Lapsi menossa psykologille, pelottaa!

emme ole narkkareita, juoppoja tms niin ei huolta.



Toivottavasti ystäväsi voi jo paremmin! Tai saa ainakin jostain apua ilman huostaanoton pelkoa.

Kahden erityislapsen äitinä en ymmärrä miksi lapsesi tic-liikkeet pitää tutkia?

Niitä ei millään paranneta ja niitä vain on.

Ei ole koskaan puututtu esikoisen pahoihinkin tic liikkeisiin.

Olisiko kohdalla lasten neurologin arvio, jos tilanne menee ihan hömpäksi.

Tic-liikkeet on neurologinen häiriö ja kyllä menee tavis lapsilla ihan itsestään ohi.

Eihän mitään erityisyyttä epäillä, kun heillä on monesti tic-liikkeitä.

Monilla leikki-ikäisillä on tic-oireita, ne saattavat esimerkiksi johtua lapsen stressistä. Tiedän tapauksen jossa lapsi ikävöi suuresti tarhakaveriansa tämän mentyä kesälomalle, ja tällöin tuli tic-oireita. Ne lähtivät itsestään pois, mutta niihin ei saisi kiinnittää huomiota niin että lapsi huomaa.

Minä olen pappi :) Mieheni myös työelämässä. Ei päihteitä tms miehen saunakaljaa lukuunottamatta.



Itse olen sitä mieltä, että mies olisi voinut ne tukistamiset jättää väliin. Puhuimme asiasta ja lopetti siihen.



Poika on välillä melko villi ja oli siihen aikaan veljensä kimpussa ja siitä nuo "rangaistukset".



Nykyään meillä käytössä arestirappuset, eli lapi istuu arestissa 5 minuuttia rappusilla tarvittaessa, ehkä kerran viikossa.



Kiitos teille rohkaisevista sanoista.



Niin ja terkka kysyi halutaanko mennä käymään tuollaisella konsultointikäynnillä, jossa tsekataan neurologiset perusjutut. Sanoi, että turkin edes aikaa tarvitaan, mutta jos halutaan niin voidaan mennä.



T: Ap

sehän on lääkärin heiniä tehdä neurologinen tutkimus

Lapselleni tehtiin aluksi väärä diagnoosi ja hänet määrättiin psykologille. Tieisin koko ajan, että vika on jossakin muussa, mutta luotin psykologin ammattitaitoon. Muutaman käynnin jälkeen hän totetsikin lapsen olevan siltä osin terve ja että vika ei ole "psyykkinen"=) Toinen lääkäri katsoi lapseni ja oikea sairaus löytyi. elämä alkoi paistaa uudestaan.

Kerroin ystävästäni, eikä hänkään mikään ns. laitapuolen kulkija ole, hoitovapaalla työstään. On ammatiltaan lastenhoitaja. Myös hänen miehensä on töissä, koulutusta tai ammattia en tiedä. Alkoholia ei heilläkään käytetä liikaa tai väärin, ihan normaaleja ihmisiä, mutta parisuhde voi mennä kriisiin ihan tavallisilla täysijärkisillä ihmisilläkin, pappina sinun pitäisi tajuta se, ettei ihmisen elämä kulje aina niin tasaisia latuja, siihen voi osua isojakin ongelmia ja rasitetekijöitä, jotka romahduttavat myös ihan tavallisen ihmisen.

ystäväni ei ole psyykkisesti sairas, tällä hetkellä (vain) masentunut, ja syö siihen lääkkeitä eli on täysin toimintakuntoinen, hoitaa lapset ja kodin, mutta oli vain kysynyt alustavasti, että mitä tapahtuu lapsille, JOS hän ei jaksakaan.

Lapset voidaan siis sijoittaa lastenkotiin vaikka molemmat vanhemmat ovat vastuuseen kykeneviä ja siihen asti myös se isä niitä lapsia ihan normaalisti hoitanut.

JOS heillä olisi tilanne, että äiti olisi töissä ja lapset päivähoidossa, ja äiti joutuisi sairaalaan syystä mistä tahansa, psyk. puolelle tai fyysiselle puolelle, lapset saisi jatkaa päivähoidossa.

En tiedä mikä tilanne olisi siinä tapauksessa, jos äiti joutuisi fyysisten asioiden takia sairaalaan osastolle, ja isän pitäisi kuitenkin töissä käydä, viedäänkö lapset lastenkotiin vai järjestyykö päivähoitopaikka.

