Tunnetko ketään joka on aidosti onnellinen?

jos ei itse ole onnellinen, ei tarkoita ettei kukaan muukaan voi olla.



13.

olen ollut työttömänä, minulla on ollut velkajärjestelykin josta selvisi.

Olin sukulaiselle takaajana ja jouduin maksamaan.

Olen vasta yli 30v. löytänyt elämäni miehen, mutta olin kyllä sinkkunakin onnellinen. Minun elämän täytti silloin muut asiat.

Jos vain mies tekee onnelliseksi, niin sitten on jossain vikaa. Pitää oppia olemaan yksin onnellinen, jotta voi tehdä sitten toisenkin onnelliseksi.

13.

13

ei ketään "vain" mies tai mikään muukaan yksi asia tee onnelliseksi, mutta olen ihan varma että Suomeen syntymisestäsi huolimatta et olisi onnellinen, jos olisit koko ikäsi ilman yhtäkään parisuhdetta ja lapsia ja saisit vain esim. työttömyyskorvausta tai sairaseläkettä etkä voisi halustasi huolimatta olla päivääkään töissä. Mutta sinun on helppo hurskastella mitä vain koska et ole joutunut tuollaiseen elämään.

ei onni saa olla kiinni toisesta ihmisestä, ei toisella ihmisellä on velvollisuus tehdä sinua onnelliseksi.



Vain sinä itse voit tehdä sen, sinun pitää saavuttaa tasapaino ja hyväksyä itsesi. Siitä on hyvä. Liika itsekkyys pahasta, itsekäs ei ole koskaan onnellinen.



Niinkuin sanoin jo niin minulla on rahaongelmia ollut, olen ollut työtön, mutta onnellinen olin silloinkin. Harrastin liikuntaa ja opiskelin, olin mukana järjestötoiminnassa jne. vain jumppalippu maksoi jotain.



Jos olisin jäänyt rypemään itsesääliin ja kantamaan kaunaa toisia kohtaa, en olisi siinä tilanteessa mitä nyt olen.



Minulla ei muuten edes ole lapsia, emme ole saaneet niitä enkä enää edes halua lapsia.



13.

Suomessa on negatiivinen, ilkeämielinen ja sisäänpäinkääntynyt ilmapiiri. Huomaahan sen tälläkin foorumilla ja tässä ketjussa. Syytellään vain, esim. tyyliin "oma syy jos et ole onnellinen". Suomessa on vaikea olla onnellinen, kun ihmiset ovat mitä ovat.

Eikä kukaan ystävistänikään.

ai että jos on fyysisesti ja henkisesti terve voi olla myös onnellinen? Entä rakkaus, lämpö ja se, että joku välittää? Kyllä ihminen sellaistakin tarvitsee. Siskoni, joka on fyysisesti ja henkisesti terve on onneton. Mies petti ja jätti ja kiusaa edelleen. Työpaikka, jossa oli ollut 9 vuotta, meni alta. Uutta työtä ei pikkupaikalta helposti löydy ilman koulutusta. Nyt on työttömänä yksin kotona. Ei ole onnellinen.

Hyi sinua, ei se aina ole vain omasta asenteesta kiinni.

Minä olen onneton, koska en enää rakasta miestäni. Isoveljeni pahoinpitelee vanhempiani henkisesti (tappouhkauksia yms.). Vanhempani eivät näe koskaan lastenlapsiansa eli minun ja siskoni lapsia. Anoppi sairastui syöpään. Appi kuoli.

