Olen hajalla. Meillä asuvat 5- ja 7-vuotiaat terrorostit.

esim. päivä ilman lällätystä = tarra. Sitten kun esim. kymmenen tarraa koossa, niin teette jotain kivaa (sovitte ennalta, mitä lapset haluaisivat tehdä, tai hankkia palkinnoksi). Säännöt selviksi jo ennalta, ja muistutellaan niistä ja palkinnosta vähän väliä, ettei pääse unohtumaan.

yhteyttä nyt heti. Et osaa näköjään antaa rajoja ja tarvitset siihen apua nyt kun lapset on jo sen verran isompia onnistut paremmin tukijoukoilla..

Todella rasittava tilanne. Helposti syntyy negatiivisuuden kierre ja kaikki vaan huutavat ja tappelevat ja kivoja hetkiä ei ole ollenkaan. .



Aikuinen ei saa lyödä tai huutaa tai repiä hiuksista. Se on väärin ja lisäksi antaa lapselle luvan tehdä saman.



Meillä samanikäiset lapset ja yksi hyvä keino on runsas ulkoilu ja liikunta. Kun lapset saavat purkaa energiaa ulkona liikkuessa niin rähjä vähenee kotona. Usein kun vien rähisevät muksut puistoon niin kiukku jääsinne ja kaikilla onkin kivaa ja loppuilta menee hienosti. Liikuntaharrastus on hyvä juttu.



Voisitte koittaa antaa kummallekin lapselle erikseen aikaa kahdestaan aikuisen kanssa ja tehdä jotain mukavaa. Se rakentaa suhdetta.



Sopikaa yhdessä lasten kanssa perheen säännöt ja kirjatkaa muistiin. Kotona ei huudeta, ei lyödä, ei nimitellä, ei lällätetä jne. Anna vain semmoisia seurauksia, jotka voit / aiot toteuttaa. Seuraukset niin että lapset tietävät etukäteen jos teen näin siitä seuraa noin. Jos haukun veljeä joudun huoneeseen 5 minuutiksi / nukkumaan 15 min aikaisemmin / en saa katsoa televisiota huomenna jne.



Pidä huoli omasta nukkumisesta, että saat itse liikuntaa ja ulkoilua ja ruokaa. Se auttaa stressaavassa tilanteessa jaksamiseen. Voimia! Et ole yksin.

välillä on kyllä rankkaa, itsellä vastaavan ikäiset ja heidän keskinäiset kiistansa jo vievät voimia.

En lukenut ihan kaikkia kommentteja joten tiedä vastasitko jo. Onko teillä joskus hauskaa yhdessä? Nautitko välillä lastesi kanssa olemisesta? Oletko välillä rento ja iloinen vai aina suu viivana? Tietääkö lapsesi varmasti, että pidät heistä? Eikä siis vain niin että sanot, vaan niin että lapsi Tuntee sen. Esim tilanteissa joissa teillä on kivaa, sanot aidosti että tykkään olla teidän kanssa, olet lähellä ja hymyilet aidosti? Lapset voivat myös hakea huomiota jos vaikutat jatkuvasti kireältä, surulliselta, poissaolevalta (tietokoneella esim), kylmältä tms. Noista positiivisista hetkistä voisi lähteä rakentamaan lisää hyvää henkeä ja mukavaa tekemistä teidän välille. Siitä ei hyvää seuraa, jos ainoat 'kohtaamisenne' ovat rangaistusten merkeissä.

Ja perusasiat kuntoon:

- Riittävästi liikuntaa ja ulkoilua. Jos makaat sisällä kaikki päivät, varmasti kierrokset nousevat.

- Kunnon ruokaa. Ei ylettömästi vehnää, sokeria ym nopeaa hiilaria. Huolehdi d-vitamiinista ja hyvistä rasvoista.

- Riittävästi unta. Väsyneenä monet lapset vain lisäävät kierroksia eikä päinvastoin.

- Rakkautta, läheisyyttä ja haleja. Sen osoittamista, että heistä välitetään ja heistä pidetään.



