Ristiäislahja...

Kokoa 68 cm, ja lapsi siis tietysti käytti ristiäisissä vasta kokoa 56. Mielestäni tosi kiva lahja! Ensinnäkin sain sairaalaan vaatelahjoja, kun sukua kävi vauvaa katsomassa, joten pienien kokojen vaatteita alkoi olla aika runsaasti. Toiseksi oli kiva saada käyttövaatetta, kun monet "paremmat" vaattet olivat niin epäkäytännöllisiä, että tuli käytettyä kerran puoliväkisin.



Enemmän ärsytti miehen tädit, jotka lähettivät jo etukäteen tinaisia valokuvakehyksiä, jotka mielsin enemmänkin kummien lahjoiksi, eräs toi ristiäislahjaksi sellaisen vauvakirjan eli muistoja lapsen ekalta vuodelta (mielestäni sekin on enemmän kummien tai lähisuvun lahja) ja yksi toi hienon soittorasian. Lapseni saikin näiden tätien ansiosta kolme soittorasiaa ja mielettömän kasan tinaisia tai hopeisia valokuvakehyksiä ja peräti kaksi ap:n tarkoittamaa valokuva-albumia... Todella kiitollinen olen tietysti näistä lahjoista, mutta hämmensi vain, miten ylenpalttisia lahjoja jopa kaukaisemmat tädit lähettivät, ja osa kummeista ja sisaruksistani olivat vähän vihaisia, kun yllättäen heidän lahjansa menettivät merkitystään, kun samanlaisia tai samantyylisiä oli lähetetty postitse.



Olinkin sitten todella kiitollinen näille, jotka ostivat vaatteita, lasten ateriasettejä, lasten lusikoita ja haarukoita ja veitsiä, lastenhuoneen kellon jne. On totta, että on ihan kiva saada se yksi valokuvakehys, yksi soittorasia ja yksi valokuva-albumi. Mutta kun näitä alkaa olla lukuisia, ei niissä ole enää mitään järkeä... Onpahan nyt sitten esikoiselle säästössä, jotta voi sitten oman ensikämppänsä hyllyt täyttää näillä. ;)

En ymmärrä ihmisiä jotka mittaavat lahjojen arvoa vain rahassa. Mielestäni hyvä maku ei ole yhtä kuin kallis maku, onko kukaan samaa mieltä? Kauniita ja hyviä lahjoja voi löytyä myös edullisesti.

toi lahjaksi mekon, bodyn ja sukkahousut koossa 86cm (!?!). Ihan kiva lahja sinänsä, mutta aika hassua tuoda ristiäisiin vaatelahja, joka on sopiva ehkä joskus vuoden kuluttua. Nyt joku varmaan arvailee, että kyseinen täti ei tiedä lastenvaatteiden kokoja, mutta hänellä on itsellään vähän yli kaksivuotias poika, joka käyttää vielä kokoa 86cm. Viikkasin vaatteet jemmaan, mistä toivottavasti muistan ne kaivaa, kun tyttö lähestyy tuota kokoa. Ei se nyt mikään maailmanloppu ole vaikka jäisivät käyttämättä, ihan jotain markettikamaa olivat.

Meidän lapsi sai nimiäislahjaksi kengät, jotka alkavat nyt olla sopivat, kun on 2 v. Antaja on pienten lasten äiti, jonka omat lapset kulkevat aina ylisuurissa vaatteissa, kun ostaa kasvunvaraa. Kun lahkeet ovat sopivan pituiset, ovat polvet jo puhki ja paikattu.

ap oletat, että TEINI-IKÄINEN POIKA osaisi valita SINUN makuasi vastaavan lahjan? Tuossa tapauksessa olisin ennemminkin kiitollinen, että toi ylipäätänsä mitään. Teinipojille kun tuollaiset lahja- ym. asiat eivät ole ihan kaikista tärkeimpiä.

Pyysit valokuva-albumia, sait sellaisen.

NIMENOMAAN!! Taidat olla ite kultalusikka suussa syntyny hemmoteltu ihminen.. En mä ainakaan kehtaisi erikseen mainita että lahja olisi hyvä ostaa kultasepänliikkeestä...

Kahden lapsen äitinä arvostan kyllä enempi lahjassa käytännöllisyyttä. En haluaisi mitään kultasepänliikkeestä ostettua pölyttymään kaappiin. Esikoisenkin kummilusikat ja tinakehykset ovat pakkauksissaan kaapissa.

