Mun mielestä on vähän hassua, jos köyhyyden suurimpana haittana pidetään syrjäytymistä materiasta

voi tehdä jos ei ole rahaa mihinkään? Köyhä voi joo kokea itsensä tärkeäksi ja kerätä vaikka roskia aamusta iltaan mutta köyhätkään ei ole niin jaloja että elämän ainoaksi sisällöksi riittäisi itsensä tärkeäksi kokeminen. Ainakaan millään roskienkeruulla ja muulla pikkupuuhastelulla.

vaikka vetää itsensä hirteen, jos ei muu auta.

Kuka helvetti on puhunut mistään roskien keräämisestä? Mä en ainakaan ole vielä sellaista nähnyt. Vapaaehtoistyö on aika lailla muuta kuin roskien keräämistä. Jos halua löytyy, jokaiselle varmasti löytyisi jotain mihin kykenee. Ja kyllä se itsensä merkitykselliseksi kokeminen on aika iso asia ihmisen mielenterveyden kannalta.

Tässä maassa on ihan älyttömästi ilmaista tekemistä, joiden avulla köyhäkin voi luoda itsellensä ihan normaalit rutiinit, joissa pystyy toteuttamaan myös sosiaalista elämäänsä. Kaikki eivät näin halua tehdä, mutta on ihan turha väittää, että se olisi mahdotonta.

on kirjastot, erilaiset liikuntamahdollisuudet, järjestötoimintaa, vapaaehtoistoimintaa jos jonkinnäköistä... mitä sille köyhälle sitten pitäisi olla, että saisi elämäänsä sisältöä? Todella moni työ on ihan turhanpäiväistä touhua, ainoa ero on, että siitä saa palkkaa, josta monella ei jää käteen sen enempää kuin köyhällekään.

Minähän sanoin, että hienoa että olet pärjännyt. Enkä mä osoita tätä juttua kenellekään köyhälle tai lietso toivottomuutta. Siihen minulla, yliopistotutkinnon suorittaneella entisellä köyhällä ei ole mitään syytä.



Yritin vain kuvailla, miltä nuoresta tuntuu, kun aina saa olla se, jolla ei ole rahaa. Ja tämä on ihan tutkimuksissa nuorten omista kokemuksista tullut esille. Voithan sä alkaa paasata, että heillä on asenneongelma. Itse en kiistä kokemuksia, jotka itselleni ovat kovin tuttuja. Minun mielestä on outoa, että joku toinen voi ottaa asiakseen kertoa, mitä muilla on oikeus tuntea. terv. en muista numeroani

ja ei niillä todellakaan ole rahaa. Ei uusia vaatteita, ei rahaa puhelinlaskuihin, ei rahaa joululahjoihin...ei leffaan ei tietsikkaan..



Ja ei. Ne ei dokaa niitä. Työkyvyttömyys ja vaikeudet voivat syntyä niin monella muullakin tavalla..

jos lapsi tai nuori on todella lahjakas jossain kalliissa lajissa (kuten siinä lätkässä) niin kyllä se ihan varmasti harmittaa loppuelämän kun siihen ei ollut varaa. Kyllä minuakin harmittaa edelleen ettei kukaan koskaan vienyt minua yhtään mihinkään harrastukseen. Niistä harrastuksista kun voi tulla vaikka ammatti mutta se on mahdotonta jos ei ole varaa kuin kävelylenkkeihin. Niin, elit 22 vuotta köyhyydessä, mutta mitäs jos eläisit vieläkin? Olisitko yhtä hurskas ja jalo eikä rahanpuute haittaisi pätkääkään?

Kun en ole missään vaiheessa sitonut itsetuntoani työssäni menestymiseen tai materiaaliseen pärjäämiseen. Mä en ole lähtenyt av-mammamaiseen toisten kyttäämiseen ja pinnallisiin ystävyyssuhteisiin, joissa tärkeintä on materialla kilpailu. Mä en tarvitse oikeastaan mitään materiaa, mulla on ilmainen elämäntapamainen harrastus, vaatteita pystyn tekemään itse, ja syömään halvasti.

