Lue keskustelun säännöt.
Ostaako joululahjat lapsipuolille vai ei?
04.12.2010 |
Ostan yleensä joka joulu lahjoja lapsipuolilleni, vaikka en koskaan oikein osaa sellaista hommata, mistä he tykkäisivät. Heidän makunsa on kovin kallis ja sisältää tavaroita, jotka minusta kuuluvat vanhempien hankintalistalle.
Tänä jouluna olin ajatellut ostaa pojalle jonkun hupparin ja t-paidan, tytölle nätin paidan ja Paul Frank-tilpehööriä.
Mutta isä ei aio ostaa lapsille mitään, koska he eivät ole meillä tänä jouluna. He käyvät muutama päivä ennen ja sitten tammikuussa loman jälkeen. Mun mielestä on höhlää ettei isä halua mitään ostaa.
Olen nyt kahden vaiheilla, ostaako nuo mitä ajattelin vai ei. Ongelma on siinä, etteivät he välttämättä tykkää yhtään niistä. Yksi joulu he itkivät huonoja lahjoja, eivätkä koskaan saaneet selville sitä, että multa oli suurin osa ja isältä vain yksi (en halunnut korostaa asiaa).
Tavallaan olisi minusta sydämetöntä jättää antamatta, mutta toisaalta se skisma mikä ei-toivotuista syntyy, on aika tylsä sekin. En kuitenkaan ole heille ostamassa 200-500€ lahjaa ja sitä hintaluokkaa heidän toiveensa ovat.
Kommentit (51)
Sehän on tosi palkitsevaa, jos onnistuu ilahduttamaan aidosti ihan saajalleen sopivalla tavalla.
Nämä välit kun ovat mutkikkaita, en aina pysy kärryillä miten ja miksi minkäkin aikomuksen saa väännettyä. Kun toivoo hyvää, tulosta katsotaan oudosti jne. pahaa nyt ei uskalla ajatella kuin unissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tosi vaikea toteuttaa. Kahviloissa he ei tykkää käydä. Isälle sitä voisi ehdottaa kombinaatiolla lelukauppa ja koti-pizza.
Yksi ongelma on se, että lapset ei uskalla mun kanssa oikeastaan olla lainkaan. Olen joskus vienyt nuoremman ostoksille, hommaamaan lahjaa kaverisynttäreille ja hän oli suorastaan kauhuissaan. Äiti on kuulemma (lasten mukaan) sanonut ettei mulle saa puhua eikä mun kanssa olla. Lapset pelkää että tuttu näkisi ja kertoisi äidille, joka suuttuisi.
Järkevän hintaista lahjaa, jossa lapsi näkee että olet ainakin yrittänyt ottaa hänen toiveensa huomioon, mutta et lähde hintakiristyksiin.
Eli esim yhteistä tekemistä (seuraisiko katastrofi jos lähtisitte porukalla laivalle tai kylpylään?)
Tai sitten varmuusrajatulla vapaudella menet yhdessä lasten kanssa valitsemaan heidän lahjansa. Joko molemmat yhtä aikaa tai sitten vuorotellen, niin että saat annattua ajan yhdelle lapselle, eivätkä ainakaan yllytä toisiaan kiukutteluun. Toinen lapsi saisi sillä aikaa kahdenkeskeistä aikaa isänsä kanssa.
Eli elämyslahjat eivät tule kyseeseen!
Heillä on meillä yksi pelikonsoli ja siihen täydennetään pelejä, toista ei olla suunniteltu pitkään aikaan.
Lapset ovat alkaneet nähdä isäänsä vähemmän sen jälkeen kun minä muutin isänsä kanssa yhteen, mutta johtuu siitä, että ennen isä sai nähdä sopimuksen ulkopuolella, enää ei. Tästä muutoksesta on jo vuosia.
Kyllä munkin mielestä miehen suhde lahjojen antamiseen on vähän outo, mutta meitä on joka lähtöön ja muuten hän on kelpo mies. Hän on pihi itselleenkin ostamisen kanssa, eikä juuri minuakaan "lahjo".
Mutta tosi vaikea toteuttaa. Kahviloissa he ei tykkää käydä. Isälle sitä voisi ehdottaa kombinaatiolla lelukauppa ja koti-pizza.