Minä olen pappi :) Mieheni myös työelämässä. Ei päihteitä tms miehen saunakaljaa lukuunottamatta. Itse olen sitä mieltä, että mies olisi voinut ne tukistamiset jättää väliin. Puhuimme asiasta ja lopetti siihen. Poika on välillä melko villi ja oli siihen aikaan veljensä kimpussa ja siitä nuo "rangaistukset". Nykyään meillä käytössä arestirappuset, eli lapi istuu arestissa 5 minuuttia rappusilla tarvittaessa, ehkä kerran viikossa. Kiitos teille rohkaisevista sanoista. Niin ja terkka kysyi halutaanko mennä käymään tuollaisella konsultointikäynnillä, jossa tsekataan neurologiset perusjutut. Sanoi, että turkin edes aikaa tarvitaan, mutta jos halutaan niin voidaan mennä. T: Ap

parista tukistamisestakaan tuskin juuri ketään huosaanotetaan jos muuten menee hyvin



se on sen verran kallista ja tuota tapahtuu niin paljon että jos kaikki tukistetut ja tic-oireiset huostaanotettais niin olis lastensuojelu konkassa.



joka tapauksessa lähtökohtaisesti ensin tuetaan perhettä kotonaan eikä viedä ipanoita ensimmäisenä huostaan

Voikohan tic-oireet olla jotenkin periytyviä? Mulla on ollut niitä pienestä saakka. Eivät ole sellaisia, että näkyisivät ulospäin, joten minulta lapsi ei ole niitä voinut oppia.



Itse olen niistä huolimatta menestynyt elämässäni. En ole kärsinyt niistä muuten kuin siten, että ne ovat hankaloittaneet elämää kovissa stressitilanteissa.



Tajusin vasta neuvolassa kun neuvolan terkka sanoi, että niistä voi ohjata lapsen "ulos", että minullakin voisi olla elämää ilman ticejä.



Ehkä me molemmat hyödymme tästä käynnistä. Muuten terkka sanoi, että lapsi on viisas ja hyvinvoiva. Haluaa vain, että tehdään neurologiset testit, ettei ticit häiritse lapsen elämää.



T: Ap

ihan oikeasti jos et ole narkkari tai juoppo, sama pätee mieheesi, niin kaikki on hyvin! ja tukistaminen on mitä on! kunhan ette turpaan ole vetäneet... joten ihan oikesti ota nyt ihan rauhallisesti!

Ihmettelen hieman, että niiden perusteella ohjataan psykologille. Menevät ohi ja paras tapa on olla kiinnittämättä niihin mitään huomiota. Omalla lapsella vaivasivat noin vuoden.

Minä en lastensuojelun tai sosiaalityöntekijöiden arkijärkeen luottaisi lainkaan, kun kaikki on siitä sossutädistä kiinni.

Ja olen kyllä kuullut, että rahaa on huostaanottoon..



Ystäväni romahti, taustalla pitkä raskas kausi ja sitten parisuhde kriisiytyi. Meni viikonlopuksi johonkin hoitoon (vuodeosastoi käsittääkseni eikä psyk.osasto) ja isä oli lasten kanssa.



ystävä sai upean avun, psykologikäynnit, perhetyöntekijän jne. auttamaan kriisin yli. Mutta hän kysyi sos.toimelta/lastensuojelula nimettömänä, mitä taphtuu lapsille, jos hän romahtaa. Hän on kotiäiti. Mies on töissä. Mummoja tai sukulaisia ei ole.

Mitäpä luulette että vastattiin? Että lapsille järjestetään päivähoitopaikka pph:lta miehen työpäiväien ajaksi, ystävä saa parannella itsensä psyk.osastolla. Näinkö siis?

HAHAA! Ei suinkaan!

Lastensuojelusta sanottiin, että lapset sijoitetaan lastenkotiin.



Ystäväni on siis pakko jaksaa.



Mutta ap:lle.

Lapsen sairaus ei ole huostaanoton syy, etenkin kun olette hakemassa apua lapselle.

Tukistuskerrat eivät ole myöskään huostaanoton syy, jos siis se ilmi tulee, jos olette kovin katuvaisia ja menette keskustelemaan ja vannotte ettei ikinä enää.. ja ne oli vain nuo kaksi kertaa,,, jne.



Mutta voi olla että psykologi on oikeinkin täysjärkinen ja fiksu ihminen eikä tee last.s.imoa.