Lue keskustelun säännöt.
Tunnustan: lasten kanssa matkustelu (ulkomailla) ei ole yhtä hienoa kuin mitä se oli miehen kanssa kahden
21.01.2007 |
Ja älkää käsittäkö väärin: nautin kyllä matkailusta lasten kanssa, mikään ei ole mukavampaa kuin nähdä omien lasten nauttivan uusista elämyksistä. Mutta kyllä täytyy tottavie todeta, että ne todella ikimuistoiset matkat on tehty silloin, kun olimme miehen kanssa kahden.
Miettikää nyt: eipä paljon lähdetä keskellä yötä hiekkarannalle ihastelemaan aaltoja ja rakastelemaan, juoda eksoottisia drinkkejä rantabaarissa (ainakaan paljoa), lähdetä spontaanisti pitkille ajomatkoille vuokra-autolla, kierretä tuntikaupalla nähtävyyksiä ja museoita, patikoida vuoristossa tai sademetsässä... esimerkkejähän riittää. Kohdettakaan ei voi valita ihan toiselta puolelta maapalloa pitkien lentojen yms. vuoksi.
En tiedä mitä haluan tällä vuodatuksellani sanoa. Ehkä vain tunnen haikeutta. Kyllä lasten kanssa matkailussa on omat hienoutensa, mutta minusta jonkinlainen glamour puuttuu. Mennään PERHEkohteeseen, asutaan PERHEhotellissa, käydään PERHEretkillä... Muistan lapsettomana ajatelleeni, että onneksi en ole tuossa, kun katselin tympääntyneitä ja väsyneitä vanhempia lentokentällä riehuvien lastensa kanssa. Osittain olin oikeassa.
Kommentit (65)
Mutta ok: pitkä viikonloppu jossakin pelkästään miehen kanssa kerran vuodessa olisi kyllä kiva juttu.
Muttei merkitse, että lomailu lasten kanssa olisi tylsempää. Päinvastoin ainakin meidän mielestämme. Se on vaan erilaista.
Vierailija:
Meille ainakin nuo matkat on aina vuoden kohokohta. Toki käymme joskus kaksinkin, kuten kävimme viimekesänä Roomassa. Mutta ei musta olisi kohtuullista lapsiakaan kohtaan, jos iskän ainoa vuosiloma kaksi viikkoa he olisivat mummulla, kun vanhemmat köllöttelee Thaimaassa. Myös lapsillamme on oikeus noihin lomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenkin kanssa on kivaa, mutta erilaista - ja nyt jälkeenpäin olisin kyllä ollut vähemmän säästäväinen - ja reissannut oikein kunnolla miehen kanssa ennen lasten syntymää. Menee kuitenkin ainakin 15v ennenkuin päästään samalla lailla kahdestaan reisuun ilman lastenhoitojärjestelyitä.
No yhdessä suunnitellaan jo tulevia eläkepäiviä :-)
Mun vanhemmilla olisi nyt se mahdollisuus kuusikymppisinä, varakkaina ja terveinä eläkeläisinä. Mutta ei. Jokaiselle matkalle pitää ottaa joku lapsenlapsista mukaan. Nytkin äiti kinusi meidän 9-vuotiasta kesäkuun alussa viikoksi Espanjaan... Tottakai lähtee mukaan. Lapsi haluaa ja mehän ollaan tuolloin vielä töissäkin!
mekin olemme ennen lapsia kiertäneet Intiaa bussin katolla istuen, matkustaneet pitkin kiinaa rinkka selässä, nukkuneet autossa Italiassa kun ei saatu hotellia jne. jne.
Ei ole enää sama, minne menee ja miten menee. Nyt sitä istuu juuri niissä turistikohteissa, mitä aina vannoin, että sinne en ainakaan mene... pohjamudissa ollaan, kun on jo kanariallakin oltu....
Mikäänhän ei estä kaupunkilomailua tms. lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja joskus olisi kiva saada vielä ihan sitä aikuisten elämääkin.
En minäkään voi enää ajatella matkustavani lasten kanssa vaikka reppu selässä pitkin eurooppaa, nukkuu sitten junassa jos ei muualle ehdi, tai joku egyptin sukellusreissu miehen kanssa, nanny siihenkin tarvittaisiin. Krapulaa ei parane tulla kun pitää nousta kuudelta lapsen kanssa.
