Onko sinulla kokemusta kummittelusta? Millaista?

Samaan sarjaa kuuluvat myös "ufot" ja jumala.



Näistä ei ole kunnon kuvaa eivätkä ilmesty jos on "liikaa"

katsojia paikalla:)



Ihmist ovat tyhmiä! Ihmiset kuulevat ja näkevät ihan

mitä haluavat!



Skepsis maksaa 10000€ sille joka pystyy esittämään

yliluonnollisen ilmiön:)))



Yliluonnollista ilmiötä ootellessa:DDD

Ensimmäiset kokemukset muistan, kun olin noin 11-12-vuotias. Asuimme uudessa rivitalossa ja meillä oli paljon suuria viherkasveja. Usein yksin ollessani viherkasvien lehdet liikkuivat aivan kuin joku olisi vetänyt kädellä niiden lävitse. Sitten tuli murrosikä ja pitempi hiljainen jakso näissä asioissa. Henkimaailma palasi uudelleen elämääni kymmenen vuoden kuluttua kun elin vaikeaa tilannetta, olin juuri eronnut ja muuttanut lasten kanssa erilleen.



Siinä talossa oli valtavasti "toimintaa". Kuului lasten ääniä yläkerrasta, vaikka olin yksin kotona. Lasikulho pyöri itsestään mikron päällä. Tavarat lensivät itsekseen lattialle, esim. kirjahyllystä kirjat, kylpyhuoneesta pesuaineet jne. Kerran meditoin sohvalla lasten jo nukkuessa. Juuri kun olin pääsemässä rentoutuneeseen tilaan, joku kiljaisi ja avasin silmät. Ei ketään. Jatkoin meditointia, jälleen samassa kohtaa joku sammutti kaikki valot ja sytytti ne jälleen. Ketään ei ollut huoneessa, eikä kyseessä voinut olla sähkökatkos koska tietokone pysyi päällä. Sinnikkäästi jatkoin, kunnes joku tuli ja tönäisi minua kovaa. Siinä kohtaa luovutin ja sen jälkeen sain olla rauhassa. Kun sain tietää, että vuokraisäntäni myy talon ja joudun muuttamaan pois vasten tahtoani, tuo elämä muuttui entistä aktiivisemmaksi. Ajattelin, että kummitukset eivät halua minun lähtevän :) Kerran istuin pihalla suruissani, oli täysin tyyni kesäyö. Pyysin erästä edesmennyttä rakastani antamaan minulle merkin jos hän oli läsnä, pyysin häntä heiluttamaan edessä olevan pensaan yhtä oksaa. Ja kas, kyseinen oksa heilui, muu pensas pysyi paikallaan. Eikä tuullut yhtään.



Muutin seuraavaan paikkaan. Sielläkin oli jonkin verran "toimintaa", mutta vähemmän kuin tuolla aiemmassa. Kerran minulla paloi kynttilä kynttilänjalassa. Olin yksin kotona, lähdin käymään toisessa huoneessa ja jätin kynttilän palamaan. Kun palasin takaisin, kynttilä oli sammunut ja irroitettu kynttilänjalasta, asetettuna pöydälle niin ettei se olisi siihen mitenkään voinut pudota. Kohautin olkapäitäni, enkä koskenut koko kynttilään. Jonkin ajan kuluttua poistuin huoneesta jälleen ja kun palasin, kynttilä paloi jalassa ihan normaalisti.



Nykyisessä talossa on muitakin kuin minä ja lapset. Täällä kuuluu kun joku kävelee yläkerrassa, tai että joku tulee keittiöön ja avaa sen oven. Saunaosastolla palaa jatkuvasti hehkut, aiemmilla asukkailla tätä ongelmaa ei ole ollut. Tietyt kaapinovet avautuvat itsekseen, ja vaikka niitä miten sulkee, niin hetken päästä ne ovat taas auki. Sitten tulee taas aikoja, jolloin pysyvät kiinni ihan normaalisti. Pari kertaa olen nähnyt jonkun hahmon seisovan keittiön ovella, yksi lapsista on nähnyt lierihattuisen miehen eteisen ovella. Tuorein tapaus on joululta, jolloin otin valokuvia kun lapset avasivat lahjoja olohuoneessa. Kuvat on otettu samasta kohtaa ja useita peräkkäin, siis ihan sekunninkin välein. Kaikki muut kuvat on tavallisia, mutta yhdessä on valtavankokoinen vaalea valomainen hahmo jolle en löydä selitystä. Lisäksi täällä kuuluu usein ihme kolinaa/räminää tms kuin jokin tavara putoaisi vieressä kovalla metelillä lattialle. Mitään ei kuitenkaan koskaan löydy äänen aiheuttajaksi.

