Erityislasten vanhemmat, kokemuksia kaivataan! Mikä koulumuoto paras?

On olemassa opettajia - ja opettajia. Oman tyttäreni opettaja on perfektionisti, virheiden etsijä ja ongelmien kaivaja. Tyttö on nyt kolmannella luokalla. Tukea ja kannustusta tyttö ei saa koskaan, emme myöskään me vanhemmat palautekeskusteluissa ym. Hyvin toimivat asiat mitätöidään, huonosti toimivat nostetaan suurennuslasin alle tarkasteltavaksi.



Opettajan ongelmana on se, että ei kestä epätäydellisyyttä itsessään ja siten ei kestä sitä oppilaissakaan. Vain parhaat hyväksytään, mutta jätetään armotta luokalle tai siirretään erityisluokale. Tällaisen opettajan pitäisi hoitaa ensin omat ongelmansa kuntoon!

Asumme Helsingissä, täällä käsittääkseni mahdotonta saada henk. koht. avustajaa, mutta luokalle voi saada avustajan, jos luokalla erityistä tukea tarvitsevia. Ymmärtääkseni on mahdollista saada kokoaikaisesti. Vähän kyllä hirvittää kun ekaluokallakin voi olla 25 oppilasta, että jääkö siinä muiden jalkoihin...

Meillä Espoossa ei ole yleisopetuksen luokassa avustajaa koko ajan läsnä. Avustajan saa joiksikin tunneiksi viikossa riippuen siitä, kuinka monta avun tarvitsijaa luokassa on. Varaudu siihen, ettei lapsesi ole ainoa erityisen tuen tarpeessa oleva, eikä avustaja ole koko ajan läsnä. Yleisopetuksessa on pakko pärjätä melko itsenäisesti.

Meidän kiltti haaveilija-poika käy Startti-luokkaa. Se on ollut ihan mahtava juttu. Luokalla on 10 lasta, ihana ja pätevä opettaja ja vielä useimmilla tunneilla apu-ope. Jos teillä olisi sellaiseen mahdollisuus niin suosittelen erittäin lämpimästi. Kyllä koulun ehtii aloittaan vuotta myöhemminkin, silloin poika pärjää varmasti oikein hyvin.

Itse ehdotimme neljännen luokan alkuvaiheessa tätä.

Lapsen itsetunto oli todella huono ja aina koki olevansa huonoin ja epäonnistunut.

Lapsella on lukivaikeus ja oppimisenvaikeus.

Luokka on IHANA ja todella rauhallinen.

Olemme niin tyytyväisiä tähän ja toivomme, että saisi jatkaa vielä koko ala-asteen näin.

En voi kuin suositella pienluokkaa vaan taitaa nekin nin erilaisia olla.

Nykyään lapsemme on iloinen koululainen, joka menee mielellään kouluun :)

Kaikki niin tapauskohtaista. Meillä tosiaan elto oli sitä mieltä, että tavallinen luokka vois olla ok, mutta kun lapsi on ollut tutkimuksissa niin siellä suosittelivat, että ehdottomasti pienryhmään ja ehkä myöhemmin voi siirtyä tavalliseen luokkaan. Ehkä se nyt sitten kuitenkin on meidän kohdalla se ykkösvaihtoehto. Lapsi kuitenkin tarvii rauhallisen ympäristön ja paljon henkilökohtaista ohjausta, että hommat etenee.



Pitäisi nyt vaan löytää hyvä luokka! Minäkään en ole innostunut varsinaisista erityiskouluista. Tuntuu aika pahalta, että erityisoppilaat eristetään ihan tyystin muista. Kuvittelisin, että sieltä on vaikea siirtyä tavalliseen kouluun. Aikuisena sitä sitten kuitenkin joutuu "tavallisille" työpaikoille :)



Entä onko kellään kokemusta yksityisistä kouluista? Onko niissä mahdollisuutta erityisopetukseen?



