Vastaatko miesten katseisiin, joita kohtaat kylillä? Miten?

Ei se katse mieheltä vielä parisuhteen perustamista merkitse... :D

sukupuolesta riippumatta. Vastauksen tapa sitten vaihtelee.



Jos vastaantulija on tuntematon ihminen isossa kaupungissa, eikä myöskään eistä mitään tuntemisen merkkejä, vastaukseksi riittää ihan nopea vilkaisu ja sen tunnustaminen, että toinen on siinä ja tulossa tänne päin ja kohta väistämme ettei törmättäisi.



Jos vastaantulija on joko kaukainen tuttu tai osoittaa tuntemisen merkkejä (tunnen työni puolesta paljon ihmisiä, joita en kuitenkaan jaksa erikseen muistaa) tai tulee vastaan maalla esim. vanhempieni kotipaikkakunnalla tai muualla maalla tai kaupungissa omassa korttelissä, niin nyökkään ja hymyilen, voin myös heilauttaa kättä.



Jos vastaantulija on oikeasti joku tuttu, pysähdyn hetkeksi juttelemaan.



Ja juu, ei katseiden perusteella mitään parisuhteita ryhdytä vielä rakentamaan. Ei edes "nopeita kohtaamisia". Ne ovat ihan arkipäivän kohteliaisuutta, sukupuolesta riippumatta. Parisuhdejutut vaativat sitten _aika_ paljon enemmän. Etsi vaikka joku harrastetoiminta, missä voit vähitellen tutustua ihmisiin...

Tarkoitin tuolla katseisiin vastaamisella ihan pelkästään sitä, että osaisi alkaa ajatella miehistä jotain muutakin kuin negatiivisia tunteita. Ottakaa huomioon, etten todellakaan ole tavallinen nainen, vaan rakkaudessa pahoin pettynyt ja särkynyt ja vaikeasti sitoutumiskammoinen. En odottanut että jostain katseista torilla kehittyisi mitään elämää suurempaa rakkaustarinaa, mutta vastaaminen katseeseen voisi olla ensimmäinen askel paluusta ihmisten pariin. En pysty vielä vuosiin luottamaan edes ihmisiin, saati miehiin joten ihan oikeasti, mistään sen kummemmista odotuksista tässä ei ole kyse.



Yksinhuoltajana minulla ei ole mahdollisuutta hakeutua harrastuksiin kodin ulkopuolella, joten ainoa hetki jolloin voisin kuvitella uusia ihmisiä tapaavani, on nimenomaan kadulla - mennessä töihin tai palaamassa sieltä. Tosiaan kuvittelin, että harjoittelu olisi hyvä aloittaa siitä mutta olinpa väärässä =(



Anteeksi nyt mutta pahoitin mieleni vastauksistanne, eipä tässä näköjään ole mitään tehtävissä enää ja jatkan loppuelämäni yksin ja lopetan tällaiset typerät haaveilut. Ehdin jo hetken kuvitella että minullekin kuuluisi edes hiukan rakkautta, anteeksi että unohdin ettei näin olekaan.



ap

Täällä liikkuu provoja ja mielenvikaisia aivan älyttömästi. Mites, jos alkaisit harjoitella katseeseen vastaamista sillä tavalla, että et tosiaan mieti katsojaa niinkään miehenä vaan ajattelet, että hänkin on särkyvä ihminen, jonka sisällä on rakkautta kaipaava lapsi.

ilman takaa-ajatuksia. Kiinnostuneena ihmisestä, ystävällisesti, ilman tarvetta tustustua sen tarkemmin siinä missä naisetkin. Jos ajattelisit näin ehkä katseeseen vastaaminen olisi helpompaa?



Katseeseen vastaamattomuus kielii juuri siitä, että sinulla on alinomaan parisuhde ja sen toive/toivomattomuus mielessä, tai siis näet miehen potentiaalisena antikumppanina, mikä voi olla myös loukkaavaa miehelle.



Koeta suhtautua katseisiin, miehiin, naisiin, lapsiin ja elämään kevyemmin sekä vähän ilkikurisemmin niin se suhdekin jostakin eteesi tupsahtaa.

Kirjoitin nrolla 2, ei tarkoitukseni ollut tosiaan olla ilkeä tai vahingoniloinen, onpa vaan jotenkin vekkuli ja ilkikurinen (ei ilkeä!) olo, aloituksesi oli kyllä suloinen, tuo oli vaan ensimmäinen ajatus joka siitä sikisi; että katseesta on vielä pitkä matka parisuhteeseen ja että voi "miespolot", kun tietäisivät minkä merkityksen jotkut (en tarkoittanut nyt yksin sua) heidän katseelleen antavat... :)



Jos olet noin kamalan herkkä niin tämä voi tosiaan olla hieman väärä paikka sinulle avautua aroista aiheista, en tiedä pyöritkö täällä yleisesti mutta onhan täällä vähän hyeenameininki, ja ymmärrän nyt että omastakin heitostani voi mielensä pahoittaa, jos hakemalla hakee...



