Miten jaatte joulut? Vuoroitellen anoppilassa ja oman äidin luona vai miten?
Me olemme joka joulu omien vanhempiemme luona eli joulun erossa toisistamme :(
Mites sitten kun saadaan lapsia toimitaan?
Nyt olen kolmannella kuulla raskaana eli ei vielä ajankohtaista
Kommentit (63)
on kuolleet ja anoppi tulee tänne, mutta ei me mihinkään mentäisi vaikka mun vanhemmat olisi elossakin.
Aikuiset ihmiset tekee oman joulunsa, isovanhemmat voi tulla sitten kylään.
Onpas teillä pitkät joululomat miehen kanssa.
Haluamme viettää joulun kotona. Päiväseltään vierailut anoppilaan ja minun vanhemmilleni ei pienten lasten kanssa onnistu, koska välimatkat ovat 350 km ja 500 km. Kummastakaan suunnasta eivät myöskään ole olleet kiinnostuneita meille jouluna tulemaan ... haluavat viettää hekin joulun kotonaan. Sopii kaikille osapuolille oikein hyvin. Muina loma-aikoina sitten kyläillään. Jouluisin meillä on usein käynyt ystäväperheitä esim tapaninpäivänä. He asuvat kanssamme samassa kaupungissa ja siksi on helppo piipahtaa kylään.
joten aattona olemme kotona noin klo 16 asti eli saunotaan, syödään jouluateria ja huokaistaan hetki. Sitten mennään minun vanhemmille ja ollaan siellä pari kolme tuntia. Seuraavaksi miehen vanhempien luokse. Kotiin palaamme kymmenen nurkilla.
Aiemmin menimme jo aikaisemmin minun vanhempien luo syömään ja kahvit tottakai jälkkäriksi. Miehen äiti puolestaan odotti ruokien kanssa, syönnin päälle kahvit tottakai. Minun vanhempien luona yrittimme vähän rajoittaa ruuan ja kahvileipien syömistä, niin äiti oli nenä nyppyrällä "kun ei mikään kelpaa". Anoppi veti herneen nenään "kun ei mikään kelpaa" vaikka kuinka yritti syödä ähkytäyteen vatsaan.
Muutaman tuollaisen joulun jälkeen päätin, että me syömme kotona ja kahvit voidaan kylässä juoda. Anoppi tosin edelleen odottaa ruokien kanssa... Se mikä minua vielä rassaa, on kommentit "nytkö te vasta tulitte" ja "nytkö te jo lähdette".
Lapset oli pienenä ihan innoissaan, kun kolmessa paikassa oli lahjojen jako. Jossain vaiheessa he jopa kyselivät, että eikö sitä voisi saada vähemmän lahjoja :) Ihan hyvä pyyntö, kun osa sukulaisista osti hirveät kasat parin euron krääsää.
Mutta kyllä meidän joulut on kivoja. Pyhäpäivät ollaan kotosalla, mies saattaa vielä käydä lasten kanssa vanhemmillaan. Minä luen ja syön suklaata :)
Isovanhemmat ovat tervetulleita meille ja yleensä ovat olleetkin. Anoppi asuu lähellä ja aaton on yleensä ollut meillä. Mun vanhemmat asuu kaukana ja eivät kai tänä jouluna tule, kun alkaa ikää olla ja ei voi tietää ajokeleistä. Lisäksi lapset menevät heille joulun jälkeen. Anoppi saattaa mennä tänä jouluna ekaa kertaa miehen veljelle aatoksi, en ole varma. Eli tämä joulu taitaa olla meille ensimmäinen ihan oman perheen kesken, ihan kiva niin. Ja ei käydä missään sukulaisissa pyhinäkään, kotona rauhoitutaan ja pelaillaan.
Ennen lapsia olimme pari joulua mökillä ja esikoisen vauva-aikana mun vanhemmilla yhden joulun. Sen jälkeen olemme olleet kotona.
Kun kuopuskin vähän kasvaa, voisin lähteä johonkin laskettelukeskukseen jouluksi.
vieteään joulu siellä missä kulloinkin parhaalta tuntuu; kotona, ulkomailla, anoppilassa, minun vanhemmilla, mökillä, ystäväperheen kanssa jne.
koska vietämme joulut omassa kodissamme.
