Äitiyslomalla (Siis ennen vauvan tuloa) on tappavan tylsää OV

Muistatko tunnelmaa, kun odotat yksin vaikkapa junaa. Istut, ei ole kiire, ihmisiä vaeltaa ohi... Kaikenlaisia ihmisiä kaikenlaisine tarinoineen. Muodikkaita ihmisiä ja ihania vaateideoita, hyvännäköisiä ihmisiä, silmänruokaa, erilaisia, erikoisia ihmisiä joista tulee hyvälle mielelle; surullisia ihmisiä joille voi lähettää läjäpäin lämpimiä ajatuksia... Tämän saman voit tehdä ilman junan odottamista! :) Kahvikupin ääressä, nurkkapöydässä. Ei siihen kaveria tarvitse.

Käy kaupungilla lounaalla ja kahvilla. Jos sinulla on sellaisia ystäviä, jotka käyvät keskustassa tai muuten kulkuetäisyyden päässä lounaalla kesken työpäivän, liity seuraan.



Minä kyllä kävelinkin varovasti sauvojen kanssa, silloin oli helmikuu.



Osta joku hyvä DVD-boksi, mulla tuli aikoinaan katsottua pari tuotantokautta Gilmoren tyttöjä.



Oletko tehnyt ne kaikki pienetkin hankinnat vauvalle? Pari pakettia vaippoja, pyllyrasvaa, mitä näitä nyt kukakin ajattelee tarvitsevansa.

Mulla molemmat lapset syntyi 42. viikolla eli ehdin olla kotona 7 viikkoa ennen kuin vauva syntyi. Kuopuksen kanssa ajan täytti luonnollisesti esikoinen, mutta esikoista odottaessa aika alkoi lasketun ajan jälkeen käydä aika tylsäksi. Sen haluaisin kuitenkin sanoa, niin kliseeltä kuin tämä kuulostaakin, että elät nyt aikaa, joka ei koskaan ikinä enää palaa. Loppuelämäsi tulee olemaan täysin erilainen, tämä on viimeinen hetki kun olet vielä vastuista vapaa, vapaa tulemaan ja menemään, vapaa tylsistymään. :) Koita, keinolla millä hyvällä, ottaa siitä kaikki irti.

vaikka mut onkin määrätty lepoon enkä voi edes ulkoilla (se on kyllä tylsää). Käytän päivät tekemällä juuri sitä, mikä milloinkin huvittaa. Aamuisin nukun pitkään, kun öisin tulee nukuttua huonommin. Sitten oikein nautiskellen luen lehden ja syön aamupalaa pitkään, kun voi olla että tämä onni ei enää kauaa kestä. :) Olen ommellut vauvalle kaikenlaista, kutonut sukkia, kuunnellut mielimusiikkia, lukenut, katsonut telkkaria ja leffoja. Ja joka päivä käytän tunnin tai pari ihan rentoutumiseen, siis siihen että yritän tietoisesti rentouttaa itseäni ja mietiskelen samalla vauvaa.



Iltaisin olen nähnyt välillä ystäviä ja ihan vaan nautiskellut siitä, että voidaan miehen kanssa olla vielä hetki kahden. Ei mulla todellakaan ole käynyt aika pitkäksi. Mutta veikkaan kyllä, että kyse on myös tietyllä lailla asennoitumisesta. Mä koen, että vaikka olo onkin fyysisesti raskasta, niin tää on mun viimeinen hetki nauttia kiireettömyydestä ja siitä, että en ole vastuussa muusta kuin omasta hyvinvoinnista.

Opettele kokkaamaan uusia reseptejä.

jos nyt sitten kuitenkin leipoisi jotain :)

Ärsyttää vaan, kun ei niitä leipomuksiaan voi sitten syödä.. Tai voihan sitä pienen palat nirhaista ja loput pitää sitten saada syötettyä jollekkin? :D mieskin kun on niin saakelin tarkka siitä mitä laittaa suuhunsa :D

Kai te ihan normaalia ruokaa syötte? Lounasta, päivällistä? Tee vaikka kolmen ruokalajin illallinen, pystyt tekemään siitä just niin kevyen kuin haluat, jos kilot on ongelma.

Mene elokuviin. Mene lenkille. Mene hierojalle. Tee kasvokuorinta. Ompele. Mene kirjastoon ja Tekniikan Maailmaa. Mene kauppaan. Leivo kevytjuttuja.

Muistatko tunnelmaa, kun odotat yksin vaikkapa junaa. Istut, ei ole kiire, ihmisiä vaeltaa ohi... Kaikenlaisia ihmisiä kaikenlaisine tarinoineen. Muodikkaita ihmisiä ja ihania vaateideoita, hyvännäköisiä ihmisiä, silmänruokaa, erilaisia, erikoisia ihmisiä joista tulee hyvälle mielelle; surullisia ihmisiä joille voi lähettää läjäpäin lämpimiä ajatuksia... Tämän saman voit tehdä ilman junan odottamista! :) Kahvikupin ääressä, nurkkapöydässä. Ei siihen kaveria tarvitse.