Ja kerran piharakennuksen laipioilla roikkuviin lyhyihin syttyivät kynttilät itsekseen. Lapset ei sinne yltäneet, kukaan ei käynyt pihassa (koira haukkuu kaikki tulijat) ja itse en siellä käynyt. Lisäksi lumessa ei ollut kenenkään jalanjälkiä. Lyhdyissä oli tavalliset tuikut, joten eivät olleet mitään useita vuorokausia palavia kynttilöitä.



Paljon on muutakin, mutten jaksa muistaa kaikkea. En ole koskaan osannut pelätä näitä asioita, päin vastoin tunnen suurta rakkautta tätä henkimaailmaa kohtaan. Ehkä olen sitten outo.

Ensimmäiset kokemukset muistan, kun olin noin 11-12-vuotias. Asuimme uudessa rivitalossa ja meillä oli paljon suuria viherkasveja. Usein yksin ollessani viherkasvien lehdet liikkuivat aivan kuin joku olisi vetänyt kädellä niiden lävitse.

Erään kerran istuin sängyn laidalla ja vaatekaapin päältä alkoi kuulua rahinaa. Mulla oli siellä cd-levyjä ja yksi levy lensi eteeni lattialle miltei jalkojeni juureen. Siis se lensi siihen puolentoista metrin päähän, ei tippunut kaapin päältä suoraan alas, kuten normaalisti olisi käynyt. Tarkoitusta en ymmärtänyt.

Mutta kyseessä oli paljon suurempi liikelaajuus ja nämä kasvit joiden "läpi käsi vedettiin", sijaitsivat nurkassa kaukana pattereista.



Tuli tässä mieleen muitakin juttuja nykyisestä talosta. Kolme kertaa on kuulunut saunaosastolta ihan kuin joku koputtaisi oveen/ikkunaan. Ikkunat ovat kuitenkin niin korkealla, ettei niihin ihminen yltäisi ja oven takana ei ole ollut ketään (olen käynyt katsomassa, ikkunasta näkee suoraan terassin ovelle). Ääni on kuitenkin täysin selkeä ja voimakas, ei siis mitään pientä naputusta. Toistuu kolme kertaa. Olohuoneessa stereot menevät välillä itsekseen päälle, mun makuuhuoneen seinällä oleva rumpu paukahtelee välillä itsekseen (vaikka huoneen kosteustaso ei muutu, eli kukaan ei ole käynyt saunassa/suihkussa tms).



Pari kertaa olen nähnyt ja kuullut täällä etiäisen. Näin selkeästi ikkunasta miten autoani lainannut tuttava ajoi pihaan. Menin avaamaan oven -mutta ketään ei ollut pihassa. Tuttava saapui vasta puolen tunnin kuluttua. Samoin kerran kuulin ihan selkeästi, miten joku tuli keittiön ovesta sisälle, paukautti oven kiinni ja heitti repun lattialle. Oletin että lapseni tuli koulusta, mutta keittiössä ei ollutkaan ketään. Meni jotain parikymmentä minuuttia, kun lapseni saapui oikeasti vastaavanlaisella mekkalalla kotiin.



Joskus täällä tuntuu tupakansavun ja naisen parfyymin tuoksuja. Ne tulevat jostain ja leijuvat jonkin aikaa ilmassa kunnes katoavat. Meillä ei tupakoida ja hajuvesiäkin käytän vain itse -ja todella harvoin. Naapureita meillä ei ole puolen kilometrin säteellä, asutaan ns. metsän keskellä. Minulla ei myöskään ole sen tuoksuista parfyymia, joka täällä välillä tuoksuu.



Yhdessä vaiheessa kouluikäiset lapseni näkivät yläkerrassa omassa huoneessa valopallon, joka tuli ikkunasta sisään ja leijaili huoneessa. Oli talviaika, pimeää, ikkunat luonnollisesti kiinni. En mennyt katsomaan pyynnöistä huolimatta, sillä ajattelin että keksivät koko jutun vain omasta päästään. Eräänä yönä mun kännykkään oli tullut tyttäreltäni kuvaviesti. Avasin viestin, ja siinä oli valopallo lastenhuoneen kakluunin vieressä. Kysyin tytöltä miksi oli lähettänyt mulle yöllä viestin, tyttö oli ihan hämmentynyt ja sanoi ettei ole, vaan on nukkunut. Kerroin viestistä ja tyttö säikähti pahanpäiväisesti. Kuva löytyi tytön kännykästä, sanoi ettei ole kuvaa ottanut vaan on nukkunut. Tuon tapauksen jälkeen ei valopalloa enää ole lastenhuoneessa näkynyt. Ja minäkin siis uskoin nähtyäni kuvatodisteen.



