Onko sinulla kokemusta kummittelusta? Millaista?

Asun Seinäjoella, ja tulee yhtäkkiä mieleen 4 taloa (eivät asuintaloja), joista tiedän että niissä kummittelee.



1. Vanha teatteri: ainakin yksi näyttelijöistä oleskelee siellä vielä (oli siinä suomalaisessa kummitusohjelmassa). Itse olen ollut siellä katsomassa Macbethin, ja tunsin läsnäolon, mutten nähnyt tai kuullut.



2. Ruutimuseo Törnävällä: upseeri on nähty siellä, ja kysyin asiasta parilta työntekijältä kun museossa kävin, ja kertoivat kyllä kuulleensa askelia illalla kun olivat olleet sulkemassa paikkoja. Omalla vierailullani jälleen vain vaistosin jotain, en nähnyt/kuullut mitään.



3. Törnävän kartano: kartanonrouvan (en muista mikä niistä) kerrotaan kävelevän puutarhassa. Ei omia havaintoja. Sisältä kylläkin. Läsnäolon tunne, jälleen. Silloin kuului toki yhtä sun toista, mutta kun oli juhlat menossa, niin ota nyt selvää, mikä ääni tuli juhlijoilta, mikä ei...



4. Lotta Svärd -museo: En ole ollut sisällä, enkä kuullut, että talosta kerrottaisiin tarinoita, mutta kun siitä kävelee ohi, niin läsnäolo tuntuu selvästi.



Sitten muita kokemuksia:



- Kuollut kissani (ikää oli 8kk, FIPn takia piti lopettaa) tuli sanomaan hyvästit. En nähnyt, mutta kuulin tassutuksen (silloin oli uusia kissoja, olivat toisessa huoneessa, betonilattia päällä kokolattiamatto, äänet kuului vierestä) ja tunsin, kuinka jokin painautui säärtäni vasten. Uskon että oli kisuni.



- Oudot valot: Asuin tuolloin eri paikkakunnalla kuin kävin koulua (AMK). Aamulla kun lähdin huoneestani, olin varma että sammutin valot (loisteputki). Puoliltapäivin tulin kotiin (lyhyt päivä) ja menin huoneeseeni, valot paloivat. Sammutin ne ja menin päiväunille (huonosti nukuttu yö). Muutamaa tuntia myöhemmin heräsin ja valot olivat taas päällä (olin yksin kotona, kukaan ei olisi päässyt sisälle ilman avainta, kaikki avaimen haltijat muualla). Sammutin ne ja menin alas välipalalle. Äiti tuli töistä, ja katsoimme Emmerdalen. Ohjelman jälkeen menin taas ylös ja - ei mikään yllätys - valot taas päällä. oli jo hämärää, joten saivat ollakin päällä, sammutin kun menin nukkumaan. Nyt pysyivät sammuksissa. Muut valot eivät temppuilleet, vain huoneessani olevat, eivätkä nekään koskaan ennen sitä, eivätkä sen jälkeen.



- Suomenlinna: En tarkemmin mene läpi paikan kummitustarinoita, vain oman kokemukseni. Kun tulee museoalueelle vesibussilla ja kääntyy vasemmalle sillan yli, ja jatkaa ylävasemmalle, päätyy aukiolle, jossa on muistomerkki (en muista kenen). Aukion vesibussilaiturin puoleisella laidalla on bastioni, johon pääsee seinän viertä ulkoa kulkemalla alle (ylhäältä pääsee 'lokeroiden' ylle ja tunneleihin, alhaalta siis ko 'lokeroihin'. Tuonne alas menen joskus taskulampun kanssa (siellä on yksi lokero, jossa ei ole ikkunaa). Yleensä siellä vain tuntuu 'jotain' (ei kuitenkaan läsnäoloa). Kuitenkin, kerran jotain vilahti taskulampun valon edestä nopeasti ja ääneti, jotain ihmisen kokoista ja varjomaista. En mennyt sillä kertaa syvemälle, koska se jokin oli menossa juuri sinne syvemmälle. Tuolla kerralla myös tuntui ahdistavammalta kuin yleensä. Toisesta paikasta nappasin muuten erikoisen kuvan. Yhdessä paikassa siellä on bastioni (valoisa tapaus), joka 'jakautuu' kahdeksi. Toisessa näistä kuvaan tallentui valkoinen hahmo. Ei ihan näytä ihmiseltä (tyyliin erikseen kädet) vaan pikemminkin kuin vähän kumarassa oleva, jolla huppu päässä. On tosin läpikuultava. Kamera kyllä ylivalotti kaikki ulkona otetut kuvat (ja sisälläkin otetuissa näkyi semmoiset vaakaraidat), mutta ko hahmo on vain yhdessä kuvassa, ei edes toisessa samasta kohdasta otetussa.



