ei neuvolassa haluta kuulla "vaikeista" asioista
Kävin äsken neuvolassa, rv 38 ja vauva olisi siellä ihan lähtökuopissa :) Aloin jutella itselle vaikeasta asiasta, siskoni vauva kuoli kätkytkuoleman jokin aika sitten ja asia on koko meidän perheelle vaikea ja arka. Itsellä on huoli meneekö kaikki hyvin ja esikoiseni kyselee ja puhuu tällä hetkellä koko ajan kuolemasta ym.
Mä ajattelin tämän asian nyt ekaa kertaa ottaa neuvolassa puheeksi ja ehkä kaipasin vähän jotain juttelua aiheesta tms. Minun "avautumisen" jälkeen oli th:n kommentti suurin piirtein että aha. Tehdäänpäs nyt sitten nämä rutiinijutut ja sen jälkeen hei, hei ensi kertaan. Eli kokemus oli ettei neuvolassa haluta puhua vaikeista asioista, ainakaan meidän neuvolassa. Otin asian esille myös siksi että jo etukäteen voin sanoa että vauva-ajasta tulee varmasti minulle raskas, koska pelkään että vauvalle jotakin sattuu..
Kommentit (59)
että sen neuvolan pitäisi yhtäkkiä osata siinä vartin aikana ratkaista jokaikinen ahdistus ja angsti, mitä mamma on itselleen 9 kk:n aikana kerännyt. Eihän se nyt neuvolan tehtävä ole, tuskin niillä on sellaiseen koulutustakaan.
Rohkeutta sinulle ja onnea kaikin tavoin
Uusavuton nykymamma ei vain tätä tunnu tajuavan. Vertaistuki ei ole neuvolan asia. Ystävät ja muut, joiden kanssa asioita käsitellään ja jutellaan, ei ole neuvolan asia. Kyllä niitä omia suruja ja ahdistuksia pitäisi ensisijaisesti purkaa jossain ihan muualla kuin NEUVOLASSA, herranjumala sentään.
Raskausdiabetesta, sikiön kasvuongelmaa tai toksemiaa et voi ratkaista ystävän kanssa kahvikupin äärellä, nuo höpsöntöpsö-asiat kyllä voit.
Neuvolassa saa puhua ja rohkaistaan puhumaan, ja neuvolan kautta pääsee helpommin puhumaan jollekin asioista. Että sorge vaan.
Mun kokemusten mukaan taas neuvolassa olevat lääkärit on ihan turhia, harvoin mulla on mitään kysyttävää niiltä mutta sen kerran kun on, niin eivät osaa mitään vastata.
Jos kysyt lääkäriltä, kannattaisiko piltille syöttää ensin bataattia vai porkkanaa, tai voiko homejuustoa syödä keitettynä, tuskinpa se siihen mitään sanoo.
Neuvolassa saa puhua ja rohkaistaan puhumaan, ja neuvolan kautta pääsee helpommin puhumaan jollekin asioista. Että sorge vaan.
No kyllä minä kokisin, että elämäni on aika säälittävällä tolalla, jos ainoa osoite huolieni purkamieen olisi tuntematon neuvolantäti, joka kuuntelee maksua vastaan.
kun eka raskautta varjosti kuolemanpelko, eräs tuttu kuoli synnytykseen kun olin juuri saanut tietää omasta raskaudestani. Ei siihen paljon neuvolantäti kantaa ottanut. En oikein tiedä kuinka olisi voinutkaan... Oli kuitenkin empaattisen oloinen ja kuunteli, se kai oli tärkeintä.
Ehkä ap sinun neuvolantätisi ajatteli, että noin arkaa asiaa ei oikein uskalla kommentoida jos ei tunne sinua hyvin (vai tunteeko?). Tai ehkei hänellä ollut sopivia sanoja, ehkä hän ajatteli sinun tarvitsevan ensisijaisesti kuuntelijaa. Toivottavasti näin päin, eikä niin, ettei olisi kiinnostunut asioistasi.
että täti voi ohjata muualle. Tässä tapauksessa sosiaalivirastoon ja ls-suojeluun.