Nämä ensin kuntoon ja sitten niitä rajoja päälle.

perässä tullaan! Meillä pojat 2 ja 3v, ja käytös on samanlaista! Ikäänsä nähden tietysti hieman eri tapaista tuo käytös, ei siis kiroilla, eivät osaa. Mutta tappelevat, riehuvat, huutavat, pöydässä katsovat toisiaan juuri sillä tietyllä ilmeellä ja sit alkaa kikatus ja pelleily. Nehän villitsee toinen toisensa. Mutta on niillä paljon seuraakin toisilleen :) Ja meillä on ainakin monella tutulla vanhempia poikia perheessä ja vastaava on sielläkin ollut, mutta se menee ohi, jos yhtään lohduttaa :)

Niin miksi sitten niitä antaisit?



Jos lapselle asiat on tossa arvossa niin miksi niitä annat?



Jos lapsi ei käyttäydy pöydässä niin poistuu. Takasin tulee jos pyytää anteeksi ja syö nätisti.

Vahingoista ei saa rangaista mutta jos lapsi kaataa tahallaan mukin tai se kaatuu kun leikitään niin ollaan taas siinä vaiheessa että koululainen ottaa rätin käteen ja siivoaa -ET SINÄ- ja pyytää anteeksi.



Ei lapsella ole aina nälkä joten miksi istuttaa pöydässä jos ei halua syödä?



Ei koululaista kuulu enää nurkkaan laittaa. Huoneeseensa, eikä katso telkkaa sielä. Tai soita kavereille. Sulakkeesta sammuu telkkari.



Kyllä on harvassa ne lapset jotka ei halua syödä karkkia tai saada viikkorahaa!

Sun päältä ajetaan. Lapset saa karkkia muualla ja vaikka "rankaiset" niin lapset saa viihdykettä muuten.



Ihan tavallista käytöstä lapsilta jotka saa mitä haluaa. Ne joko ostattaa sulla kaiken tai sillä viikkorahalla.

Vaikka pojat sanoo ettei tartte viikkorahaa niin ei niillä ole oikeaa kokemusta rahattomuudesta tai siitä ettet osta.

Sun lapset varmaan menee kauppaan ja nostaa metelin ja häpeät sitä ja ostat lapset hiljasiksi.



Sinun pitää muuttaa omaa tapaa toimia.

Huutaminen ei ole ratkasu, eikä jäähy. Sun lapset ei ole enää laikki-ikäsiä, ne manipuloi!

Jos lapset uhkaa sinua kaupassa niin millä ne uhkaa? Sillä että sinua hävettää?

Minua hävettäisi itseni jos lapsi yrittää selättää minua.

Anna lapsen ottaa paskaraivarit jos ei jotain saa.

Sinun ei tartte lapsia ottaa edes kauppaan mukaan, koululaisen pitää totella. Muuten otat yhteyden johonkin neuvolaan.



Olet ainoa joka lapselle huutaa, siksi käytös on tuollasta.



Onko takana ero? Lapsien lahjontaa sitä kautta?

Sinun läsnäolosi RIITTÄÄ lapsille. Lopeta kaikki lahjominen.

Jos toi sama meno jatkuu niin kasvaessaan tavaroitten pitämisenä itsestäänselvyytenä he ei arvosta muidenkaan tavaroita, ei arvosta julkisia yhteisiä tavaroita ja alkaa luultavasti varastamaan ja tuhoamaan.

Taaperoikä on eri juttu kun halutaan mitä toisella on ja napataan kädestä jos on tilaisuus.



Poikien leikit on fyysisiä mutta ei huono käytös ole sallittavaa pojilleKAAN.

Tytöt voi olla ihan yhtä kamalia, kiljuu ja heittäytyy dramaattisiksi.



Ap.n lapset osaa käyttäytyä mutta ne vedättää äitiä sata-nolla.



33

jos et nyt saa kuria poikiisi niin mieti mitä se on 5v päästä. Koneelle pakeneminen ei nyt ole oikein. ole mukana lasten leikeissä ja jutuissa.

ja mulla 3 poikaa, 5v 7v ja 9v.Välillä riehuvat mutta en anna tehdä sitä. Jos laitat vaikka lumihankeen niin luulis oppivan!!

huonoa nettikäytöstä, mutta ei ole aikaa ja haluan vastata :)



Ihan tuohon otsikkoon: teillä ei asu kaksi terroristia, vaan kaksi lasta, joille vanhemmat ovat antaneet liikaa valtaa. Annan arvoa sille, että kyselet, mikä vanhemmuudessasi on mennyt vikaan, (tai teillä, onko teillä isä vai oletko yh?)



Suosittelisin, että menisit vaikka perheneuvolaan tai neuvolan psykologille juttelemaan miten konkreettisesti saisit tilanteet sujumaan.