Lisäksi miehen kanssa olisi ihan kiva olla joskus kahden. Ja seksi olisi kivaa. Juhlinta olisi kivaa. Joskus vaikka yksinäisyyskin olisi kivaa. Tai likkakaverin kanssa.
Olen äiti henkeen ja vereen mutta en minä ihan niin paljon vielä itseäni petä, ettei noita kaipaisi.
No, jotenkin lasten kanssa on siellä rantalomakohteessa helpointa olla. Me kyllä olemme reissanneet kaupungeissakin: lapset kitisevät, ettei tämä ole kivaa, onko pakko taas mennä sinne ja tänne... Onko siinäkään nyt järkeä mennä kaupunkilomalle ja tutustua lähinnä kaupungin puistoalueisiin? Ja kiva mennä sinne kahvilaan croissantille, kun ne termiitit häiritsevät koko miljöötä ainoina lapsina.
23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka lapsi shoppailee koko päivän? Ja toisen päivän vietää museossa? Kolmannen autossa edestakaisin bongaa jonkun kulttuurikohteen? Sitten aamuviiteen lasten kanssa diskossa, ja sitten pään parantelua iltapäivään, vähän unia, vähän ruokaa ja taas vähän seksiä.
Joo.
Vierailija:
No, jotenkin lasten kanssa on siellä rantalomakohteessa helpointa olla. Me kyllä olemme reissanneet kaupungeissakin: lapset kitisevät, ettei tämä ole kivaa, onko pakko taas mennä sinne ja tänne... Onko siinäkään nyt järkeä mennä kaupunkilomalle ja tutustua lähinnä kaupungin puistoalueisiin? Ja kiva mennä sinne kahvilaan croissantille, kun ne termiitit häiritsevät koko miljöötä ainoina lapsina.23
Et kai sinä koto-Suomessakaan pelkästään kotona kyki? Lasten kanssa voi vallan hyvin käydä ravintolassa ja rampata museoissa, kun ottaa rennon matka-asenteen. Ei itkeviin lapsiin kahviloissa suhtauduta esim. Euroopan maissa mitenkään nurjasti, kyllä lapsien kanssa siellä muutkin ulkona syövät (enemmänkin kuin mitä Suomessa on tapana).
Totta on, että lepotaukoja pitää olla runsaasti, eikä ihan pienten lasten kanssa voi lähteä monta maata kattavalle reppureissulle. Mutta kouluikäisten kanssa sekin jo käy päinsä. Ja ainakin itse olen jo niin KÄPY, etten muutenkaan pidä huonoja hotelleja tms. mitenkään itseisarvona...
Pointtini oli vain, että monet rajaavat ITSE perheen kanssa matkustamisen vaihtoehtoja ilman, että kokeilevat rohkeasti. En nyt puhu sinusta, koska en tiedä sinusta mitään - mutta tässäkin ketjussa moni on julistanut, ettei lasten kanssa voi mennä oikein mihinkään muualla kuin tyyliin Kanarian saarille. Ja SE ei kyllä pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tulisi mieleenkään liftata aavikolla jonkun tuntemattoman arabin kyytiin lasten kanssa, eikä myöskään notkua viikonloppuja Stadin baareissa pilkkuun asti. Se oli hauskaa silloin, nyt ilo löytyy muista asioista.
Matkustamme yhä yhtä usein kuin ennenkin, ja olemme käyneet tosiaan siellä maapallon toisellakin puolella lasten kanssa. Käymme myös lasten kanssa ravintoloissa, teattereissa, elokuvissa, museoissa ja konserteissa. Hieman eri tyyliin ja eri mentaliteetilla kuin nuorina ja lapsettomina, tietysti. Siihen ei tosin vaikuta lapset yksinään, vaan osuutensa kiinnostuksen kohteiden vaihtumisesta on iälläkin. Sitä vain arvostaa eri asioita kuin ennen.
Onneksi sain elettyä nuoruuteni niin täysillä, ettei sitä tarvitse enää haikailla.
Vierailija:
Kuka lapsi shoppailee koko päivän? Ja toisen päivän vietää museossa? Kolmannen autossa edestakaisin bongaa jonkun kulttuurikohteen? Sitten aamuviiteen lasten kanssa diskossa, ja sitten pään parantelua iltapäivään, vähän unia, vähän ruokaa ja taas vähän seksiä.Joo.
