Omat lapset jo lähes teinejä, lapsuudenystävät edelleen lapsettomia, miten aihe ohitetaan?
odottelin sellaset 10 vuotta että ystävänikin olisivat perheellistyneet, mutta niin ei vaan ole käynyt. Olen vuosien varrella löytänyt paljon uusia ystäviä, sellaisia joilla on lapsia. Vanhat ystäväni ovat nyt yrittäneet lapsia tuloksetta parin vuoden ajan. En enää jaksa myötäelää lapsettomuusongelmia enkä suoraan sanottuna jaksa enää edes innostua raskauksista enkä vastasyntyneistä kun omat lapset on jo niin eri vaiheessa.
Miten pystyn ohittamaan lapsivaiheen näiden kanssa tyylikkäästi? ei heitäkään minun lapseni kiinnostaneet silloin kun he syntyivät... enkä kuitenkaan ollut mikään teiniäiti vaan 25 v. kun esikoiseni syntyi.
Kommentit (28)
Lapsilla on todella suuri merkitys ystävyyssuhteen syventymisessä ja jatkumisessa.
Hän teki lapset nuorena ja me ystävät autoimme. Kävimme lasten syntymäpäivillä ja veimme lahjoja. Joustimme aina aikatauluissamme, sillä hänellä oli lapsia, ja häntä ei saanut jättää minkään asian ulkopuolle, vaikka se olikin meille ystäville joskus hyvinkin hankalaa.
Lisäksi vaati, että häneen pidetään yhteyttä, sillä meillä työssäkäyvillä itsekäillä sinkkukavereilla piti aina olla aikaa kotiäidille.
Olen laittanut hänen lasten lahjoihin satoja euroja. Nyt kun vihdoin sain oman lapseni muutama vuosi sitten, niin eipä ole rouvaa näkynyt ja lastani muistanut meikkifirman kylkijäislahjalla.
Eli ota rusinat pullasta ja ihmettele kun ketään ei enää seurasi kiinnosta.
Niitä ystäväperheitä tarvitaan, joilla on samanikäisiä lapsia. Niiden kanssa touhuillaan lapsiperhejuttuja.
Mutta kai voit vielä olla ystävä lapsettomankin kanssa, tai sellaisen, jonka lapset ovat huomattavasti omia lapsiasi nuorempia. Kummallisia ongelmia sinulla...
Ja onko tuolle tuttavapariskunnallesi nyt sitten tulossa se lapsi vai ei? Kirjoitit, että ovat tuloksettomasti yrittäneet saada lasta mutta samassa ihmettelet miten jaksaisit heidän vauva-aikaansa. Huh huh...
Lapsilla on todella suuri merkitys ystävyyssuhteen syventymisessä ja jatkumisessa.
No joo, kyllähän sitä tulee kaveerattua sellaisten perheiden kanssa joissa on samanikäisiä lapsia. Mutta todelliset ystävyyssuhteet, niiden syventymiset ja jatkumiset määräytyvät kyllä ainakin itselläni aivan muiden tekijöiden mukaan kuin sen, onko ystävälläni samanikäisiä lapsia kuin itselläni.
Lapsilla on todella suuri merkitys ystävyyssuhteen syventymisessä ja jatkumisessa.
Jos näin on, niin en koe tarvetta kuulua sisäänlämpiävään kerhoonne.
Ja minulla on itselläni lapsi, kaikilla ystävilläni ei, joillain monia, eri ikäisiä, joku on kokenut keskenmenoja, joku on lapsettomuushoidossa jne. Ei noilla asioilla ole mitään tekemistä ystävyyden säilymisen kannalta, jos se ystävyys siellä pohjalla on todellista.
T. nro 2
Lapsilla on todella suuri merkitys ystävyyssuhteen syventymisessä ja jatkumisessa.
No joo, kyllähän sitä tulee kaveerattua sellaisten perheiden kanssa joissa on samanikäisiä lapsia. Mutta todelliset ystävyyssuhteet, niiden syventymiset ja jatkumiset määräytyvät kyllä ainakin itselläni aivan muiden tekijöiden mukaan kuin sen, onko ystävälläni samanikäisiä lapsia kuin itselläni.
Lapsilla on todella suuri merkitys ystävyyssuhteen syventymisessä ja jatkumisessa.
Jos näin on, niin en koe tarvetta kuulua sisäänlämpiävään kerhoonne.
