Pyhä suhteellisuudentaju! (mies ja alkoholi, mitä pitää sietää?)

Vaikka onkin surullista tietää että tätä tapahtuu myös muille ja että sukulaisten reaktiot ovat kutakuinkin samat, silti siinä piilee myös lohtua.



Mies ei vieläkään suostu tajuamaan, että eromme pääasiallinen syy oli juominen ja hänen haluttomuutensa tai kyvyttömyytensä ratkaista ongelma. Hänestä ero olisi tullut joka tapauksessa. Eron jälkeen hän lopetti hetkeksi kokonaan kaljanjuonnin, mutta on nyt taas palannut sen pariin - en usko että juo usein, mutta pari kertaa vahinko on kantautunut korviini. Nyt oli ollut kännissä niin että lapset olivat siellä... onneksi paikalla oli muitakin aikuisia. Tuntuu vaan kovin raskaalta ja surulliselta, hän on oikeasti hyvä mies ja monella tapaa vieläkin häntä arvostan, mutta tuossa asiassa hän on ääliö.

Mun mielestä riittää että sä et pidä tilanteesta. Jo yksinään se kertoo että miehesi juo liikaa koska se saa sinut vaivautuneeksi.



Ja ykkösoluestakin saa sievän pöhnän aikaiseksi, epäilijät huom.!!!



Mä siedin tuollaista, no vähän useammin kylläkin, seitsemän vuotta. Sitten nappasin lapseni ja lähdin pois.



Niin kuin joku sanoikin jo ylempänä, ihan omien fiilisten mukaan. Ei sun tarvitse mitään sietää tai pitää vähäisenä vain koska suomalainen juomiskulttuuri on mitä on. Sinusta se on kiinni.

Paranemisen haluja ei miehellä ilmeisesti ole ja on hyvin suuri todennäköisyys sille että ajan kanssa juominen tulee vielä lisääntymään. Hyvin harvoin se loppuu itsestään.



Niin perseestä kuin se onkin, valmiita vastauksia tällaisiin tilanteisiin ei ole. Tiedän sen nyt itsekin, liian kauan hain valmista vastausta omaan tilanteeseni mutta lopulta päätös oli yksin minun.

Minä olen ihmisten suhteen vähän idealisti, ja nyt olen pakotettu ajattelemaan joko että a. he ovat oikeassa tai b. he ovat sokeita koska haluavat olla. Nyt yritän sisäistää tuon näkemyksen b. Silti kohtuuttomuus ja epäreiluus loukkaa.



Hankalaksi tilanteen tekee se, että vuosia suojelin miestäni, peittelin jälkiä ja olin puhumatta asiasta kenellekään. Kieltäydyin myös itse näkemästä asiaa rehellisesti. Tämä on siis asiana uusi kaikille muille.



Syyllisyydentunne on aika syvälle rakennettu minuun, täytyy varmaan googlata jotain al-anon-juttuja ja yrittää jälkikäteen tunnistaa ne muutokset joita minussa ja käsityksissäni on tapahtunut.

ja miehesin on alkoholisti, jos ei pysty kontrolloimaan juomistaan. oksentelu, alleen laskeminen ja rappukäytävässä alasti hoipertelu on jo melkoisen vakavia asioita. Ei lapsetkaan voi olla sellaista näkemättä ja ymmärtämättä, vaikka kuinka heiltä asiaa yritetään salata.



Minä en tuollaista pystyisi katselemaan. En vaikka näin tapahtuisi vaikka "vain" yhden kerran vuodessa. en jaksaisi pelätä, että koska mies loukkaisi itsensä kunnolla. sehän on yksi riski, jos noin tolkuttomaan kuntoon itsensä juo. En jaksaisi sitä häpeää, kun muut ihmiset näkisivät mieheni tuollaisessa kunnossa. Haluan olla ylpeä miehestäni, enkä voisi olla ylpeä tuollaisesta.



Minä vaatisin hakeutumista hoitoon.

Minä ajattelen hyvin samankaltaisesti - nyt kun olen jo tilanteen ulkopuolella. Ihmismieli on vaan hyvin mielenkiintoinen: kun itse on tilanteessa sisällä ja kun on yhteinen perhe, asiaa ei halua nähdä, sitä haluaa uskoa että mtilanne muuttuu. Mieheni näennäinen halu muuttua ja pyrkimykset kontrolloida tilannetta ylläpitivät uskoani muutokseen hyvin kauan. Sanoin kyllä usein, että jos olisin tiennyt tilanteen, meille ei olisi lapsia tullut, ja että minusta ei ole elämään alkoholistin kanssa. Silti, juominen oli ongelma sen verran harvoin, että elämä oli siedettävää. Keskinäisen kunnioituksen se kuitenkin söi kokonaan.