Sinun täytyy saada hyvällä auktoriteetti takaisin. Olet menettänyt sen, lapset ovat nyt pomoja ja se ei käy. Se ensinnäkin uuvuttaa sinut, mutta syvimmiltään nakertaa lapsen turvallisuutta, jos hän kokee, että vanhempi ei ole häntä vahvempi, ei kykene hänen raivolleen/riehumiselleen mitään.



Mene ensin itseesi: mieti, minkälainen itsetunto sinulla on, mitkä ovat vahvuutesi, mitkä heikkoutesi. Onko muissakin ihmissuhteissa jotenkin niin, että muut pääsevät pompottamaan sinua? Millainen perheesi kasvatuslinja oli? oletko oppinut hyvää äidin/kasvattajan mallia mistään? kenellä sinusta on hyvä auktoriteetti? Mitä voisit ottaa hänestä oppia? Mieti jämäköitä ihmisiä ympärilläsi (muutenkin kuin lapsiin liittyuen) Miten he toimivat toisin kuin sinä?



Toiseksi. Kun teillä on tilanne päällä, pyri toimimaan mahdollisimman toisin kuin ennen. Kirjoita vaikka (yksin, rauhassa ollen, siis etukäteen) usein toistuvan tilanteen käsikirjoitus paperille ja tarkkaile omia repliikkejäsi. Vaihda ne sitten parempiin ja opettele yksinkertaisesti ulkoa parempi käyttäytymismalli. Mitään sanoja kuten "idiootti" ei kuulu sanavarastoon lainkaan. jos vaikka reihuvat ruokapöydässä, sanot selkeän rauhallisen kehotuksen. Ole hyvä ja käytä haarukkaa (esimerkiksi). jos lapsi ei tottele, sanot uudestaan ja katsot lasta silmiin, Pekka, nyt tahdon, että käytät haarukkaa. Sormin ei syödä. Jos ei tottele, kerrot, että hänen on sitten mentävä pois ettei häiritse muita. Jos ei auta, sitten siirrät lapsen pois ja jatkat syömistäsi tyynenä.





Pointti on, että MUUTAT KÄYTTÄYTYMISTÄSI, tuntuipa sinusta miltä tahansa. USKOT siihe, että käyttäytymismalleja ja strategioita voi opetella ja että ne vaikuttavat. Kun itse toimit toisin, lapsetkin toimivat toisin. Tämä vaatii äärimmäistä johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä, mutta tuottaa tulosta, sanoisin viikon-parin jälkeen, jos ei yhtään lipsu.

pieru kakka pippeli ym jutut kuuluvat pienten poikien elämään juuri tuossa iässä. samoin ne lällätykset ja enmä tarvii mitään huudot..



Arvaa mitä ne lapset tietävät että vaikka ne olis kuinka riehakkaita ( joulu muuten lisää sitä, se kuuluu jännittämiseen)he saavat silti lahjoja, koska äiti rakastaa. Et sinä heitä vihaa käytöstä ehkä, mutta jos joku ne pois veisi sinä puolustaisit kuin leijona.





Meillä on auttanut yhteinen tekeminen. Tehdään yhdessä pipareita, mennään yhdessä pulkkamäkeen. laitetaan yhdewssä nämä joulukoristeet. ja aina kun alkaa joku hilluminen niin taas vedetään hatusta, nyt tehdäänkin tämä juttu. Ruokapöydässä kannattaa antaa laittaa ruokaa laita ne muksut pilkkomaan salattia, laittamaan lautaset jne.. saavat tehdä asioita yhdessä.



Joo kyllä ne silti hilluu ja riehuu välillä, mutta sinä omalla mallillasi karjumalla lisäät sitä.



Äitinä ja varsinkin poikien äitinä pinnan pitää venyä ja päivien pitää olla jämptejä.



Oma käyttäytymisesi stressi jne heijastuu sinun lapsiisi.



