Lue keskustelun säännöt.
Isoisän pois sulkeminen lapsenlapsen elämästä?
04.12.2010 |
Niin kamalaa kuin se onkin, pähkäilen tässä sitä, olisiko parempi sulkea oma isä kokonaan pois lapsen elämästä vai ei. Olen siis viikolla 28 raskaana ja pahasti alkoholisoitunut isäni ei ole koko raskausaikana kertaakaan soittanut tai muuten ollut kiinnostunut tulevasta lapsenlapsestaan. Itselläni on aika pahat traumat omasta lapsuudesta juopottelun takia enkä missään nimessä halua että oma lapseni joutuisi kokemaan mitään tällaista.
Onko siis parempi, että suljen isän kokonaan pois lapsen elämästä? Tällöin se tarkoittaisi sitä, että en edes ilmoita lapsen syntymästä, en kutsu isää ristiäisiin eikä isäni saisi koskaan edes tavata lasta. Kun en toisaalta keksi mitään tapaa, millä isä voisi edes olla isoisä lapselle. Mutta toisaalta tuntuu ihan kamalalta, että lapsi ei oppisi tuntemaan isoisäänsä, kun tämä kuitenkin on elossa.
Kommentit (41)
En katkaissut välejä alkoholisti isovanhempaan laisinkaan.
Lapsi tapasi isovanhempaa silloin tällöin harvakseltaan kun oli niitä ehkä mahdollisia ns parempia aikoja jolloin oli ns pari selvää krapula päivää ollut tms taikka sitten pienessä sievässä.
Tosi on että alkoholisti osaa ola ilkeä ja itsekeskeinen, kaikki on aina toisten syy olipa asia mikä hyvänsä. Mutta tunsin myös vanhempani, jolloin tiesin milloin on hyvä aika astua takavasemmalle ja kotiutua lapsen kanssa ilman turhia riitaantumisia, sanasotia taikka sitä että lapsi näkisi mitään örvellyksiä.
Mainittakoon että kyseinen isovanhempi oli siis täysi alkoholisti, ei mikään tuurijuoppo.
Lapsella on hyvät muistot isovanhemmastaan ja suri isovanhemman menetystä. Lapsi oli isovanhemman kuollessa 8vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti kokemusta alkoholisteista ja kellä ei.
on ihan kasittamaton ajatus, etta pahasti alkoholisoitunutta ja ilkeaa sukulaista olisi pakko sietaa, koska "miehet nyt vaan ovat tuollaisia", kuten jotkut ovat tassa yrittaneet esittaa.
mikä kyllä tuntuu ihan kamalalta. Toisaalta eipä se isäkään ole millään tavalla osoittanut haluavansa olla missään yhteyksissä, paitsi silloin kun haluaa jotakin. (Kuten tässä syksyllä, kun rikkoi kännykkänsä ja tarvitsi uuden. Silloinkaan ei suostunut tulemaan meiltä hakemaan kännykkää, vaan se piti hänelle toimittaa, mieluiten olisi ottanut postitse.)
Mutta toisaalta en missään, missään nimessä halua, että lapseni joutuisi kärsimään edes vähää sitä samaa, mitä olen itse lapsena ja vielä aikuisenakin joutunut kokemaan. Yritän vaan miettiä, että ihan puhtaasti lapseni parasta ajatellen, onko parempi pysyä kokonaan erossa isoisästä vai yrittää luoda edes jonkinlainen suhde.
ap
Isäni oli ja on edelleen päihdeongelmainen ja äitini onneksi otti eron. En ole häneen yhteydessä, mutta kuulen sukulaisilta kuulumisia. Äidiltä ja sukulaisilta olen kuullut tarinoita, nähnyt valokuvia jne., joten vaikka isäni ei ole elämässäni mukana, on hän minulle olemassa.
Suojelen lapsiani kuten siskonikin, eikä isämme ole meidän eikä lastemme elämässä mukana. Parempi että lapseni saavat kuulla isoisästä, joka harrastaa kalastusta, musiikkia ja on aikasta komea puku päällä, kuin että saavat arkikokemuksen isoisästä, jolla on räkä rinnuksilla ja pullo mielessä...
