Lue keskustelun säännöt.
Pyhä suhteellisuudentaju! (mies ja alkoholi, mitä pitää sietää?)
16.12.2010 |
Kysymykseni koskee miehen alkoholinkäyttöä, ei siis mikään harvinainen juttu. Kertokaa minulle näkemyksiänne siitä, kenen todellisuudentaju on vääristynyt ja mitä minun pitäisi mielestänne ajatella.
Mieheni on hyvä isä (jotain pikkuvikoja toki on) ja kantaa vastuunsa lapsista, viettää aikaa näiden kanssa ja on paljon kotona. Hän hoitaa työnsä hyvin ja on monella tapaa luotettava ja esimerkillinen. Puolisona hän ei arvotele, antaa omaa tilaa ja tukee ratkaisuissa.
Mutta: hänen on vaikea lopettaa juomistaan kun tilanne on vähänkin sellainen että juominen on mahdollista. Hän juo kunnes sammuu, joskus oksentaa, joskus laskee alleen, joskus sammuu sopimattomiin paikkoihin, hortoilee ympäriinsä ja saattaa vaikka herätä rappukäytävästä alasti. Hän ei voi päästää itseään vapaavaihteelle, tai tulos on vääjämättä tämä, kontrolloituna kyllä pystyy jossain määrin pitämään itsensä kurissa ja parista lasillisesta ei vielä hana jää auki. Aika ajoin juo myös joka viikonloppu ja joskus on lomiakin vietetty niin että mies on juonut kaljaa aamusta iltaan ja ollut pikku pöhnässä koko ajan (tällöin ei siis vedä övereitä välttämättä). Mies tiedostaa ongelman ja on yrittänyt eri tavoin hallita juomistaan, pitänyt kuivia kausia tai juonut kaljan sijasta pilsneriä - pöhnä on tullut silloinkin, mutta isommalla määrällä.
Mitä mieltä olette tästä? Mitä ajattelisitte itse? Sietäisittekö tai voitteko ymmärtää jos joku ei siedä? Minulla on suhteellisuudentaju itsellä kateissa, tuntuu että tämä ei ole oikein ja että miehen pitäisi ymmärtää ettei ikinä saa alkoholiongelmiaan kuriin paitsi absolutistiksi ryhtymällä. Kaikki kikkailu on vain pedon pitämistä kurissa, ei itse ongelman ratkaisemista. Toisaalta tällainen juominen on suomalaisessa kulttuurissa niin yleistä ja sallittua, että tunnen itseni tiukkikseksi. Minusta on ok juoda ja olla jopa humalassa, mutta tilannetaju ja itsestähuolehtimisen kyky ovat itseisarvoja.
Kommentit (32)
Miehelläsi on alkoholiongelma. Piste. Hän on alkoholisti. Tuohon tulee kohta salajuomista ja muuta mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulkitsen, että kakkosen mielestä meillä on hoitoa vaativa ongelma.
Tuota kännäämistä tapahtuu ehkä 6 kertaa vuodessa, mies tuntuu aina hetkeksi ottavan opikseen. Lisäksi tuo on tarpeeksi harvoin, että ehdin aina unohtaa ja uskotella itselleni ettei ongelmaa ole. Kuvia on otettu, keskusteltu on, mies aina yrittää. Tätä on kestänyt kohta kymmenen vuotta.
Onko mojova känni 6krt vuodessa liikaa? Kuka kanssa-avlaisista sietää sellaista, kuka kestää pahempaakin ja kuka ei todellakaan sietäisi? Onko kukaan kokenut vastaavaa ja mies on lopulta jättänyt juomisen kokonaan?
Sanot, että ole hyvä, tässä on, jou itsesi hengiltä. Lähdet jonnekin ja odotat mitä tapahtuu. Jos miehesi tajuaa ja haluaa ottaa vastuun juomisestaan, hän ei juo ja lähtee perääsi ja haluaa muuttaa tilanteensa. Jos juo itsensä hengiltä, niin oma oli valintansa.
Yleensä alkoholin puolisot kantavat vastuuta puolisonsa juomisesta ja haluavat "parantaa" juopon, mutta kukaan ei voi muuttaa toista, vain itseään.
Tai sit jatkat entiseen malliin ja tyydyt tilanteeseen. Fiilispohjalta!
en myöskän sitä, jos on taipumus hävittää kaikki rahat tai eksyä kotimatkalta. Jos olisi sellaista taipumusta, että noin kävisi aina kun ottaa niin minusta ei silloin saisi ottaa aina.
