Lue keskustelun säännöt.
kotiutettava vanhus
05.12.2010 |
Äitini, 90 v., kotiutetaan ensi viikolla sairaalan sisätautiosastolta. Oli kaatunut, ja nyt tosi heikossa kunnossa. Ns. kotiutuspalaveri on tiistaina. Hänelle pitäisi - vaatia - palveluja kotiin, siis ihan ateriapalvelusta alkaen. Juuri ja juuri pystyy pukemaan itse, virtsankarkailua on. Miten minun pitäisi valmistautua palaveriin? Ainakin ateriapalvelua hän tarvitsee, myös sairaanhoitajan kotikäynnin joka päivä. Ymmärtäisin niin, että näitä palveluja täytyy ihan vaatimalla vaatia. Mitä palveluja tällainen itsestään huolta pitämään kykenemätön on oikeutettu vaatimaan kunnalta? Hän on lisäksi sotaveteraani, eli voiko sieltä saada apua kustannuksiin?
Kommentit (45)
Sairaalasta voi siirtyä johonkin palvelutaloon intervallipaikalle. Sairaanhoitajaa hän tuskin joka päivä tarvitsee. Mitä tarkoitta tosi heikossa kunnossa? Tosi heikkokuntoisia ei kotiuteta yksin kotiin.
Jaa-a, kyllä meilläpäin kotiutetaan välillä tosi huonokuntoisiakin, laitamme sitten paluupostina takaisin tk:hon / vuodeosastolle. Ja todellakin, jos on kaatunut ja huonossa kunnossa, ihan normaalikäytäntö on, että kotihoito (lähihoitaja / kodinhoitaja) käy 1-3 kertaa päivä.
T. lähihoitaja kotihoidosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos vastanneille, mm. lääkärille. Jotenkin vaan on omituista ollut tämä vanhuksen kotiutus. Esim. minulle ei missään vaiheessa - ehdotettu - kotiutuspalaveria, vaan ihan itse otin selvää asioista. Eli summa summarum - jos en olisi itse ko. palaveria ehdottanut, ei sitä myös olisi järjestetty, ja vanhus olisi heitetty kotiinsa tuosta vain. Eli kyllä tässä omainen aktiivinen saa olla. Täältä olenkin saanut hyviä neuvoja, miten kannattaa edetä. Mutta että ei tarvitse vaatia, hmm...mitenköhän lieneee?
kiitos vastanneille, mm. lääkärille. Jotenkin vaan on omituista ollut tämä vanhuksen kotiutus. Esim. minulle ei missään vaiheessa - ehdotettu - kotiutuspalaveria, vaan ihan itse otin selvää asioista. Eli summa summarum - jos en olisi itse ko. palaveria ehdottanut, ei sitä myös olisi järjestetty, ja vanhus olisi heitetty kotiinsa tuosta vain. Eli kyllä tässä omainen aktiivinen saa olla. Täältä olenkin saanut hyviä neuvoja, miten kannattaa edetä. Mutta että ei tarvitse vaatia, hmm...mitenköhän lieneee?
Mä olen ollut yöpartiossa töissä ja siellä toimenkuvaan kuului osittain turvapuhelinhälytysten vastaaminen. Mä kiersin yksin 50 000 asukkaan kaupungin yöhoitopaikat, eli vakituisia asiakaskäyntejä oli noin 25-30 per yö + hälytyskäynnit. Kilometrejä kertyi joka yö vähintään 80, toisinaan yli 100.
