Lue keskustelun säännöt.
Siis järkyttäviä lahjatoiveita lainalapsilla
04.12.2010 |
Miehen tytöillä aivan järkyttäviä lahjatoiveita. Olen ostanut hupparin ja magnakirjan ja nuorimmalle nätin korun.
Nyt tuli tyttöjen äidiltä toive, että pitäisi osallistua mopon ostoon ja kannettavan ostoon ja nuorimmalle joku 50 euron lelu.
Eikö exillä ole mitään rajaa. Mies maksaa jo nyt elatusmaksut ja meillä on 2 yhteistä lasta ja minun edellisestä liitosta lapsi.
Mies on niin lepsu, että maksaisi kaikki, mitä lasten äiti pyytää, mutta olen päättänyt, että nainen on koulutettava kovalla kädellä jos ei muuten usko. Meitä ei kupata. Sitä paitsi mies sanoi juuri itsensä irti töistä ja on työttömänä.
Jotain rajaa sentään exienkin puuhiin.
Kommentit (43)
miten ne tuntuvat olevan aina puolison lapsia, jotka vaativat mahdottomia lahjoja? Mitään ymmärrystä ei aikuisilla ihmisillä tunnu olevan kumppanin lapsia varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten ne tuntuvat olevan aina puolison lapsia, jotka vaativat mahdottomia lahjoja? Mitään ymmärrystä ei aikuisilla ihmisillä tunnu olevan kumppanin lapsia varten.
Täh.
No eiköhän se ole ihan normaalia ostella teini-ikäisille niitä kalliimpia lahjoja. Ja kun omat kakarasi ovat teini-iässä, on heidänkin toiveet mopoja jne.
kyllä lasten isän kuuluu ostaa arvokkaammat joululahjat lapsilleen ja osalistua niihin, ei mitään halpiskoruja isommat lapset saa koskaan omilta vanhemmiltaan.
jostain se raha yleensä omille lapsille löytyy ja miehesi on noiden lasten isä ja hänen kuuluu kiristää mahavyötään eikä ostaa jotain roskaa.
tottakai vanhempien kuulluu ostaa kunnolliset lahjat lapsilleen.
Ainakin meillä niin että alle 3veelle en ostanut mitään. muutama lahja jonka sai sukulaisilta riitti.
sitten leikki-ikäisille 3-10 vuotta he saivat jotain yhden isomman lelun ja pari pientä ja tarpeellista vaatetta.
ja siitä ylöspäin saavat vähemmän mutta kalliimpaa. tottakai lapsila on oikeus toivoa omilta vanhemmiltaan sellaista, mitä muutkin saavat.
Täh.
No eiköhän se ole ihan normaalia ostella teini-ikäisille niitä kalliimpia lahjoja. Ja kun omat kakarasi ovat teini-iässä, on heidänkin toiveet mopoja jne.
ovatkin niitä OIKEITA lapsia. Ap:n miehen ja hänen eksänsä (huora) lapset ovat vain mitä tahansa kakaroita, jolle kelpaa halpiskorut ja muu rihkama. Perheen varsinaiset rahat säästetään sitten näiden oikeiden lapsien lahjoihin.
Toivon, että tämä on provo, mutta pahoin pelkään, että tämä ja kaikki muut samantyyppiset aloitukset ovat totisinta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hih. Itselläni samanlainen isä. Ja raja menee myös tuossa että en ota häntä kattoni alle. Olisi tulossa ja on närkästynyt kovasti asiasta. Ei muuten maksanut edes elareita, kunta maksoi.
Vanhempani erosivat kun olin lapsi. Isä maksoi tuloihinsa nähden varsin pienet elatusmaksut (tajusin aikuisena), mutta silti piti kännipäissään lapselle tilittää, kuinka PALJON hän maksaa. Tiesin siis jo lapsena markalleen, kuinka paljon elatusmaksuja maksoi. Mihinkään isompaan hankintaa ei osallistunut. Äiti maksoi yksin mm. kielikurssin ulkomailla, kaikki ulkomaanmatkat, pianon, soittotunnit jne. Isä oli kyllä estelemässä, mihinkään ei olisi saanut mennä kun voi olla vaarallista jne. Uuden vaimonsa kanssa ja yhteisten lapsiensa kanssa kyllä reissasivat, mutta meitä aikaisempia lapsia ei otettu mihinkään mukaan, edes laivaristeilylle. Tuliaisiakaan ei tuotu, vaikka itse vein ulkomaanreissuilta hyvät tuliaiset koko poppoolle (viikkorahoista säästämilläni rahoilla, eli jälkikäteen ajatellen olisin voinut kyllä jättää välistä tuliaiset ainakin aikuisille ja käyttää ne rahat omiin menoihini). Kaiken huippu on, että kännissä meistä ensimmäisen avioliiton lapsista puhuessaan isäni käyttää nimitystä "entiset lapsensa". Eli ei, lapset eivät enää eron jälkeen ole yhteisiä lapsia, eikä heidän tunteillaan noin muutenkaan ole mitään väliä. "Kärsivän etäisän" tunteiden kaatopaikaksi sentään kelpaavat. Kuinka arvatakaan, nykyään on varsin etäiset välitä isääni ja etenkin hänen vaimoonsa. Joskus käy kahvilla, mutta oman katon alle en aio ottaa yöksi, siinä menee rajani. Eikä koira karvoistaan pääse, eipä isä ole auttanut yhtään elämäni isoimmissa projekteissa. Ai niin, unohdin, olisi tullut auttamaan jos olisin maksanut palkkaa!!! No, ei tarvinnut, pärjättiin kinkkisessä tilanteessa muiden sukulaisteni + etenkin puolisoni sukulaisten avulla (ja heitä kyllä asianmukaisesti kiitettiin ja muistettiin tästä avusta).