Yksi ongelma on se, että lapset ei uskalla mun kanssa oikeastaan olla lainkaan. Olen joskus vienyt nuoremman ostoksille, hommaamaan lahjaa kaverisynttäreille ja hän oli suorastaan kauhuissaan. Äiti on kuulemma (lasten mukaan) sanonut ettei mulle saa puhua eikä mun kanssa olla. Lapset pelkää että tuttu näkisi ja kertoisi äidille, joka suuttuisi.
Eli jätä suosiolla äiti ja äitipuoli nimitykset pois ja ota lapsiin se asenne että olet aikuinen ystävä, vähän kummi tyylinen. Varo, etteivät lapset koe pettävänsä äitiään hyväksyessään sinut. Aikuiskaveri, ei toinen äiti (aikuiskaverikin siis kasvattaja ja turvahahmona).
Onnistuisiko, että menisitte ostoksille jonnekin kauemmas? Tyyliin naapurikaupunkiin, koko porukka liikkeelle (siis isä mukaan) niin lapsista olo voisi tuntua vapautuneemmalta? Voisitte tupata siihen paikan vaihtoon jonkun kivan tekosyyn, tyylillä HopLopissa tai jääkiekkomatsissa käymisen, mistä lapset nyt pitävätkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin vaatteet eivät välttämättä ole paras lahja, mutta ei huonokaan.
Jos tiedät musiikkimaun (eli sen lempilaulajan tai bändin) osta cd-levy tai keikkadvd.
Entä lautapelit? tykkäävätkö lapset keskenään pelailla? Tai jokin talvinen peli/ touhuamista?
Itsestäni oli mukava saada lahjaksi jotain tekemistä, mieleeni jäänyt esim iso piirrustusvihko ja läjä tusseja. 12-vuotiaana olin kaverille kateellinen, kun oli saanut hienoja (stabilo) kirjoitustusseja ja vihon (!!).
minun vinkki siis tekeminen :) hyvää joulua!
Niin kyllä me käymme lasten kanssa paikoissa, aina silloin tällöin. Serenassa, flamingossa, uimahallissa, ravintolassa, konsertissa, leffassa, museoissa, taidenäyttelyissäkin. Mutta lapset saavat nämä kokemukset ilman että niitä on paketoitu lahjoiksi. Eli en antaisi joululahjaksi leffalippua, koska kumpikaan ei vielä elokuvissa kavereiden kanssa käy. Vaan antaisin jotain muuta ja sitten leffaan mentäisiin ihan muuten vain.
Olemme suht viime aikoina käyneet mm Sealifessa ja katsomassa pellehyppyjä, joulun jälkeen mennään laskettelemaan kimpassa. Sitä varten olen mm. hommannut heille skimbavaatteet, mutta en odota suitsutusta asiasta. Mainitsin tässä nyt ettei jäisi kovin epäselväksi, että kuitenkin välillä yritän jotain mukavaakin viritellä, ihan arkiseksi arjen keskelle.
Ennen joulua visiitti on vain tylsä 2,5h, siinä ei paljon ehdi :/ sinänsä päätöksen tekoon (valintaan) osallistuttaminen on varmaan tyytyväisyyttä lisäävä tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatteita olen ostanut siksi, että lapsilla olisi meillä vaihto- ja ulkovaatetta. Tulevat meille tyhjin käsin. Näin siksi, että jossain vaiheessa heidän "isällemenovaatteet" oli niin kamalan pienet, reikäiset ja kuluneet, että mun sydän vuosi verta.
Esim pojan koko oli jo 122 ja hän oli 7v, mutta järjestään hän tuli meille 110cm kokoisissa. Tyttö oli 116cm ja vaatteet kokoa 104. Ne oli isän ostamia juuri ennen eroa, kun lapset olivat vajaa 5 ja vajaa 3.
Lapset on nyt 9,5v ja 8v.
Etunimeä saa käyttää. Ja se onkin nykyään käytössä, joskus pahimpana kautena oli "se yks" tai "toi". "Miks toi tulee aina mukaan, mitä toi tekee täällä, miks toi ei mee pois".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt ymmärrän miksi vaatteita haluat ostaa. ja tuon ikänen ei varmaankaan vielä pahemmin vaatteista valita? :)
siellä siis lasten äiti katkeroituneena vielä erosta, ja pistää lapset siitä kärsimään ja sitä näyttämään.
anna lasten lähestyä sua rauhassa, älä tuputa itseäsi kaveriksi tai kysele paljoa. ja pysy ystävällisenä ja huomioonottavana.. niin kuin oot varmasti tehnyki :)
tv. se musaa ja tusseja ehdotteleva
Vaatteita olen ostanut siksi, että lapsilla olisi meillä vaihto- ja ulkovaatetta. Tulevat meille tyhjin käsin. Näin siksi, että jossain vaiheessa heidän "isällemenovaatteet" oli niin kamalan pienet, reikäiset ja kuluneet, että mun sydän vuosi verta.