Pisin yksittäinen reissu, jonka tein oli noin 20km suuntaansa. Kun siinä vaiheessa joku näppäsi turvapuhelimen nappia, ei sieltä nyt ihan viivana paikalle tosiaankaan singahdettu tai ei singottu edes toiselta puolelta kylää. Vallankin, jos sattui olemaan joku vaipatettava justiinsa sonnat housussa tai pissatettava pytyllä istumassa tms. Pakko se oli ensin hoitaa käsillä oleva käynti valmiiksi ja sit lähteä tarkistelemaan tilannetta sinne toiseen paikkaan. Hyvässä lykyssä vielä ajaa joku vartin verran kohteeseen. Jos oikein tosi hätä oli toisessa päässä soitin suoraan häkeen ja ambulanssin paikalle, mutta useimmiten ei siellä nyt hengenhätä kuitenkaan ollut, joten ei mitään hätää ootellessa. Paikalle saavuin heti kun ehdin. Osa vanhuksista ei todellakaan ymmärtänyt, että EN valvonut samassa rakennuksessa ja soittelivat sitten turvapuhelimella kun on tyyny huonosti ja silleen... Ja jos toinen ei puhelimeen vastannut mitään, kun huhuilin, niin aina oli lähdettävä käymään (tai lähetettävä joku muu käymään) Tosi kannustavaa ajella 10km ja käydä kääntämässä yks tyyny... Mutta onneks noita soittelijoita nyt ei ihan karmean montaa ollut. Hulluks olis tullut, jos joka toinen olis silleen toiminut. Osa soittajista nyt oli sit niitäkin, että kun näin mistä hälytys tulee, tilasin jo toisella kädellä ampparia, kun tiesin, että nyt on oikeesti hengenlähtö lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotta olette samaa mieltä asioista.
Olen yrittänyt hoitaa toisessa päässä Suomea asuvan mummoni asioita. Aina kun jotain sain sovittua, niin hän meni asiat perumaan tms.
Palvelutaloonkin pääsi vasta, kun asuntonsa kärsi niin pahoja savuvahinkoja ja taloyhtiö hankki häätöä. Oli laittanut perunat kiehumaan nukkumaan mennessään...
Eläke ei riitä kaikkiin palveluihin mitä ostetaan palvelutaloon. Tuet on kaikki haettu, mitä saa. Siinäkin yks viidakko selvittää ja laittaa hakemuksia. Yhdenkin hakemuksen eteen tein monta iltaa töitä ja kopioita piti olla yhdestä sun toisesta todistuksesta, päätös: 2,45 euroa/kk saa tukea. ARGHHHH.
Voimia1
kiitos vastanneille, mm. lääkärille. Jotenkin vaan on omituista ollut tämä vanhuksen kotiutus. Esim. minulle ei missään vaiheessa - ehdotettu - kotiutuspalaveria, vaan ihan itse otin selvää asioista. Eli summa summarum - jos en olisi itse ko. palaveria ehdottanut, ei sitä myös olisi järjestetty, ja vanhus olisi heitetty kotiinsa tuosta vain. Eli kyllä tässä omainen aktiivinen saa olla. Täältä olenkin saanut hyviä neuvoja, miten kannattaa edetä. Mutta että ei tarvitse vaatia, hmm...mitenköhän lieneee?
kuin esim. kotihoidon lähihoitajien, joiden vastaukset oli pitkiä ja kattavia? Sinulla ap.-hyvä on muutenkin aika ihmeellinen kuva julkisesta terveydenhuollosta. Kyllä siellä osastolla järjestetään lähes poikkeuksetta kotiutuspalaveri kotiutuville potilaille kera omaisten/läheisten ja yleensä kotihoidon palvelutkin on mietitty valmiiksi. Potilas itse ja/tai hänen omaisensa sitten päättää em. asioista viime kädessä.
-TtM, kotihoidon asiantuntija-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohtalo on tällainen. Suomi on vauras maa, mutta minne menevät rahat maasta, jonka vanhuksemme meille jättävät.
Eikö ketään muuta hävetä?
että ei pärjää kotona
tv aika monta potilasta sisätautiosastolta kotiuttanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo pääsee, mutta ainakaan aloittajan kertoman perusteella äiti ei niin huonossa kunnossa ole että välttämättä tarvitsisi osastopaikkaa.
sillä en tunne häntä enkä sinua. Mutta: olen hoitanut omaa tätiäni hänen dementoiduttuaan ja äitiäni hänen sairastuttuaan useamman vuoden ajan. Samoin isäni halusi sairastaa syöpänsä kotona.
