Annoitko vauvasi synnärillä hoitajille yöksi?

Olin TAYS:ssa tänä vuonna suunnitellussa sektiossa, ja vauva oli kansliassa ekana yönä muutaman tunnin hoitajan ehdotuksesta. Toisaalta kätevämpää se oli hoitajalle noin, vaikka vauva olisi ollut samassa huoneessa niin en olisi vielä pystynyt hoitamaan, pääsin ylös sängystä vasta seuraavana iltana ja hoitovastuun vauvastani pystyin ottamaan vasta kaksi vuorokautta sektiosta, siihen asti isä hoiti aina kun oli sairaalassa.

eikä kertaakaan tarjottu tälläistä mahdollisuutta. Vauva oli vierässä päivin öin. Ihan mielelläni olisin nukkunut pari tuntia kun koko loppuraskaudenkin olin valvonut. Jännä miten erilaisia kokemuksia jopa samoissa sairaaloissa.

Tokaa vauvaa en, hän ei viihtynyt kansliassa hoitajien kanssa vaan kirkui suoraa huutoa. Kun hänen nokkansa oli max sentin päässä rinnoistani, hän oli rauhallinen.



Lisäksi kaksi ekaa yötä hän tankkasi. Syntyi aamuvarhaan ja nukkui koko päivän, illalla heräsi nostattamaan maitoa. Tuttipullo ei kelvannut.

Olen halunnut pitää vauvani lähelläni. Jossain vaiheessa saan kyllä aina univelkani nukuttua pois. Nukkuisin todella huonosti, jos lapsi olisi pois vierestäni.

Oikeestaan musta tuntui etten olisi raskinu antaa sitä ihanaa pientä nyyttiä mihinkään,kovasti net hoitajat sitä kuiten suosittelivat kun mut leikattiin... Mulla vaan suututti että kun annoin tytön sinne ja pyysin tuomaan syönnille,niin ei ne aina tuonu vaan antoivat pulloa... että muutamana yönä oli hoitajilla ja muutama oli kokonaan vierellä. :)

Syytä on ollutkin, mm. kovan verenhukan takia tai siksi että kotona on ollut valmiiksi jo uuvuttava tilanne ennen synnytystä. Vauvalaan laitosta ei myöskään syyllistetty 90-luvun alussa kuten nykyään.

Kumpikin lapsistani on ollut ensimmäisenä yönä muutaman tunnin hoitajien huomassa. Esikoisen kohdalla hoitaja ehdotti tätä itse, kuopuksen kohdalla kysyin itse ja hoitajat suhtautuivat asiallisesti. Ja edelleen ollaan Seinäjoella.

Esikoinen oli yhden yön hoitajilla. Ennen sektiota olin valvonut yhden yön. En saanut nukuttua, kun vauva oli samassa huoneessa. Tuntui että koko ajan sai olla häntä rauhoittelemassa. Toisena iltana synnytyksen jälkeen itkeä tihrustin väsymyksestä, kun en ollut pariin yöhön ja kolmeen päivään nukkunut paljon mitään. Mies kävi sanomassa hoitajille, että jospa saisin nukkua yhden yön rauhassa. Kyllä helpotti!



Kuopus nukkui taas pitkiä 3-4 tunnin pätkiä alusta lähtien. Ei ollut tällä kertaa ongelmia itsellä nukkumisen suhteen. Oli vieressä koko ajan eikä tarvetta yöhoitoon hoitajien luona.

Esikoisen aikaan oli vielä aika uutta, että vauva sai olla koko ajan vierihoidossa. En antanut hoitajille muulloin kuin aamuisin suihkuni ajaksi.



Kakkonen vietiin ekana iltana vauvalaan saamaan lisähappea, koska sinersi hiukan. Hoitaja lupasi palauttaa hänet puolen tunnin kuluttua. Tunnin kuluttua olin hormonihöyryissäni varma, että vauvani oli kuollut, kun ei tuotu takaisin. Lopulta lähdin etsimään, ja siellä se hoitaja joi kahvia tms ja sanoi "ai niin, aivan unohdin". KIITOS.



Kolmosen syntyessä vauvala ei edes ollut enää aktiivikäytössä, vaan odotuskin oli jo, että vauvat ovat äitien kanssa. Sen sijaan tiheästä imetyksestä naristiin enemmän kuin koskaan ennen. Huoh.

Lapsi joutui valvontaosastolle ensimmäiseksi kahdeksi vuorokaudeksi.

toista litraa verta ja olin niin poikki,että hoitajat katsoivat parhaaksi ottaa vauvan luokseen. Yöllä yrittivät tuoda syömään, mutta eivät saaneet minua hereille kevyillä keinoilla eivätkä raaskineet kovemmin yrittää, joten antoivat pullota - ensimmäisenä yönä, loppuajan sairaalassa poika oli tiiviisti vieressä...



