Lue keskustelun säännöt.
Tunnustan: lasten kanssa matkustelu (ulkomailla) ei ole yhtä hienoa kuin mitä se oli miehen kanssa kahden
21.01.2007 |
Ja älkää käsittäkö väärin: nautin kyllä matkailusta lasten kanssa, mikään ei ole mukavampaa kuin nähdä omien lasten nauttivan uusista elämyksistä. Mutta kyllä täytyy tottavie todeta, että ne todella ikimuistoiset matkat on tehty silloin, kun olimme miehen kanssa kahden.
Miettikää nyt: eipä paljon lähdetä keskellä yötä hiekkarannalle ihastelemaan aaltoja ja rakastelemaan, juoda eksoottisia drinkkejä rantabaarissa (ainakaan paljoa), lähdetä spontaanisti pitkille ajomatkoille vuokra-autolla, kierretä tuntikaupalla nähtävyyksiä ja museoita, patikoida vuoristossa tai sademetsässä... esimerkkejähän riittää. Kohdettakaan ei voi valita ihan toiselta puolelta maapalloa pitkien lentojen yms. vuoksi.
En tiedä mitä haluan tällä vuodatuksellani sanoa. Ehkä vain tunnen haikeutta. Kyllä lasten kanssa matkailussa on omat hienoutensa, mutta minusta jonkinlainen glamour puuttuu. Mennään PERHEkohteeseen, asutaan PERHEhotellissa, käydään PERHEretkillä... Muistan lapsettomana ajatelleeni, että onneksi en ole tuossa, kun katselin tympääntyneitä ja väsyneitä vanhempia lentokentällä riehuvien lastensa kanssa. Osittain olin oikeassa.
Kommentit (65)
Siellä oli yksi suomalainen lapsiperhe. Äiti olisi halunnut katsella edes hetken taidetta, lapset aloittivat " äiti tääl on tylsääää" ja kun ei tehonnut, nostivat sellaisen mekkalan että äitiraukan oli raahattava jälkikasvunsa pois. Sääliksi kävi, mielenkiintoinen paikka eikä liputkaan ihan halpoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinenkin äiti joka asuu keski-euroopassa. Tarkemmin wienissä. Missäs sinä?
Mitä jos siitä kävelee joku ohi, pahimmassa taauksessa viranomainen tai humalainen turisti:
-Hola! Sex on the beach, eh? I bambino dormir a rattaat!
tyttäreni kanssa, koska hän on niin loistavaa matkaseuraa. Mies puolestaan viihtyy 17-vuotiaan poikamme kanssa, he jaksavat koluta tuntikausia museoita, kirkkoja ja historiallisia rakennuksia, joista toki me naisväkikin tykätään, muttei jakseta ihastella jotain veistoviivaa puolta tuntia :) Meillä on kaikilla saman tyyppinen huumorintaju, tykkäämme olla tien päällä, reissata, nähdä uutta. Tosin nykyisin matkustan taas jonkin verran myös kaksin mieheni kanssa. Ja sehän tuntuu yhtä ihanalta kuin silloin nuorenakin...
Pikkulapsivaihe kestää vain oman aikansa.
En ole koskaan viihtynyt rantalomakohteissa. Lastenkin kanssa on kierretty sitten noita kaupunkeja...Hauskaa ja vaihtelevaa, vaikka rankkaa se on.
Ja Louvressa olemme olleet myös; meidän kaikki lapset eivät ole niin kiinnostuneita historiasta/taiteesta, että jaksaisivat kovin pitkään olla - kuitenkin olemme aika paljon siellä onnistuneet kiertämään; välillä kahvilassa jne (Ja sillä lipullahan saa olla siellä koko päivän).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
En ole koskaan viihtynyt rantalomakohteissa. Lastenkin kanssa on kierretty sitten noita kaupunkeja...Hauskaa ja vaihtelevaa, vaikka rankkaa se on.Ja Louvressa olemme olleet myös; meidän kaikki lapset eivät ole niin kiinnostuneita historiasta/taiteesta, että jaksaisivat kovin pitkään olla - kuitenkin olemme aika paljon siellä onnistuneet kiertämään; välillä kahvilassa jne (Ja sillä lipullahan saa olla siellä koko päivän).
Joko ap pääsette taas reissaamaan kahdestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvinaista että joku myöntää tuon.
Lasten saaminen pilaa elämän. Aluksi on hirveää mylläkkää ja sekasortoa, mutta vähitellen siihen tottuu.
Kun lapset aikanaan häipyvät, ja olisi taas tilaisuus olla kaksin, sitä ei enää haluta. Elämä kahdestaan on tylsää, piristytään vain silloin kun lapset tulee käymään.
