Buddhalaisuudesta
Kun kerran täällä näyttää olevan buddhalaisiakin, niin kyselen. Aikoinaan otin selvää eri uskonnoista ja buddhalaisuudesta jäi päähän, että siinä on yhdeksän askelta valaistumiseen. Yksi niistä on avioliitto.
Oletko seurannut näitä valaistumisen askelia? Jos olet naimisissa, niin oletko mennyt naimisiin ajatellen juuri tätä matkaa valaistumiseen?
Kommentit (23)
Nostan tämän ketjun. Olen itse agnostikko eikä minua ole koskaan kastettu. Olen kiinnostunut maailman uskonnoista ja buddhalaisuuden miellän enemmän filosofiana kuin uskontona. Richard Gere on buddhalainen. Olen ollut aina jotenkin hengellinen vaikka en uskokaan jumalaan.
Joskus vuosia sitten ystäväni houkutteli minut Sahaja-Joogaan. Kävinkin pari kertaa tutustumassa, sillä luulin sen olevan oikeaa joogaa. Tilanne paljastuikin lahkoksi, jäseninä oli entisiä narkkareita, julkisuuden henkilöitä, malleja ja vaurioituneita ihmisiä. Kävi selväksi että he järjestävät avioliittoja, lähettivät lapsiaan äiti Amman opetuslapsiksi jopa vuodeksi ulkomaille. Meditaatiotekniikassa oli myös jotain hyvää; opin miten kylmä ja lämmin vesi vaikuttaa eri tavoin mielentilaan, miten käsien painaminen hiekkaan rauhoittaa. Asiat kuitenkin vaikuttivat oudoilta ja sainkin tietää että mm Uskontojen uhrien ry varoittaa kyseisestä lahkosta.
Olen kuitenkin ollut aina utelias ja adhd p iirteineni olen saanut suurta apua akupunktiosta, vyöhyketerapiasta, avantouinnista, joogasta ja pilateksesta. Olen auktoriteettikammoinen eikä minua ole siis helppo hypnotisoida. Kuitenkin minulle tyypillistä on etsiä jatkuvasti keinoa lepuuttaa hermostoa.
Viime aikoina en ole ehtinyt pitää huolta itsestäni. Epäilen että olen tavannut miehen joka on buddhalainen. Miten tässä filosofiassa suhtaudutaan naisiin. Kannattaako ihmiseen tutustua?
Vierailija kirjoitti:
Miten buddhalaisuus mielestäsi ilmenee omassa elämässäsi? Täytyy nyt suunnata zkelvinille, kun en tiedä onko palstalla muita buddhalaisuuteen suuntautuneita? Jätän kysymyksen myös laajaksi ihan vain sen vuoksi, jotta siihen voi vastata juuri itseä koskettavia asioita sen verran mitä haluaa elämästään kertoa.
Ajattelen itse pyrkivänä buddhalaisuuteen elämäntapana, mutta uskonnoksi (omalla kohdallani) en sitä miellä. Koen itseni agnostikoksi ja vältän tulla luokitelluksi mihinkään uskontoon. Ja vältän (auktoriteettikammoinen?) joutuvani elämään opaskirjan avulla. Taidan poimia siis buddhalaisuudenkin kakusta vain kirsikat päältä... :/
-Nokkonen-
Hups. Osui ja uppos. Sama täällä eli agnostikko, uskonnottomuus ja auktoriteettikammoisuus. En halua myöskään tulla luokitelluksi mihinkään lahkoon, mielentilana näen buddhalaisuudessa paljon hyvää.
Menee nyt ohi alkuperäisen kysymyksen, mutta jatkan aihetta " miten buddhalaisuus näkyy arkipäivässä" . Mieheni on vietnamilainen, buddhalainen, joskin hänen elämänkatsomuksessaan on vaikutteita myös muista uskonnoista.
Meillä on kotialttari, jossa on Buddhan patsas ja mieheni kuolleiden vanhempien kuvat sekä suitsukeastia, kynttilöitä, kukkia, pikku pannu ja kolme kuppia; merkkipäivinä myös teetä ja hedelmiä. Aamulla ja illalla mieheni kumartaa kolmesti alttarin edessä ja sytyttää suitsukkeen. Buddhaa ja esivanhempia ei rukoilla, heiltä ei pyydetä mitään. Kyse on kunnioittamisesta ja hiljentymisestä. Kaksi kertaa kuussa ja esim. vanhempien kuoleman muistopäivinä ja vainajien päivänä syömme kasvisruokaa. Maito on sallittua, mutta esim. kananmuna tai kalakastike eivät.
Miehelleni buddhalaisuus on enemmän elämänfilosofia. Hän ei ole Suomessa rekisteröitynyt mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan tai yhdistykseen. Joskus olemme käyneet Suomessa temppelissä, mutta miehelleni se ei ole tärkeää. Vaikea sanoa, mikä merkitys milläkin asialla on ihmisen persoonaan ja ajatteluun, mutta miehessäni olen havainnut seuraavanlaisia piirteitä:
Vastoinkäymiset ovat osa elämää. Muutoksia tulee, niihin täytyy vain sopeutua. Mikään ei ole pysyvää. Asiat on otettava sellaisinaan. Joskus se, mikä näyttää huonolta onnelta, ei sitä loppujen lopuksi olekaan. Kuka loppujen lopuksi sanoo, mikä on huonoa, mikä hyvää onnea? Onni ei ole yksittäisissä tapahtumissa.
Joskus hänen asenteensa saattaa vaikuttaa jopa välinpitämättömältä, mutta sitä se ei ole. Jos joku on hänelle ilkeä, hän ei maksa samalla mitalla takaisin. Kaunaan ja vihaan on turha kuluttaa voimia, se on itseltä pois. Pitää katsoa, mihin ja missä seurassa aikaansa käyttää. Kannattaa tyytyä elämäänsä ja tehdä siitä siedettävää eikä kadehtia muita. ¿Oikea puhe¿ on hänelle myös tärkeää: ei saa valehdella, puhua toisista pahaa, juoruta jne.
No joo, ihminen hänkin vain on ;)