Lue keskustelun säännöt.
Ostaako joululahjat lapsipuolille vai ei?
04.12.2010 |
Ostan yleensä joka joulu lahjoja lapsipuolilleni, vaikka en koskaan oikein osaa sellaista hommata, mistä he tykkäisivät. Heidän makunsa on kovin kallis ja sisältää tavaroita, jotka minusta kuuluvat vanhempien hankintalistalle.
Tänä jouluna olin ajatellut ostaa pojalle jonkun hupparin ja t-paidan, tytölle nätin paidan ja Paul Frank-tilpehööriä.
Mutta isä ei aio ostaa lapsille mitään, koska he eivät ole meillä tänä jouluna. He käyvät muutama päivä ennen ja sitten tammikuussa loman jälkeen. Mun mielestä on höhlää ettei isä halua mitään ostaa.
Olen nyt kahden vaiheilla, ostaako nuo mitä ajattelin vai ei. Ongelma on siinä, etteivät he välttämättä tykkää yhtään niistä. Yksi joulu he itkivät huonoja lahjoja, eivätkä koskaan saaneet selville sitä, että multa oli suurin osa ja isältä vain yksi (en halunnut korostaa asiaa).
Tavallaan olisi minusta sydämetöntä jättää antamatta, mutta toisaalta se skisma mikä ei-toivotuista syntyy, on aika tylsä sekin. En kuitenkaan ole heille ostamassa 200-500€ lahjaa ja sitä hintaluokkaa heidän toiveensa ovat.
Kommentit (51)
Ei se ole kiukuttelua, jos siitä ei tee kiukuttelua. Lapsille voi puhua ja kohdella heitä kauniisti, toivotella joulut ystävällisesti ja lähettää joulukortin, jos perhe niitä pruukaa lähetellä jne. Lapsia voi kohdella ihan yhtä hyvin kuin ennenkin, jättää vain turhat lahjat ostamatta ja kysyttäessä kertoo miksei niitä tänä vuonna tullut. Ilman mitään kostoa tai draamaa.
Minusta asiaa voisi verrata vaikka siihen, että annan kaikille naapureilleni itse tehtyä mansikkahilloa joulumuistamiseksi. Muut naapurit kiittävät lahjasta ja ilahtuvat, ja yksi heittää sen nähteni suoraan roskikseen tai kertoo myöhemmin, että hilloni oli aivan kamalaa. En usko, että seuraavana jouluna kyseinen naapuri saisi minulta hillopurkkia tai mitään muutakaan. Muille naapureille kyllä edelleen antaisin.
Ei siinäkään olisi kyse kiukuttelusta, vaan siitä että on turha haaskata hyvää hilloa sellaiseen ihmiseen, joka ei sitä halua. Sama minusta lasten lahjojen kanssa. Miksi haaskata lahja sellaisille lapsille, jotka eivät sitä halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole kiukuttelua, jos siitä ei tee kiukuttelua. Lapsille voi puhua ja kohdella heitä kauniisti, toivotella joulut ystävällisesti ja lähettää joulukortin, jos perhe niitä pruukaa lähetellä jne. Lapsia voi kohdella ihan yhtä hyvin kuin ennenkin, jättää vain turhat lahjat ostamatta ja kysyttäessä kertoo miksei niitä tänä vuonna tullut. Ilman mitään kostoa tai draamaa.
Minusta asiaa voisi verrata vaikka siihen, että annan kaikille naapureilleni itse tehtyä mansikkahilloa joulumuistamiseksi. Muut naapurit kiittävät lahjasta ja ilahtuvat, ja yksi heittää sen nähteni suoraan roskikseen tai kertoo myöhemmin, että hilloni oli aivan kamalaa. En usko, että seuraavana jouluna kyseinen naapuri saisi minulta hillopurkkia tai mitään muutakaan. Muille naapureille kyllä edelleen antaisin.
Ei siinäkään olisi kyse kiukuttelusta, vaan siitä että on turha haaskata hyvää hilloa sellaiseen ihmiseen, joka ei sitä halua. Sama minusta lasten lahjojen kanssa. Miksi haaskata lahja sellaisille lapsille, jotka eivät sitä halua?