Minusta ihanin ristiäislahja oli unipupu jota poika rakastaa vieläkin 2-vuotiaana.

niin, tässä selailin lahjaideoita ni osuin tänne.

lahjan valinta on jo muutenki vaikee, nyt viä vaikeempi ku ei näytä ihmisille mikään kelpaavan. tuskin se lapsi juuri koskaan tulee edes muistamaan mitä ristiäisissä sai? ite en ainakaan.

**t*u että naiset on kummallisia olentoja. lahjoja odotetaan, mutta aina siitä jotain huonoo löydetään!

ja mitä ihmettä teette esim. vauvasormuksella?

täysin turha kapistus! tosi ihquu ku vauvalla on sormus!!!

tää oli vika kerta ku suostun kummiks, se on ihan varma. ostakoot äitit lapsilleen omat mieleiset ihqut lahjat!

yhdelle lapselle kaikki mahdolliset kummilahjat? Lusikat ja kehykset ja albumit??? Meillä on jokaiselle neljälle lapselle kunkin kummit ostaneet YHDESSÄ kummikehyksen. Ei olisi tullut mieleenkään vaatia, että yksi tuo kehyksen, yks albumin... "Kun mikään ei riitä..."

Ensinnäkin ymmärrän hyvin ap:n harmin. Itseäni olisi harmittanut kovasti, jos kummit olisivat tuoneet lahjaksi rihkamaa... Ihan sama sinällään, jos eivät toisi sitten mitään, mutta turhat ja rumat kuva-albumit ei kyllä ole kenenkään mieleen. Ja monestakin liikkeestä saa ihan kauniita _vauva-aiheisia_ albumeita jo 10 eurolla, tiedän tämän, koska olen itse niitä ostanut.

niin, tässä selailin lahjaideoita ni osuin tänne.

lahjan valinta on jo muutenki vaikee, nyt viä vaikeempi ku ei näytä ihmisille mikään kelpaavan. tuskin se lapsi juuri koskaan tulee edes muistamaan mitä ristiäisissä sai? ite en ainakaan.

**t*u että naiset on kummallisia olentoja. lahjoja odotetaan, mutta aina siitä jotain huonoo löydetään!

ja mitä ihmettä teette esim. vauvasormuksella?

täysin turha kapistus! tosi ihquu ku vauvalla on sormus!!!

tää oli vika kerta ku suostun kummiks, se on ihan varma. ostakoot äitit lapsilleen omat mieleiset ihqut lahjat!

Se, että et muista mitä olet saanut lahjaksi, kertoo juuri siitä, että olet saanut jotain kertakäyttötavaraa, joka ei kestä aikuisiälle asti. Minulla on oma kummilusikka, -sormus ja valokuvakehys tallessa ja veljelläni on hopeinen ankka-säästöpossu (siis mikä se on oikealta nimeltään?!) ja valokuvakehys tallessa. Ja olemme yli 30-vuotiaita. Kummilahjat on nimenomaan tarkoitus olla kestäviä ja kauniita, mielellään ajattomia esineitä, joita nimen saaja voi ihailla koko ikänsä ja vaikka antaa aikanaan eteenpäin lapsilleen tai lapsenlapsilleen.

Normaalisti ihmiset osaavat ostaa sopivat kummilahjat ja jos ei itse ideaa keksi, niin on hyvä kysyä lapsen vanhemmilta, mitä on toiveissa. Itse olen monta kummilahjaa ostanut ja aina löytänyt alle 40 eurolla sopivan ja mieluisen lahjan. Ja lapseni sai todella kauniita lahjoja omissa ristiäisissään, vaikka kummeista kaksi oli alaikäistä, hekin osasivat (varmasti äitiensä suosiollisella avustuksella) ostaa toinen sormuksen ja toinen tinaisen korurasian.

Jos ei muuta keksi, niin esim. 20 euron lahjakortti lastentarvikeliikkeeseen tai vaateliikkeeseen on varmasti myös mieluinen lahja. Eihän siitä ehkä tule pysyvää muistoa, mutta tuleepahan kuitenkin varmasti hyvään käyttöön, kun saa vanhemmat ostaa mieleistään ja tarpeellista lapselle. Rumalla valokuva-albumilla juuri ei lapsi voi leikkiä tai tehdä mitään, ellei nyt sitten teininä halua jostain syystä digikuviaan teetättää paperisiksi kansiontäytteiksi.

ei saanut kummiltaan mitään lahjaksi. Musta vähän moukkamaista, mutta onpa hoitanut lasta ja lapsen sisaruksia. Mielestäni se on kans hyvä lahja, koska ei me muuten päästäis miehen kanssa koskaan mihinkään kaksin.Huomioikaa myös se, että kaikki vanhemmat eivät arvosta kalliita lasi- tai hopea-esineitä. Heille on turha sellaisia kotiin hankkia. Myöhemmin kun lapsi on isompi, voi sellaisia kummilapselle hankkia kun tietää, mitä mieltä on kyseisistä tavaroista.