Kiitos kaikille kommenteista! Todella hyödyllistä kuulla muiden kokemuksista!



t.ap

sillä vanhempien on sitouduttava yhteistyöhön koulun kanssa ja autettava lastansa paljon.

Ei sovi laiskoille vanhemmille.

Olen jo auttanut esikoistani 3 vuotta, niin on kokemusta asiasta.

Olen kotona ja siksi jaksan auttaa poikiani. Esikoisella lievä kehitysvamma.

On minuakin arvosteltu, kun en suostu erityiskouluun. Nämä vanhemmat selkeästi vertaavat lastani omaansa ja niin se ei mene.

Heidän ei ehkä pärjää lähikoulussa, mutta uskon, että omani pärjää.

T.10

Käytöshäiriöitä hänellä ei ole.

Ainoastaan oppimisvaikeuksia.

Aloitti koulun normaalilla luokalla. 3. luokkaan asti kaikki meni aivan mahtavasti koska hänellä oli maailman paras, työlleen omistautunut opettaja.



4. luokasta alkoi alamäki kun opettaja vaihtui.

Kaikenlaista sattui ja tapahtui.

Lopulta olimme perheneuvolan asiakkaita, lapsen itsetuhoisten ajatusten takia.



Lapseni sai siirron erityisluokalle ja pikkuhiljaa tervehtyminen alkoi.



Kaikki on kiinni opettajasta ja tukitoimista joita kuntanne tarjoaa.

Mutta ei siis vielä kokemuksia. Dysfaattinen lapsi menossa vasta eskariin ja sen takia nyt mietinnässä nämä aiheet. Oliko teidän lapsi normi-eskarissa? Miten pärjäsi. Meillä menossa luultavasti erityis eskariin ja sitten kouluarvio tehdään eskari vuoden syksyllä. Minuakin kiinnostaa kuulla jos jollain kokemuksia.

Meidän lapsi on nyt eskarissa integroidussa ryhmässä, jossa osa lapsista on erityistä tukea tarvitsevia, osa ns. tukilapsia. Kehitys on mennyt siellä hyvin eteenpäin! Erityislapset ovat jokainen omanlaisensa, yhdellä kielenkehityksen ongelmia, toisella adhd-tyyppisiä ongelmia ja kolmannella autismia/aspergeria. Tukilapsista on ollut hyötyä ainakin meidän vesselille, hän kun tosiaan herkästi ottaa muista mallia niin on sitten oppinut yhtä ja toista ihan huomaamatta, mm. leikkitaitoja. Kielellinen kehitys myös mennyt paljon eteenpäin. Ja ihana kun ryhmä on niin pieni (12 lasta) ja siinä on 2 eltoa sekä 2 avustajaa! Voi kun koulumaailmassa olis samanlaisia ryhmiä!



t.ap

Paljon mietimme mekin eri vaihtoehtoja eskariaikana. Koska poikamme on enemmänkin (niinkuin ilmeisesti teilläkin) taipuvainen haaveilemaan ja touhuilemaan omiaan hiljakseen (piirtelee vihon reunoihin, katselee muista oppilaita yms.) halusimme kokeilla normaalia luokkaa. Pienryhmään olisimme varmasti laittaneet jos olisi taipuvainen häiriköimään toisia, mutta lähinnä vaan menettää kiinnostuksensa, keskityymikykynsä ja on hitaampi oppija.



Poika on siis nyt ihan normaalilla luokalla ja luokassa on kouluavustaja. Meille tämä on ainakin ollut hyvä järjestely. Kouluavustajan ja tukiopituksen avulla poika on pysynyt mukana opetuksessa ihan hyvin, vaikka aika nopea tahti tuollaiselle hitalle oppijalle onkin.