mutta ap:n mies on pysynyt uskollisena naisihanteelleen. Entinen vaimo "kuppaa" ja nykyinen pomottaa. :D Kun ei ole uusperheistä omaa kokemusta, niin ajattelen vain sinisilmäisesti että lapsen molemmat vanhemmat osallistuvat erityisen kalliiden tavaroiden hankintaan. Mutta ehkä tilanne muuttuu kun erotaan, eivät enää ole yhteisiä lapsia, en tiedä ...
niin ne eivät ole ollenkaan järkyttäviä vaan ihan tarpeellisia jotka tietenkin hankitaan ja te molemmat niihin osallistutte? Isä ei kuitenkaan saa osallistua lastensa lahjoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:
vanhemmat eivät osta lapsilleen rihkamaa kuten koruja.
vaan jotain tarpeellista, kuten cd-soittimia, vaatetta, ostavat isompia. Ehkä teillä ei ole sitten varaa, mutta siinä ei ole mitään väärää, että lasten äiti pyytää lasten isää osallistumaan kalliimpaan joululahjaan. Hänelä on ihan kaikki oikeudet pyytää sitä. sinulla sen sijaan ei ole eikä ainakaan ptiäisi olla asiaan nokan koputtamista.
Hih. Itselläni samanlainen isä. Ja raja menee myös tuossa että en ota häntä kattoni alle. Olisi tulossa ja on närkästynyt kovasti asiasta. Ei muuten maksanut edes elareita, kunta maksoi.
Vanhempani erosivat kun olin lapsi. Isä maksoi tuloihinsa nähden varsin pienet elatusmaksut (tajusin aikuisena), mutta silti piti kännipäissään lapselle tilittää, kuinka PALJON hän maksaa. Tiesin siis jo lapsena markalleen, kuinka paljon elatusmaksuja maksoi. Mihinkään isompaan hankintaa ei osallistunut. Äiti maksoi yksin mm. kielikurssin ulkomailla, kaikki ulkomaanmatkat, pianon, soittotunnit jne. Isä oli kyllä estelemässä, mihinkään ei olisi saanut mennä kun voi olla vaarallista jne. Uuden vaimonsa kanssa ja yhteisten lapsiensa kanssa kyllä reissasivat, mutta meitä aikaisempia lapsia ei otettu mihinkään mukaan, edes laivaristeilylle. Tuliaisiakaan ei tuotu, vaikka itse vein ulkomaanreissuilta hyvät tuliaiset koko poppoolle (viikkorahoista säästämilläni rahoilla, eli jälkikäteen ajatellen olisin voinut kyllä jättää välistä tuliaiset ainakin aikuisille ja käyttää ne rahat omiin menoihini). Kaiken huippu on, että kännissä meistä ensimmäisen avioliiton lapsista puhuessaan isäni käyttää nimitystä "entiset lapsensa". Eli ei, lapset eivät enää eron jälkeen ole yhteisiä lapsia, eikä heidän tunteillaan noin muutenkaan ole mitään väliä. "Kärsivän etäisän" tunteiden kaatopaikaksi sentään kelpaavat. Kuinka arvatakaan, nykyään on varsin etäiset välitä isääni ja etenkin hänen vaimoonsa. Joskus käy kahvilla, mutta oman katon alle en aio ottaa yöksi, siinä menee rajani. Eikä koira karvoistaan pääse, eipä isä ole auttanut yhtään elämäni isoimmissa projekteissa. Ai niin, unohdin, olisi tullut auttamaan jos olisin maksanut palkkaa!!! No, ei tarvinnut, pärjättiin kinkkisessä tilanteessa muiden sukulaisteni + etenkin puolisoni sukulaisten avulla (ja heitä kyllä asianmukaisesti kiitettiin ja muistettiin tästä avusta).
