Joudun yhä syvemmälle suohon joulupukkihuijauksen takia

mulla kohta 6 v poika. en haluais olla valehtelija.

Sitten kun lapsi itse lakkaa uskomasta joulupukkiin hän ei syytä vanhempia valehtelusta, onhan se ollut hauskaa satua. Mutta jos menet itse lapselle sanomaan että ei pukkia ole vaan äiti on valehdellut niin siitä ei välttämättä hyvää seuraa. Onhan niitä vielä kolmasluokkalaisiakin jotka haluavat uskoa joulupukkiin.

Mikä sulla on ongelma? Se että 7-vuotias uskoo joulupukkiin? Anna lapsella olla lapsenmieli!

Sanot sitten aikanaan että se on sellaista leikkiä jota leikkivät lapset ja aikuiset,ei tuosta nyt mitään traumoja jää,hyvänen aika

Tyttö kyselee jo kaikenlaista, osaa päätellä asioita ihan eri lailla kuin ennen. Joudun aina vaan keksimään ihmeellisimpiä selityksiä ja satuja (siinä olen kyllä hyvä), mutta tuntuu että homma menee jo liian pitkälle.



Jos nyt voisin aloittaa alusta, niin olisin alusta asti puhunut joulupukista vain satuna. Ehkä.

Sitten kun lapsi itse lakkaa uskomasta joulupukkiin hän ei syytä vanhempia valehtelusta, onhan se ollut hauskaa satua. Mutta jos menet itse lapselle sanomaan että ei pukkia ole vaan äiti on valehdellut niin siitä ei välttämättä hyvää seuraa. Onhan niitä vielä kolmasluokkalaisiakin jotka haluavat uskoa joulupukkiin.

Meidän lapset ovat lakanneet uskomasta joulupukkiin 9 - 11-vuotiaina. Kukaan ei ole koskaan sanallakaan sanonut, että olisivat kokeneet tulleensa huijatuiksi. Nuorin on 8-vuotias ja teki eilen pukille lahjatoivelistan ja väsäsi itse siihen kirjekuoren.

Tyttö kyselee jo kaikenlaista, osaa päätellä asioita ihan eri lailla kuin ennen. Joudun aina vaan keksimään ihmeellisimpiä selityksiä ja satuja (siinä olen kyllä hyvä), mutta tuntuu että homma menee jo liian pitkälle. Jos nyt voisin aloittaa alusta, niin olisin alusta asti puhunut joulupukista vain satuna. Ehkä.

Mekin nähdään joulun alla kaupoissa vain miehiä jotka pukeutuneet joulupukiksi, mutta aattona meillä käy aito oikea Joulupukki. =)

enkä todellakaan aio erikseen avautua tyyliin "voi kulta, ei sitä olemassa". Kyllä lapsi havaitsee asian enemmin tai myöhemmin.



Kyse on ehkä enemmän siitä, että lapsi haluaa uskoa.

Satuilkaa ja valehdelkaa, mutta älkää viekö lapsiraukoilta uskomisen iloa!

ainakin esim. paketteja näkyy väistämättä kotona ennen joulua. On sanottu, että tontut tuo niitä jo etukäteen kun ei pukki pysty kaikkia kerralla raahaamaan ym. ym.

Jossain vaiheessa vaan ovat itse havainneet asian oikean laidan. En ole kyllä koskaan kuullut lapsesta joka olisi saanut trauman joulupukkiasian selvittyä...

7 v tyttö uskoo vielä vakaasti joulupukkiin. Luulin, että asia selviää pikkuhiljaa ja varovasti, ettei pukkia oikeasti ole olemassa, mutta ei!

Viime vuonna jo hoksasi, että setä toimi pukkina, mutta silti uskoo vielä, että setä oli vain tuuraamassa ja se oikea pukki on jossain.

Nyt ajattelin, että tytön on aika kuulla totuus, mutta en henno kertoa sitä ennen joulua. Muuten hän muistaa tämän joulun aina siitä, että joulupukki onkin huijausta ja äiti on valehdellut hänelle koko elämän ajan.

Voi aargh!

Poika 9 vuotiaana ihan itse taisi älytä, aloin vaan puhumaan joululahjatoiveista ja joululahjojen ostosta. En halunnut että lapsi kokee että ollaan valehdeltu.

Mieluummin että itse tajuaa. En edelleenkään sano että pukki on/ei ole olemassa.

kun näkivät joulupukin, että "se oli vaan joku pukenu joulupukin vaatteet, kun eihän se itse aina joka paikkaan ehdi". :)

lähdette katsomaan rare exports leffan niin eiköhän se siitä arvaa että se on ollut pelkkää lasten satua

että myös ihmiset ostavat lahjoja toisilleen, kaikki ei tule joulupukilta.

"uskoo" pukkiin kerran vuodessa. 11-vuotias tyttömme ei enää usko, mutta ei ota asiaa puheeksi, koska pikkuveljet uskovat vakaasti. Joulupukki ja usko pukkiin on yksi joulun ihmeistä ja kivaa. Miksi kaiken pitää olla niin asiallista ja arkista ja tylsää? Lapset lakkaavat luonnostaan uskomasta pukkiin sitten kun lakkaavat.

että myös ihmiset ostavat lahjoja toisilleen, kaikki ei tule joulupukilta.

Kuulin kun tyttö jutteli kaverinsa kanssa. Tämä kaveri sanoi, että hän ei usko joulupukkiin eikä mihinkään keijuihin. Meidän tyttö sanoi, että minä uskon kyllä!



Tiedän, että jos nyt kertoisin että pukkia ei olekaan, niin surisi sitä pitkään, suuttuisi minulle ja koko joulu menisi sitä asiaa pohtiessa.



Onpa ihana kuulla, että noinkin vanhat lapset uskovat pukkiin. Ehkä minä tosiaan otan asian liian vakavasti ja annan tytön olla vielä taianomaisessa uskossaan pukkiin ja tonttuihin!

koska minäkään en haluaisi valehdella lapselle mistään asiasta, en edes joulupukista. Viestittäisin sillä että valehtelu on hyväksyttävää, jopa hauskaa.

Meillä on alusta asti puhuttu että joulupukki on satuolento, mutta silti kirjoitetaan joulukille kirjeitä, ja leikisti uskotaan pukkiin ja kurkistellaan että näkyykö tonttuja, me aikuisetkin.

Antakaa lasten olla lapsia ja edes jouluna sadun ja leikin lumoissa.



Eiväthän mielikuvistusromaanitkaan ole valehtelua, vaikkeivat tottakaan kaikkein tosikoimmassa mielessä.



Leikillä ja valehtelulla on eroa.