Esim pojan koko oli jo 122 ja hän oli 7v, mutta järjestään hän tuli meille 110cm kokoisissa. Tyttö oli 116cm ja vaatteet kokoa 104. Ne oli isän ostamia juuri ennen eroa, kun lapset olivat vajaa 5 ja vajaa 3.
Lapset on nyt 9,5v ja 8v.
Selittäisi tuon.
Btw, jättikö miehesi perheensä sinun vuoksesi? Selittäisi lasten käyttäytymisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä välit paranevat. hänelle kauheaa lähettää lapsensa toisen naisen luo, voin kuvitella. ymmärrä häntä.
Olet lapsille syy jonka vuoksi heidän oma isänsä on hylännyt heidät. Ei siinä auta Serenat ja Flamingot ja lasketteluvaatteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun puolesta olisi suotavaakin, että äiti ja isä voisivat jotain kimpassa tarjota, harrastuksia, harrastusvälineitä tms lapsuuteen useimmiten kuuluvaa. Ja se osoittaisi lapsille, että isä ja äiti voi jostain sopia yhdessä ja olla yhteisenä rintamana. Oli se vaikka miten symbolinen yhteistyö. Sehän olisi mulle helpompaa, lapsilla olisi vahvempi identiteetti ja se aina antaa vakaamman pohjan miltä ponnistaa. Toraisten vanhempien lapsi on juuri niin rikki kuin riidat ovat "kasvualustan" kahtia/palasiksi repineet.
Mies ei jättänyt perhettä mun takia. Lasten äiti hommasi poikaystävän, jonka piti olla (perhe-elämästä) pelastava ritari valkealla ratsulla. Oli naimisissa itsekin - ja on kuulemma edelleen - eli ei siitä yhteiseloa tullutkaan. En tunne lasten äitiä kuin satunnaisten puheiden tasolla ja mitä joskus mies jonkun viestin on näyttänyt. Mutta on ihme että niin keskenään epäsopivat ovat ikinä kimppaan ryhtyneet.
Lasten luonteetkin on tyyliin tyttö kuin äiti ja poika kuin isä, siinä on yö ja päivä ja välit räiskyvät! Kumpikin inhoaa toistensa piirteitä sydämen pohjasta (riitaa on ja perimmäistä "en ymmärrä miks toi on tommonen".)
Jos kuuluu rutinaa, toteat vain, että kysykää isältänne miksi ei ostanut teille lahjoja. Ja kerro vielä, että itse et ostanut mitään heille, koska sinulla ei ole varaa yltiökalliisiin lahjoihin, etkä näemmä osaa ostaa heille lahjoja ylipäätään, päätellen siitä että aikaisempina vuosina antamasi lahjat on järjestään haukuttu.
Teinit ovat mielestäni jo riittävän isoja tajutakseen oman käytöksensä ja saamatta jääneiden lahjojen välisen yhteyden. Lahjomatta jättäminen saattaisi palauttaa teinit maanpinnalle ja olla hyvä opetus kauniiden käytöstapojen merkityksestä.
Terveisin ydinperheen äiti, jonka perheeseen kuuluu vain itse pullautettuja mukuloita.
Minun puolesta olisi suotavaakin, että äiti ja isä voisivat jotain kimpassa tarjota, harrastuksia, harrastusvälineitä tms lapsuuteen useimmiten kuuluvaa. Ja se osoittaisi lapsille, että isä ja äiti voi jostain sopia yhdessä ja olla yhteisenä rintamana. Oli se vaikka miten symbolinen yhteistyö. Sehän olisi mulle helpompaa, lapsilla olisi vahvempi identiteetti ja se aina antaa vakaamman pohjan miltä ponnistaa. Toraisten vanhempien lapsi on juuri niin rikki kuin riidat ovat "kasvualustan" kahtia/palasiksi repineet.
