Lue keskustelun säännöt.
'Pääasia, että lapsi on terve'
02.12.2010 |
Minusta tuo on jo vähän kulunut hokema, mitä lausutaan yhtän ajattelematta mitä se tarkoittaa.
Mitä se muuten tarkoitaa? jos lapsi ei olekaan terve, niin sitten se annetaan pois?
Jotenkin vähän hölmö olo tuli, kun viimeisillään raskaana oleva naapuri pohti ääneen että kumpi tulee, ja lopuksi tokaisi, että pääasia että on terve. Ja mulla oli vammainen lapseni siinä käsipuolessa mukana. En osannut sanoa juuta enkä jaata.
Kommentit (66)
Ei ihan henkilökohtaisella tasolla, mutta kuitenkin.
Vuosia sitten istuin juttelemassa kahden ystäväni kanssa. Toinen oli raskaana 25+ ja toinen 36+. Itse en ollut raskaana. Keskustelimme juuri tästä sanonnasta "Kunhan on terve" ja totesimme, että se on paljon vaadittu lapselta. Miksi niin paljon vaaditaan?
Viikkoa myöhemmin toinen sai 600 grammaisen keskosen ja toisen lapsi oli ollut perätilassa hankalassa kippurassa, joutui sektion jälkeen lastenosatolle ja oli pitkään toispuoleinen. Ilmeisesti lihakset olivat jotenkin venähteneet, kun vauvaa oli keploteltu ulos.
Tarinalla on kuitenki happy end. Keskonen on lähes normaali leikki-ikäinen ja toinen on fyysisesti hyvin kehittynyt lapsi. Molempien alkutaipaleella ei kuitenkaan ollut selvyyttä, tuleeko heistä terveitä lapsia. Ja toisen kohdalla jääkö edes henkiin.
Rakkaita molemmat olivat alusta saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja esikoiseni on vammainen. Ei lasta pois voi antaa ja jotkut ongelmat/sairaudet on helpompia hyväksyä kuin toiset.
Mutta jos tietäisin vauvan olevan varmuudella vaikeasti vammainen, tekisin abortin, surisin kyllä.
Mutta jos ei ole,siihen voi sopeutua.Varmasti jokainen toivoisi lapsensa olevan ensisijaisesti terve
Kyllä minulle olisi katastrofi jos vielä syntymätön lapseni olisi vammainen. Olen sitä miettinyt paljon ja välillä jo ollut sitä mieltä etten siitä syystä hanki ollenkaan lapsia. Eihän se silti tarkoita sitä etteikö jonkun ystäväni vammainen lapsi olisi arvokas tai vanhemmilleen tärkeä. Minä vain en usko sellaista jaksavani, enkä tiedä mitä teen jos lapsella todetaan kehitysvamma. Jonkun parannettavissa tai leikattavissa olevan sairauden vielä hyvinkin kestäisin mutta kehitysvammaisuutta en.
ja sen kysyttäessä sanoinkin. Kuka nyt vammaista/sairasta lasta haluaisi?
Ihan turhaa hiustenhalontaa ja jeesustelua taas tässäkin ketjussa kunnon av-tyyliin. Ollaan niin yleviä, mutta tosiasiassa KUKAAN teistä ei ottaisi vammaista lasta, jos valita voisi.
kun emme saaneet ajoissa hänen tarvitsemaansa apua (muutenkin melko yleistä ADHD-ihmisille, kun epäonnistumisen tunteet jatkuvia) ja hän on joskus sanonut että miksi hän on erilainen ja hän haluaisi kuolla. Se sattuu äidin sydämeen niin järjettömästi, mutta kuitenkin sama poika on seuraavana päivänä pelkkää naurua ja aurinkoa. Uskoisin, että kaikilla jollakin tapaa sairailla ihmisillä on niitä synkkiä hetkiä, mutta elämänhalu on ihmisessä niin vahvassa, että harva kuitenkaan haluaa kuolla. Varmasti lapsen kärsimyksiä katsoessa joskus tuntuu että lapselle olisi PAREMPI jos hän olisi kuollut, mutta silti ajattelen, että elämä itsessään on arvokas.