Neuvolassa saa puhua ja rohkaistaan puhumaan, ja neuvolan kautta pääsee helpommin puhumaan jollekin asioista. Että sorge vaan.
No kyllä minä kokisin, että elämäni on aika säälittävällä tolalla, jos ainoa osoite huolieni purkamieen olisi tuntematon neuvolantäti, joka kuuntelee maksua vastaan.
Aika säälittävällä tolalla tuo jo nyt on.
ainakin on otettu myös mielenterveyttä koskevat asiat tosissaan, ilman turhia hötkyilyitä. Ei se lastensuojelu ekana paikalle säntää, jos odottavalla äidillä tai synnyttäneelläkin on jokin mieltä koskeva vaiva. Meiltä ainakin ohjattiin eteenpäin oikealle taholle, kun oli ensin kuunneltu asia rauhassa loppuun.
Ikävää ap, ettei neuvolassa osattu suhtautua :( Joku ehdottikin, että ota asia uudestaan puheeksi. Toinen vaihtoehto olisi jos kysyisit, onko neuvolassa esim. psykiatrista sairaanhoitajaa. Kyllä sellaiselle saa mennä puhumaan.
Voimia ja jaksamisia, ja osanotot perheenjäsenen menetyksestä!
Neuvolassa saa puhua ja rohkaistaan puhumaan, ja neuvolan kautta pääsee helpommin puhumaan jollekin asioista. Että sorge vaan.
No kyllä minä kokisin, että elämäni on aika säälittävällä tolalla, jos ainoa osoite huolieni purkamieen olisi tuntematon neuvolantäti, joka kuuntelee maksua vastaan.
että täti voi ohjata muualle. Tässä tapauksessa sosiaalivirastoon ja ls-suojeluun.
Ei ne edelleenkään ohjaa lastensuojeluun tai sosiaalivirastoon! VAAN Neuvolapsykologille, neuvolalääkärille tai vertaisryhmään :)
Ensinnäkin neuvolatäti kyllä kyselee ensin alkuun taustatietoja, perinnöllisiätauteja, kätkytkuolemista, lähipiirin synnytyksistä, elämäntilanteesta, puolison tupakoinnista, alkoholin käytöstä jne..
Kyllä neuvolassa on hyvä tietää, et lähipiirissä kätkytkuolema!
T. edelleen ärsyynyt
ps. Äiti jota ei ohjattu lastensuojeluun vaan keskustelemaan synnytykseen liittyvästä pelosta pelkopolille ei LASTENSUOJELUUN!!
neuvolapsykologille, neuvolalääkärille ja minkä vertaisryhmään??
Ei ap ole lastaan menettänyt. Hän on vain hysteerinen.
Ja tapaus kuuluu lastensuojelulle, kuten muutkin mielenterveysongelmaiset äidit jaksamisineen.
Neuvolapsykologille voi ohjata jutteleen tästä pelosta ja muista vauva-aikaan liittyvistä peloista. Eikä ne ihan oikeesti ohjaa joka asiassa lastensuojeluun!!!
Vertaisryhmiä on ja niille joiden läheinen ihminen on kuollut!
Sen voin sanoa, että Pirkanmaalla ihmisiä hoidetaan kyllä hyvin ja niitä ei passiteta turhaan lastensuojeluun!
Miten niin mielenterveys-ongelmallinen???? ei surullisuus ole mielenterveysongelma jos se ei siitä masennukseksi muutu!
Neuvolasta ohjataan helposti mt-polille, kun otetaan ahdistavia asioita esille.
Mt-polin sh
Tosin hyvä, että ohjaavat eteenpäin, ellei itse osata auttaa.
Vaikka meidän lapsi oli pitkään sairaalassa ja kuoli sitten aikanaan. Nyt ovat neuvolassa tietoisia menetyksestä uuden raskauden myötä. Olemme aikoinaan käyneet juttelemassa psyk. sairaanhoitajalle ja toiselle ammattilaiselle.
