on hyvä, että näin isääni edes ne muutamat kerrat, sillä niistä on jäänyt ihan ok muistikuvia isästä. Ilman noita kohtaamisia minulla olisi vain valokuvat ja äidin tarinat, eikä mitään "livemateriaalia" isästä.
Lapsille voisit sanoa, että kyllä heillä on jo isä (nykyinen mies), mutta että tämä syntymäisä on joka tapauksessa osa heitä ja häntä voi kyllä nähdä, mutta hän EI ole tulossa takaisin isäksi. Otat siis lapsilta pois paineet siitä isähommasta. Sovitte, että isä on sellainen sukulainen, jota voi nähdä harvakseltaan, mutta hän ei tule jokapäiväiseksi osaksi elämäänne.
Niin ja jos tapaaminen järjestyy, niin se on sitten lyhyt visiitti esim. jätskibaariin. Selitä tämäkin lapsille, etteivät luule että tapaaminen tarkoittaa sitä että jäävät puoleksi päivää yksin uppovieraan isänsä kanssa. Eikä tosiaan mitään luisteluja tai leffoja, vaan sinä mukana jonnekin kahvilaan tms.
Tuskin exäsi yhtäkkiä isäksi taas ryhtyisi, kun on ollut noin kauan poissa kuvioista. Ehkä joku tapaaminen voisi olla ihan jees, mutta lasten mielipide on otettava huomioon. Jos eivät halua, ei heitä voi pakottaakaan. Keskusteluja asiasta kannattaa kyllä tosissaan käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kunnioita lastesi toiveita. Heidän isänsä on tuottanut heille riittävästi pettymyksiä ja mielipahaa. Varsinkin jos mies edelleen juo ette voi luottaa häneen.
Jos haluat silti kokeilla miten menee (ex ei kyllä mielestäni ole ansainnut sitä), niin tavatkaa vaikka jossakin kahvilassa, sinä, lapset ja hän. Tunnistaako hän edes lapsiaan enää? Ja ole koko ajan mukana, niin tilanne on lapsille vähemmän tukala.
aluksi valvottuihin tapaamisiin esimerkiksi teillä tai jossain julkisessa tilassa niin kuin jo aiemmissa vastauksissa on ehdotettu, niin ehdottomasti kannustat sekä isää että lapsia tapaamisiin. Aluksi tapaamisia voi olla useastikin, jotta suhteen on helpompi rakentua. Isän tunteminen on myöhemmin sellainen asia, jota lapset ihan varmasti arvostavat ja josta ovat hyvillään.
Jos isä ei voi sitoutua tapaamisiin luotettavasti, ei tapaamisten mahdottomuus ole sinun eikä varsinkaan lasten syy. Sitoutumista voi selvittää alkuun vaikka ihan aikuisten välisillä tapaamisilla. Lisäksi isän on mielestäni sitouduttava elatukseen osallistumiseen ja tapaamissopimuksen tekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viimeksi vauvana (olivat 11kk kun isä otti heidät viimeisen kerran) eli siis aika tarkkaan 6v isä ei ole pitänyt mitään yhteyttä lapsiinsa. Myös ex itse on muuttunut ulkonäöltään, se nyt oli odotettavissa kun tiedän hänen juoneen kaikki nämä vuodet. Nyt sanoo lopettaneensa juomisen ja käyvän AA:ssa. Hyvä, jos näin on, mutta vaikea sitä on uskoa.
En siis usko, että isommat lapsetkaan enää isäänsä tunnistavat ulkonäöltä.
Ehkä sovin tapaamisen exän kanssa niin, että käydään jätskillä tmv. Siinäkin varmasti näkee jo onko ex tosissaan ja miten lapset suhtautuvat tilanteeseen.
ap
että kunnioita lastesi toiveita. Heidän isänsä on tuottanut heille riittävästi pettymyksiä ja mielipahaa. Varsinkin jos mies edelleen juo ette voi luottaa häneen.
Jos haluat silti kokeilla miten menee (ex ei kyllä mielestäni ole ansainnut sitä), niin tavatkaa vaikka jossakin kahvilassa, sinä, lapset ja hän. Tunnistaako hän edes lapsiaan enää? Ja ole koko ajan mukana, niin tilanne on lapsille vähemmän tukala.
se, että lapsesi haluaa kieltää isänsä ja sanoo uuden miehen olevan isä on luultavimmin avin defenssi, jolla hän selittää itselleen tilannetta. Siksi olisi tärkeää, että kannustaisi lapsia niin, että he suostuvat tapaamiseen. Kieltäytyminen on luonnollinen reaktio tuossa tilanteessa, mutta aikuisen tulee nähdä sen taakse.
Kerro ex-miehelle lasten ajatukset asiasta, ehkä hän ymmärtää tilannetta paremmin.
Puhu lapsille asiasta, kerro että edetään päivä kerrallaan.
Älä missään nimessä järjestä mitään yllätystapaamista, silloin lapset menettävät luottonsa sinuunkin. Ensin vaikka yhdessä hampparille tai jätskille, lyhyt neutraali tapaaminen. Ensimmäisen (ja ensimmäisten) tapaamisen pitää olla kaikilel vaivaton: neutraali ympäristö, lyhyt tapaaminen ilman ulkopuolisia.