t.nro 46

BÖÖÖÖÖÖÖ!!! On niin pitkään ollut poissa listoilta. <3

Meidän vanhassa asunnossa (70-luvun elementtitalo) tapahtui tällaista:

-oltiin vasta muutettu niin mun silmälasit katosi kokonaan, hankin uudet. Vanhat löytyi paljon myöhemmin kun purettin jotain vihoviimeisiä muuttolaatikoita, olivat suljetussa laatikossa muun tavaran seassa. Muuttaessa olivat siis olleet päässä.

-Asunnossa kuului liikkeen ääniä, esim kerran olin unohtanut jotain ja palasin käymään kotona, kun astuin sisään kuulin kuinka sanomalehti laskettiin nopeasti pöydälle.

-Lapsen kirkkaanpunainen kenkä hävisi kun piti lähteä ulos, etsittiin varmaan 20 min, loputa löytyi keskeltä sohvaa. Muita vastaavia juttuja oli, syytettiin kyllä enimmäkseen lasta ja koiraa.

-Kun oltiin muuttamassa pois alkoi tapahtua outoja. Mun avaimet vaihtoi paikkaa avainnipussa (oli pimeä kellarikäytävä missä aina käsikopelolla etsin nipusta oikean avaimen). Miehen puhelimesa oli sim-kortti kääntynyt väärinpäin. Ihmetteli kun puhelin ei käynnisty tavallisesti ja lopulta ajatteli irrottaa akun ja koittaa uudestaan, huomasi että ortti oli oikeassa paikassa mutta väärin päin.

-Lapsi (1-2v asunnossa asuessamme) ei halunnut mennä eteiseen tai katsoa sinne päin, sanoi että naulakossa asuu valkoinen ukko ja musta ukko

-Asunnossa oli ahdistava ja pelottava tunnelma. Olin iloinen kun muutettiin pois.

Ups

Up!

Jos jollakulla on pelottavia kokemuksia kummittelusta tai noitumisesta, ottakaa yhteyttä: http://www.johannesvalovuori.blogspot.com/ Rajatiedon yksityisetsivän palveluksia, luottamuksella, palkka varallisuuden mukaan.



Ja numero kakkoselle kiitos tuosta kahdenlaisten kummitusten jaottelusta! Koska olen itsekokenut/-oppinut alallani, en tiennyt tuosta jaottelusta mitään, mutta se täsmää pohdintojeni ja mm. Blavatskyn oppien kanssa ja kuten jaottelut yleensä, selventää hyvin paljon.

päivä puhelinsoiton kaveriltani,joka kertoi että entinen poikaystäväni josta olin eronnut muutama vuosi sitten,oli kuollut huumeiden yliannostukseen.Tunsin seuraavat päivät vihaa tuota ihmistä kohtaan,en tiedä mistä ne tunteet kumpusivat mutta muistan ajatelleeni,miten itsekäs eksäni olikaan kun jätti tänne ihmisiä suremaan.



Minulla on taulu jossa mies ja nainen katsovat toisiaan rakastuneesti,ja ajattelin aina että siinä me olemme,minä ja eksäni.Laitoin tuon taulun hyllyn päälle,koska olin hiljattain muuttanut enkä ollut sille vielä paikkaa löytänyt.Pari viikkoa kuoleman jälkeen huomasin että taulussa oleva lasi oli mennyt rikki niin,että se erotti miehen ja naisen toisistaan.Epäilen että eksäni kävi rikkomassa taulun koska olin hänelle niin vihainen,muuta selitystä en keksi.

-Olin viime talvena kaverini kanssa meillä ja katottiin leffaa olohuoneessa. (oltiin siis kahdestaan, ei lemmikkejäkään) Yhtäkkiä eteisestä alkoi kuulua kolistelua. Ei kestäny kun joku vajaa kymmenen sekuntia ja kuului aika voimakas kolahdus. Mentiin sitte kattomaan mitä oikein oli meneillää. Nähtiin että eteisessä koristelautasella olleet kynttilät olivat tippuneet pöydältä. Kynttilöitä oli about 12, joten en nyt ihan usko että ne yksinään oisivat pöydältä alas hyvänneet. Tässä vaiheessa jo oltiin kuset housussa. 

