Voiko parisuhde aiheuttaa läheisriippuvuutta?

Kellään kokemusta?

Voi

Minä taisin kehittää oman läheisriippuvuuteni vasta aikuisiällä. Varmaan lapsuudenkotikin jotenkin vaikutti, mutta sairastuin tähän kummalliseen ja inhottavaan vaivaan vasta kun olin addiktin kanssa suhteessa. Se voi tulla aika nopeasti, kun jostain syystä alkaa katsoa sormien läpi jotain pahaa perseilyä ja sitten hoitamaan suhdetta sen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Minä taisin kehittää oman läheisriippuvuuteni vasta aikuisiällä. Varmaan lapsuudenkotikin jotenkin vaikutti, mutta sairastuin tähän kummalliseen ja inhottavaan vaivaan vasta kun olin addiktin kanssa suhteessa. Se voi tulla aika nopeasti, kun jostain syystä alkaa katsoa sormien läpi jotain pahaa perseilyä ja sitten hoitamaan suhdetta sen kautta.

Oliko sulla muissa ihmissuhteissa koskaan ollut merkkiä, että kynsinhampain pitäisit kiinni ihmisestä, joka kohtelee huonosti tai että et pärjää ilman toista?

Olen ymmärtänyt, että juuri esim. Addiktien/alkoholistien/ muulla tapaa hoivaa ja ymmärrystä vaativien henkilöiden kanssa näin voi tapahtua.

Osaako joku tähän ottaa kantaa?

Ei, kyllä se on sinulla ollut piilevä lapsuudesta asti. Olet joutunut miellyttämään vanhempiasi saadaksesi rakkautta ja nyt toistat sitä samaa kaavaa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei, kyllä se on sinulla ollut piilevä lapsuudesta asti. Olet joutunut miellyttämään vanhempiasi saadaksesi rakkautta ja nyt toistat sitä samaa kaavaa parisuhteessa.

No voiko se sitten tulla esiin vain toksisessa suhteessa? En kenenkään muun kanssa koe olevani ja minulla ei ole ongelmaa pitää puoliani, sanoittaa tunteitani ja halujani tai sanoa, jos koen, että minua kohdellaan väärin. Minulla on monia pitkiä ja rakastavia ihmissuhteita elämässäni, ainoa, jonka kanssa minusta tuli säälittävä ripustautuja, joka epätoivoisesti itki toisen perään, vaikka oli niin selvää, ettei toista kiinnosta (muu kuin läheisyys, seksi ja seura, kun muuta ei ollut tarjolla) on lasteni isä. Hän on ensirakkauteni ja ensimmäinen kunnollinen parisuhteeni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taisin kehittää oman läheisriippuvuuteni vasta aikuisiällä. Varmaan lapsuudenkotikin jotenkin vaikutti, mutta sairastuin tähän kummalliseen ja inhottavaan vaivaan vasta kun olin addiktin kanssa suhteessa. Se voi tulla aika nopeasti, kun jostain syystä alkaa katsoa sormien läpi jotain pahaa perseilyä ja sitten hoitamaan suhdetta sen kautta.

Oliko sulla muissa ihmissuhteissa koskaan ollut merkkiä, että kynsinhampain pitäisit kiinni ihmisestä, joka kohtelee huonosti tai että et pärjää ilman toista?

Olen ymmärtänyt, että juuri esim. Addiktien/alkoholistien/ muulla tapaa hoivaa ja ymmärrystä vaativien henkilöiden kanssa näin voi tapahtua.

Osaako joku tähän ottaa kantaa?

Olen ollut aina vähän liian ymmärtäväinen, sellainen muka vahva nainen, jota ei toisten tekemiset hetkauta. Mutta addiktin kanssa seurustelu rikkoi psyyken. Kyllä siitä voi parantua, mutta sama kuin addikteilla, että ensin pitää lopettaa se huono suhde ja sitten ihan päivä kerrallaan ja rauhassa kasata itseään. Monissa ihmissuhteissa voi olla läheisriippuvaisia piirteitä. Tottakai ilman vaikeaa suhdetta pärjää, vaikka alkuun tuntuu ehkä tosi kauhealta.