Jatkossakin vastaavia tapaamisia usein, näin näkee myös isän sitoutumisen ja lapset saavat totutella tilanteeseen. Jos kaikki sujuu hyvin niin sitten pitempiä tapaamisia.
Kannattaa myös muistaa, että sille isälle oli varmasti rankempaa ottaa yhteyttä ja pyytää tapaamisia kuin että olisi jatkanut samaan malliin. Ilmeisesti asia on hänelle tärkeä, koska on asiaan halunnut muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta asiaan. Isäni ja äitini erosivat kun olin alle kouluikäinen. Näin isääni hyvin hyvin satunnaisesti ja jos minulta olisi kyselty, niin en varmaan olisi osannut edes haluta nähdä isääni. Näin aikuisena minusta on hyvä, että näin isääni edes ne muutamat kerrat, sillä niistä on jäänyt ihan ok muistikuvia isästä. Ilman noita kohtaamisia minulla olisi vain valokuvat ja äidin tarinat, eikä mitään "livemateriaalia" isästä. Lapsille voisit sanoa, että kyllä heillä on jo isä (nykyinen mies), mutta että tämä syntymäisä on joka tapauksessa osa heitä ja häntä voi kyllä nähdä, mutta hän EI ole tulossa takaisin isäksi. Otat siis lapsilta pois paineet siitä isähommasta. Sovitte, että isä on sellainen sukulainen, jota voi nähdä harvakseltaan, mutta hän ei tule jokapäiväiseksi osaksi elämäänne. Niin ja jos tapaaminen järjestyy, niin se on sitten lyhyt visiitti esim. jätskibaariin. Selitä tämäkin lapsille, etteivät luule että tapaaminen tarkoittaa sitä että jäävät puoleksi päivää yksin uppovieraan isänsä kanssa. Eikä tosiaan mitään luisteluja tai leffoja, vaan sinä mukana jonnekin kahvilaan tms.
aivan vakavissaanko ehdotat, että lapsille selitetään tuollaista? Ehdotuksesi aliarvoi lapset pahasti, lapset eivät ole tyhmiä.
Isä on isä, oli se kuinka p**ka tahansa. Ei isä muutu lasten mielissä tavalliseksi sukulaiseksi, vaikka asiaa kuinka selittelisi. Tuolla tavalla vain lisää lasten hämmennystä ja mahdollista syyllisyyttä.
tilanteessa antaisin lasten päättää. mitä ne tuollaisella luuseripaskaisällä tekisivät??? taidat itse vaan haluta tyrkätä lapset välillä pois jaloista...
Asiaan.
Minä hienoisesti koittaisin saada lapset tapaamaan isäänsä edes pari kertaa. Ja siis yhdessä sinun kanssasi ehdottomasti!
Eli yhteistapaamiset jossain ulkona tai kirjastossa ja nykyinen miehesi olisi tietysti myös tervetullut tutustumaan lasten isään.
Pikkuhiljaa isä vois saada enemmän vastuuta esim. veis lapsen johonkin harrastukseen kerran viikossa. Siis pelkästää toimis autokuskina. Siitä se hyvin hyvin hitaasti alkaisi.
tekisin niin, että puhuisin lapsille siitä, että ihmiselle pitäisi pystyä antamaan anteeksi, ja että olisi ehkä ihan ok, jos tavattaisiin yhdessä se isä pari kertaa, ja tehtäisiin sen jälkeen vasta kunnolla päätökset.
Voihan kuitenkin olla, että on toipunut alkoholismista, ja kai yhden kerran voisi vielä yrittää luottaa.
Voi onnistua tai epäonnistua, sitähän ei kukaan voi tietää, mutta antakaa se mahdollisuus.
Lapsille kannattaa myös sanoa, etteivät odota liikoja asian suhteen vaan kokeilevat vaan neutraalisti suhtauta tapaamiseen, etteivät tosiaan luule ja oleta, että nyt heillä on taas isä elämässä, voihan sen isän pitää vain ns tuttuna mukana.
Sinällään sillä isällä ei kyllä mitään oikeuksia ole, sen verran ikävästi on tehnyt.
Yli 10v lapset sitten tapailivat isäänsä silloin kun itse halusivat.
Suhteet eivät koskaan lähentyneet meutta näkevät kyllä toisiaan toisinaan. Lapset ovat nyt aikusia ja ainoastaan yksi lapsista käy isän luona. Hänkin vaan korkeitaan 2 kertaa vuodessa.
koeta järjestää tilanne, jossa lapset tapaavat neutraalissa tilassa, esim. ulkona luistelukentällä tms., ja niin, ettet kauheasti markkinoi ketä siellä tavataan. Seuraa sivusta, pystyykö ex ottamaan mitään kontaktia lapsiin, ja miten lapset kokevat tilanteen. Yhden tai muutaman tällaisen kokeilun jälkeen voit miettiä asiaa uudelleen.
Itse en antaisi lapsia noin pitkän tauon jälkeen noin "vieraalle" ihmiselle ilman, että olen itse alussa läsnä. Jos menee hyvin, voisin harkita jossakin vaiheessa, että lapset viettävät enemmänkin aikaa isänsä kanssa - mutta siis pitkälti lasten toiveia kuulisin ja noudattaisin.
Itse mietin omien lasten osalta, että miten suhtautuvat isäänsä kun tämä häippäsi muutamaksi kuukaudeksi. Muutama vuosi on tästä kymmenkertainen aika ja paljon vakavampi juttu.