Ihan niinkuin jo aikaisemminkin sanoin?

Mä olen just sellanen. en ole koskaan tykännyt esim shoppailusta, ja kauppoihin menen yksikseni vain pakon edessä. Miksi se on vaan niin kauhean vaikea ymmärtää, ettei joku tykkää kökkiä yksin kahvilassa? En siis ole mitenkään syrjäytynyt hissukka, en vain viihdy yksin. Kahvilla on ihana käydä kaverin kanssa, silloin viihdyn vaikka kuinka monta tuntia! Ihan niin pitkään kun vaan juttua riittää ja sitä muuten riittää :D

Toi yksin kahvilassa tai jossain muualla istuminen ei vaan ole mun juttu :/ Jollekkin varmaan sopii, mut ei minulle, niinkun jo aikaisemminkin sanoin...

Ap

Olen leiponut ja tehnyt ruokia pakkaseen, että ei tartte sitten pienen vauvan kanssa laittaa ruokaa ja on tarjottavaa, jos vieraat eivät tuo mukanaan. Kaikkea ei ole pakko syödä heti kun tekee. :)



27

Onhan sulla koira. Vietä aikaa sen kanssa. Harjotelkaa tokoa.

Mä katsoisin kaikki leffat, jotka on jääneet ruuhkavuosien aikana näkemättä, siivoaisin kaikki kaapit, veisin tavaraa hyväntekeväisyyskirppikselle, lukisin läjäpäin kirjoja, kirjoittelisin päiväkirjaa, leipoisin, kokkaisin, kuljeskelisin kaupungilla, ottaisin valokuvia, maalaisin tauluja...mulla olis niin hirveesti tekemistä, kunpa omaa aikaa olisi edes yksi kokonainen päivä!



t. neljän lapsen työssäkäyvä äiti, jonka ekasta äitiyslomasta on kohta 13 v...

Tekee hyvää vauvallekin ja edistää synnytyksen alkamista.

Käy kaupungilla lounaalla ja kahvilla. Jos sinulla on sellaisia ystäviä, jotka käyvät keskustassa tai muuten kulkuetäisyyden päässä lounaalla kesken työpäivän, liity seuraan.

Minä kyllä kävelinkin varovasti sauvojen kanssa, silloin oli helmikuu.

Osta joku hyvä DVD-boksi, mulla tuli aikoinaan katsottua pari tuotantokautta Gilmoren tyttöjä.

Oletko tehnyt ne kaikki pienetkin hankinnat vauvalle? Pari pakettia vaippoja, pyllyrasvaa, mitä näitä nyt kukakin ajattelee tarvitsevansa.

Tulee kyllä ittellekkin jo tyhmä olo, kun jokaiseen tarvii vastata et joo, tehty on :D

Ei oikein tuo television edessä makaaminen nappaa, on kyllä taivaskanavia mistä valita, ja hyvää ohjelmaakin tulisi näin päiväs aikaankin, muttei vaan kovasti kiinnostaisi maata sohvallakaan koko päivää..

Joo, tiedetään, mä oon ihan kauhee kitinä, eikä mikään kelpaa.

Alkaa jo olemaan mahankin kanssa niin tuskasta että vois syntyä jo :D Kai mä siks täällä kitisen kun mikään ei oo mieleistä eikä mukavaa. No niin, NYT voitte lynkata mut.

jonka kanssa voitte tavata myös vauvojen kanssa. Tulee tarpeeseen :)



Itse tutustuin aikoinaan tuolla Vauva-lehden puolella minne pitää kirjautua, esikoistaan odottavien ryhmässä samassa kaupungissa asuvaan äitiin.



Järjestetäänkö paikkakunnallasi esim. imetysiltoja, joihin esikoistaan odottavat saa mennä kuuntelemään? Samalla voisit tutustua toisiin odottaviin äiteihin.



Tai kysy vaikka neuvolasta, muistaisiko neuvolan täti toista yksinäistä äitiä samalta alueelta.



Nimittäin aika voi käydä pitkäksi myös synnytyksen jälkeen, jos on arka liikkumaan yksin (vauvan kanssa) eikä tunne muita äitiyslomalla olevia. Mulle oli pelastus muutamat esikoisen äidit joihin tutustuin raskaus- tai vauva-aikana.

Haluat vaan huomiota. Säälittävää sinänsä.