T: 4 pojan 19v 17v 8v ja 7v, sekä 3 tytön äiti

Ap, ensinnäkin älä KOSKAAN uhkaa asioilla joita et voi toteuttaa tai asioilla jotka ovat ajallisesti liiian kaukana (esim. maanantaina ei kannata vetää esille lauantain karkkipäivän menetystä). Mitä kerroit päivän tapahtumista, niin jos ruokapöydässä pelleillään, niin ruokailu loppuu ja piste. Lapsesi ei kuole nälkään. se tarkoittaa myös sitä että ennen seuraavaa ruokaa ei annata välipalaa, leipää tms. Jos saunassa riehutaan niin saunominen loppuu ja piste. Ihan sama vaikka olisi sampoot päässä tai jäi pesemättä. Ja niin edelleen. Karjuminen minimiin, voit osoittaa silti rakkautta mutta osoitat selkeästi että käytös ei ole hyväksyttävää. Näin meillä saatiin käytös paremmaksi, pari kertaa kun osoitti että se mitä äiti uhkaa niin myös toteutuu niin riitti. Se että hautaudut koneen ääreen poikien riehuessa ei paranna tilannetta.

Mutta lisään tuohon sen ettei anneta niitä viikkorahoja eikä kaupasta raahata romua tai karkkia kun kunnioitus ei ole kohdillaan ja siis kunnioitus niitä saamisiaan kohtaan.



Miksi antaa niitä jos on yhdentekevää?



Ostaisin karkkia itselleni ja muksut sitten on kiinnostuneita muusta jos ei kerran kiinnosta, lukekoon vaikka Aku Ankkaa!



33

Meillä 6v. on mahdoton ja 9v. on jo kasvanut jo isoksi pojaksi.

Nuorempi aiheuttaa aina jotain.

En jaksa tuota meteliä mitä pitävät ja jatkuvaa tappelua.

Taas tappelu päällä ja kyllä pienempi on melkein aina se syyllinen.

Aika auttaa, näin ainakin uskon.

Rangaistu ei ole se juttu, vaan yhdessä oleminen. Näkee,että tällä äidillä on kokemusta lapsista ja hyvällä saa hyvää.

Jatkuva rankaisu vaan lisää uhmaa.

Ottakaa maliia äidistä numero 37.

T.40

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin tuo kaikenlaisen positiivisen huomion antaminen, pusujen ja halejen lisääminen on auttanut meillä. Ap kirjoittaa käpertyvänsä tietokoneelle ja se kyllä lisää tuota huomionhakua huonolla tavalla. Kun antaa omaa aikaansa lapsille ihan täydellisesti hetkeksi niin se on omiaan parantamaan käytöstä. Se on raskasta mutta siihen täytyy uppoutua ihan täysin. Ulkoilua, pulkkamäkeä, leipomista, piirtämistä, vaikka pleikkarin pelaamista niiden poikien kanssa kunhan sinä olet mukana.



Itse huomaan aina kun olen väsynyt enkä jaksaisi olla poikien kanssa tarpeeksi niin käytös huononee heti. Ja siitä tulee se negatiivinen kierre, minä huudan, lapset huutaa, minä rankaisen, lapset käyttäytyy vielä huonommin jne. Se täytyy parantaa positiivisilla aseilla, ja sen pystyy saamaan aikaan vain aikuinen.



Terv. äiti ja pojat 8, 6 ja 4 v.

kun kerran muu ei auta ja kakarat pitää vanhempiaan vain pilkkanaan.



En tajua, miksi normaalista käytöksestä pitäisi palkita? Eihän siitä ole seurauksena muuta kuin se, että kakara ei tee mitään "normaalisti", jos ei saa palkkiota.



Veikkaan ap:n lasten käytöksen vain pahenevan kun murrosikä lähestyy.

Ja kyllä ap tekstissäsi oli paljon tuttuja juttuja. Meillä kyllä niillä rangaistuksilla (esim. pleikkakielto) on ollut vaikutusta. Mutta kyllä joskus on päiviä että tuntuu ettei mikään tehoa (ei rangaistukset eikä liioin halaamisetkaan).

Tänä syksynä vanhempi poika alkoi pelaamaan joukkueessa jääkiekkoa ja parhaimmillaan niillä on 4x treenit viikossa ja siihen päälle saattaa olla vielä 1 peli. Tämä on nuorta miestä rauhoittanut todella hyvin. Hän on saanut yhden auktoriteetin eläämäänsä lisää, kun valmentajaa on kuunneltava, joka välillä hyvin kovaäänisestikin kaukalossa käskyttää.

Ja myös saa purettua sen kaiken energian jota pukkaa välillä liiaksi asti kertymään.



Nuoremman veljeksen aion myös joukkueeseen laittaa, kunhan saa ikää vuoden lisää. Oikein harmittaa miksen vanhempaakin laittanut sinne jo vuosi sitten.