Terkkari totesi nyt raskauden alussa että tulet varmaan käymään edellistä raskautta läpi myös tämän raskauden aikana. Ja kyllä olen käynyt, mutta ei meitä minnekään lastensuojeluun ole ohjattu.
Nykymaailmassa lastensuojelun merkitys on monella maalikolla hämärtynyt. Ja sen kyllä huomaa tästäkin ketjusta.
on hysteerinen.
Ja jos ylenmäärin kantaa syyttä suotta lapsestaan huolta on psykoottinen.
Johan kaikesta näkee, että on ihan vinksallaan.
Mielenterveysongelmaiset äidit joutuu seurantaan. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että perheessä käy perhetyöntekijä ja lapsen turvallisuutta tarkkaillaan.
on hysteerinen.
Ja jos ylenmäärin kantaa syyttä suotta lapsestaan huolta on psykoottinen.
Johan kaikesta näkee, että on ihan vinksallaan.
Mielenterveysongelmaiset äidit joutuu seurantaan. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että perheessä käy perhetyöntekijä ja lapsen turvallisuutta tarkkaillaan.
Mihin enää ammattilaisia tarvitaan?!
Asian otin puheeksi lähinnä siksi että se tulee koskettamaan meidän arkea todella paljon. Asia vaikuttaa myös siihen miten vauvan kanssa meidän arki alkaa sujua...Joten nyt ajattelin minä ennakoida asiaa ja sitä miksi varmasti tulevan lapsen hyvinvoinnista tulen olemaan hyvin huolissani. En kaipaa mitään kuolemantapausten asiantuntijaa vaan kaipasin ehkä sellaista asennetta th:lta että asia on hyvä tietää ja siihen ajoissa tarttua jos se käy meille ylitsepääsemättömäksi...
hyvin ajateltu, mutta minunkin kokemukseni on se, että neuvolassa otetaan mitat ja sitten heippa. ja jos on jotain huolta ollut, niin se kuitataan sanomalla: se on normaalia. Valitettavasti näin.
Olisikohan jotain muuta paikkaa, josta saisi tukea? Itselle ei valitettavasti tule mitään mieleen.Neuvola olisi se luonnollinen paikka ottaa näitä esiin, mutta kun siellä ei intressit riitä.
Niin ja varaudu vielä siihenkin, että kun lapsi on syntynyt, niin sinun huolesi ei tosiaan kiinnosta ketään. Lastenneuvolassa tosiaan vaan katotaan ne lapsen mitat. Äidin voinnilla ei ole enää kellekän mitään merkitystä =(
Tarkoitus ei ole masentaa ap:tä. Toivon, että hän keksii jonkun muun paikan, josta saisi tukea.
Meillä on nyt 8-viikkoinen vauva ja esikoisesta opin, että neuvolassa ei kannata esittää edes lasta koskevia huolenaiheita. Kaikki on vaan normaalia ja ei syytä huoleen (kunnes 3-vuotiaana vein hänet yksityiselle ja diagnoosi sieltä tuli). Nyt vien suoraan samalle lastenlääkärille, jos lapsi osoittaa mitään huolen aihetta. En aio kuunnella sitä neuvolan välinpitämätöntä jankkausta, että kaikki on normaalisti.
Uusavuton nykymamma ei vain tätä tunnu tajuavan. Vertaistuki ei ole neuvolan asia. Ystävät ja muut, joiden kanssa asioita käsitellään ja jutellaan, ei ole neuvolan asia. Kyllä niitä omia suruja ja ahdistuksia pitäisi ensisijaisesti purkaa jossain ihan muualla kuin NEUVOLASSA, herranjumala sentään.
Raskausdiabetesta, sikiön kasvuongelmaa tai toksemiaa et voi ratkaista ystävän kanssa kahvikupin äärellä, nuo höpsöntöpsö-asiat kyllä voit.