Dokaaminen joo jää hiukan vähemmälle, mutta jos nyt ei muutenkaan arvosta diskoissa aamuviiteen sekoilua, niin sitten.
Kyse toki on arvostuksista. Itse en tykkää shoppailemisesta juurikaan. Mutta sitäkin on meidän lasten kanssa harrastettu, samoin museoita ja automatkailua. Pääasia on VAIHTELU. Eli että osa päivästä istutaan autossa, osa kävellään museossa, välillä käydään ravintolassa syömässä ja hetki ollaan ulkosalla.
Hyvin menee, usko pois. Ja on aikuisellekin hauskempaa, kuin monotoninen kaupoissa ravaaminen tai krapulan parantelu.
No, kuten sanottua, kukin tykkää siitä, mistä tykkää. Muttei se kaupunkimatkailu todellakaan ole mahdotonta lasten kanssa. Se voi olla jopa kivaakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljastan, että me asumme keski-euroopassa, ja me matkustamme hyvin, hyvin paljon ns. kaupunkilomia. Asumme suurkaupungissa, ihan keskustan tuntumassa. Siksi meidän lapsia raahataan maasta toiseen. Lapset (alle kouluikäiset) ovat parhaimmillaan istuneet autossa 14 tuntia putkeen, vain yhdellä ruokatauolla ja yhdellä pissatauolla. On se elämä helppoa, kun ottaa vain lennot jonnekkin rantalomakohteeseen...
Me olemme lähdössä parin viikon päästä lomalle, ja tämä on tällaisen äiti-ihmisen ihanneloma: lähdemme Alpeille laskettelemaan viikoksi. Lapset menevät hotellin kid' s clubin kautta hiihtokouluun, jotta me vanhemmat päästään aamupäivisin rinteeseen kahdestaan (täällä kaikki yli 3 v lapset menevät hiihtokouluun). Hotellissa on täysihoito ja ilmainen viini :-).
Eli kaikille laskettelijaperheille suositus!
23
Ja eikös vaan tuokin ollut siis järjestettävissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvaahan on suojeltava auringolta joten rannalla lekottelu jää varmaan aika vähiin. Museoissa tms. lapse ei kauaa jaksa olla. Mitä te sitten lomillanne teette? Lekottelette hotellin uima-altaalla ja välillä syötätte lapset ja vaihdatte vaipat?
Joskus ollaan vuokrattu auto ja ajeltu lähikylissä ja -kaupungeissa.
Tokihan vastuista vapaana on ihana olla, mutta kyllä nämä " huollettavat" tuovat aivan ihanaa sisältöä elämään. Lapset ovat pieniä NIIN lyhyen aikaa, että eipä aikaakaan kun " saa" taas kahdestaan kököttää miehen kanssa.
Tässä muutamia meidän perheen selviytymisvinkkejä matkusteluun:
- miksi mennä perhekohteisiin! Jos haluaa jotain tiettyä matkaltaan niin sitä vain toteuttamaan (esim. me mieheni kanssa harrastamme laitesukellusta ja lapsukaisillemme on hoitajat sukellusfirman puolesta sen lyhyen aikaa kun olemme veden alla)
- rannalla lekottelu onnistuu erinomaisesti sillä kuumassa paikassa lapset automaattisesti nauttivat varjossa olosta ja kun hiekkalelut sijoitetaan aurinkovarjon alle niin eivät pienet mielellään lähde kuuman auringon alle.
- Vedessä lekottelu onnistuu sekin kun lapsille on hankittu pitkähihaiset UV-uima-asut (POP:ilta vielä erittäin edullisesti). Jos lapset uimataidottomia niin voi hankkia sellaisen uimapuvun johon voi puhaltaa ilmaa. Melkoisen turvallisia kun vanhemmat ovat kuitenkin mukana altaassa.
- Syöminen. Sitä pitää tehdä koko ajan, että kaikilla säilyy hyvä mieli. Tuoreet hedelmät ovat yleensä ihania, hygieenisiä ja maistuvat lapsillekin. Näitä saa eksoottisimmistakin kohteista - ja erityisesti sieltä.