Aika oli rankkaa. Täti joutui sitten dementiaosastolle, sillä lääkärit eivät häntä enää kotiuttaneet. Tilanne oli surullinen. Tätini oli ns helppo hoitotapaus, pieni, hento ja hymyilevä. Mutta resursseja ei ollut. Milloin löysin vieraan miehen kaatuneena tädin päälle, milloin naapurisängyssä huudettiin ja valitettiin, milloin tätini makasi kakkavaipoissa, joista hänet vapautin.
Toivon, että saan tulevaisuuderssa elää kotonani, ehkä vuodenpari lyhyemmän elämän. Mutta mitä siitä. Antakaa meidän kuolla omaan sotkuumme omassa kodissa.
Älkää tuputtako meille sydämetöntä ja sielutonta "hoitoa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhus vähättelee kipujaan, ettei tulisi maksuja?
Moni ajattelee, että menee lasten perinnöstä pois, miten lapset sitten pärjäävät...
Kyllä omaisten pitää selvittää ja jotenkin ihanne olisi, että saisi olla läheistensä lähellä viimeiset vuotensa sen sijaan, että vieraat ihmiset tulevat hoitamaan..
Mutta mukavuussyistä Suomessa ei ole niin:(
Kukaan ei halua vanhusta riesakseen, mutta tuleva perintö kyllä kelpaa?
*itkee*
Sori, että utelen, mutta kun pisti silmään tuo ikä.
Minä olen 46 v ja mummoni on 93v
Hänellä on kotiapu x 3 päivässä. Aamu- ja ilta-apu kunnalta, päiväapu on yksityinen.
Aamuapu tekee aamupalan ja auttaa vaatteet päälle. Päiväapu käy kaupassa joko yksin tai mummon kans. Tekee sit myös ruuan. Ilta-apu laittaa mummon yökuntoon.
Turvapuhelin on, minä hoidan lääkeasiat apteekista dosettiin.
Lonkkamurtuman jälkeen oli vähän aikaa terveyskeskuksen vuodeosastolla, jotta pärjäsi kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä en tunne häntä enkä sinua. Mutta: olen hoitanut omaa tätiäni hänen dementoiduttuaan ja äitiäni hänen sairastuttuaan useamman vuoden ajan. Samoin isäni halusi sairastaa syöpänsä kotona.
Aika oli rankkaa. Täti joutui sitten dementiaosastolle, sillä lääkärit eivät häntä enää kotiuttaneet. Tilanne oli surullinen. Tätini oli ns helppo hoitotapaus, pieni, hento ja hymyilevä. Mutta resursseja ei ollut. Milloin löysin vieraan miehen kaatuneena tädin päälle, milloin naapurisängyssä huudettiin ja valitettiin, milloin tätini makasi kakkavaipoissa, joista hänet vapautin.
Toivon, että saan tulevaisuuderssa elää kotonani, ehkä vuodenpari lyhyemmän elämän. Mutta mitä siitä. Antakaa meidän kuolla omaan sotkuumme omassa kodissa.
Älkää tuputtako meille sydämetöntä ja sielutonta "hoitoa"
sairaalasta kotiutuu jokainen kuka haluaa, tai kenet omainen haluaa hoitaa.
Enemmän minua kauhistuttaa juuri tuo antakaa meidän kuolla kotoana sotkujemme seassa, juuri sellaisia ihmisiä tuodaan hoitokoteihin, ei kai ketään voi jättää heittelle kotiin omien uloisteidensa sekaan nälkää näkemään.
Tervesin sydämetön ja sieluton vanhusten hoitaja.
jos ei pysty hoitamaan omaa vanhustaan kotona.
Syyllistetään niitä päättäjiä jotka eivät anna hoitokoteihin tarpeeksi hoitajia ja muita resursseja niin että hoito olisi inhimillistä niin vanhuksille kuin hoitajille.
Perheellisen työssäkäyvän asuntovelkaisen on vaikea jäädä epämääräiseksi ajaksi kotiin hoitamaan vanhusta.