No ehkä siksi kun en tykkää käydä yksin kahvilla? Ihan niinkuin jo aikaisemminkin sanoin? ... Miksi se on vaan niin kauhean vaikea ymmärtää, ettei joku tykkää kökkiä yksin kahvilassa? ...ei vaan ole mun juttu :/ Jollekkin varmaan sopii, mut ei minulle, niinkun jo aikaisemminkin sanoin... Ap

Sori että yritin, ymmärrän kyllä ettet tykkää käydä yksin kahvilla, mutta yritin antaa toisenlaista lähestymistapaa; se kahvilla käyminen ei olisi pääosassa, vaan istuminen. Ajan kuluttaminen. Ja en tosiaan lukenut sun kaikkia ehdotusten teilaamista, mitä olen järestään tehnyt...

Täällä vähän samoja ajatuksia, tosin mulla nyt 41. raskausviikko menossa. Sä olet kyllä ollu tosi aikaansaava, kun olet muutamassa viikossa jo saanu noin paljon aikaseks. Vai jäitkö tosi aikasin äippälomalle?



Ekat viis viikkoa meni kyllä nopeasti, laskettuun aikaan asti riitti kotiäitikavereita kyläiltäväksi ja iltaisin olen tavannut työssä olevia kavereita.. (miestä ehtii kyllä näkemään) Nyt kun laskettu aika meni jo, niin huomaan vähän myös noita oireita, että sais tulla jo, on vähän tylsää..



Meillä oli kotona kyllä niin törkystä ennen äippälomaa, että vielä viiden viikon jälkeenkin riittää siivottavaa. Plus että en ollut juurikaan hankkinut vauvatarvikkeita ennen äippälomaa, niiden etsimisessä meni aikaa vaikka kuinka.



Mitenkäs joulu? Nythän sulla olis aikaa valmistella sitä. Itse askartelin kerrankin kaikille joulukortit, toivottavasti vauva syntyy pian, niin sais niihin vauvan valokuvatkin vielä mukaan.. :) Jos on ylimääräistä aikaa, niin väkerrä jotain kivoja joululeivonnaisia tai karkkeja, joita voit antaa lahjaksi. Tai vaikka villasukkia.



Ja kyllä mä olen opetellu jonkun verran liikkumaan yksinkin, vaikka mäkin oon aina ennen käyny kahviloissa kaverin kanssa. Ens viikolla ei oo mitään ohjelmaa suunniteltu, ajattelin, että jos se lapsi ei vieläkään synny, niin sitten meen leffaan päivänäytökseen. En oo sellasessakaan käyny.



Ai niin, sitten olen käyny kirjastossa lukemassa vauvalehtiä. (nyt onkin tullut uus numero, huomenna en varmaan ehdi, mutta se pitää ens viikolla käydä lukemassa, jos vauva ei oo ensin syntyny)



Tsemppiä odotukseen, ei niistä vauvoista kukaan ole sisään jääny ;)

niin pääsee koirien kanssa ulos. Niitä saa suutareilta ja isoista marketeista ja kenkäkaupoista sellaisia reimmeillä kiinni tulevia nastasysteemejä:)

Onhan sulla koira. Vietä aikaa sen kanssa. Harjotelkaa tokoa.

Kaksi ihanaa energistä rottweileria. Niiden kanssa kun pitäisi jaksaa kävellä melko reippaasti, minkä seurauksena alkaa supistamaan.. Siksi tuo niiden lenkitys on jäänyt aina iltaan, käydään isännän kanssa sitten yhdessä, niin se saa taluttaa, kun mä olen muutenkin jo niin kömpelö tän mun mahani kanssa että hyvä kun yksinänin pysyn pystyssä tuolla liukkaalla :D

Siksi oon käynyt kävelyillä ihan itsekseni, kun voin itse määritellä lenkin pituuden, tahdin ja pysähdysten määrät :D

Tulee kyllä ittellekkin jo tyhmä olo, kun jokaiseen tarvii vastata et joo, tehty on

No jos olet ihan kaikkea jo tehnyt, niin vaikea se on mitään ehdottaa. Opettele keniaa, soita pilapuheluita, koodaa nettisivu, tee laatuvertailua mikä olisi paras kamera, pidätä hengitystä 2 minuuttia, opettele heiluttamaan korviasi, piirrä sarjakuva. Onko nämäkin kaikki tehty? Ei, mutta annas kun arvaan - niistäkään ei mikään kelpaa?

Ethän sä taida ollakaan tehnyt kaikkea..Haluat vaan huomiota. Säälittävää sinänsä.

Jäin kiinni. Voi hitto kun kaikki nyt vaan säälisi mua.

Yhyy

Ap

Ps. Miten perustelet etten ole tehnyt kaikkea, mihin olen kommentoinut että olen? :O

Eiku ainiin, mähän olin niin säälittävä reppana et kaikkien piti vaan sääliä mua..