Minusta surullista on se, että nyt miehellä on uusi perhe ja hän saa tuntea olevansa arvostettu ja tärkeä. Näitä mokia on kuitenkin taas tapahtunut, uusi vaimo joko kestää tai ei. En usko enää miehen muuttuvan, toivon vaan että on juomatta kun lapset ovat paikalla (tähän asti on ollut lukuunottamatta tuota yhtä kertaa).

ja miehesin on alkoholisti, jos ei pysty kontrolloimaan juomistaan. oksentelu, alleen laskeminen ja rappukäytävässä alasti hoipertelu on jo melkoisen vakavia asioita. Ei lapsetkaan voi olla sellaista näkemättä ja ymmärtämättä, vaikka kuinka heiltä asiaa yritetään salata.

Minä en tuollaista pystyisi katselemaan. En vaikka näin tapahtuisi vaikka "vain" yhden kerran vuodessa. en jaksaisi pelätä, että koska mies loukkaisi itsensä kunnolla. sehän on yksi riski, jos noin tolkuttomaan kuntoon itsensä juo. En jaksaisi sitä häpeää, kun muut ihmiset näkisivät mieheni tuollaisessa kunnossa. Haluan olla ylpeä miehestäni, enkä voisi olla ylpeä tuollaisesta.

Minä vaatisin hakeutumista hoitoon.

Ei se, että on uusi perhe, ole surullista, vaan se että sama meno jatkuu taas eikä mies ikinä usko. Ongelmallista on sekin, että sanatasolla tunnustaa ongelman, mutta tunnetasolla ei - muut luulevat helposti, että homma on hoidossa, vaikkei se ole.

Minusta surullista on se, että nyt miehellä on uusi perhe ja hän saa tuntea olevansa arvostettu ja tärkeä. Näitä mokia on kuitenkin taas tapahtunut

se tarkoittaa sitä että tukee toista myös jos hän juo, pettää tai lyö. t. kaiken se kestää

...että ainoa keino saada toinen tajuamaan on tehdä jotain radikaalia? Tai jos uskoo toisen käytöksen vahingoittavan itseä ja lapsia? Tarkoittaako tukeminen yhdessä pysymistä hinnalla millä hyvänsä? Jos ajattelet noin, onko tilanne eri jos ei ole naimisissa?

Ei siis ota enää lainkaan alkoholia, koska kokee sen turhaksi riskiksi. Nyt ollut 1,5v ilman alkoholia. Aiemmin oli juuri tuollaista, että muuten meni ihan normaalisti, mutta sitten muutaman kerran vuodessa tuli kauheita ylilyöntejä ja juominen jatkui kolmisenkin poäivää putkeen. Muutaman vuoden katsoin, mutta kerroin jo vakavasti harkitsevani eroa jos asiat eivät muutu. Kerroin, että epävarmuus on liian kuluttavaa, enkä aio elää lomiani ja juhlapyhiä pelossa että koska taas mennään ja lujaa. Viimein mies sai kännissä turpaansa, menetti rahansa ja sammui rappukäytävään. Se oli hänen aallonpohjansa, jonka jälkeen hän teki päätöksen luopua alkoholista kokonaan. En usko juomisen vähentämiseen, jos on kyseessä alkoholismiin taipuvainen ihminen, se on joko tai. Päätöksen on vaan tultava alkoholistilta itseltään.



Tsemppiä ap, toivottavasti mies jossain vaiheessa ymmärtää lopettaa - ihan jo lastensa vuoksi.

se tarkoittaa sitä että tukee toista myös jos hän juo, pettää tai lyö. t. kaiken se kestää

vielä jos hyväksyy tämän. Toivottavasti kirjoittajan ei tarvitse vastaavaa kohdata.

vaikka itse tunnistaisikin ongelmansa. Ei se ole tahdon asia. Alkoholisti joko hakee apua, jos tajuaa, että ei tule ikinä parantumaan itsekseen tai sitten juo itsensä hengiltä. Hyvin harva pystyy itse lopettamaan pysyvästi.

Ei alkoholisti juo ilkeyttään vaimoa ja perhettä kohtaan, hän juo koska ei voi olla juomatta. Sitä on ns. normaali-ihmisen vaikea tajuta. Alkoholistin puolisolla on yleensä kaksi vaihtoehtoa, erota tai hyväksyä tilanne ja lakata toivomasta ihmeitä.

eikä sun tarvii kestää sitä, hankkiudu siitä eroon ennenkun se pilaa teidän kaikkien elämän