äiti tai anoppi ovat tervetulleita kylään.
anopin kanssa ei ole koskaan tarvinnut jouluaan viettää, onneksi.
Joskus ollaan kotona, joskus mökillä joskus äitini puolen sukulaisilla tms. Ei mitään vakiokaavaa.
oltu siitä saakka, kun esikoinen oli vauva. Molempien vanhemmat ovat tervetulleita meille ja joka vuosi ovat vähintään kahvilla käyneet ja olleet mukana lahjojen jaossa. Joulupäivinä sitten puolestamme vierailemme mummoloissa, toisena toisessa ja toisena toisessa. Asutaan kaikki samalla paikkakunnalla, joten toimii hyvin näin.
joulut vietetty kotosalla. Päätimme että lasten rehaaminen jouluna ei tule kyseeseen vaan meille tulee ne jokta haluavat.
Meillä on mummoloiden välimatka n. 150 km, ja meiltä kotoa toiseen mummolaan 50 ja toiseen tuo 150 km.
Aatto vuorovuosin jommassa kummassa. Sisarusten perheet synkkaavat omat vuotensa niin, että kun ollaan minun kotonani, siellä ovat myös minun sisarukseni perheineen - ja miehen veli perheineen on niinä vuosina ulkomailla veljen vaimon kotona. Vaihdamme mummolaa joulupäivänä tai tapanina.
Homma toimii sinänsä ihan hyvin, koska molemmissa suvuissa on sama malli käytössä. Parina vuonna olen yrittänyt ehdottaa, että jos oltaiskin kotona, mutta nyt lapset mokomat (4 ja 7 v) ovat jo niin kiinni tässä perinteessä, etteivät suostu siitä luopumaan. Ja onhan se helppoa mennä valmiisiin pöytiin, mutta toisaalta olisi kiva rauhoittua kotonakin. Koska asia näyttää olevan muille tärkeämpi kuin minulle, niin menköön näin ;)
P.S. taisi olla tämä vuorojoulusysteemi käytössä jo kaksinoloaikana ihan ensimmäisiä vuosia lukuun ottamatta.
aina mun isovanhempien luona. Siellä oli miehenkin mielestä sen verran mukava joulu, että piti ekan joulun jälkeen itsestään selvyytenä, että sinne mennään.
Jos asiasta tulis jotain kränää, joulu vietettäis omassa kodissa. Enkä kyllä suostuis muutenkaan olemaan miehestäni erossa, varsinkin jos ollaan perhettä perustamassa..
Pyhinä voidaan sitten kyläillä. Minun vanhempani ovat toisinaan aattona meillä myös, ja olen kutsunut miehenkin vanhempia, mutta heille on toistaiseksi ollut liian suuri kauhistus lähteä jouluaatoksi pois kotoa.
sukulaiset(miehen ja minun) kokoontuisivat yhdessä viettämään joulua. En vain tiedä miksi se ei käy päinsä.
Vietämme siis vuorotellen miehen suvun kanssa aikaa ja sitten oman sukuni kanssa vuorojouluin. Ei tarvitse olla puolisosotaan erossa ja mummit ja ukit saavat nähdä lapsenlapsiaan.
niin ensin oltaisiin miehen kotona, ja sitten seuraavana jouluna minun anoppilassa...
Koska ensi jouluna olette PERHE, niin teidän perheenne viettää jouluaaton siellä missä teidän perheenne asuu. Te kaksi olette ansainneet yhteisen jouluaaton.
Jos jaksatte ja haluatte, kutsukaa appivanhempianne kylään teille.
Tai kyläilkää toisen vanhemmilla 25. päivä ja toisen vanhemmilla 26. päivä.
Me teimme sen virheen että kävimme jouluaattona 7kk vauvamme kanssa neljässä paikassa (eroperheitä) ja joka paikassa meidät ahdettiin täyteen ruokaa. Viimeisessä kyläpaikassa en jaksanut muuta kuin istua eteisessä itkemässä. Totesimme että me emme ravaa pitkin kyliä jouluaattona vaan ansaitsemme rauhallisen ja MEILLE mukavan joulunaaton.