Minua on mietityttänyt kovasti mieheni isä, joka siis myös on alkoholisti. Aina tuntuu pahalta mennä sinne kylään lapsen kanssa, kun ei ihan varma voi olla, että missä kunnossa siellä ollaan. Nykyään mieskin yrittää välttää esim. illalla kyläilyä, menemme tavallisesti aamupäivällä ja emme tosiaankaan viivy kauaa, käymme myöskin todella harvoin. Ehkä tyydyn tähän systeemiin, kun miehen isä on miehelleni kuitenkin rakas ja kyllähän pappaa pojanpoikakin kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli ja on edelleen päihdeongelmainen ja äitini onneksi otti eron. En ole häneen yhteydessä, mutta kuulen sukulaisilta kuulumisia. Äidiltä ja sukulaisilta olen kuullut tarinoita, nähnyt valokuvia jne., joten vaikka isäni ei ole elämässäni mukana, on hän minulle olemassa. Suojelen lapsiani kuten siskonikin, eikä isämme ole meidän eikä lastemme elämässä mukana. Parempi että lapseni saavat kuulla isoisästä, joka harrastaa kalastusta, musiikkia ja on aikasta komea puku päällä, kuin että saavat arkikokemuksen isoisästä, jolla on räkä rinnuksilla ja pullo mielessä...
Mutta toisaalta en missään, missään nimessä halua, että lapseni joutuisi kärsimään edes vähää sitä samaa, mitä olen itse lapsena ja vielä aikuisenakin joutunut kokemaan. Yritän vaan miettiä, että ihan puhtaasti lapseni parasta ajatellen, onko parempi pysyä kokonaan erossa isoisästä vai yrittää luoda edes jonkinlainen suhde. ap
Minulla on kolme lasta, ikähaitarilla 2-7 v. Pohdin ennen ensimmäisen lapseni syntymää vastaavia ajatuksia, mutta minusta ei ollut katkaisemaan välejä isääni kokonaan. Sen sijaan jätin yhteydenpidon kokonaan isäni harteille. Hän tapasi vanhimman lapsen pari kertaa ja keskimmäisen ehkä kerran, mutta sitten yhteydenopitoon tuli noin 4 vuoden tauko.
Isäni otti uudelleen minuun yhteyttä noin vuosi sitten, ja hän oli ihmeekseni toipunut. Tiedän, alkoholisti ei parane kokonaan. Mutta isäni on ollut juomatta nyt vuoden, ja aktiivisesti luonut hyvän suhteen lapsenlapsiinsa.
Olen tyytyväinen, että en katkaissut välejä kokonaan - siinä tapauksessa isäni tuskin olisi kyennyt ottamaan uudelleen yhteyttä toivuttuaankaan. Vaari on lapsilleni tärkeä, tekee paljon kaikenlaista kivaa lasteni kanssa. En silti luota häneen siinä määrin, että jättäisin lapsia koskaan yksin vaarin kanssa. Mutta minullekin on ollut tietyllä tavalla eheyttävää näin vuosien tai vuosikymmenten jälkeen nähdä isääni hyvässä kunnossa, selvinpäin ja ystävällisesti käyttäytyvänä.
Ap siis: jos katkaiset välit kokonaan, niin tee se vakaasti harkiten. Välien katkaiseminen taitaa olla aika lopullinen teko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai muuta riippakivisukulaista on turha katsella. Siitä saa vain pahaa mieltä ja stressiä.
Minä hölmö yritin antaa äidilleni tilaisuuden olla mummo. Hän oli sitten isoäitinä vielä kehnompi esitys kuin äitinä ikinä - ja paljon, paljon kyyneliä ja ahdistusta yms. sain vaivani palkaksi.
sinun pitäisi yrittää taivuttaa isäsi ristiäisiin.ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isäni ei ole koskaan soittanut minulle. Puhun aina äitini kanssa puhelimessa. Tosin isäni ei juo koskaan ja on maailman paras isä/isoisä.