Sen sijaan minusta ihan ihan siedettävää, että joskus lomalla on "pienessä sievässä" aamupäivästä asti. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ei ole humalassa, vaan koko ajan kykenevä huolehtimaan itsestään ja muistakin sikäli kuin homma ei vaadi suurta tarkkuutta (do not operate heavy machinery), ei sählää eikä räyhää, vaan on vaan mukavasti. Se on sinänsä musta ihan ok. Joskus, silloin tällöin, ei jatkuvasti kuitenkaan.
Mä en oikein päässyt selville siitä, kunpi tilanne teillä oikein on. Pahin lienee noiden yhdistelmä, sellainen, että mies juo aina ja sä sit pelkäät koko ajan että kohta se on taas kumipatjakunnossa. Ei sitäkään varmaan jaksaisi. Minusta, jos kumipatjailusta on pieninkään vaara niin pitäisi pysyä selvin päin.
Ykkösolutta ei kyllä normaalikokoinen mies pysty juomaan siihen tahtiin, että tulisi pöhnä. Jos sun miehelle tulee niin kyllä se sit salaa juo muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kännääminen sinällään on ok, mutta se mikä surettaa on juuri tuo, että häneltä lähtee kokotolkku pois. Eli oksentaminen, alasti rappukäytävään ja kusee housuunsa, oks! Sitä en katsoisi minäkään hyvällä. Eli lopputulema varmaan on, että saa ottaa saunajuomat, ja muuta ei olekaan sitten tyrkillä.
Siis tuo täysi kontrollin menettäminen. Ota muutama kerta videolle ja näytä miehelle. Jos se hänestä on vain vitsikästä tai ei väliä, ei taida olla toivoa.
Omalle miehelle tuota on käynyt muutaman kerran, mutta ei viime aikoina, ehkä hän alkaa oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on varmaan se ns kännigeeni. Eli kun ottaa niin ei pysty lopettaan. Tuskin hän nyt itse haluaa mennä tohon tilaan että oksentaa ja örveltää pitkin. Mies kuitenkin tuntuu hallitsevan juomisen, koska noita lärvejä on noin harvoin. Oliskohan mahdollista että kävisitte jutteleen jossain siitä, että mitä keinoja voi käyttää ettei se kaksi kaljaa muutu kahdeksikymmeneksi?
6 iltaa vuodessa räkäkännissä voisi laittaakin irrottelun piikkiin. Mutta alkuperäisestä viestistä ymmärsin, että tasaista tissuttelua tapahtuu mm. viikonloppuisin ja lomilla pitkiäkin putkia. Näistä päätellen miehelläsi on riski, tai on jo alkoholismi. Onko määrät ja kerrat lisääntymään päin? Jos näin, on aika toimia mahdollisimman pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole itse onneksi koskaan joutunut näkemään.
Tässä on kyse nimenomaan tuosta kumipatjailun riskistä ja siitä, että alkoholinkäyttö lisääntyy aina jos mies ei sitä tietoisesti kontrolloi jollan keinolla: määrä, taajuus, juomisen ajatteleminen silloinkin kun ei juo. Suurin ongelma on se, että mies ei halua tajuta.
Minäpä kerron vielä lisää: meille tuli ero. Nyt miehen sukulaisten mielestä minä olen tiukkis, ongelmaa ei ole. Tai jos on ongelma, olen itse osallistunut sen syntymiseen juomalla hänen kanssaan (joo, juon ruokaviinit ja käyn joskus ulkona, silloin saatan olla huppelissa). Ja vaikka ongelmaa ei ole, minun olisi pitänyt toimittaa mies hoitoon jos minusta ongelma oli olemassa. Ja lapsia ei ainakaan olisi pitänyt tehdä. Mutta kumminkin olen syyllinen eroon ja jättänyt hyvän miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on tuo ap:n teksti kyllä kuin suoraan minun kynästä. Ongelma on meillä tismalleen sama ja mies puolustelee juomistaan sillä, että se on hänen tapa rentoutua. Ja juodessaan käyttäytyy juurikin ap:n kuvailemalla tavalla. Todella ikävää katsottavaa ja itse en voi sitä missään määrin sietää. Erokin on monesti ollut mielessä em. käytöksen vuoksi ja mies on suoraan sanonut, ettei suostu juomista kokonaan lopettamaan vaikka se sitten tarkottaisi eroa. Olo on aika voimaton ja mielestäni kyse on alkoholismista, vaikkakin ylilyöntejä tapahtuu vain harvoin.
Minäpä kerron vielä lisää: meille tuli ero. Nyt miehen sukulaisten mielestä minä olen tiukkis, ongelmaa ei ole. Tai jos on ongelma, olen itse osallistunut sen syntymiseen juomalla hänen kanssaan (joo, juon ruokaviinit ja käyn joskus ulkona, silloin saatan olla huppelissa). Ja vaikka ongelmaa ei ole, minun olisi pitänyt toimittaa mies hoitoon jos minusta ongelma oli olemassa. Ja lapsia ei ainakaan olisi pitänyt tehdä. Mutta kumminkin olen syyllinen eroon ja jättänyt hyvän miehen.