Olen elämäni aikana tehnyt paljon hyvää muille, ja mulle on tehty paljon hyvää. Uskon, että olen onnistunut luomaan monia elinikäisiä ystävyyssuhteita, jotka eivät kaadu köyhyyteen ( mulla on hyvinkin köyhiä ihmisiä ystävinäni).

Ja hei oikeasti, loppujen lopuksi aika harvalle tulee siitä harrastuksesta ammatti, ei varmasti ole montaa promillea se jengi, joille näin käy. SInä voit marssia vaikka tänään harrastamaan sitä asiaa, mitä et lapsena päässyt harrastamaan, ja lopettaa kitinän.

Käsittääkseni ap yritti koko aloituksellana kyseenalaistaa koko ajatusta: miksi ihmeessä teinit kokevat materian puuttumisen syrjäyttävänä tekijänä? Tämä ei ole tietenkään tenien syy, vaan arvomaailma kumpuaa ympäröivästä yhteiskunnasta.

Mielestäni on ahdistavaa, että materia näyttelee nykysuomalaisen arvoissa niin suurta roolia. Yrittäkäämme me entiset ja nykyiset köyhät ja muutkin kamppailla tätä vastaan.

t. 5

Minähän sanoin, että hienoa että olet pärjännyt. Enkä mä osoita tätä juttua kenellekään köyhälle tai lietso toivottomuutta. Siihen minulla, yliopistotutkinnon suorittaneella entisellä köyhällä ei ole mitään syytä.

Yritin vain kuvailla, miltä nuoresta tuntuu, kun aina saa olla se, jolla ei ole rahaa. Ja tämä on ihan tutkimuksissa nuorten omista kokemuksista tullut esille. Voithan sä alkaa paasata, että heillä on asenneongelma. Itse en kiistä kokemuksia, jotka itselleni ovat kovin tuttuja. Minun mielestä on outoa, että joku toinen voi ottaa asiakseen kertoa, mitä muilla on oikeus tuntea. terv. en muista numeroani

Kuka helvetti on puhunut mistään roskien keräämisestä? Mä en ainakaan ole vielä sellaista nähnyt. Vapaaehtoistyö on aika lailla muuta kuin roskien keräämistä. Jos halua löytyy, jokaiselle varmasti löytyisi jotain mihin kykenee. Ja kyllä se itsensä merkitykselliseksi kokeminen on aika iso asia ihmisen mielenterveyden kannalta.

Tässä maassa on ihan älyttömästi ilmaista tekemistä, joiden avulla köyhäkin voi luoda itsellensä ihan normaalit rutiinit, joissa pystyy toteuttamaan myös sosiaalista elämäänsä. Kaikki eivät näin halua tehdä, mutta on ihan turha väittää, että se olisi mahdotonta.

on kirjastot, erilaiset liikuntamahdollisuudet, järjestötoimintaa, vapaaehtoistoimintaa jos jonkinnäköistä... mitä sille köyhälle sitten pitäisi olla, että saisi elämäänsä sisältöä? Todella moni työ on ihan turhanpäiväistä touhua, ainoa ero on, että siitä saa palkkaa, josta monella ei jää käteen sen enempää kuin köyhällekään.

voi tehdä jos ei ole rahaa mihinkään? Köyhä voi joo kokea itsensä tärkeäksi ja kerätä vaikka roskia aamusta iltaan mutta köyhätkään ei ole niin jaloja että elämän ainoaksi sisällöksi riittäisi itsensä tärkeäksi kokeminen. Ainakaan millään roskienkeruulla ja muulla pikkupuuhastelulla.

vaikka vetää itsensä hirteen, jos ei muu auta.

Kuka helvetti on puhunut mistään roskien keräämisestä? Mä en ainakaan ole vielä sellaista nähnyt. Vapaaehtoistyö on aika lailla muuta kuin roskien keräämistä. Jos halua löytyy, jokaiselle varmasti löytyisi jotain mihin kykenee. Ja kyllä se itsensä merkitykselliseksi kokeminen on aika iso asia ihmisen mielenterveyden kannalta.