Totta kai rakkaus kuuluu sinullekin, älä nyt marttyyriksi heittäydy. :) Ikävää, että olet noin kovia kokenut, ja tosiaan, katsekontaktin hakeminen on ihan hyvä alku, jos olet ihan kamalan pettynyt miehiin yleensä. Mikäs sen mieltä piristävämpää, kuin yhteinen, jaettu hetki, vaikka sitten vieraan kanssa. Katse, kenties hymy - huomata, että toinen on huomannut sinut. Arkipäivän kohteliaisuutta tosiaan, ei se ole mikään pieni juttu se.



Kovasti tunnut kyllä koko miessukupuolen leimaavan? Eikö sinulla ole yhtään kunnon miestä lähelläsi, ystävänä, sukulaista? Jos siis koet, ettet vuosiin voi edes luottaa ihmisiin/miehiin. Onko sinulla ystäviä muuten?



Entä jos hakeutuisit jonnekin (toiselle) keskustelupalstalle, jonkun aiheen tai harrastuksen tiimoilta, joka sinua kiinnostaa? Tosiasia kun kuitenkin on, ettei se katse merkitse sen enempää, muuta kuin rakkausleffoissa. Ei sillä varmaan luottamusta ihmiskuntaan paikata, vaikka se mukava juttu onkin. Myös tutustumiseen siitä on pitkä matka.



Entä jos alkaisit oikeasti elää ihmisten parissa? Jätät lapsesi välillä hoitajalle ja hakeudut harrastusten pariin, ihmisten ilmoille - kenties vaikka treffeille...? Netin kautta sekin onnistunee vaivatta, eikä sen tarvitse tarkoittaa mitään suhdetta. Yhteisesti sovittu tapaaminen, kahvittelu, tutustuminen, ilman suurempia latauksia. Tai jos ihmisiin luottaminen yleensä on vaikeaa, niin vaikka ryhmätapaamisiin naisten kanssa, jos se tuntuisi luontevammalta.



Tsemppiä sulle, yritä olla valoisa ja toivon, että kaikesta huolimatta löydät luottoa meihin ihmisiin. Omasta puolestani vielä pahoittelut. :)

Voisiko lapsesi alkaa harrastamaan jotain. Sinä olisit tietenkin se, joka lasta/lapsia harrastuksissa käyttäisi. Siinä olisi yksi melko helppo ja luonnollinen tapa "solahtaa" muiden melko samanikäisten vanhempien joukkoon. Pikkuhiljaa voit vaihtaa katseita ja jopa keskustella muiden "tuntemattomien" vanhempien kanssa. (harjoitusta tämäkin).



Joskus kun lähdet kaupungille voisit hieman leikkimielisesti päättää, että tällä reissulla vilkaisen ihmisiä sekunnin ajan. Se on jo iso askel eteenpäin, mutta niin lyhyt aika ettei sinun tarvitse muuta kuin etsiä vastaantulevan silmät ja sitten voitkin jo käntää pään toiseen suuntaan.



Joskus voit päättä että tällä kauppareissulla katsonkin jo kaksi sekuntia. Harjoittele vaikka peilin edessä neutraalin ystävällistä ilmettä, jonka voit ottaa kasvoillesi kun kohtaat tuntemattomia miehiä joita haluat katsoa hieman pidempään.



Tuo ujous ja alemmuuden tunne jota koet suhteessa miehiin voi toki olla niin syvällä ja tiukassa, että voisi olla ihan aiheellista vaikkapa miettiä lyhyttä terapiajaksoa asian selvittämiseen. Tokihan sinun on opeittava perusluotamusta ennen kuin voit ajatellakaan alkavasi uuteen parisuhteeseen.



Mutta noien käytännön pienten harjoitusten kautta voit päästä alkuun ja harjaantua kohtaamaan ihmisiä ja ihmisten katseita. Pikkuhiljaa sen muuttuu luontevaksi ja helpoksi ja alat heittämään pieniä flirttaileviakin katseita :)



Tsemppiä! Älä heitä kirvestä kaivoon. Minä uskon että löydät vielä jonkun sinulle tarkoitetun ihanan miehen :)



Älä välitä näistä jotka purkaa omaa huooa oloaan vastaamalla negatiivisesti. Sinä kuulostat fiksulta ja kysymyksesi oli hieno ja tärkeä.