Kouluavustaja pystyy myös pitämään huolta siitä ettei poika jää yksin haaveilemaan kun pitäisi kuunnella ja näkee paljon enemmän kuin opettaja mitä luokassa tapahtuu. Uskon että normaali luokassa myös on keskimäärin rauhallisempi opiskeluilmapiiri kuin pienryhmissä, joissa useampi erityislapsi samassa. Meidän huonolle keskittyjälle siksin varmasti parempi näin (mitä sinäkin ap jo pohdit).



Ainahan on kuitenkin mahdollisuus siirtää lapsi pienryhmään jälkeenkin päin jos tuntuu ettei normaaliluokalla opiskelu toimi (meillä ainakin näin). Itse voin vain suositella normaalia luokkaa. POjallamme on myös hiukan heidkot sosiaaliset taidot jotka kyllä kehittyvät varmasti muiden joukossa. Ja vaikka on hidas oppimaan ja hiukan lapsellinenkin ikäisekseen, ei ole ollut kiusaamistakaan (mitä itse kovasti jännitin).

Meillä pojalla asperger. Eka kerran diagnosoitiin 3v. autistiset piirteet. Tutkimuksiin lähdettiin, koska ei tullut puhetta. Haastavinta oli 3-5 v. suhtautuminen toisiin lapsiin oli tosi kummallinen, tarttui kiinni, jne. Kävi integroitua erityisryhmää ja eskarivuonna sieltä toisessa ryhmässä eskaritunneilla parisen kertaa viikossa. Kuntoutui erittäin hyvin (myös puheterapiaa ja toimintaterapiaa). Eskarivuonna lähes kaikki (terapeutit, tarhatädit) ehdottivat taksimatkan päähän menoa hyvä alku -luokalle, jolla noin 20 lasta eli täällä Espoossa vähemmän kuin yleensä ekalla ja avustajaa, ym. Kuitenkin meidät vanhemmat tuli kuulla koulun toimesta ja tapaamamme opettaja sanoi, että aspergerlapsia on menestyksellisesti koulutettu lähikoulussamme ja arveli sen olevan hänelle ihan sopiva. Mietimme asiaa ja päädyimme lähikouluun. Moniakin perusteita lopulta löysimme: hyvä alku -luokka olikin tarkoitettu oppimisvaikeuksisille lapsille ja sellainen ei poikamme ollut (nytkin kokeista tulee kiitettäviä ja useimmiten virheettömiä koepapereita), lisäksi lapsi olisi kolmannelle siirtynyt lähikouluun. Hän meni siis suoraan ekalle lähikouluun ja tulevan remontin takia päätyi luokalle, jolla oli vain 16 oppilasta. Avustajaa saa muutamia tunteja viikossa eli jos sellaista tarvitsisi lähes koko ajan, ei tuo määrä riittäisi. Kuinka paljon siis teidän koulussa olisi mahdollista saada avustajaa? Koulu on sujunut hyvin, lapsi on tykännyt, opet ovat ymmärtäneet, esim. että hänelle on hyvä mainita poikkeukset ennen kuin ne toteutuvat, jotta on hetki aikaa sulattaa, tosin joustavuus tässä on kasvanut. Hän on nyt kolmannella. Eka vuonna oli kiusaamista puolin ja toisin yhden pojan kanssa, siis nimittelyä. Toisen vuoden alussa otin puheeksi open kanssa ja hän puhui poikien kanssa ja kiusa loppui siihen. Nyt hän on jopa saanut kaverin, jota tapaa joskus vapaa-ajallakin, muuten vähän kavereita. Meillä tämä valinta oli oikea. Myöskään opelta ei ole tullut kielteistä palautetta, ei mitään häiriköintiongelmia tai muuta, lähinnä jotain pientä erityispiirteisiin liittyvää.

Asumme Helsingissä, täällä käsittääkseni mahdotonta saada henk. koht. avustajaa, mutta luokalle voi saada avustajan, jos luokalla erityistä tukea tarvitsevia. Ymmärtääkseni on mahdollista saada kokoaikaisesti. Vähän kyllä hirvittää kun ekaluokallakin voi olla 25 oppilasta, että jääkö siinä muiden jalkoihin...