Kuinka moni edes oikeasti haluaisi hoitaa demetoitunutta väkivaltaista vaeltajaa joka ei enää tunne, huutelee hävyttömyyksiä, hakkaa,puree ja potkii kun yrittää pelastaa vanhusta syömästä joulutähteä.
Kuinka moni olisi todella valmis jättämään työnsä ja hoitamaan jatkuvaa valvontaa vaativaa omaistaan 24/7, muutaman sadan euron kuukausipalkalla ja kolmella vapaapäivällä? Onneksi niitäkin on, jotka sen tekevät, mutta ei ole todellakaan mikään häpeä jos ei siihen pysty.
Itse hoidan työkseni vanhuksia vuodeosastolla. Työ on niin raskasta, etten kyllä siihen ympärivuorokautisesti ryhtyisi, vaikka hoidettavia ei olisikaan kuin yksi. Tykkään työstäni, enkä haluaisi mitään muuta tehdä mieluummin, mutta 8h/päivä kyllä riittää.
En tiedä, missä hoidat ja ketä. Mutta täällä meillä tehostettu kodinhoito olisi ottanut vanhuksemme takaisin kotiin (kävivät parhaimmillaan/pahimmillaan 7 x vrk) kun olin matkoilla, mutta lääkäri Laakson sairaalassa vuonna 2003 vain oli päättänyt: ei enää kotiutusta - jonoon dementiaosastolle.
Miksi kotona muka olisi heitteillä paskoissaan? Siellähän olisivat kodinhoitajat/kotisairaanhoidon ihmiset käyneet. Ja me sukulaiset lisäksi. Sairaalassa, dementiaosastolla, löysin tätini kerta toisensa jälkeen ulostevaipoissaan ja ulisemassa ikäväänsä. Sängyssään. Makuuhaavoineen.
Jotta sellaista.
Ja tiedän vallan hyvin, että vanhukset osaavat "valittaa", että kukaan ei käy eikä kukaan hoida. Vaikka olisit ollut viisi minuuttia sitten hänen luonaan. Sen verran monta vuotta olin omaisteni tukena. Kotona. Ja siellä dementiaosastolla.
Oli hyviä hoitajia. Ja teitä huonompia. Jotka ette välittäneet. Ja jotka jätitte hoidokkinne ulostevaippoihin. Syöttämättä. Juottamatta. Tai niinkuin tätini kohdalla: vessaan istumaan, kunnes tämän sydän ei enää kestänyt itkua ja odottamista, että hänet haetaan ja siirretään takaisin vuoteeseen. Ja kuoli sinne.
sen varaan, että tulee iso perintö. Mutta ongelmana on se, että ei ole ilmaista hoitoa enää. Vanhainkodit ja palvelutalot on yksityistetty ja kotiapu maksaa.
lapset ei monesti halua antaa vanhukselle palveluja, koska se on HEIDÄN perinnöstään pois.
Eli ei se aina mene niin, että vanhus itse kieltäytyy pihinä palveluista vaan lapset ovat siellä taustapiruina kuiskimassa korvaan, että palvelut on liian kalliita. Ja vanhusta ei päästetä palvelutaloon, koska kuukausihinnat on kalliita ja perintö hupenee.
Myös yksi sydämetön vanhusten kanssa töitään tekevä, joka kyllä kokee, että ne omaiset sitä sydämettömämpiä oikeasti on. Yksi äiti hoitaa kymmenen lasta, mutta kymmenen ei pysty hoitamaan yhtä äitiä
vanhus vähättelee kipujaan, ettei tulisi maksuja?
Moni ajattelee, että menee lasten perinnöstä pois, miten lapset sitten pärjäävät...Kyllä omaisten pitää selvittää ja jotenkin ihanne olisi, että saisi olla läheistensä lähellä viimeiset vuotensa sen sijaan, että vieraat ihmiset tulevat hoitamaan..
Mutta mukavuussyistä Suomessa ei ole niin:(
Kukaan ei halua vanhusta riesakseen, mutta tuleva perintö kyllä kelpaa?
*itkee*
En viitannutkaan siihen palvelutalojuttuun vaan tähän
Mihin tuo kipulaastarijuttu on?