Kävikö sinulle äitiyden myötä näin (joulun sanoma)?

Ja ihan alkuun: tähän ketjuun ei tartte kommentoida ihmisten, joille joulu ei ole kristillinen juhla. En kaipaa pilkkaa; jos haluat ivata minua ja kenties kanssani samaa kokevia, perusta sitä varten uusi ketju. Kiitos.



Ja sitten asiaan. Kahdeksan vuotta sitten odotin esikoistani. Se oli ensimmäinen joulu, jota odottaessa ja viettäessä oli jatkuvasti silmät kyynelissä. Eläydyin, ja eläydyn edelleen, vahvasti Marian tunnelmiin synnytyksen lähestyessä vieraassa kaupungissa, paljaan taivaan alla, ilman tietoa majapaikasta.



Mariaa käsittelevät laulut nousivat suosikeiksini. "Rauhaa vain rauhaa", "Ja neitsyt pikkupoijuttansa", "Marian kehtolaulu", "Jouluyö, juhlayö"... Liikutus on vahvana läsnä näitä lauluja laulaessa.



Joulun sanoma tuli niin LÄHELLE. Nyt minulla on viisi lasta, ja jokaisen lapsen myötä tunne vain kasvaa. Joulun pyhyys, hartaus, ihmeellisyys. Vaikka samalla on kasvanut aineellinen joulustressi, kun oman perheen joulua haluaa kuitenkin laittaa ja omia jouluperinteitä muodostaa, se ei haittaa, sillä päällimmäisenä on joulun ilo ja hiljaisuus.