Tässä maassa on ihan älyttömästi ilmaista tekemistä, joiden avulla köyhäkin voi luoda itsellensä ihan normaalit rutiinit, joissa pystyy toteuttamaan myös sosiaalista elämäänsä. Kaikki eivät näin halua tehdä, mutta on ihan turha väittää, että se olisi mahdotonta.

on kirjastot, erilaiset liikuntamahdollisuudet, järjestötoimintaa, vapaaehtoistoimintaa jos jonkinnäköistä... mitä sille köyhälle sitten pitäisi olla, että saisi elämäänsä sisältöä? Todella moni työ on ihan turhanpäiväistä touhua, ainoa ero on, että siitä saa palkkaa, josta monella ei jää käteen sen enempää kuin köyhällekään.

ihmettä siellä kirjastossa voi tehdä? Lukea lehtiä ja kirjoja päivät pitkät? Kelle se riittää elämänsisällöksi? Ja liikuntamahdollisuudet ovat rahattomalle aika vähäiset, jos ei ole varaa kunnollisiiin juoksukenkiin, luistimiin, suksiin eikä halua ikuisia jalka- ja polviongelmia niin vaihtoehdot on kävely ja kesällä järvessä uiminen. Kuulostaa ainakin minusta todella tylsältä ja varmaan monesta teinistäkin. Joo, itsensä kokeminen tärkeäksi on toki tärkeää mutta jos elämä on pelkkää tylsää työtä niin kyllä sekin on haitallista mielenterveydelle. Ja kun ne järjestö- ja vapaaehtoistyöt ei ole sen mielenkiintoisempia kuin oikeatkaan ja niistä ei saa edes palkkaa, se tehtaalla puurtaja voi sentään ajatella että saa työstään rahaa, vapaaehtoistyöläinen ei. Normaalit rutiinit voi luoda mutta yleensä ihmisille on tärkeää se, mitä ne rutiinit pitää sisällään, eikä vaan se, että saa olla tiettynä kellonaikana tietyssä paikassa.

Minähän sanoin, että hienoa että olet pärjännyt. Enkä mä osoita tätä juttua kenellekään köyhälle tai lietso toivottomuutta. Siihen minulla, yliopistotutkinnon suorittaneella entisellä köyhällä ei ole mitään syytä.

Yritin vain kuvailla, miltä nuoresta tuntuu, kun aina saa olla se, jolla ei ole rahaa. Ja tämä on ihan tutkimuksissa nuorten omista kokemuksista tullut esille. Voithan sä alkaa paasata, että heillä on asenneongelma. Itse en kiistä kokemuksia, jotka itselleni ovat kovin tuttuja. Minun mielestä on outoa, että joku toinen voi ottaa asiakseen kertoa, mitä muilla on oikeus tuntea. terv. en muista numeroani

mitä muiden pitää kokea.

Mä olen sanonut, että ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä, että kun on köyhä, niin sitten automaattisesti myös syrjäytyy, masentuu, häpeää ja ahdistuu. Ei niin ole mikään pakko käydä.

Mä olen myös ollut köyhä, se jolla ei ikinä ollut rahaa ja mulla on ihan erilaiset kokemukset. Halusin tuoda esille, että niinkin voi olla, että ei jokainen köyhä lapsi ja nuori ole saman tien vetämässä ranteita auki häpeissään.

Ja kyllä, vaikka sitä ei saisi sanoa, se on nimenomaan asennekysymys. Sori.

Kun en ole missään vaiheessa sitonut itsetuntoani työssäni menestymiseen tai materiaaliseen pärjäämiseen. Mä en ole lähtenyt av-mammamaiseen toisten kyttäämiseen ja pinnallisiin ystävyyssuhteisiin, joissa tärkeintä on materialla kilpailu. Mä en tarvitse oikeastaan mitään materiaa, mulla on ilmainen elämäntapamainen harrastus, vaatteita pystyn tekemään itse, ja syömään halvasti.