En JAKSA kuunnella enää mitään synnytystapapohdintoja, en lapsettomuushoitojen vertailuja, en kestovaippajuttuja enä varsinkaan mitään imetysjuttuja. Lapsuudenystävistäni kukaan ei ole vielä raskaana, mutta moni yrittää tosissaan. Meitä on kuuden tytön ryhmä ollut joista kaikki muut siis lapsettomia edelleen paitsi minä.
mutta tosiaan ei pahemmin tule enää tavattua lapsettomia ihmisiä eikä ollenkaan sinkkuja. Meidän maailmat vaan ei enää kohtaa millään tasolla. Arvot, maailmankuva, elämäntyyli, kaikki on erilaisia nykyään. Ollaan vain kasvettu erilleen. Niin se usein valitettavasti menee.
vatvo imetystä, synnytystapoja tai kestovaippoja? Yleensä lapsettomuudesta kärsiviä vituttaa nuo aiheet ja lapset muutenkin ihmisten puheissa.
mutta tosiaan ei pahemmin tule enää tavattua lapsettomia ihmisiä eikä ollenkaan sinkkuja. Meidän maailmat vaan ei enää kohtaa millään tasolla. Arvot, maailmankuva, elämäntyyli, kaikki on erilaisia nykyään. Ollaan vain kasvettu erilleen. Niin se usein valitettavasti menee.
tuskin kovin moni seuraasi kaipaakaan.
enpä tunne ketään lapsen saanutta joka ei joskus haluais avautua imetyksestä tmv.
Mut mulla on kuppi jo täysi. Joten kysyn että miten kohteliaasti sivuutan nämä omassa elämässäni erittäin kaukana menneisyydessä olevat aiheet, joista en jaksa enää puhua enkä edes kuunnella. sanonko vaan että evvk ?
mutta tosiaan ei pahemmin tule enää tavattua lapsettomia ihmisiä eikä ollenkaan sinkkuja. Meidän maailmat vaan ei enää kohtaa millään tasolla. Arvot, maailmankuva, elämäntyyli, kaikki on erilaisia nykyään. Ollaan vain kasvettu erilleen. Niin se usein valitettavasti menee.
tuskin kovin moni seuraasi kaipaakaan.
kun haluavat pirut kysellä neuvoa! ja koittavat saada mun lapsia jo nyt puhuttua tulevien lastensa lastenvahdeiksi vaikkeivät koskaan suostuneet tulemaan mun lapsia hoitamaan silloin kun ne oli pieniä.
Sanot ettet enää muista, kun omat on jo niin isoja ja siitä on niin kauan.
En JAKSA kuunnella enää mitään synnytystapapohdintoja, en lapsettomuushoitojen vertailuja, en kestovaippajuttuja enä varsinkaan mitään imetysjuttuja. Lapsuudenystävistäni kukaan ei ole vielä raskaana, mutta moni yrittää tosissaan. Meitä on kuuden tytön ryhmä ollut joista kaikki muut siis lapsettomia edelleen paitsi minä.
Miksi ne tollasista aiheista puhuu? Olen lapseton omasta halusta ja mulle vaikuttaisi ihanteelliselta ystävältä sellainen nainen, jonka lapset ovat jo vähän isompia.
En JAKSA kuunnella enää mitään synnytystapapohdintoja, en lapsettomuushoitojen vertailuja, en kestovaippajuttuja enä varsinkaan mitään imetysjuttuja. Lapsuudenystävistäni kukaan ei ole vielä raskaana, mutta moni yrittää tosissaan. Meitä on kuuden tytön ryhmä ollut joista kaikki muut siis lapsettomia edelleen paitsi minä.
Miksi ne tollasista aiheista puhuu? Olen lapseton omasta halusta ja mulle vaikuttaisi ihanteelliselta ystävältä sellainen nainen, jonka lapset ovat jo vähän isompia.
Vauvakuumeiset usein pohdiskelee kaikenlaista vauvoihin liittyvää. Se on ihan normaalia.
Mäkin luin kirjoja vesisynnytyksistä ennen kuin olin edes raskaana.
lapsettomille ystävilleen, jotka ovat kiltisti kuunnelleet. Ja kun ap:tä ei kiinnosta kuin omat jutut, niin pelkää jo valmiiksi, mitä joutuu muilta kuuntelemään.
Käsittämättömän itsekkään ihmisen vatvomista.
Kannattaa ilman muuta kohauttaa olkapäitä ja näyttää kärsivältä joka kerta kun mainitsevat jotain lapsista.
Ja sitten miettiä, kuka jaksaisi kuunnella sun elämän huoliasi ja ilonaiheita. Vai jaksaako kukaan.
luin vauvalehtiä ja vauvakirjoja eniten ENNEN niitä vauvoja. Nyt en ole tarttunut vauva- tai lapsiaiheiseen kirjaan sitten vuoden 2007, jolloin esikoisemme syntyi. Kuumeilijat noita asioita juuri pohtii, ja usein tietävätkin niistä aika paljon. Minä ainakin tiesin vauva-asioista tosi paljon ennen raskaaksi tuloa, nyt tiedän vain näistä omasta kahdesta!
Ilmeisesti nämä ihmiset eivät ole enää ystäviäsi, kun heidän elämänsä ilot ja surut eivät sinua hetkauta. Tee siis palvelus molemmille osapuolille ja jätä taaksesi ihmiset, jotka ilmeisesti vielä kuvittelet että sinä olet ystävä. Outoa, että lapset, niiden puuttuminen, niiden tuleminen ja niiden iät ovat jollekin niin merkittävä asia ystävyydessä.