Te jotka teitte ysärillä voke-kampauksia, miten teitte sen?
Siis sen sellaisen korkealla kaarella sivulle kulkevan otsiksen. Minä en koskaan tehnyt sitä, olin vähän sellainen hiljainen nössö. Mutta näin jälkikäteen muisteltuna ne kampaukset siihen aikaan n. kaksi-kolmetoista-vuotiailla tytöillä olivat todella taidokkaita. Olen kääntänyt internetin ympäri, mutta tuohon kampaukseen ei löydy kuvia eikä ohjeita mistään. Kaikenlaisiin föönaus- papiljotti-kampauksiin kyllä löytyy ohjeita, mutta hirveän vaikea olisi kuvitella, että siihen aikaan vitos-kutos-uokkalaiset tytöt olisivat käyttäneet tuollaisia keinoja. Tekikö teidän äidit teille nämä kampaukset, vai miten niistä tuli niin hienoja?... Käytiinkö sitä varten kampaajalla hankkimassa tietynlainen hiusleikkaus?
Kommentit (11)
Joo otsis piti leikata tai etuhiukset vähän muuta tukkaa lyhyemmäksi, sit tupeeraus ja pirusti kiinnettä.
Tolla oli 90-luvun alussa joku halventava nimikin. En nyt muista mikä se oli, mutta joku "hutsuheitto" tyylinen nimitys.
Heittis. Muistaakseni muotovaahtoa läärättiin hiuksiin, harjalla pyöritettiin ja samalla föönattiin. Kun koko komeus oli saatu kuivaksi kippurassa niin elnettiä joka suunnasta lippaan. Korjatkaa joku, jos muistan ainekset väärin.
Juppikukkula. Tupeeraamalla alapuolelta ja lakkaamalla runsaasti
Etuheitoksi me sanottiin. Itse tein sen niin, että nostin tukun etuhiuksia, tupeerasin ja paljon hiuslakkaa perään.
Turkuheitto.
Kyllä se muotovaahtoa, föönausta ja pirusti hiuslakkaa vaati.
Vierailija kirjoitti:
Heittis. Muistaakseni muotovaahtoa läärättiin hiuksiin, harjalla pyöritettiin ja samalla föönattiin. Kun koko komeus oli saatu kuivaksi kippurassa niin elnettiä joka suunnasta lippaan. Korjatkaa joku, jos muistan ainekset väärin.
Juuri näin se meni, sulta unohtui vaan tupeeraus ennen elnettiä. Itse tupeerasin reilusti ja turkuheitto oli komea.
Ja tosiaan turkuheityo nimitys tuli turkulaisista misseistä, joilla heitto oli.
Tupeeraus ja lakkaa. Ei välttämättä fööniä tarvittu.
Varmaan jos oli pitkä ja paksu tukka (tuokin taisi nuorena olla kielletty sana) niin vaati vähän leikkausta ja kevennystä edestä.
Permis taisi olla myös muodissa vielä ysärin alussa niin sekin varmaan auttoi siihen että sai helposti korkean ja kuohkean "heiton".
Ei mulla kyllä ollut lyhennetty edestä mitään tukkaa, tasaisen pitkät ne oli (lapaluiden alapuolelle). Eikä olisi tarvinnutkaan lyhentää. Harjan leveydeltä nostettiin etummaiset suoraan ylös, sitten toisella kädellä tartuttiin puolivälistä tupsua pitämään sitä ylhäällä ja toisella tupeerattiin harjalla juuresta alkaen niin maan pirusti. Tämän jälkeen tukka pudotettiin pään sivulle, harjalla tehtiin heitolle pari vetoa suoraan ylöspäin ja tarvittaessa koko homman toisto. Kun oli hyvä eli tosi korkea, suihkutettiin hitosti lakkaa edestä ja takaa. Heitosta tehtiin niin kova, että mikään sää tai olosuhde ei saanut sitä hievahtamaankaan. Jos oli tosi raskaat hiukset, osa käytti heiton tukena myös hiuspantaa (leveä, värikäs) tai pinniä (hengetön, ettei olisi erottunut).
Muotovaahtoa ei käytetty koskaan, meillä sitä pidettiin ihan mummokamana ja sen käyttäminen olisi ollut pelkästään noloa. Lakkaa taas kului varmaan pullo viikossa, nimenomaan Elnettiä. Ja otsonikatohan myös oli kovasti puheissa noihin aikoihin, muistan vieläkin sen tunnuksen lakkapullossa, joka kertoi ettei tuote vahingoittanut otsonikerrosta. :D
En muuten tajua, miten omat hiukset kestivät tuota päivittäistä käsittelyä katkeilematta. Ei pelkästään se tupeeraus, mutta iltaisinhan lakka useimmiten vain harjattiin pois. Eli se kovaksi kuorrutettu heitto vedettiin väkivalloin matalaksi. Sitten taas aamulla ne tasan samat hiukset tupeerattiin ja lakattiin. Toista, toista, toista.
Up