Olen elämäni aikana tehnyt paljon hyvää muille, ja mulle on tehty paljon hyvää. Uskon, että olen onnistunut luomaan monia elinikäisiä ystävyyssuhteita, jotka eivät kaadu köyhyyteen ( mulla on hyvinkin köyhiä ihmisiä ystävinäni).

Ja hei oikeasti, loppujen lopuksi aika harvalle tulee siitä harrastuksesta ammatti, ei varmasti ole montaa promillea se jengi, joille näin käy. SInä voit marssia vaikka tänään harrastamaan sitä asiaa, mitä et lapsena päässyt harrastamaan, ja lopettaa kitinän.

koska mulla ei ole varaa. Ja kyllä se vituttaa, ettei oikeasti voi tehdä juuri mitään koskaan. Kyllä mä koen jääväni jostain paitsi kun en voi koskaan matkustaa minnekään, jos tulee terveydellinen huoli niin pitää odotella pari kuukautta että pääsee sinne terkkariin sitä näyttämään ja jos kyseessä olisi vaikka syöpä niin siinä vaiheessa voisi olla jo ihan liian myöhäistä tehdä asialle mitään. Olisi se paljon kivempi nähdä jotakuta kaveria joskus vaikka konsertissa kuin omassa keittiössä juoda teetä. Jos käsityskykysi ihmisen elämästä on noin rajoittunut niin ihan turha tässä mitään keskustella, jos mä koen että rahatta jää kokematta paljon hyviä asioita niin se ei johdu mistään yhteiskunnan painostuksesta. Musta vaan kävelylenkeillä käyminen ja kirjojen lukeminen on melko tylsää puuhaa kun ei voi koskaan tehdä muutakaan. Ja toki etsin töitä.

olisi vain fiksua kaikkien miettiä mihin sitä rahaa oikein tarvitsee käyttää eli itse en pidä köyhyyden suurimpana haittana syrjäytymistä materiasta. Olemme erittäin hyvin toimeentuleva perhe ja periaatteessa olisi mahdollisuus hankkia lapsille kaikki mahdollinen mitä keksivät haluta. Siltikään emme sitä tee ja yritämme tarjota ja opettaa lapsia iloitsemaan yksinkertaisista asioista. Vaatteet ovat käytännöllisiä, mutta eivät mitään kalliita designer-vaatteita. Tämän hetkisessä asuinmaassamme on myös tapana, että kaikilla on päiväkodista lähtien koulupuvut, joten kukaan ei tule vaatteiden vuoksi kiusatuksi kaveripiirissä. Näkisin kuitenkin tänä päivänä syrjäytymisen vaaran sellaisissa perheissä, joissa vanhemmat eivät jaksa kannustaa lapsia kehittymään eikä riitä resursseja tukea lapsen omaa lahjakkuutta. Edellä mainittu ei myöskään ole sidoksissa taloudelliseen tilanteeseen ja rahakukkaron paksuuteen, vaan siihen että vanhemmilla on aikaa olla läsnä ja he oikeasti panostavat lapseen. Syrjäytyminen alkaa olla tänä päivänä ihan jokaisen yhteiskuntaluokan ongelma, ei vain ns. köyhien.

Kuka helvetti on puhunut mistään roskien keräämisestä? Mä en ainakaan ole vielä sellaista nähnyt. Vapaaehtoistyö on aika lailla muuta kuin roskien keräämistä. Jos halua löytyy, jokaiselle varmasti löytyisi jotain mihin kykenee. Ja kyllä se itsensä merkitykselliseksi kokeminen on aika iso asia ihmisen mielenterveyden kannalta.