Ja heillä tuskin olisi kotoaan paineita olla hyväksymättä sitä sinun hillopurkkiasi. Jos lasten äiti ei hyväksy lasten viettävän aikaansa ap:n kanssa, lapset tietävät varmasti myös ettei ap:n lahjoista SAISI pitää. He voivat olla hyvinkin tyytyväisiä, jos jättää päältä pois sen että ei saisi pitää ja ettei ainakaan voi näyttää pitävänsä.
Ap:n aikuisena pitää olla kärsivällinen.
Olen sikäli pihalla lapsille ostettavien lahjojen arvosta, että omaan tuttavapiiriin kuuluu paljon pienituloisia tai sitten jo vähän vanhempien lasten vanhempia.
Olen pitänyt tapana sitä, että pienille edullisemmat lahjat ja isoille kalliimmat, jos vain on mahdollista. Siskon poika sai tietokoneen vasta lukion jälkeiset opinnot aloitettuaan, tästä on vain muutama vuosi. Siksi tuntuisi hassulta, että maailma on muuttunut niin lyhyessä ajassa sellaiseksi, että jo aivan pienillekin nassikoille on omat upouudet koneet hommattava, tyyliin iMac (tai muuten on tyhmää).
Tietty jotkut pikkulastenkin tarpeet tai harrasteet ovat tosi kalliita eivätkä silti turhia (jääkiekko varusteineen, ratsastus).
No oikeastaan toinen lapsist esittää kalliimmat toiveet, toinen ei oikein mitään koskaan sano.
Ei iän.
Minusta ennemminkin niin, että pienelle hyödyllisempää, isommalle enemmän huvia (tai hyötyä jos haluaa joatin tiettyä). Mutta lapset voivat ottaa aika pahana jos vaikka 9-vuotias saa pyjaman ja 12-vuotias pianon... Vähän liioitellusti. Itse ostaisin saman perheen lapsille aina suurinpiirtein samanarvoiset lahjat. Arvo sitten määräytyy omien tulojeni, maksuinnokkuuteni ja lahjan tarpeellisuuden perusteella. Esim jos lapsilla ei olisi kunnon talvitakkeja, voisin investoida vaikka yhteensä 150€ ja ostaa molemmille sellaiset. Mutta jos mitään oikeasti tarpeellista ei ole, en alkaisi väkisin keksimään pelejä ja leffoja 150€:lla.
Minusta tärkeintä on, että huomioit lapset, etkä aseta heidän välilleen eroa, vaan molemmille samanarvoiset lahjat.
Olin minä mukana tai en. Äiti ei suostu että isäkään vie harrastuksiin, joita ei oikein olekaan, tai ehkä on, mutta tieto niistä on epämääräistä. Joskus kun lapset oli meillä yhden viikon niin äiti ei halunnut kertoa, missä silloista harrastusta pidettiin, joten jäi väliin siltä erää.
Tässä on joku semmoinen juttu ettei äiti halua isän sotkeentuvan heidän elämäänsä, maailmat on erillään. Isä on kyläpaikka, koti on oikea koti.
Miehellä ei ole enää sukulaisia elossa, tai vain sellaisia on, joita hän ei tunne. Isovanhemmat ja vanhemmat ovat kuolleet ja hän oli ainoa lapsi, vanhemmat pistäneet sisaruksiin välit poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei iän.
Minusta ennemminkin niin, että pienelle hyödyllisempää, isommalle enemmän huvia (tai hyötyä jos haluaa joatin tiettyä). Mutta lapset voivat ottaa aika pahana jos vaikka 9-vuotias saa pyjaman ja 12-vuotias pianon... Vähän liioitellusti. Itse ostaisin saman perheen lapsille aina suurinpiirtein samanarvoiset lahjat. Arvo sitten määräytyy omien tulojeni, maksuinnokkuuteni ja lahjan tarpeellisuuden perusteella. Esim jos lapsilla ei olisi kunnon talvitakkeja, voisin investoida vaikka yhteensä 150€ ja ostaa molemmille sellaiset. Mutta jos mitään oikeasti tarpeellista ei ole, en alkaisi väkisin keksimään pelejä ja leffoja 150€:lla.
Minusta tärkeintä on, että huomioit lapset, etkä aseta heidän välilleen eroa, vaan molemmille samanarvoiset lahjat.