Ai niin mutta tosiaan, olenhan fyysisesti ja henkisesti terve, voin siis olla onnellinen kunhan vain itse päätän. Vai?

että onko oikeasti syytä olla tyytymätön elämään, olla onneton? sanonpa että jokainen joka tätäkin lukee ja on fyysisesti ja henkisesti terve, voi olla myös onnellinen. Minä en ole esim. syntynyt mihinkään pakolaisleiriin, en näe nälkää, kukaan ei orjuuta minua, minulla on työpaikka ja mukava aviomies. Luottamukseni tulevaisuuteen on vahva. Kannattaa myös muistaa että onnellisempaa on antaa kuin saada, muita auttamalla, jakamalla omasta onnestaan voi tulla myös onnelliseksi. 13.

ja kontakteja sukulaisiin. Eristyneisyys aiheuttaa onnettoman olon. Ihmiset eivät enää osaa olla toistensa kanssa, riidellään vain jatkuvasti ja katkaistaan suhteet. Joo ja itsekin olen samassa sopassa eli onneton.

Mielestäni sinulla on todella kapea näkökanta. Itsekäs voi mielestäni olla helpommin onnellinen. Itse olen epäitsekäs, yritän auttaa siskoani ja vanhempiani ja paha olo heidän puolestaan saa melkein oksentamaan. Ei ole auttamienn ja välittäminen tuonut minulle yhtään iloa, pahaa oloa vain lisää. Sinä taas kuulostat siltä että todellakin olet itsekäs ja keskitys omasta hyvinvoinnistasi huolehtimiseen - sellaiset ihmiset ehkä todellakin ovat onnellisia. Toisten kustannuksellako?

ei onni saa olla kiinni toisesta ihmisestä, ei toisella ihmisellä on velvollisuus tehdä sinua onnelliseksi. Vain sinä itse voit tehdä sen, sinun pitää saavuttaa tasapaino ja hyväksyä itsesi. Siitä on hyvä. Liika itsekkyys pahasta, itsekäs ei ole koskaan onnellinen. Niinkuin sanoin jo niin minulla on rahaongelmia ollut, olen ollut työtön, mutta onnellinen olin silloinkin. Harrastin liikuntaa ja opiskelin, olin mukana järjestötoiminnassa jne. vain jumppalippu maksoi jotain. Jos olisin jäänyt rypemään itsesääliin ja kantamaan kaunaa toisia kohtaa, en olisi siinä tilanteessa mitä nyt olen. Minulla ei muuten edes ole lapsia, emme ole saaneet niitä enkä enää edes halua lapsia. 13.

välittää ja murehtii muiden hyvinvoinnista, sitä vähemmän on onnellinen.



Kyllä, mitä itsekkäämpi ihminen, sen paremmat eväät onnellisuuteen.

Minä olen myös aidosti onnellinen. Minulla on ihana mies, kaksi maailman parasta lasta, kiva koti, ihana mökki, rakkaita ystäviä, rakastavat vanhemmat ja anoppi, koulutusta vastaava suht hyvin palkattu työ yms. Kaikki oikeasti tärkeät asiat on siis hyvin ja voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen.



Tunnen/tiedän myös muun perheeni olevan onnellisia ja ystävieni olevan onnellisia.



Aika kauheata, kuinka moni täälläkin sanoo, ettei tunne ketään onnellista ihmistä. Ei ihme, että Suomessa itsemurhatilastot ovat mitä ovat:(

Minä olen myös aidosti onnellinen. Minulla on ihana mies, kaksi maailman parasta lasta, kiva koti, ihana mökki, rakkaita ystäviä, rakastavat vanhemmat ja anoppi, koulutusta vastaava suht hyvin palkattu työ yms. Kaikki oikeasti tärkeät asiat on siis hyvin ja voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen. Tunnen/tiedän myös muun perheeni olevan onnellisia ja ystävieni olevan onnellisia. Aika kauheata, kuinka moni täälläkin sanoo, ettei tunne ketään onnellista ihmistä. Ei ihme, että Suomessa itsemurhatilastot ovat mitä ovat:(