Minä olen sitä mieltä, että sinun ei kannattaisi sulkea ihan kokonaan isääsi pois elämästänne. Voittehan tavata isäsi kerran pari vuodessa. Jos käytte hänen luonaan ja hän on huonossa kunnossa, lähdette nopeasti pois. Niin me ollaan toimittu miehen isän kanssa, joka on tuurijuoppo. Miehen sisko on laittanut täysin välit poikki isäänsä, mutta minun mieheni on niin kiltti, että haluaa pitää yhteyttä kaikesta huolimatta. Paremmalta tuntuu näin, vaikka usein piipahtamisemme on kestänyt vain 5 minuuttia.
tee yhtikäs mitään sellaisella "isällä" eikä varsinkaan lapsesi sellaisella ukilla.
Joten anna mokoman olla, lapsesi pärjää taatusti elämässään vallan mainiosti ilman alkoholistiukkiaan toisin kuin ehkä silloin jos olisi muistoja moisesta.
-Alkoholistin aikuinen tytär ja 9v sekä 7½v lapseni eivät ole koskaan nähneet ns isääni.-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lähteä pois, jos isä onkin humalassa. Toiseksi en ole koskaan käynyt isän luona, ei ole tullut kutsua kyläilemään. En oikein tiedä, että millainen suhde edes olisi mahdollista isän ja lapsenlapsen välillä. Ja onko sekään hyväksi, jos itse koko ajan jännittäisin tilannetta? Isä siis saattaa välillä ihan selvinpäinkin sanoa jotain kamalaa.
En usko, että isä koskaan enää pystyisi raitistumaan. On katkaissut kaikki välinsä sukulaisiin, kavereita ei enää ole. Aivot ovat siinä kunnossa, että välillä tuntuu, että hänellä on dementia. Ei siis muista asioita, joista on juuri ollut puhetta tms. Vaikka raitistuisikin, niin ei siis tule koskaan olemaan täysin kunnossa.
ap
mitään: isääsi kiinnostaa juominen, ei muu. Surullista, mutta luulen, että keinotekoisesti, vastoin isäsi aitoa kiinnostusta lastasi kohtaan heidän välilleen ei tule kehittymään sellaista ihmissuhdetta, joka jotenkin tukisi lastasi positiivisesti tai antaisi hänelle mitään merkityksellistä elämäänsä, ainakaan, kun on vielä pieni lapsi. Tuskin tapaamisesta jäisi muita kuin ikäviä muistoja? -Pienelle lapselle ei merkitse sukulaisuussuhde, vaan se, millanen ihminen on: pelottavasti käyttäytyvä ihkminen on lapsesta epämiellyttävä kohdattava, olkoot sukulainen tai ei.
Aika kurjalta tilanne tuntuu ap, otan osaa. Itselläni on myös samantyyppinen tilanne setvittävänä,,,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla soitellut ja olla kiinnostunut tulevasta lapsenlapsestaan? Ei miehillä ole tapana olla samanlaisia kuin naisilla. Moni isäkin oppii isäksi vasta ajan myötä Ihan kamalaa tekstiä arvon neiti minä-minä-minä.
ap:n siis pitäisi tuo juoppo väkisin ottaa mukaan lapsensa elämään? Kun eihän mieheltä voi vaatia mitään yhteydenpitoa tms. naisen se on hoidettava, tällaisessa epämiellyttävässä tapauksessakin.
Ap mä sanoisin, että anna olla. Älä itse ainakaan yritä. Jos isäsi ottaa yhteyttä, mieti tilannetta uudestaan.
Isäni oli ja on edelleen päihdeongelmainen ja äitini onneksi otti eron. En ole häneen yhteydessä, mutta kuulen sukulaisilta kuulumisia. Äidiltä ja sukulaisilta olen kuullut tarinoita, nähnyt valokuvia jne., joten vaikka isäni ei ole elämässäni mukana, on hän minulle olemassa.
Suojelen lapsiani kuten siskonikin, eikä isämme ole meidän eikä lastemme elämässä mukana. Parempi että lapseni saavat kuulla isoisästä, joka harrastaa kalastusta, musiikkia ja on aikasta komea puku päällä, kuin että saavat arkikokemuksen isoisästä, jolla on räkä rinnuksilla ja pullo mielessä...