Illalla nukkumaan mennessä kuulin ulkoa ikkunani alta ihan kuin puhetta. Vilkaisin pihalle, mutta en nähnyt yhtään mitään, vaikka ääni tuli aivan ikkunani juurelta. Kuuntelin hetken eikä siitä oikein saanut selvää. äkkiä se loppui kuin seinään.

-Kerran heräsin yöllä ja kuulin ihan kuin eteisessä olevasta sähkötaulusta oisi vedetty johtoja irti ja kolauteltu samalla kaapin metalliseen oveen. Sytytin valoja ympäri taloa, ja ääni loppui siihen.

Up

Tällainen ruumiin ulkopuolella leijailu on ihan psykologinen ilmiö, nimeltään dissosiaatiohäiriö.

Tuorein tapaus parin viikon takaa. Siivosin pesukoneen päällystän ja asettelin kosmetiikkatuotteita tietyllä tavalla järjestykseen. Seuraavalla kerralla, noin parin kymmenen minuutin kuluttua kun menin kylpyhuoneeseen, oli järjestys aivan toinen. Laitoin purnakat taas siten kuten ne oli aikaisemminkin.



Sama toistui vielä kerran, ja sen jälkeen kysyin mieheltäni ja tyttäreltäni, että ovatko he siirrelleet niitä, mutta eivät olleet. Silloin siirsin ne kaikki sekalaiseen järjestykseen koneen päällystän keskelle ja siihen se siirtely sitten loppuikin.



Ihmettelen, että miksi minulle "näytetään" näitä, koska en sinänsä pelkää ilmiötä, vaikkakin herkkäluonne muutoin olen.

:D

kerron tämän ihan vaan siksi että kiva ketju pysyisi hengissä. Ehkä joku muukin voi jatkaa näillä vähemmän kummitusjutuilla, jos kummitusjutut on jo kerrottu?





Tosiaan n. 10-vuotiaana mulla oli aivan uskomaton ahdistus yöllä siitä, että veljeni kuolee. Piehtaroin koko yön hirvittävissä tuskissa ja itkin ja rukoilin, että tapahtuisi mitä tahansa muuta kunhan hän ei kuolisi. MIkään ei helpottanut, varmuus siitä että kuolee, oli ja pysyi.



Sitten isän veli soitti meille ja kertoi että hänen poikansa eli serkkumme oli jäänyt auton alle ja kuollut.



Ensin lapsellisena tuumin, että siirsin pyynnöilläni kuoleman veljestä serkkuun, olinhan sanonut että mitä tahansa mutta ei veljen kuolemaa. Myöhemmin tietysti ajattelin, että olin tulkinnut alunperinkin väärin: vaistosin kuoleman mutta vähän hutiin ja olinkin aistinut serkun, en veljen kuoleman.



Tunne oli voimakas ja äärimmäisen piinaava, se oli hirveä yö. Sen jälkeen en ole yrittänyt aistia mitään, suljin tuon maailman itsestäni.

Vaatimaton juttu, mutta itse kuulisin vaikka edes tällaisia lisää!

Itse olen kuullut että Joensuun taidemuseossa kummittelee joku sotilas joka kytkeytyy museon historiaan sotilas sairaalana

Vierailija kirjoitti:

Ei usko ei millään eikä mitenkään eikä yhtään, täyttä tuubaa ainakin niin kauan kunnes itse kokee jotakin sellaista.

Ei ole tiede toteen näyttänyt kummitteluja tai aaveita tai henkiä tms.

Ihan peen jauhantaa siis.

No luuletko typerys että kumnitusäänen saa jotenkin kahlittua jotta tiedemies sen sitten tutkisi?

Ja onko tiede juuri silloin paikalla kun jotain tapahtuu jota ei voi konkreettisesti kahlita?

Jouduin työssäni tekemään pitkiä yksinäisiä yövuoroja kuten toverinikin vuorollaan.

Ennen ekaa yötäni toiset sanoivat, että joku kävelee korkokengillä siellä käytävällä.

En ottanut asiaa todesta, mutta jossain vaiheessa yöllä se kävely alkoi. Kiersin joka paikan, mutta ketään ei ollut missään ja ovet oli lukossa.

Kävely jatkui. Huusin kovalla äänellä, että jos ei ole mitään asiaa, niin painu muualle kävelemään.

En kertonut aamulla mitään toisille. Muutaman työvuoron jälkeen kaverit saanoivat, ettei kävelyä enää kulunut.

Silloin kerroin, että käskin sen painua he....lvettiin.