Yhdyn joka sanaasi. Minullakin on kaikki elämän osa-alueet kunnossa jo olen todella kiitollinen kaikesta. Olen aina ollut aika perustyytyväinen ja tasapainoinen luonne. Myös se lisää onnellisuuttani ja kaiken arvostamista, että olen kokenut myös vaikeuksia aikoinaan - tyhjyyden tunnetta elämässä, yksinäisyyttä ja masennusta sen johdosta. Eikä onni tarkoita mitään jatkuaa hekuman tunnetta ja hohdetta kasvoilla joka päivä. Välillä ottaa rankastikin päähän, mutta silti olen pohjimmiltani onnellinen. Se tarkoittaa sitä, että perusta on kunnossa. Päivätasolla fiilikset vaihtelevat, mutta ne ovat juuri "fiiliksiä" sinne tänne. Onnellisuus on vähän eri asia.

Erilaisia ihmisiä erilaissa tilanteissa mutta heitä kaikkia yhdistää tietynlainen riippumattomuus ulkoisista puitteista, ovat ikäänkuin sen ulkopuolella.

No mun mies ja lapset vaikuttavat kyllä enimmäkseen melko onnellisilta.

menettäisit kaiken tuon?

Tai et olisi koskaan saanut noita asioita?



Oikeasti onnellinen ei luettele, hän vain on.

Toisaalla leimataan nollatutkimukseksi se, että lapsettomat olisivat lapsiperheellisiä onnellisempia. Perusteluna se, että olenhan minäkin onnellinen. :) Tämän ketjun kommentoijat puolestaan voivat olla eri ihmisiä, mutta eivät ajattele ilmeisesti, että yksikään heidän lapsuudenystävänsä, serkkunsa, työkaverinsa tai harrastustuttunsa saattaisi olla onnellinen.



Enhän minäkään osaa kaikista tuttavista sanoa, ovatko he onnellisia vai eivät. Ulkoiset puitteet eivät vaikuta. Itse olen hyvin onnellinen ja läheisissäni on paljon onnellisiksi kuvittelemiani ihmisiä.

Olisitko onnellinen jos

menettäisit kaiken tuon? Tai et olisi koskaan saanut noita asioita? Oikeasti onnellinen ei luettele, hän vain on.

En tiedä kehen viittaat, mutta kai sitä voi tässä analysoida (tai "luetella"), mistä arvelee onnellisuutensa johtuvan.

vaikka olen tehnyt vain pätkätöitä ja ollut joka vuosi useamman kuukauden työttömänä, rahat on olleet tiukilla koska palkkani ei ole koskaan ollut yli 2000 e/kk. Miehen tulot ehkä nippa nappa keskimäärin 2300 e/kk. Ennen miestä olin pitkään sinkkuna eikä rahaa silloinkaan ollut (opiskelija), ja silti koin olevani onnellinen vaikka asuntokaan ei ollut mieleinen.



Luonteeni on perusoptimistinen, joka päivä iloitsen lukuisista asioista. Aina on löytynyt jotain isoja ja pieniä ilonaiheita, esim. släheiset välit vanhempiin tai aurinkoinen kevätpäivä kun näen ekat hiirenkorvat.

t. 60

Olen saavuttanut elämässäni kaiken mitä halusin ja olen aidosti todella onnellinen lapsistani, perheestäni, miehestäni, kodistani, ystävistäni, elämästä jonka olen itselleni rakentanut. Joskus toki tulee jotain harmituksen aiheita, mutta en jää koskaan mitään murehtimaan pitkäksi aikaa. Nautin arjesta ja lomasta molemmista yhtä paljon.

Rakastatko miestäsi? Huolehtivatko vanhempasi sinusta tai teidän lapsistanne?

t. 60, jolta tämä puuttuu

Olen saavuttanut elämässäni kaiken mitä halusin ja olen aidosti todella onnellinen lapsistani, perheestäni, miehestäni, kodistani, ystävistäni, elämästä jonka olen itselleni rakentanut. Joskus toki tulee jotain harmituksen aiheita, mutta en jää koskaan mitään murehtimaan pitkäksi aikaa. Nautin arjesta ja lomasta molemmista yhtä paljon.