Tässä maassa on ihan älyttömästi ilmaista tekemistä, joiden avulla köyhäkin voi luoda itsellensä ihan normaalit rutiinit, joissa pystyy toteuttamaan myös sosiaalista elämäänsä. Kaikki eivät näin halua tehdä, mutta on ihan turha väittää, että se olisi mahdotonta.

on kirjastot, erilaiset liikuntamahdollisuudet, järjestötoimintaa, vapaaehtoistoimintaa jos jonkinnäköistä... mitä sille köyhälle sitten pitäisi olla, että saisi elämäänsä sisältöä? Todella moni työ on ihan turhanpäiväistä touhua, ainoa ero on, että siitä saa palkkaa, josta monella ei jää käteen sen enempää kuin köyhällekään.

voi tehdä jos ei ole rahaa mihinkään? Köyhä voi joo kokea itsensä tärkeäksi ja kerätä vaikka roskia aamusta iltaan mutta köyhätkään ei ole niin jaloja että elämän ainoaksi sisällöksi riittäisi itsensä tärkeäksi kokeminen. Ainakaan millään roskienkeruulla ja muulla pikkupuuhastelulla.

vaikka vetää itsensä hirteen, jos ei muu auta.

Kuka helvetti on puhunut mistään roskien keräämisestä? Mä en ainakaan ole vielä sellaista nähnyt. Vapaaehtoistyö on aika lailla muuta kuin roskien keräämistä. Jos halua löytyy, jokaiselle varmasti löytyisi jotain mihin kykenee. Ja kyllä se itsensä merkitykselliseksi kokeminen on aika iso asia ihmisen mielenterveyden kannalta.

Tässä maassa on ihan älyttömästi ilmaista tekemistä, joiden avulla köyhäkin voi luoda itsellensä ihan normaalit rutiinit, joissa pystyy toteuttamaan myös sosiaalista elämäänsä. Kaikki eivät näin halua tehdä, mutta on ihan turha väittää, että se olisi mahdotonta.

on kirjastot, erilaiset liikuntamahdollisuudet, järjestötoimintaa, vapaaehtoistoimintaa jos jonkinnäköistä... mitä sille köyhälle sitten pitäisi olla, että saisi elämäänsä sisältöä? Todella moni työ on ihan turhanpäiväistä touhua, ainoa ero on, että siitä saa palkkaa, josta monella ei jää käteen sen enempää kuin köyhällekään.

ihmettä siellä kirjastossa voi tehdä? Lukea lehtiä ja kirjoja päivät pitkät? Kelle se riittää elämänsisällöksi? Ja liikuntamahdollisuudet ovat rahattomalle aika vähäiset, jos ei ole varaa kunnollisiiin juoksukenkiin, luistimiin, suksiin eikä halua ikuisia jalka- ja polviongelmia niin vaihtoehdot on kävely ja kesällä järvessä uiminen. Kuulostaa ainakin minusta todella tylsältä ja varmaan monesta teinistäkin. Joo, itsensä kokeminen tärkeäksi on toki tärkeää mutta jos elämä on pelkkää tylsää työtä niin kyllä sekin on haitallista mielenterveydelle. Ja kun ne järjestö- ja vapaaehtoistyöt ei ole sen mielenkiintoisempia kuin oikeatkaan ja niistä ei saa edes palkkaa, se tehtaalla puurtaja voi sentään ajatella että saa työstään rahaa, vapaaehtoistyöläinen ei. Normaalit rutiinit voi luoda mutta yleensä ihmisille on tärkeää se, mitä ne rutiinit pitää sisällään, eikä vaan se, että saa olla tiettynä kellonaikana tietyssä paikassa.

Paremmat vaihtoehdot, kuten alkaa juomaan viinaa, hakkaamaan perhettä ja haukkumaan sossua. Voi masentua ja alkaa vetää pillereitä ja naapurin kadehtiminen se vasta elähdyttävää onkin.

Ihan oikeasti, MITÄ sen köyhän elämässä siis pitäisi olla, että se pärjäisi henkisesti? Minkä verran rahaa, mitä sen pitäisi pystyä kokemaan ja tekemään?

Mua oikeasti naurattaa noi sun esteet esim. liikkumiselle. Kaikilla muillahan meillä on kalliit merkkivermeet joka lähtöön, että saadaan liikunnasta se ilo oikein kunnolla irti...