Tässä näin aluksi.

Lisää kokemuksia?

ap

ei ole henkilökohtaisia kokemuksia. Jos joku sanoo, että talossa kummittelee, neuvoisin että kehottaa henkivaltoja poistumaan Jeesuksen nimessä ja veressä ja tarvittaessa voi kutsua uskovan papin siunaamaan kodin.

Yläkerrasta saattaa käppäillä alakertaan, mutta ei koskaan tule tupaan asti. Lapsena pari kertaa pelotti ihan tosissaan alakerrassa kuunnella lähestyviä askelia, mutta aina ne jäi oven taakse.

Kerran se tosin herätti sammuneen ukin veljen saunasta. Että se oli ihan hyvä juttu. "Ala nousta että muutkin pääsee saunaan!" Töniny oli.. =/

Isälläni oli ärsyttävä tapa jättää maitopurkki josta joi lojumaan aina vaikka ja minne, myös yön ajaksi.

Eräänä yönä äitini käydessä wcssä hän huomasi taas maitopurkin olohuoneen pöydällä ja meni sitä hakemaan.

Meillä oli oikein upottavat mustat nahkasohvat tuolloin ja äitini kuuli kuinka se nahkasohva narisi niinkuin vain nahkainen huonekalu narisee kun siihen istutaan tai siitä noustaan pois.

Äiti kääntyi katsomaan ja näki 7v aiemmin kuolleen isänsä eli ukkini siinä istumassa.

Ukki oli kuulema kovin surullisen näköinen, katseli äitiäni hetken aikaa eli nuorinta tytärtään ja poistui-sohvan naristessa taas.



Äiti on sanonut että isänsä näyttäytyi koska äidilläni oli tod ikävää elämässä silloin, isäni joi ja hakkasi ja äiti odotti pikkuveljeäni.

Äiti oli aina ns isin tyttö ja iltatähti.



Itselläni on kokemus liikkuvasta tavarasta eli talouspaperirullasta joka vaihtoi itsekseen paikkaa, en mielelläni muistele asiaa koska se sa aikaan liian suuren ahdistuksen ja pelon, olen tod herkkä ja mielikuvitusrikas luonteeltani.

Salissa kävelee joku, availee ovia, joskus menee kuistin kautta ulos. Äänet kuuluvat, mutta kun menee katsomaan, ketään ei näy. Iltaisin (näihinkin aikoihin) jos muut ovat nukkumassa, voi kuulla huoneeni viereisestä pikkueteisestä askeleita, jotka menevät keittiöön. Ovia aukeaa itsekseen, vaikka ne panisi lukkoon jne.

Isälläni oli ärsyttävä tapa jättää maitopurkki josta joi lojumaan aina vaikka ja minne, myös yön ajaksi.

Eräänä yönä äitini käydessä wcssä hän huomasi taas maitopurkin olohuoneen pöydällä ja meni sitä hakemaan.

Meillä oli oikein upottavat mustat nahkasohvat tuolloin ja äitini kuuli kuinka se nahkasohva narisi niinkuin vain nahkainen huonekalu narisee kun siihen istutaan tai siitä noustaan pois.

Äiti kääntyi katsomaan ja näki 7v aiemmin kuolleen isänsä eli ukkini siinä istumassa.

Ukki oli kuulema kovin surullisen näköinen, katseli äitiäni hetken aikaa eli nuorinta tytärtään ja poistui-sohvan naristessa taas.

Äiti on sanonut että isänsä näyttäytyi koska äidilläni oli tod ikävää elämässä silloin, isäni joi ja hakkasi ja äiti odotti pikkuveljeäni.

Äiti oli aina ns isin tyttö ja iltatähti.

Itselläni on kokemus liikkuvasta tavarasta eli talouspaperirullasta joka vaihtoi itsekseen paikkaa, en mielelläni muistele asiaa koska se sa aikaan liian suuren ahdistuksen ja pelon, olen tod herkkä ja mielikuvitusrikas luonteeltani.

-5-

-6&9-

Eikö sua 7 pelota??

-6&9-

Isä suree tyttärensä elämää haudan takaakin. Minusta tuo on hirvittävän surullista.

Äitini olikin aina ukkini eli isänsä silmäterä ihan jo senkin vuoksi että oli ns pahnanpohjimmainen ja suht iäkkäiden isovanhempieni viimeinen lapsi.

Kun ukki kuoli niin äiti alkoi rellestämään ja sen seurauksena 17v lahjaksi vahinkoraskaus=minä.