- Yleinen lasten hoito: rento asenne mukaan. Vaippaikäisen vaipanvaihto onnistuu melkein missä vain kun on mukana aina varavaippoja ja puhdistusliinoja. Itse onnistun vaipanvaihtoon esim. ihan tavallisessa naisten vessassa ja jopa lentokoneen ahtaassa tilassa.
- Kaikkein suosituin keinoistamme: ottakaa isovanhemmat mukaan. He rakastavat yhtyttä lasten kanssa ja vanhemmat saavat mukavaa aikuistukea matkalle.
joku kysyi, mitä sylivauvan kanssa voi tehdä etelän lomarannoilla.. Vauva voi olla kevyissä ohuissa pitkähihaisissa vaatteissa rantavarjon alla. Me olemme useamman kerran käyneet rantalomilla(kin) niin, että miehen kanssa olemme tulleet takaisin ruskeiksi paahtuneina ja vauveli yhtä valkoihoisena kuin sinne lähtikin. Täysimetyksellä olevan vauvelin kanssa on helppo matkustaa. Hyvän huolen voi lapsesta pitää ilman kovaa stressiä. Ja monessa maassa lapsiin suhtaudutaan ihaillen, mikä ilahduttaa kovasti täällä lapsivastaisessa suomessa? Oletteko muut vauvojen kanssa lomailijat huomanneet saman asian?
Ja sinä joka mainitsit Louvren.. Liput sinne olivat yllättävän halpoja, ei kovin suuri taloudellinen menetys, jos jotain jäi väliin. Sielläkin olimme Mona Lisaa katsomassa 1v3kk ikäinen lapsi selkärepussa.
Meitä perheitä on niin moneen lähtöön. Toiset eivät matkustele mihinkään, kun pitää lapsen rytmeistä pitää kiinni tiukasti ja kulkeminen lapsen kanssa tuntuu niin hankalalta. Toiset haluavat reissata ihan pientenkin kanssa ja nauttia reissuista. Ja kaikkea siltä väliltä.
Kyllä muutaman kerran miehen kanssa olemme lasten syntymän jälkeen matkanneet kaksinkin. Ensimmäiset päivät vain nautti " helposta elämästä" , loppumatkasta sitten iski ikävä. Siksi otamme lapset mieluummin mukaan. Ja on ihana katsoa miten haltioissaan lapset ovat uusista asioista.
Vaikka paljon olen reissannut, silti suurimmat elämykset ovat lasten syntymät. Sinkkuna en osannut kuvitellakkaan miten ihanaa on kun on oma perhe. Ajattelin että perhe-elämä on tylsää ja mihinkään ei pääse.. vaan eipä tunnu siltä enää.. :)
tykätään miehen kanssa rantalomista, jolloin päivät ollaan uimarannoilla ja iltaisin käydään ostoksilla ja ravintoloissa. Pidetään myös konserteista iltaisin, ja siitä, että matkustetaan paikallisilla busseilla lähikaupungeissa katselemassa nähtävyyksiä. Se, mikä on toisin, on tietty se, että joutuu ottamaan muuta huomioon ja suunnittelemaan reissut etukäteen jonkin verran ja rahaa tietty menee tosi paljon.
Pelkkä ajatuskin rasittaa...olenkohan sitten jotenkin vääräasenteinen, mutta odotan kyllä siihen asti että molemmat lapset on vähintään kouluikäisiä ennen kun heidän kanssaan ulkomaille lähden.
mutta niinhän se elämä on täällä kotonakin. Ei me täälläkään voida tehdä, mitä huvittaa...
Meille yhteiset matkat on silti tosi tärkeitä: saamme olla keskenämme rauhassa, mies on ylipäätään lomalla (ei pidä muuten lomia), saadaan syödä hyvin ja istua miehen kanssa iltaisin parvekkeella vinkkupullon ja korttipakan kera lasten nukuttua. Meille ainakin nuo matkat on aina vuoden kohokohta. Toki käymme joskus kaksinkin, kuten kävimme viimekesänä Roomassa. Mutta ei musta olisi kohtuullista lapsiakaan kohtaan, jos iskän ainoa vuosiloma kaksi viikkoa he olisivat mummulla, kun vanhemmat köllöttelee Thaimaassa. Myös lapsillamme on oikeus noihin lomiin.