Mutta joka asiastahan saa ongelman jos haluaa.

Mitä muuten ihan tavalliset ihmiset tekee kirjastossa ja kirjoilla ja lehdillä? Lukeekohan ne niitä? Hitto että onkin tylsää ja turhanpäiväistä puuhaa... Pois köyhältä moinen ihmiskidutus! Ja siinähän ei ole mitään vaihtoehtoa, että jos kirjastossa käy, niin siellä pitää käydä joka päivä ja olla monta tuntia lukemassa samoja opuksia ja lehtiä hampaat irvessä?

oot sä kyllä aika kova jämppäämään. Jos ei noista löydä elämälleen sisältöä, niin uskoisin, ettei sitä sitten rahallakaan saa. Ei ole enää köyhyydestä kysymys, paitsi ehkä järjen köyhyydestä.

Aika rajoittunut on sun mielikuvitus, jos sun mielestä ainoat köyhien liikuntalajit on kävely ja järvessä uiminen.

Jos ihminen on itsensä kanssa sinut ja psyyke kunnossa, pystyy hän tylsän työn vastapainoksi löytämään vähälläkin rahalla mielekästä tekemistä.

Kuka muuten väittää, että köyhän työ on tylsää? Akateemisesti koulutetun prekariaatin työ voi olla ihan huippumielenkiintoista, mutta palkka surkea.

ihmettä siellä kirjastossa voi tehdä? Lukea lehtiä ja kirjoja päivät pitkät? Kelle se riittää elämänsisällöksi? Ja liikuntamahdollisuudet ovat rahattomalle aika vähäiset, jos ei ole varaa kunnollisiiin juoksukenkiin, luistimiin, suksiin eikä halua ikuisia jalka- ja polviongelmia niin vaihtoehdot on kävely ja kesällä järvessä uiminen. Kuulostaa ainakin minusta todella tylsältä ja varmaan monesta teinistäkin. Joo, itsensä kokeminen tärkeäksi on toki tärkeää mutta jos elämä on pelkkää tylsää työtä niin kyllä sekin on haitallista mielenterveydelle. Ja kun ne järjestö- ja vapaaehtoistyöt ei ole sen mielenkiintoisempia kuin oikeatkaan ja niistä ei saa edes palkkaa, se tehtaalla puurtaja voi sentään ajatella että saa työstään rahaa, vapaaehtoistyöläinen ei. Normaalit rutiinit voi luoda mutta yleensä ihmisille on tärkeää se, mitä ne rutiinit pitää sisällään, eikä vaan se, että saa olla tiettynä kellonaikana tietyssä paikassa.

Kun en ole missään vaiheessa sitonut itsetuntoani työssäni menestymiseen tai materiaaliseen pärjäämiseen. Mä en ole lähtenyt av-mammamaiseen toisten kyttäämiseen ja pinnallisiin ystävyyssuhteisiin, joissa tärkeintä on materialla kilpailu. Mä en tarvitse oikeastaan mitään materiaa, mulla on ilmainen elämäntapamainen harrastus, vaatteita pystyn tekemään itse, ja syömään halvasti.

Olen elämäni aikana tehnyt paljon hyvää muille, ja mulle on tehty paljon hyvää. Uskon, että olen onnistunut luomaan monia elinikäisiä ystävyyssuhteita, jotka eivät kaadu köyhyyteen ( mulla on hyvinkin köyhiä ihmisiä ystävinäni).