Aloittajalla taitaa olla aika pienet lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten, ap, kun olet matkustellut hieman enemmän, se glamour katoaa.
Parempi olisi lopettaa ainakin lentelyt, jos haluatte, että lapsellenne on vielä jotain jäljellä tästä maapallosta, kun on aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta, joka olen kasvattanut 3 lastani täysin yksin -suhde lasten isän kanssa päättyi eroon isän vakavien mielenterveysongelmien vuoksi- nämä aloitukset tuntuvat vähän surkuhupaisilta.
En ole koskaan kokenut tuollaista parisuhdetta, jossa on lämpöä ja välittämistä ja yhteistä kuhertelua. En ole päässyt matkustelemaan paria paketti matkaa enempää, ja lapsenikaan eivät ole matkustaneet. Yksin kolmen lapsen kanssa ulkomailla on vain mahdoton ajatus, mitä, jos minulle tapahtuisi jotain? Sairastun vaikka, kuka lapsista huolehtisi? Ei kyllä ole ollut rahaakaan lähteä.
Tuttavapiirissäni on monia, jotka eivät ole matkustelleet. Moni, kuten minäkin, on saanut lapsensa (nykymmittapuulla) verrattain nuorena, 20-25 vuotiaana.
Lapseni ovat jo teinejä ja aikuisia, tässä toivon että saisin joskus lastenlapsia, ja olen viimeinkin löytänyt uuden hyvän, turvallisen ja rakastavan parisuhteen, joten voin hieman elää itsellenikin.
Tottakai olen haaveillut vaikkapa romantiikasta, mutta en silti koe menettäneenä mitään. Olen saanut perhe-elämästä paljon, ja onhan elämä nyt muutakin kuin kokemuksesta toiseen kiirehtimistä.
Voiko vuorotella? Molemmille oma seikkailupäivä ja sitten koko perheen päivä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveen lapsen kanssa matkustelu on varmaan helppoa. Lapsen sairauden takia emme pysty matkustamaan. Olisipa ihanaa päästä joskus perhelomalle.
Vierailija kirjoitti:
Siellä oli yksi suomalainen lapsiperhe. Äiti olisi halunnut katsella edes hetken taidetta, lapset aloittivat " äiti tääl on tylsääää" ja kun ei tehonnut, nostivat sellaisen mekkalan että äitiraukan oli raahattava jälkikasvunsa pois. Sääliksi kävi, mielenkiintoinen paikka eikä liputkaan ihan halpoja.
Se on just tuota. Käytiin lasten kanssa kerran ruotsinlaivalla niiden ollessa pieniä ja päätetiin ettei viedä niitä minnekään enää ikinä. Eikä viety.
Niin ne lapset on vähän aikaa pieniä ja pitää mennä paljon lasten ehdoilla. Sitten ne kasvaa, koululaisten kanssa voi tehdä jo ihan erilailla juttuja kuin pikkulasten, teinien kanssa taas erilaista ja sitten ne onkin aikuisia ja voitte taas matkustella kahdestaan. Tai sit niistä lapsista tulee niin huipputyyppejä että lähdettekin oikein mieluusti lastenne kanssa, ja parhaassa tapauksessa lapsetkin suostuu vielä aikuisena lähtemään teidän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä oli yksi suomalainen lapsiperhe. Äiti olisi halunnut katsella edes hetken taidetta, lapset aloittivat " äiti tääl on tylsääää" ja kun ei tehonnut, nostivat sellaisen mekkalan että äitiraukan oli raahattava jälkikasvunsa pois. Sääliksi kävi, mielenkiintoinen paikka eikä liputkaan ihan halpoja.
Se on just tuota. Käytiin lasten kanssa kerran ruotsinlaivalla niiden ollessa pieniä ja päätetiin ettei viedä niitä minnekään enää ikinä. Eikä viety.
Me taas käytiin useasti laivalla, kun lapset oli pieniä. Riippuu varmasti lapsista tosi paljon. Oli kivoja reissuja, kuten myös etelän reissut.
Eikö olekin ihanaa: ap on jo vaihdevuosi-iän ohittanut mummoikäinen. Hän voi jälleen nauttia lapsettomista reissuista vaikkapa järjestetyillä seniorimatkoilla.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla taitaa olla aika pienet lapset.
Niin taisi 17 vuotta sitten kun tuon kirjoitti.
Me ollaan reissattu autolla ympäri Eurooppaa lapset mukana. Näkee vähän muutakin kuin uima-altaan reunaa. Ei tietenkään ole sama asia kuin kahden, mutta ihanaa silti. Matkustaa voi monella tavalla.