Nähtävästi tunnet vähän itsekin syyllisyyttä, jos mietit exän sukulaisten mielipiteitä? Vai oliko kyse vain itsesäälistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on kyse nimenomaan tuosta kumipatjailun riskistä ja siitä, että alkoholinkäyttö lisääntyy aina jos mies ei sitä tietoisesti kontrolloi jollan keinolla: määrä, taajuus, juomisen ajatteleminen silloinkin kun ei juo. Suurin ongelma on se, että mies ei halua tajuta.
Minäpä kerron vielä lisää: meille tuli ero. Nyt miehen sukulaisten mielestä minä olen tiukkis, ongelmaa ei ole. Tai jos on ongelma, olen itse osallistunut sen syntymiseen juomalla hänen kanssaan (joo, juon ruokaviinit ja käyn joskus ulkona, silloin saatan olla huppelissa). Ja vaikka ongelmaa ei ole, minun olisi pitänyt toimittaa mies hoitoon jos minusta ongelma oli olemassa. Ja lapsia ei ainakaan olisi pitänyt tehdä. Mutta kumminkin olen syyllinen eroon ja jättänyt hyvän miehen.
ex-mieheni alkoholiongelman hoitamisessa, kun ei hänellä löytynyt omaa tahtoa päästä siitä irti. Ex-anoppi syyttää minua a) siitä että mies ryyppäsi = "ei onnellinen mies juo" b) siitä että en hankkinut hänelle tarpeeksi apua (minkä tein siihen rajaan asti kun vaimo yksin pystyy) c) siitä että hankin hänelle apua eli tein hänestä näkyvän ongelman joka vaikutti hänen itsetuntoonsa. Olen myös siis syyllinen eroomme ja jättänyt hyvän miehen.
Nähtävästi tunnet vähän itsekin syyllisyyttä, jos mietit exän sukulaisten mielipiteitä? Vai oliko kyse vain itsesäälistä?
Olen samaa mieltä toisen kirjoittajan kanssa, että 6 iltaa vuodessa ei sinänsä ole paljon. Huolestuttavaa on tuo pitkä-aikainen kaljottelu, kaljan korvaaminen pilsnerillä ja hallitsematon humala silloin kun juo "kunnolla".
Itse en sietäisi moista. Ikävää tässä on se, että kun miehesi on alkoholisti hänen pitäisi itse tajuta se ja haluta lopettaa. Sen jälkeen on paljon keinoja (A-klinikka, AA, jne jne). Sinä voit tietysti uhitella, riidellä, tehdä vaikka mitä, mutta jos mies haluaa juoda, hän juo.
Hänen juomisensa vaikuttaa teidän muiden elämään: pöhnäinen isä lomalla, sinä unohdat välillä hänen juomisensa mutta kun ördäämisvaihe taas tulee päälle olet varmaan pitkään sen jälkeen huolissasi, kireä jne.
Parasta vain kutsua lapiota lapioksi ja sanoa miestäsi alkoholistiksi. Käy katsomassa vaikka AA:n tai Al Anonin sivuilta, voit saada sieltä hyviä neuvoja ja veraistukea. Jaksamista!
alkkis on ihan itse syyllinen siihen mitä on.
Ei sitä kukaan muu aiheuta eikä kukaan muu voi hoitoon viemälläkään (mikä ei muuten edes onnistu vastentahoitsesti, ei löydy paikkaa joka ottaisi hoidettavaksi alkkiksen joka ei itse sitoudu hoitoon) parantaa. Alkkisten läheiset ovat harjoitelleet syyllisyydentunteita jo pitemmän aikaa ennen eroa ja ovat yleensä siinä aika hyviä.
Mut ei sun hei tarvi välitää miehesi sukulaisista yhtään mitään. Anna niiden elää omaa elämäänsä ja elä sinä omaasi.
eikä miehesi itsekään varmasti halua tulla löydetyksi alasti rappukäytävästä!!
Älä yritä "ymmärtää" miestä, vaan laita hänet selkä seinää vasten. Hänen täytyy itsensä motivoitua hakemaan apua, ja tietynlainen pakkotilanne ("viina tai perhe, valitse siitä") voi siihen ajaa.
Rakastan sinua niin paljon, että olen huolissani terveydestäsi. Sitä ennen nappaat videolle hänen viimeisimmän toilailunsa omassa oksennuksessaan ja virtsassaan. Näytä video hänelle. Tämän jälkeen lääkärille, ja Antabus-kuuri päälle.