Ja hei oikeasti, loppujen lopuksi aika harvalle tulee siitä harrastuksesta ammatti, ei varmasti ole montaa promillea se jengi, joille näin käy. SInä voit marssia vaikka tänään harrastamaan sitä asiaa, mitä et lapsena päässyt harrastamaan, ja lopettaa kitinän.

koska mulla ei ole varaa. Ja kyllä se vituttaa, ettei oikeasti voi tehdä juuri mitään koskaan. Kyllä mä koen jääväni jostain paitsi kun en voi koskaan matkustaa minnekään, jos tulee terveydellinen huoli niin pitää odotella pari kuukautta että pääsee sinne terkkariin sitä näyttämään ja jos kyseessä olisi vaikka syöpä niin siinä vaiheessa voisi olla jo ihan liian myöhäistä tehdä asialle mitään. Olisi se paljon kivempi nähdä jotakuta kaveria joskus vaikka konsertissa kuin omassa keittiössä juoda teetä. Jos käsityskykysi ihmisen elämästä on noin rajoittunut niin ihan turha tässä mitään keskustella, jos mä koen että rahatta jää kokematta paljon hyviä asioita niin se ei johdu mistään yhteiskunnan painostuksesta. Musta vaan kävelylenkeillä käyminen ja kirjojen lukeminen on melko tylsää puuhaa kun ei voi koskaan tehdä muutakaan. Ja toki etsin töitä.

Mulle tuollaiset asiat eivät oikeasti merkitse mitään, mutta ymmärrän että olemme erilaisia.

Toivottavasti löydät itsellesi sopivaa työtä mahdollisimman pian! Pidän sulle peukkuja.

no onhan se kiva jos ei ole kiinnostunut mistään, eihän se silloin tietenkään haittaa ettei ole rahaa. Tai jos ne kiinnostuksenkohteet ei vaadi yhtään rahaa. Useimmat vain valitettavasti vaatii. Kyllä minunkin työtä inhoava ja ihmispelkoinen tuttavani on täysin tyytäväinen elämäänsä kun ei tarvitse juuri koskaan nähdä ketään eikä tehdä mitään, mutta ei minusta minulla ole asenneongelma jos en itse ajattele samalla tavalla.

No mulla on teinejä kotona, 13-v ja 15-v pojat. Ollaan "köyhiä", ei oo varaa matkustella kuin kerran vuodessa kotimaassa mökkeilemään. Teinit ei saa kalliita vaatteita eikä harrastuksia. Toinen, isompi, kärsii siitä. Sillä on rikkaita kavereita ja se on vaan niin hölmö että häpeilee halpoja (mutta kunnollisia) varusteitaan ja vaatteitaan. Toinen taas ei piittaa moisesta. Molemmilla on paljon kavereita. Tää vanhempi poika ei tajua että sen kavereita ei haittaa pätkääkään. Täällä ne nujuaa kaiket illat meidän "köyhässä" kodissa, täällä on vanhemmat kotona iltaisin jne. Kun ne menee johonkin leffaan niin aina joku sen maksaa sisään, tarjoaa karkkia jne. Mistään ei tunnu jäävän paitsi. Kyse on rakkaat av-mammat asenteesta.

Yksilölliset tarpeet vaihtelevat, mutta alemman keskiluokan lapsuudenperheessäkään en hinkunut kalliita harrastuksia tai merkkivaatteita. Emme matkustelleet, auto oli vanha romu ja vanhempani elivät askeettisemmin kuin muiden. Olen oppinut kotoa kulutuskriittisyyttä, vaatimatonta elämää ja ei-materiaalisten asioiden arvostusta.



Aikuisena olen köyhäillyt vapaaehtoisesti ja pakosta. Ensimmäinen tila on tietysti parempi. Minusta köyhyys syrjäyttää mm. terveysasioissa. Köyhän on vaikeampi syödä ravintoarvoltaan hyvää ruokaa kuten tuoreita kasviksia ja lihaa. Yksitysiin terveyspalveluihin ei ole mahdollisuutta, vakuutuksia ei ole. Työterveyshuolto saattaa olla huippuluokkaa terveyskeskuksessa asioimisen sijaan. Köyhällä pätkätyöläisellä ei ole välttämättä varaa palautua pitkillä lomilla, joista vakitöissä olevat nauttivat. Köyhien keskittyminen tietyille asuinalueille johtaa merkittäviin sosiaalisiin ongelmiin. Joitakin stressaa jatkuvat toimeentulo-ongelmat, toiset passivoituvat suojaverkoissa välittäen työtätekemättömyyden mallin seuraavalle sukupolvelle.