Osta molemmille kaksiosaiset lahjat. (älä kuitenkaan nosta hintaa älyttömäksi). Osta joatin neutraalia jonka lapset vievät mukanaan ja voivat näyttää äidilleen että saatiin taas jotain ihmekökköjuttuja. Jotain pientä ja halpaa mistä uskoisit heidän pitävän, vaikka herkkupussi, askartelutarvikkeita, mitä vain. Ja toinen osa jotain hyödyllistä minkä olisi luonevaa jäädä teille, kuten huppari. Voi olla että lasten on helpompi pitää lahjasta jos heidän ei tarvitse selitellä sitä kotonaan. Nyt voivat viedä herkkupussin ja olla täysin mainitsematta että saiavat muuten juuri sen sarjan hupparit mitä tällä hetkellä fanittavat.
Eivät halua. Tyyliin isän ostama kaulakoru ja kello irrotetaan ennen lähtöä. Karkki annetaan, suorastaan tyrkytetään mukaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkaa tyytyväisiä jos kuitenkin käyttävät teillä, silloin todennäköisesti pitävät. Älkää tyrkyttäkö mitään mukaan, vaikeuttaa vain lasten oloa ja lahjojen hyväksymistä jos molemmissa päissä tulee painostusta.
varsinkaan, jos lapset kuitenkaan ei olisi tyytyväisiä ostamiisi lahjoihin.
Isän ja lasten äidin asia on ne lahjat ostaa, ei sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsinkaan, jos lapset kuitenkaan ei olisi tyytyväisiä ostamiisi lahjoihin.
Isän ja lasten äidin asia on ne lahjat ostaa, ei sinun.
Ei sitä alakouluikäisille pitäisi kostaa jos äiti yrittää vieraannuttaa heidät isästä ja saa lapset ajattelemaan että isän ja äitipuolen lahjojen hyväksyminen pahoittaisi äidin mielen. Ja ap:n mies on vielä lähdössä mukaan.
Typerä mies sinulla ap jos suostuu luovuttamaan lapsistaan omivan äidin painostuksen takia. Sillä eiköhän tässä siihen tähdätä että isä kyllästyy yrittämään ja alkaa vieroksua niitä kohtuuttomasti käyttäytyviä kakaroitaan jolloin tapaamisetkin vähitellen jäävät.
Pidätte teillä selkeät säännöt joista ei liikoja lipsuta. Ette lähde lasten vaatimuksiin, mutta myöskin ostatte aina vain ne peruslahjat vaikka joskus harmittaisikin. Näyttääkää lapsille että he eivät voi tehdä sellaista että isä jättäisi heidät huomiotta.
Jos lapset kokevat sinut uhkaksi (isän viejäksi) neuvoisin jättäytymää mahdollisimman paljon taka-alalle. Eli että esim kaikki erikoisuudet, syömässäkäymiset, leffat, etc olisi laatuaikaa vain isän kanssa ja sinä olisit mukana vain teidän kotonanne ollessa.
Jos lapset eivät koe sinua uhkaksi vaan vain vieraaksi, niin kannattaa tehdä asiat porukalla, mutta pysy neutraalina hahmona ja anna isän olla se touhuaja ja järjestäjä. Sinä olet vain mukana hiljaisen hyväntuulisena.
Kummin vain, sama neuvo lahjassa. Osta joatin järkevää järkevällä hinnalla. Älä ala vetämään "kovaa kovaa vastaan" tai suostu kaikkiin älyttömiin pyyntöihin. Nuo omat ehdotuksesi kuulostivat hyviltä. Sano miehelle sama, siitä ei seuraa mitään hyvää jos hän jättää lapsensa täysin huomiotta jouluna.
Muuten, saisiko isä ylimääräistä aikaa jos tapaisi lapsensa yksin? Eli onko tapaamisten järjestämisessä ongelmana etteivät saa tavata sinua vai eivät saa olla ylimääräistä pois äidiltään? Entä jos lapset tekisivät välillä jotain ylimääräistä iltapäivätekemistä vain isänsä kanssa. Esim isä hoitaisi ylimääräisenä kuskaamiset johonkin harrastukseen tai veisi heidät yhtenä iltana viikossa kylään jollekin sukulaiselle?