-6&9-

ei ole henkilökohtaisia kokemuksia. Jos joku sanoo, että talossa kummittelee, neuvoisin että kehottaa henkivaltoja poistumaan Jeesuksen nimessä ja veressä ja tarvittaessa voi kutsua uskovan papin siunaamaan kodin.

Kaikki puhdistusmenetelmät (wicca/voodoo jne) kelpaa. Tai vaikka meedio. Tai sitten voi vain sanoa tyyliin, että tämä on meidän kotimme nyt, sinulla ei ole paikkaa täällä.

Tosin...

Kummittelua on kahdentyyppistä: nk residual haunting (replay ghost) ja intelligent haunting (varsinainen kuolleen henki/kummittelu).

RH ei reagoi puhutteluun tai esim. esineiden paikan muutokseen mitenkään, ja kyseessä onkin tavallaan 'videonauha' joka 'soi' uudelleen ja uudelleen samanlaisena (saattaa haalistua/vaimeta ajan myötä). Helsingin Kansallisteatterin naisnäyttelijä-kummitus on ilmeisesti tällainen, sen nimittäin kerrotaan kävelevän paikassa, jossa kävelysiltaa (?) ei enää ole ihan kuin se olisi siellä. RH on jäännösenergiaa ihmisistä, tunteista ja tapahtumista (ja eläimistä) ja voi ilmetä ääninä tai kuvina. Hajuista en tiedä.

IH on siis varsinainen kummittelu. Tällainen ilmiö reagoi ympäristöönsä (ympäristön muutokset, puhuttelu, koskemisyritykset (tuntuvat muuten aika mielenkiintoisille 'hrr', kylmää, mutta ei kuitenkaan ilmaa... paksua ilmaa, ei sitä sen paremmin voi ilmaista) ja muut vastaavat). Nämä voivat kerätä lämpöenergiaa ympäriltään ja jonkin verran vaikuttaa ympäristöönsä ja sen ihmisiin itse (liikutella esineitä (esim. eräs taulu, josta anoppi ei ollut tykännyt, päätyi seinälle anopin kuoleman jälkeen, oli kuitenkin aina yön aikana vaikka kukaan ei olisi ollut kotona lattialla seinää vasten pystyssä kuvapuoli kohti seinää, ei koskaan hajalla) availla ovia, koskea ihmisiä (joskus hyötyä kuten 5:n tapauksessa, mutta voi myös vahingoittaa). Joskus myös puhuvat (tai kuiskauksena äänet kai useammin kuullaan, joskus myös huutoina). Ilmaisevat itseään joskus hajujen 'avulla'. Joskus niitä myös nähdään, useimmiten tosin vain lyhyen hetken, mutta toisinaan ihan kasvokkain pidemmänkin aikaa.

T: nro 2, joka harrastelijana tutkii näitä juttuja

Oltiin miehen ja meidän 4 kk vauvan kanssa mökillä tänä syksynä. Nukuimme miehen kanssa sellaisessa syvennyksessä, josta näki olohuoneeseen ja joskus kolmen aikaan yöllä jostain syystä nousin katsomaan ja näin sellaisen sinisen valon enkä osannut sanoa, mistä se loisti=/ Herätin miehen ja hänkin näki sen mutta sitten se himmeni. Taivas oli pilvinen, eikä kuuta näkynyt muuten koko yönä ja valo oli tosiaan ennemminkin sininen. Kiertelin rauhoituttuani ympäri mökkiä, mutta en löytänyt mahdollista valonlähdettä=/

Ei usko ei millään eikä mitenkään eikä yhtään, täyttä tuubaa ainakin niin kauan kunnes itse kokee jotakin sellaista.

Ei ole tiede toteen näyttänyt kummitteluja tai aaveita tai henkiä tms.

Ihan peen jauhantaa siis.

Nousin melko äkäisenä sängystä ja menin eteiseen. Sitten kuitenkin rauhotuin ja hiivin ihan hiljaa ovisilmälle. Pimeässä käytävässä erotin 2 hahmoa, jotka ehkä tuijottivat lattiaan. Hieroin silmiäni ja mietin, että miten mä näen nyt niin huonosti. Katsoin uudestaan ja siellä oli enää yksi hahmo. Hiivin hiljaa takaisin sänkyyn.

Suraavana yönä heräsin siihen, kun ovikello soi. En mennyt katsomaan.

ei ole henkilökohtaisia kokemuksia. Jos joku sanoo, että talossa kummittelee, neuvoisin että kehottaa henkivaltoja poistumaan Jeesuksen nimessä ja veressä ja tarvittaessa voi kutsua uskovan papin siunaamaan kodin.