Ja lasten isänkin kanssa suhteen alussa minulla ei ollut ongelmaa ilmaista rajojani ja halujani ja laitoinkin suhteen poikki, mutta mies soitteli perään ja kertoi kuinka sekaisin oli, kun minut haluaa, mutta tunteita exää kohtaan myös oli (oli silloin viekö exänsä kanssa kavereita ja exällä uusi, ex oli hänet jättänyt). Sanoin, että en voi häntä pakottaa kaveristaan luopumaan, mutta minun tunteeni ovat vahvoja enkä hänelle ystävyyttä voi tarjota, sillä haluaisin parisuhteen. No hän tuli takaisin ja siitä alkoi vuosia kestänyt edestakaisin soutelu, jolloin välillä olin läheisin ja tärkein ja halusi viettää elämänsä kanssani ja välillä levitteli minusta valheita ja katkaisi kokonaan elämästään.

Miten voin varmistaa olenko läheisriippuvainen? Jossain terapeutilla? Millaista hoitoa siihen kannattaa hakea?

Ainakin vaimolla on sitä.

Ollaan yhdynnässä jotakuinkin joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taisin kehittää oman läheisriippuvuuteni vasta aikuisiällä. Varmaan lapsuudenkotikin jotenkin vaikutti, mutta sairastuin tähän kummalliseen ja inhottavaan vaivaan vasta kun olin addiktin kanssa suhteessa. Se voi tulla aika nopeasti, kun jostain syystä alkaa katsoa sormien läpi jotain pahaa perseilyä ja sitten hoitamaan suhdetta sen kautta.

Oliko sulla muissa ihmissuhteissa koskaan ollut merkkiä, että kynsinhampain pitäisit kiinni ihmisestä, joka kohtelee huonosti tai että et pärjää ilman toista?

Olen ymmärtänyt, että juuri esim. Addiktien/alkoholistien/ muulla tapaa hoivaa ja ymmärrystä vaativien henkilöiden kanssa näin voi tapahtua.

Osaako joku tähän ottaa kantaa?

Olen ollut aina vähän liian ymmärtäväinen, sellainen muka vahva nainen, jota ei toisten tekemiset hetkauta. Mutta addiktin kanssa seurustelu rikkoi psyyken. Kyllä siitä voi parantua, mutta sama kuin addikteilla, että ensin pitää lopettaa se huono suhde ja sitten ihan päivä kerrallaan ja rauhassa kasata itseään. Monissa ihmissuhteissa voi olla läheisriippuvaisia piirteitä. Tottakai ilman vaikeaa suhdetta pärjää, vaikka alkuun tuntuu ehkä tosi kauhealta.

Kuvauksesi itsestäsi kuulostaa paljon minua. Koetko, että sinulla on läheisriippuvuus, jonka seurustelu addiktin kanssa sitten toi esiin?

Voiko autoilu aiheuttaa autoriippuvuutta? Voiko alkoholi aiheuttaa alkoholiriippuvuutta? jne jne jne..

Vierailija kirjoitti:

Voiko autoilu aiheuttaa autoriippuvuutta? Voiko alkoholi aiheuttaa alkoholiriippuvuutta? jne jne jne..

Taisi mennä ohi aiheen

Onko muita kokemuksia?

Eikö ole yhtään kokemuksia?

Miksipä ei?

Jos englannin kieli taittuu niin kannattaa googlettaa aihetta enkuksi

Juu, voihan se lisätä tunteellisuutta ainakin. Mutta ihmisillä on luonnollinen tarve, että on jotain apua muista ihmisistä tarvittaessa. Harva ihminen pystyy tekemään kaiken itse, fyysisessä maailmassa. Rahaa ainakin pitäisi olla, ehkei ole. Ja myös joku jolle soittaa, että tietää apua olevan, jos on vaikka kipeä tai hätä.

Kyllä mulle ainakin. Kun en voi elää päivääkään ajattelematta toista. Ja luulen että miehellä sama, on sanonutkin sen joskus.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulle ainakin. Kun en voi elää päivääkään ajattelematta toista. Ja luulen että miehellä sama, on sanonutkin sen joskus.

Onko ollut samaa aiemmissa suhteissa?