Mietitkö ollenkaan sitä, että lapsesi varmasti, siis AIVAN VARMASTI jossain vaiheessa tajuavat, että heitä on kusetettu vaarin suhteen. Ja miettivät miksi. Ja miettivät missähän muussa asiassa äiti tykkää kaunistella asioita.
Ja ennen kuin pääsevät tuohon pisteeseen, miettivät että kun se vaari on noin mahtava tyyppi, MIKSI SE EI HALUA TAVATA OMIA LAPSENLAPSIA???? Kokevat sen suhteen huonommuutta ja ehkä kadehtivat kavereita, joilla on oikeasti kiva vaari, joka on elämässä mukana.
Mun mielestä toimintatapasi on järkyttävän typerä ja väärä ja ennen kaikkea aivan TURHAA TEMPPUILUA!!! Lapsillesi olisi huomattavasti parempi tietää ikätasoisesti totuus tilanteesta.
ja vanhempani erosivat kun olin kaksivuotias. Äiti ei puhunut koskaan pahaa isästä, vaikka kaikenlaista viinasta vieraisiin naisiin oli ollutkin. Asuimme aika kaukana isästä emmekä me lapset tavanneet isää kovin usein.
Olen todella kiitollinen äidille että olemme saaneet pitää yhteyttä huonoon, mutta ainoaan ja rakkaaseen isään, se on ollut meille todella tärkeää.
Isä kuoli 55 vuotiaana välillisesti alkoholiin. Jos olisin ehtinyt saada lapsia ennen isän kuolemaa olisin ehdottomasti antanut lasteni tutustua häneen ja päinvstoin. Isäni oli alkoholiongelmastaan huolimatta hieno ihminen. Eihän ihminen ole koskaan ainoastaan alkoholisti, vaan sen lisäksi paljon muutakin.
osasta tulee humalassa iloisia, osasta ärsyttäviä ja sitten on semmoisia kuin isäni, joiden koko olemus ja persoona muuttuu ja joka vaan huutaa, riehuu ja ilkeilee.
Minun isälläni ei ole enää myöskään persoonaa samalla tapaa kuin ennen. Ilman viinaa hän on pelkkä varjo. Tavallaan itse ajattelen, että isääni ei ole enää olemassa ihmisenä, on vaan viinanhajuinen isäni näköinen varjo ihmisestä. Muistan kuitenkin omasta lapsuudesta myös sellaisen isän, joka selvinpäin ollessaan leikki kanssani jne. Nyt kun tätä mietin, niin väkisin tulee mieleen, että tuskin isästä on luomaan enää minkäänlaista ihmissuhdetta kehenkään, kun ei hän pysty pitämään kiinni edes niistä jo olemassa olevista.
Sen päätöksen olen tehnyt, että en halua lapsilleni puhua pahaa heidän isoisästään tai vierittää heidän niskaansa omia kurjia lapsuuskokemuksiani. Helpompaa tämä varmaan olisi, jos lapseni eivät koskaan tapaisi isoisäänsä.
ap
ja vanhempani erosivat kun olin kaksivuotias. Äiti ei puhunut koskaan pahaa isästä, vaikka kaikenlaista viinasta vieraisiin naisiin oli ollutkin. Asuimme aika kaukana isästä emmekä me lapset tavanneet isää kovin usein.
Olen todella kiitollinen äidille että olemme saaneet pitää yhteyttä huonoon, mutta ainoaan ja rakkaaseen isään, se on ollut meille todella tärkeää.
Isä kuoli 55 vuotiaana välillisesti alkoholiin. Jos olisin ehtinyt saada lapsia ennen isän kuolemaa olisin ehdottomasti antanut lasteni tutustua häneen ja päinvstoin. Isäni oli alkoholiongelmastaan huolimatta hieno ihminen. Eihän ihminen ole koskaan ainoastaan alkoholisti, vaan sen lisäksi paljon muutakin.
Vaikea sanoa, mitä sinun kannattaisi tehdä, mutta voin kertoa omasta elämästäni jos se auttaisi.