Kaikki puhdistusmenetelmät (wicca/voodoo jne) kelpaa. Tai vaikka meedio. Tai sitten voi vain sanoa tyyliin, että tämä on meidän kotimme nyt, sinulla ei ole paikkaa täällä.

Tosin...

Kummittelua on kahdentyyppistä: nk residual haunting (replay ghost) ja intelligent haunting (varsinainen kuolleen henki/kummittelu).

RH ei reagoi puhutteluun tai esim. esineiden paikan muutokseen mitenkään, ja kyseessä onkin tavallaan 'videonauha' joka 'soi' uudelleen ja uudelleen samanlaisena (saattaa haalistua/vaimeta ajan myötä). Helsingin Kansallisteatterin naisnäyttelijä-kummitus on ilmeisesti tällainen, sen nimittäin kerrotaan kävelevän paikassa, jossa kävelysiltaa (?) ei enää ole ihan kuin se olisi siellä. RH on jäännösenergiaa ihmisistä, tunteista ja tapahtumista (ja eläimistä) ja voi ilmetä ääninä tai kuvina. Hajuista en tiedä.

IH on siis varsinainen kummittelu. Tällainen ilmiö reagoi ympäristöönsä (ympäristön muutokset, puhuttelu, koskemisyritykset (tuntuvat muuten aika mielenkiintoisille 'hrr', kylmää, mutta ei kuitenkaan ilmaa... paksua ilmaa, ei sitä sen paremmin voi ilmaista) ja muut vastaavat). Nämä voivat kerätä lämpöenergiaa ympäriltään ja jonkin verran vaikuttaa ympäristöönsä ja sen ihmisiin itse (liikutella esineitä (esim. eräs taulu, josta anoppi ei ollut tykännyt, päätyi seinälle anopin kuoleman jälkeen, oli kuitenkin aina yön aikana vaikka kukaan ei olisi ollut kotona lattialla seinää vasten pystyssä kuvapuoli kohti seinää, ei koskaan hajalla) availla ovia, koskea ihmisiä (joskus hyötyä kuten 5:n tapauksessa, mutta voi myös vahingoittaa). Joskus myös puhuvat (tai kuiskauksena äänet kai useammin kuullaan, joskus myös huutoina). Ilmaisevat itseään joskus hajujen 'avulla'. Joskus niitä myös nähdään, useimmiten tosin vain lyhyen hetken, mutta toisinaan ihan kasvokkain pidemmänkin aikaa.

T: nro 2, joka harrastelijana tutkii näitä juttuja

Kun on tullut sellasia hajuja joskus neukkuun, esim vaikka edesmenneen vaarin haju/tuoksu... tarkoittaako se nyt sitten mitä?

Oltiin miehen ja meidän 4 kk vauvan kanssa mökillä tänä syksynä. Nukuimme miehen kanssa sellaisessa syvennyksessä, josta näki olohuoneeseen ja joskus kolmen aikaan yöllä jostain syystä nousin katsomaan ja näin sellaisen sinisen valon enkä osannut sanoa, mistä se loisti=/ Herätin miehen ja hänkin näki sen mutta sitten se himmeni. Taivas oli pilvinen, eikä kuuta näkynyt muuten koko yönä ja valo oli tosiaan ennemminkin sininen. Kiertelin rauhoituttuani ympäri mökkiä, mutta en löytänyt mahdollista valonlähdettä=/

Oli joskus mies jolla oli valonheitin pihassa, hän valaisi sillä usein taivasta. En tiedä tekeekö niin enää. Ehkä oli semmoisesta kyse?

Ei usko ei millään eikä mitenkään eikä yhtään, täyttä tuubaa ainakin niin kauan kunnes itse kokee jotakin sellaista.

Ei ole tiede toteen näyttänyt kummitteluja tai aaveita tai henkiä tms.

Ihan peen jauhantaa siis.

Eipä tiede ennen ollut toteen näyttänyt plasmaa, ydinfuusiota, ydinfissiota, jne. Tiede muuttuu. Ovat jopa saaneet näkymäättömyysviitan tyyppisen kapistuksen toimimaan (joskin vain labraolosuhteissa) samoin teleporttaamisen (tosin informaatiota atomitasolla, mutta se on jo askel eteen päin).

Se voi olla että vaari on tullut käymään, mutta esimerkiksi myös, että haju on pinttynyt materiaaliin (vaate, tapetti yms) ja esimerkiksi lämpö tai koskeminen (ei kevyt vaan hankaaminen) vapauttaa sen.



T: 2 (myös 19 ja 20, unohtui laittaa)