Kakkonen syntyi keskosena 31-viikolla ja vietiin keskolaan. Kolme pienintä olenkin sitten pitänyt alusta alkaen tiiviisti vieressä vaikka viimeisimmässä synnytyksessä taas oli melkoinen verenhukka jaksoin kuitenkin havahtua valveille vauvan itkiessä ja alkuun soitin aina hoitajat nostamaan tuon rinnalle.

Esikoinen kyseessä.

Ei mulle vaan syttynyt mitään äidinrakkautta kertaheitolla, ihan kiva sitä pientä oli katsella ja pidellä, mutta kernaasti annoin sen hoitajille yöksi kun kerran oli mahdollista. Toivat sen sitten syömään tarpeen mukaan. Eivät onneksi (?) syyllistäneet, tosin synnytyskin oli vaikea ja kamala. Toisaalta, ehkä se kiintymys olisi syntynyt nopeammin, kun olisi ollut heti vastuussa itse lapsestaan. Jotenkin jälkeenpäin kun luin vastaavia keskusteluja niin olin oikein ihmeissäni, kun jotkut eivät ANTANEET vauvaa hoitajille. Kyllä mulle vaan uni maistui... Muutenkin oli sellainen sankariolo, "minä tein sen, voisitteko antaa minun levätä ja joku muu katsoa perään?"... :D Naurattaa nyt, mutta olisihan se voinut toisinkin mennä. Nyt meillä on ihan normaali, läheinen ja hyvä suhde lapsen kanssa kuitenkin. ;)

Miten niin syyllistetään? Missä tällästä?

Tampereella olen kaikki lapseni pukannut tällä vuosikymmenellä ja viimesin ei kävele.



Minulle on kaikilla kerroilla sanottu että ottaa jalat allensa ja köpöttelee vaikka ravintolaan jätskille, uloskin saa mennä kävelylle!

Liikkuminen nopeuttaa palautumista.



Tampereella ei vauvalaa ole, mutta kansliat on joskus täynnä ja lapsia käytävää myöten nukkumassa.

Meillä hoitajien työhön kuuluu osana myös vauvan hoito jos äiti esim. nukkuu, käy suihkussa, kävelyllä (jotkut reppanat röökillä).

Miten

ihmeessä pystyit mennä hakemaan lapsen hoitajilta pois ja yleensäkin hoitaa lasta sektion jälkeen yöllä?

Minulla esikoinen leikattiin illalla ja ehdottomasti lapsi oli oltava hoitajilla,kun en pystynyt kääntymään sängyssä ilman apua ja jaloilleni sain nousta vasta seuraavana iltapäivänä ja siihenkin tarvittiin kaksi hoitajaa. Kuopuksen sektio oli aamulla ja kääntyminen onnistui paremmin jo illalla, mutta jaloilleni sain nousta vasta seuraavana päivänä.

oikein painostettiin antamaan vauva yöksi hoitajille. Ensin taivuin siihen, mutta puolen tunnin kuluttua menin hakemaan takaisin luokseni, en pystynyt nukkumaan enkä rauhottumaan ilman pientä vieressä.

ja pystyyn piti nousta jo samana iltapäivänä. Olin siis jalkeilla ja kävelin itse hakemaan vauvan (tosi ylösnouseminen ja jokainen askel sattui aivan helvetisti. Ja niin sattui ekat 3 päivää, sitten alkoi kivut helpottaa.

Mutta tosiaan leikkausaamun iltapäivänä minut jo kiskottiin sängynpohjalta ylös.

Olin niin väsynyt etten olisi jaksanut.



Ja ihan hyvä, että annoin, sen koommin ei mulla lastenhoitoapua sitten ollutkaan!

Ei Jorvissa v. 2007 ja 2007 ollut puhettakaan, että vauvan olisi voinut antaa hoitajille esim. suihkun tai ruokailun ajaksi. Kyllä se vauva otettiin sinne suihkuun mukaan, tai käytiin suihkussa vauvan nukkuessa, tai odotettiin, että isä tulee hoitamaan.

Olisin halunnut antaa toiseksikin, mutta antoivat erittäin selvästi ymmärtää ettei se kuulu hyvään äitiyteen.

Hän syntyi illalla, yllättäen 10 pv etuajassa ja todella vauhdilla. Kokenut hoitaja haki vauvan hoitoon, koska arvasi etten olisi itse osannut levätä yhtään, olin niin hölmistynyt.

Ei Jorvissa v. 2007 ja 2007 ollut puhettakaan, että vauvan olisi voinut antaa hoitajille esim. suihkun tai ruokailun ajaksi. Kyllä se vauva otettiin sinne suihkuun mukaan, tai käytiin suihkussa vauvan nukkuessa, tai odotettiin, että isä tulee hoitamaan.

Et ole vaan tajunnut pyytää.

eikä kertaakaan tarjottu tälläistä mahdollisuutta. Vauva oli vierässä päivin öin. Ihan mielelläni olisin nukkunut pari tuntia kun koko loppuraskaudenkin olin valvonut. Jännä miten erilaisia kokemuksia jopa samoissa sairaaloissa.