Mies ei jättänyt perhettä mun takia. Lasten äiti hommasi poikaystävän, jonka piti olla (perhe-elämästä) pelastava ritari valkealla ratsulla. Oli naimisissa itsekin - ja on kuulemma edelleen - eli ei siitä yhteiseloa tullutkaan. En tunne lasten äitiä kuin satunnaisten puheiden tasolla ja mitä joskus mies jonkun viestin on näyttänyt. Mutta on ihme että niin keskenään epäsopivat ovat ikinä kimppaan ryhtyneet.
Lasten luonteetkin on tyyliin tyttö kuin äiti ja poika kuin isä, siinä on yö ja päivä ja välit räiskyvät! Kumpikin inhoaa toistensa piirteitä sydämen pohjasta (riitaa on ja perimmäistä "en ymmärrä miks toi on tommonen".)
Onko silti mahdollista että lapset kokisivat sinut syylliseksi siihen? Hehän ovat ilmeisesti olleet hyvin pieniä äidin suhteen aikana. Jos olet tullut kuvioihin edes kohtuu pian eron jälkeen voivat lapset silti mieltää sinut syylliseksi.
Vaikka lapset eivät pidä sinun läsnäolostasi, niin järjestäkää silti yhteistä aikaa. Mutta ehkä vain niin että olette kaikki koossa. Siis ettet yritä olla kaksin lasten kanssa. Eikö tuota joulua edeltävää tapaamista pystyisi pidentämään koko päivän mittaiseksi että pääsisitte käymään ne lahjaostokset ja kotipitsat rauhassa?
Jos kuuluu rutinaa, toteat vain, että kysykää isältänne miksi ei ostanut teille lahjoja. Ja kerro vielä, että itse et ostanut mitään heille, koska sinulla ei ole varaa yltiökalliisiin lahjoihin, etkä näemmä osaa ostaa heille lahjoja ylipäätään, päätellen siitä että aikaisempina vuosina antamasi lahjat on järjestään haukuttu.
Teinit ovat mielestäni jo riittävän isoja tajutakseen oman käytöksensä ja saamatta jääneiden lahjojen välisen yhteyden. Lahjomatta jättäminen saattaisi palauttaa teinit maanpinnalle ja olla hyvä opetus kauniiden käytöstapojen merkityksestä.
Terveisin ydinperheen äiti, jonka perheeseen kuuluu vain itse pullautettuja mukuloita.
Väittäisin kuitenkin, että nuo esiteinitkin tajuavat jo, miksi kukaan ei halua antaa lahjoja ihmisille, jotka eivät niitä arvosta ja jotka haukkuvat lahjojaan ja pahoittavat niiden antajan mielen. Ymmätänevät ainakin, jos asia heille suoraan ja kaunistelematta kerrotaan.
Ja ylimääräisiä tapaamisia ei anneta, ellei niitä "makseta takaisin" korkojen kera.
Se, että lapset eivät automaaattisesti sulata sinua, ei oikeuta sinua mököttämään nurkassa. tehtäväsi on rankka, mutta onhan se lapsilleenkin rankkaa olla erossa isästään. Ja kuitnekin, sinä olet aikuinen, he eivät. Sinun tehtäväsi on jaksaa olla ystävällinen. Ei sietää haukkuja ja suoraa ilkeyttä, mutta ostaa vain joka vuosi uudelleen se lahja vaikka tiedät ettei se täytykään lapsien odotuksia. Se on huomion, kärsivällisyyden ja yrittämisen osoitus ja lopulta hirveän tärkeä asia. Aikuisena sinä olet se, jonka tehtävä on olla pitkämielinen. Suoraan ilkeyteen sanot että se loukkaa sinua etkä voi hyväksyä sellaista ja että pidät heistä ja toivot että voisitte olla kavereita (älä tuppaa äiti-sanaa jolleivät he itse luonnostaan käytä sitä sinusta, heillähän on jo äiti).
Entä jos teette sitten niin, että kun lapset tulevat teille (oliko ennen joulua?) niin katsot valmiiksi ikäisilleen sopivan kaupan jossa on järkevä hintataso ja sanot että molemmat saavat valita itselleen yhden paidan ja sen jälkeen käytte kahvilassa (ja sanot etukäteen että saavat ostaa limsan ja yhden leivoksen, ettei tule kahvilassa kinaa jos alkavat hamstraamaan). Saisitte hiukan yhteistä aikaa, hintataso pysyy hallussasi ja lapset saavat itse valita joten ei voi mennä ihan pieleen?