mutta ap:n mies on pysynyt uskollisena naisihanteelleen. Entinen vaimo "kuppaa" ja nykyinen pomottaa. :D Kun ei ole uusperheistä omaa kokemusta, niin ajattelen vain sinisilmäisesti että lapsen molemmat vanhemmat osallistuvat erityisen kalliiden tavaroiden hankintaan. Mutta ehkä tilanne muuttuu kun erotaan, eivät enää ole yhteisiä lapsia, en tiedä ...
hänen isänsä maksoi minimielarit, äiti maksoi kaikki harrastukset, matkat, autokoulut ja muut, ja isä teki aina suuren numeron jokaisesta pikkusummasta, jonka antoi lapsilleen elarien lisäksi. Siinä vasta vanhempi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:
vanhemmat eivät osta lapsilleen rihkamaa kuten koruja.
vaan jotain tarpeellista, kuten cd-soittimia, vaatetta, ostavat isompia. Ehkä teillä ei ole sitten varaa, mutta siinä ei ole mitään väärää, että lasten äiti pyytää lasten isää osallistumaan kalliimpaan joululahjaan. Hänelä on ihan kaikki oikeudet pyytää sitä. sinulla sen sijaan ei ole eikä ainakaan ptiäisi olla asiaan nokan koputtamista.
Toivottavasti ap kykenisi näkemään tämän.
Miten ex kehtaakin vaatia jotain lastensa isältä? Järkky lehmä, ampua pitäisi. Kyllähän SUN miehen rahat kuuluu käyttää vain ja ainoastaan SUN lapsiin, myös siihen, jonka isältä sä et ikinä vaadi mitään.
Näinhän se on nähtävä. Ne on jotain vieraita kakaroita, lainalapsia, vai mitä siinä otsikossa luki. Ihan itse luulin että oli kyse jostain naapurin kakaroista, kun en omia lapsiani lainalapsina pidä ja nyt oli kkyse miehen omista lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis että te kahdestaan makoilette kotona hoitamassa teidän omia/oikeita lapsia kotosalla ja miehen lapset saavat tyytyä jokainen yhteen lahjaan, yksi saa jonkun korun, yksi halpishupparin ja yksi saa kirjan. ISÄLTÄÄN, jolla on varaa omakotitaloon ja remonttilainaan, ei kelpaa mikä tahansa kämppä. ja lapsia tehdään oikein urakalla.
Lainalapsesi ansaitsevat isältään tasan yhtäpaljon, kuin teidän yhteisetkin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska ovat vain joka toinen viikonloppu meillä. Paitsi vanhin tyttö, joka ei enää kovin useasti halua tulla meille. Haluaisi sen mopon kun asuvat korvessa, eikä äitinsä viitsi kuskata tyttöä kylille.
Minusta on hävytöntä, että ex yrittää kupata mieheltä rahaa, vaikka hänellä on uusi mies talossa. En ole edes varma, että miehen maksamat elarit menevät edes tytöille, sen verran huonoissa vaatteissa kulkevat. Ostan heille monesti kirppareilta uusia vaatteita, ettei tarvitse ihan rytkyissä kulkea.
Me emme ole ns. köyhiä. Olen sijoittanut omille lapsilleni rahastot tulevaisuutta varten. Mutta mies maksaa kyllä ihan elarit ja se minusta pitäisi riittää. Tytöt kyllä pääsevät meidän matkassa kesällä mökille lomalle, joten heitä ei syrjitä.
Rakastavat sisaruspuoliaan ja vahtivat heitä mielellään meillä ollessaan, että saamme siivota rauhassa ja hoitaa pihaa yms. Mutta emme ole mielestäni velvollisia heitä elättämään ja maksamaan mitään yltiöpäisiä toiveita, mitä äitinsä ei viitsi maksaa.
ap
Mielestäni pitäisi myös katsoa asiaan lapsen näkökulmasta. Onko todellla tarpeellisia hankintoja? Mitä mopo maksaisi ja mitä sen eteen olisi tehtävä. Kesätyörahat olen itse käyttänyt omiin isompiin menoihin joita olivat pyörä. Jos jotain tarvitsin puhuin itse isän ja äidin kanssa (eronneet). Vaikeaa oli pyytää mitään. Setä hommasi ekan tietokoneen koska sai halvalla työpaikan vanhan. Mielestäni nuorten toiveet ja oma aloitteisuus niihin tarvitsemiensa rahojen ansaitsemiseksi ei kohtaa. Tiivistetysti :Miksi ex pyytää rahaa, miksei tytär? Tyttären kanssa voisi asiasta keskustella ja miettiä saisiko hänet panostamaan toiveeseensa ja mahdollisesti sitten isä voisi antaa myös oman panostuksen rippi-,joulu-, synttärilahjatyyliin...
koska ovat vain joka toinen viikonloppu meillä. Paitsi vanhin tyttö, joka ei enää kovin useasti halua tulla meille. Haluaisi sen mopon kun asuvat korvessa, eikä äitinsä viitsi kuskata tyttöä kylille.