Koko ikäni oma isäni on ollut alkoholisti, joka ei ole töissä käynyt. Hän on hallinnut koko perhettä niin pelolla kuin vai ihminen voi. Olen nähnyt mitä perheväkivalta on ja millainen narsistinen ihminen on. Tiedän myös sen, että isä purkaa omaa pahaa oloa. Tosin olis se voinut tehdä sen muullakin tavalla kuin lyömällä lasta sen kaadettua vahingossa maitolasin ym.
Nyt olen asunut jo 10 vuotta poissa kotoa, mutta viimeisestä lyönnistä on 3 vuotta kulunut.
Minulla on ihana perhe ja meillä on 1,8kk ikäinen lapsi. Ajat ovat muuttuneet ja ihmisetkin hieman. Tosin rakkaus ei.
Tiedän, että isäni on sairas ja olen osannut katsoa sitä kaikkea paskaa neutraalisti aikuiselämäni ajan. En kuitenkaan halua olla kohtuuton ja toivon, että voisin tuoda jotain iloa tuolle masentuneelle isälleni, joka katuu tekojaan, muttei pysty katsomaan maailmaa joka päivä selvin päin.
Näemme kerran pari kuussa ja vietämme silloin n. 2h aikaa. Soittelen hänelle muutaman kerran kuussa myös. Hän itse soittaa ehkä kerran kuussa, jos on jotain asiaa. Raskausaikani hän onnitteli, ja tämä oli hänelle mahdollista koska pidämme yhteyttä. Tiedän myös sen, että jos minä en pitäisi yhteyttä, ei hänkään. Kyllä oma vanhempi rakastaa lasta ehdoitta, mutta pystyykö lapsi rakastamaan (kovienkin kokemusten jälkeen)?
Kun, lapseni täytti vuoden isäni soitti ja sanoi ettei ole tulossa synttäreille. Ihmettelin. Hän sanoi, että jos on parempi että hän ei ole lapsemme elämässä, niin silloin hänelle ei tulisi "luopumisen tuskaa". Hän oli sii jo ajatellut, että ehkä lapsemme ei joskus esim. kehtaa tunnistaa häntä ym.
Onneksi sain isäni lapsemme synttäreille ja olen siitä tyytyväinen. Tiedän isäni viat, enkä pysty niitä korjaamaan vaikka haluaisinkin. Se vie aivan liikaa energiaa. Tapaamma silloin kun on selvä kausi. Näin pystymme pitämään toistemme elämästämme kiinni.Näin myös jouluna voimme olla yhdessä, mikä on muutenkin erittäin vaikeaa aikaa isälleni.
Ja aika jännää vain on että kyllä se parkkiintunut vanha mies sulaa kun pieni lapsenlapsi tuo lahjan isänpäivänä ukille :)
Toivottavasti pystyt pitämään jollain tavalla yhteyttä isääsi lapsen kanssa. Joskus se voi olla liian myöshäistä ja sitä katuu silloin.
Voimia sinulle ja hyvää odotusta!
Ap mä sanoisin, että anna olla. Älä itse ainakaan yritä. Jos isäsi ottaa yhteyttä, mieti tilannetta uudestaan.
Anna olla. Isääsi ei kiinnosta muu kuin juominen, et sinä tai lapsesi, niin pahalta kuin se kuullostaakin. Luepa omat viestisi uudelleen niin tajuat sen (ei tule häihin, ei soittele muuten kuin rahanpuutteessa jne).
Ymmärrän kyllä että omasta isästään on vaikea luopua ja aina sitä toivoo että oma vanhempi välittäisi, aikuisenakin. Mutta valitettavasti isäsi ei välitä (ainakaan tällä hetkellä) mistään muusta kuin viinasta.
Joten itseäsi säästääksesi anna olla. Et voi väkisi yrittää luoda suhdetta sellaiseen henkilöön joka ei sitä selvästikään halua.
ei ole lapsi juurikaan ihmetellyt miksi toisen isovanhemman luota puuttuu mummi. kerran kysyi isältään onko sillä äitiä ja isä sanoi, että asuu kaukana ja ei ole meihin yhteydessä. Jätti siihen. Nyt siis lapsella ikää 6-v. kerron lapselle sitten aikanaan syyt, ei osaa kaivata sellaista mitä ei ole ollut koskaan elämässä.