Ja lapseni sai todella kauniita lahjoja omissa ristiäisissään, vaikka kummeista kaksi oli alaikäistä, hekin osasivat (varmasti äitiensä suosiollisella avustuksella) ostaa toinen sormuksen ja toinen tinaisen korurasian.

Piti vielä sanomani, että meillä ei kummeja valittu rahastustarkoituksessa, vaan kun kummit kysyivät, että mitä tahtoisimme vauvalle lahjaksi, sanoimme, että hänellä on jo niin paljon kaikkea, että emme aivan oikeasti toivo mitään.

Silti kaikki kummit toivat lahjoja ja emme toki pahastuneetkaan. Ihan pelkkä kummius olisi kyllä riittänyt, mutta lahjat ovat kiva muisto vauvalle sitten myöhemmällä iällä.

Ja vielä OT: Me emme todella odottaneet lahjoja muulta juhlaväeltä, mutta vauva sai isovanhemmilta ja isoisovanhemmilta rahaa ja tädeiltä ja kavereilta vaatteita ja leluja. Olimme todella yllättyneitä, että lähes kaikki vieraat muistivat muutenkin kuin vain kortilla. Ja rahat talletettiin vauvan tilille, että ei rahastettu niilläkään sukulaisilla, mitä taas joku varmaan epäilee.

miksi ihmeessä pyydät kummiksi jotain teinipoikaa? Miksi muuten et pyytänyt kummiksi sitä kummin äitiä, joka näköjään hoitaa kummin velvollisuudet poikansa puolesta? Mistä tiedät, että se äiti oli sen albumin hankkinut? Ehkäpä tuo poika oli itse sen valinnut, hänhän se on se kummi ja saa päättää.



Oletko varma, että kun tuo poika aikuistuu ja muuttaa pois kotoa, on hän edelleen läheinen teidän perheelle? Taisi mennä sulla kummivalinta nyt vähän pieleen, kun olette noin kaukana ajatusmaailmoiltanne, ja jos et edes kummin kanssa itse voi asioista puhua vaan asiat pitää hoitaa äitinsä kautta.

poika tuskin osaa ja haluaa ostaa lahjaa ominpäin. Saatika, että hän tajuaisi että lapsen äidiltä voi kysyä, mitä vauvalle ostaisi. Oli varmaan kysynyt äidiltään apua ja äiti oli osannut soittaa ap:lle ja kysyä. Ei se niin kummallista ole.



Meidän suku on läheinen ja tapana on pyytää viimeksi ripille päässyttä nuorta seuraavan sukuun syntyvän vauvan kummiksi. Ihan tyypillistä on, että nämä sitten ostavat lahjan yhdessä äitinsä kanssa. En ymmärrä mikäm siinä nyt on niin kummallista, että nuori poika on kummina?

niin, tässä selailin lahjaideoita ni osuin tänne.

lahjan valinta on jo muutenki vaikee, nyt viä vaikeempi ku ei näytä ihmisille mikään kelpaavan. tuskin se lapsi juuri koskaan tulee edes muistamaan mitä ristiäisissä sai? ite en ainakaan.

**t*u että naiset on kummallisia olentoja. lahjoja odotetaan, mutta aina siitä jotain huonoo löydetään!

ja mitä ihmettä teette esim. vauvasormuksella?

täysin turha kapistus! tosi ihquu ku vauvalla on sormus!!!

tää oli vika kerta ku suostun kummiks, se on ihan varma. ostakoot äitit lapsilleen omat mieleiset ihqut lahjat!

meillä kohta ristiäiset tulossa ja sanoin heti ensimmäiseksi (samalla kun kysyin jos kaveri haluaa kummiksi) että lahjoista ei tarvi murehtia, eikä tarvi tuoda. Halutaan vaan tämän ihanan ihmisen kummiksi lapsellemme, emme hae sille joulupukkia. Ja näin ajattelee yllättävän moni tähän palstaan nyt vaan kerääntyy yleensä nämä jolla vuositulot 500 000e mutta kuitenkin istuvat päivät pitkät av:lla huutamassa rivouksia toisille?? Outo kylläkin..

kuulostaa siltä, että teini-ikäinen poika on itse sen valinnut. Sinne vaan valokuvia! Se "ruma" kansio voi kuule olla vauvan mielestä paljon siistimpi kuin tinakehyksinen - jos nyt vauvaa ylipäänsä tuollaiset asiat mietityttää.