"Edellinen ei sitten ole ainakaan valtiotieteiden tai yhteiskuntatieteiden maisteri :)"



miksi sitä on niin vaikea hyväksyä, että on olemassa myös toisenlaisia kokemuksia köyhyydestä?



Onhan niitä tämä palsta ihan pullollaan muutenkin, ihmisiä, jotka tulevat todella pienellä toimeen ja silti kokevat elämänsä mielekkääksi. Mä tunnen lukuisia pitkäaikaistyöttömiä joista moni on vielä yksinhuoltaja, ja omassa kaveripiirissäni on vähemmistönä ne, jotka kokevat elämänsä todella surkeaksi.



Se että enemmistö köyhistä kokee asian jollain tapaa, ei todellakaan tarkoita, että se olisi Suuri Totuus köyhyydestä, absoluuttinen fakta, josta ylipäätään keskusteleminen on suurta tyhmyyttä. Jos ei arvon (muut) akateemiset ole vielä lukemaansa ymmärtäneet, väännetään rautalangasta vielä: En kiistä yleistä kokemusta köyhyydestä. Kerron vain oman kokemukseni, enkä usko olevani ainoa.



Ja kyllä mä toimittajana tiedän tasan, miten paljon esim. kysymyksenasettelu vaikuttaa lopputulokseen. AIka erilaisia tuloksia saadaan jos kysytään työttömältä esim. kuinka paljon huolta olet kantanut taloudellisesta tilanteestasi, tai kuinka paljon aikaa vietät perheesi kesken. Ensimmäisestä saadaan otsikko: Työtön musertuu taloushuoliensa alla ja toisesta: työttömillä keskimääräistä huomattavasti enemmän aikaa perhesuhteiden hoitoon.

Hyvin muotoiltu.

No mulla on teinejä kotona, 13-v ja 15-v pojat. Ollaan "köyhiä", ei oo varaa matkustella kuin kerran vuodessa kotimaassa mökkeilemään. Teinit ei saa kalliita vaatteita eikä harrastuksia. Toinen, isompi, kärsii siitä. Sillä on rikkaita kavereita ja se on vaan niin hölmö että häpeilee halpoja (mutta kunnollisia) varusteitaan ja vaatteitaan. Toinen taas ei piittaa moisesta. Molemmilla on paljon kavereita. Tää vanhempi poika ei tajua että sen kavereita ei haittaa pätkääkään. Täällä ne nujuaa kaiket illat meidän "köyhässä" kodissa, täällä on vanhemmat kotona iltaisin jne. Kun ne menee johonkin leffaan niin aina joku sen maksaa sisään, tarjoaa karkkia jne. Mistään ei tunnu jäävän paitsi. Kyse on rakkaat av-mammat asenteesta.

no onhan se kiva jos ei ole kiinnostunut mistään, eihän se silloin tietenkään haittaa ettei ole rahaa. Tai jos ne kiinnostuksenkohteet ei vaadi yhtään rahaa. Useimmat vain valitettavasti vaatii. Kyllä minunkin työtä inhoava ja ihmispelkoinen tuttavani on täysin tyytäväinen elämäänsä kun ei tarvitse juuri koskaan nähdä ketään eikä tehdä mitään, mutta ei minusta minulla ole asenneongelma jos en itse ajattele samalla tavalla.

Mutta suotakoon se sinulle, kun sulla on NIIIIIIN vaikeaa.

Se, että ei itke materian perään tarkoittaa siis sulle sitä, että ei ole kiinnostunut mistään? Hyvin HYVIN jännittävä päätelmä, mutta suotaoon se sinulle. Sinähän olet Uhri.

kustannuksella? Ainakin minua hävettäisi jos lapseni kuppaisi kavereitaan. Jospa lapsesi häpeää sitä että aina joku maksaa hänen elokuvalippunsa?

mielenkiintoisista asioista. Hienoa, että aihe kirvoittaa kommentteja.



Täällä kun on yleensä BB-linjaa nämä ketjut.