Minusta on hävytöntä, että ex yrittää kupata mieheltä rahaa, vaikka hänellä on uusi mies talossa. En ole edes varma, että miehen maksamat elarit menevät edes tytöille, sen verran huonoissa vaatteissa kulkevat. Ostan heille monesti kirppareilta uusia vaatteita, ettei tarvitse ihan rytkyissä kulkea.
Me emme ole ns. köyhiä. Olen sijoittanut omille lapsilleni rahastot tulevaisuutta varten. Mutta mies maksaa kyllä ihan elarit ja se minusta pitäisi riittää. Tytöt kyllä pääsevät meidän matkassa kesällä mökille lomalle, joten heitä ei syrjitä.
Rakastavat sisaruspuoliaan ja vahtivat heitä mielellään meillä ollessaan, että saamme siivota rauhassa ja hoitaa pihaa yms. Mutta emme ole mielestäni velvollisia heitä elättämään ja maksamaan mitään yltiöpäisiä toiveita, mitä äitinsä ei viitsi maksaa.
ap
Toivon vilpittömästi, että ukkosi jättää sinut ja saat jossakin vaiheessa itse tapella ukon kanssa joka ainoasta rovosta, joka lasten hankintoihin tarvitaan.
terveisin äiti, jonka lasten isä ei maksa euroakaan elareita koska on "varaton", mutta reissaa kuitenkin uuden perheensä kanssa pitkin maata ja maailmaa, ja hankkii itselleen milloin mitäkin kivaa
eli isän lahja lapsilleen on osallistuminen mopon ja kannettavan ostoon.
Älä luulekaan, että kukaan tavisisä väittää lapselle, että huppari on ainoa lahja, mitä isä antaa! Kyllä ne lapsiaan rakastavat isät osaa ihan hankkia lahjoja eikä odottaa, että nykypano käy kaupassa puolestaan.
Jos isä ostaa heillekin vain vaatetta ja korun niin asia ok. Mutta jotenkin luulen että lahjat yhteisille lapsille ovat jotain muuta.
Ap:tä kaivelee oma exä. Koska ex ei maksa kuin pakolliset elatusmaksut ap:lle, ei hän halua muillekaan kuin ne pakolliset elarit. Yritä ymmärtää ettei miehesi halua olla samanlainen paska kuin exäsi!
Vanhempani erosivat kun olin lapsi. Isä maksoi tuloihinsa nähden varsin pienet elatusmaksut (tajusin aikuisena), mutta silti piti kännipäissään lapselle tilittää, kuinka PALJON hän maksaa. Tiesin siis jo lapsena markalleen, kuinka paljon elatusmaksuja maksoi.
Mihinkään isompaan hankintaa ei osallistunut. Äiti maksoi yksin mm. kielikurssin ulkomailla, kaikki ulkomaanmatkat, pianon, soittotunnit jne. Isä oli kyllä estelemässä, mihinkään ei olisi saanut mennä kun voi olla vaarallista jne.
Uuden vaimonsa kanssa ja yhteisten lapsiensa kanssa kyllä reissasivat, mutta meitä aikaisempia lapsia ei otettu mihinkään mukaan, edes laivaristeilylle. Tuliaisiakaan ei tuotu, vaikka itse vein ulkomaanreissuilta hyvät tuliaiset koko poppoolle (viikkorahoista säästämilläni rahoilla, eli jälkikäteen ajatellen olisin voinut kyllä jättää välistä tuliaiset ainakin aikuisille ja käyttää ne rahat omiin menoihini).
Kaiken huippu on, että kännissä meistä ensimmäisen avioliiton lapsista puhuessaan isäni käyttää nimitystä "entiset lapsensa". Eli ei, lapset eivät enää eron jälkeen ole yhteisiä lapsia, eikä heidän tunteillaan noin muutenkaan ole mitään väliä. "Kärsivän etäisän" tunteiden kaatopaikaksi sentään kelpaavat.
Kuinka arvatakaan, nykyään on varsin etäiset välitä isääni ja etenkin hänen vaimoonsa. Joskus käy kahvilla, mutta oman katon alle en aio ottaa yöksi, siinä menee rajani. Eikä koira karvoistaan pääse, eipä isä ole auttanut yhtään elämäni isoimmissa projekteissa. Ai niin, unohdin, olisi tullut auttamaan jos olisin maksanut palkkaa!!! No, ei tarvinnut, pärjättiin kinkkisessä tilanteessa muiden sukulaisteni + etenkin puolisoni sukulaisten avulla (ja heitä kyllä asianmukaisesti kiitettiin ja muistettiin tästä avusta).