Ja musta kyllä outoa, jos kummin äiti soittelee. Eiköhän jos kummiksi on valittu ja lupauduttu, niin ihan itse voi asiat hoitaa (niin kuin tässä tapauksessa oston on luultavasti hoitanutkin).



Kiittämättömyys on maailman palkka.



Ap voi ihan itse ostella omalle kullanmurulleen, mitä haluaa. Ja vaikka periaatteessa on ihan ok kysellä lahjatoiveita, niin musta rupee olemaan jo aavistuksen noloa luetella tarkkaan speksit ja ostopaikat jne.



Kuusitoistavuotias poika on halunnut antaa lapsellesi ko. albumin. Ja luultavasti se on hänen mielestään ok. Koita kestää, ap.

Lähinnäkin huvittaa miten ihmiset on oikeesti nykyään niin materialisteja. Että voi joku kummin lahjasta ihan loukkaantua. :) Mekin pyysimme teinipojan lapsemme kummiksi, eikä hän tuonut lahjaa ristiäisiin, myöhemmin osti pehmolelun, mutta so what?



Musta on ihanaa että lapsemme on hänelle muuten tärkeä (sen huomaa kun tulee meille käymään ja esittelee ylpeänä tyttöystävälleen) ja hoitaa lastamme tarvittaessa.



Kuinka moni 17v poika tietää mitä kummin kuuluu ostaa? Mä olen ainakin paljon tyytyväisempi kummiin joka on lapsen kanssa kuin kummiin joka tuo kalliita lahjoja. On lapsella sitten niitäkin kummeja, ja hyvä että ollaan kaikki erilaisia.

kuulostaa siltä, että teini-ikäinen poika on itse sen valinnut. Sinne vaan valokuvia! Se "ruma" kansio voi kuule olla vauvan mielestä paljon siistimpi kuin tinakehyksinen - jos nyt vauvaa ylipäänsä tuollaiset asiat mietityttää. Ja musta kyllä outoa, jos kummin äiti soittelee. Eiköhän jos kummiksi on valittu ja lupauduttu, niin ihan itse voi asiat hoitaa (niin kuin tässä tapauksessa oston on luultavasti hoitanutkin). Kiittämättömyys on maailman palkka. Ap voi ihan itse ostella omalle kullanmurulleen, mitä haluaa. Ja vaikka periaatteessa on ihan ok kysellä lahjatoiveita, niin musta rupee olemaan jo aavistuksen noloa luetella tarkkaan speksit ja ostopaikat jne. Kuusitoistavuotias poika on halunnut antaa lapsellesi ko. albumin. Ja luultavasti se on hänen mielestään ok. Koita kestää, ap.

Ei tuonikäinen poika välttämättä ajattele, että kummilahja on noin järkyttävän tärkeä kummilapsen äidille! Ja jos poika on itse valinnut ja antanut lahjan, niin se on tärkeä jo itsessään! Häpeäisit, että kehtaat arvostella.

Tosiaan, jos kummin lahja on itse kummiutta tärkeämpi, niin olisit valinnut sellaisen kummin, joka tuo parhaan lahjan!

Minäkin esitin toiveen kummilusikasta lapsen toisille kummeille, mutta en varmaan olis pahastunu vaikkei sitä olis tullutkaan. Koska lahjakummeja emme halunneet, vaan oikeasti välittävät aikuiset läheiset lapsellemme, sellaiset jotka uhraa ennemmin aikaansa kuin rahaansa lapselle. Sillä vanhemmat on ne jotka hankkii lapselle mitä tarvii eikä kummit. Mutta kuuntelevia aikuisia on nykyään lapsilla ja nuorilla aivan liian vähän.

Ihan vaan tiedoksi, että hopean(kin) hinta on huimasti noussut ja kummilusikka maksoi 07/2011 98€ + kaiverrus. Kaveri osti kummilapselleen, olin mukana. Ikinä en moista olisi uskonut.



JA ihan tavis lusikka oli, ei sen kummallisempi. Kultasepänliikkeessä oli vuoden vanha kuvasto, jossa hinnat olivat jotain 72€ luokkaa, joten vuodessa nousi siis noin 20€.



JA ei, ei ostettu ensimmäisestä liikkeestä. =)

Vauva voi vähän isompana tykätä kovasti kansiosta, jos sinne leikkaa ja kiinnittää vaikka lehdistä hauskoja värikkäitä kuvia. Meidän 1-vuotiaalla on tällainen oma leikekirja, jota pitää joka päivä katsella.