En ole koskaan kuullutkaan "hyvä alku" -luokista, onkohan niitä muualla kuin Espoossa? Onko niistä siis tarkoitus siirtyä 2. luokan jälkeen tavalliselle luokalle? Voisi olla hyvä meidän lapselle. Tosin osaa jo nyt esim. lukea, mutta toisissa asioissa sitten niin paljon jäljessä...



Tuo on kanssa yksi mikä painaa vaakakuppia lähikoulun puolelle, ettei tarvitsisi taksilla kulkea minnekään kauas. Ja asuis ne kaveritkin sitten lähellä! Meillä kanssa vaikea löytää ystäviä. Jos sitten se ainoa ystäväkin asuu jossain kaukana niin vapaa-aikana on kyllä aika yksinäistä.

En osaa sanoa hyvä alku -luokista sen enempää. Löytyyköhän noista koulujen esittelyistä netistä. Vaikutti paremmalta kuin tavalliset erityisryhmät. Yritin näet tavoitella erityisluokkien opeja, eivät halunneet keskustella. Sen sijaan hyvä alku -luokkaan minut toivotettiin paikan päälle katsomaankin, mutta se jäi. Kyllä se oli tarkoitus olla vain 1 ja 2 luokan ajan ja sitten lähikouluun.

jos on tarpeen.

Pojalla puheen ymmärtämisen häiriö eli dysfasia. Vaikeat sanat voi lausua väärin.

Oppimisvaikeus on luetun ymmärtämisen vaikeus ja kapea työmuisti eli lukihäiriö.

Älykäs poika ja minusta pojan häiriö on add( vielä tutkimatta).

Syyt lähikoulun valinnalle on lähikaverit ja erityiskoulu olisi kaukana.

Olen myös valmistautunut tukemaan poikaa. Autan läksyissä ja kokeisiin lukemisessa.

Teen kaiken mitä voin.

Pojalle tehdään kuvien avulla päiväjärjestys vihkoon. Se on pojalle tosi tärkeä.

Olen itse kotona ja poika ei joudu olemaan pitkään päivää koulussa, koska väsyy pinnistelystä.

Tarkkaamaton on poikani ja lääkitykseen suostun kolmannella luokalla, jos se on välttämätön.

Vaikea arvioida miten koulussa menee. Poika on lahjakas matikassa.

Poika ei halua erityiskouluun, enkä sinne pakota.

Ollut nyt erityistarhassa ja se on kaukana, joten poika tietää, ettei sieltä asti kaverit tule kyläilemään.

Toiset pärjää tavis luokalla ja toiset ei.

Opettaja joutuu pilkkomaan ohjeet pojalleni, koska ei saa kiinni pitkistä ohjeista.

Lapsi kävi kaksi ensimmäistä vuotta "normaali" luokassa, jossa oli yksi kouluavustaja koko luokalle yhteisesti. Koulunkäynnistä ei tullut yhtään mitään. Tilanne oli todella kaoottinen ja erittäin stressaava niin minulle kuin lapsellenikin.

Meidän paikkakunnalla pienryhmäopetusta tarvitsevat on integroitu "tavalliselle" ala-asteelle, ja pienryhmäoppilaat osallistuvat myös suurempien ryhmien tunneille lapsen taitojen mukaisesti. Pienryhmäopettaja on todella fiksun oloinen, ja lapset saavat opetusta myös ala-asteen muilta opettajilta. Välitunnit ovat samassa pihassa, ei siis mitenkään eristettyinä missään. Tein ratkaisun ja pyysin lapselleni siirtoa pienryhmään. Se oli todella hyvä ratkaisu. Nyt lapsen koulunkäynti jo sujuu, stressiä ei enää ole, ja kaikki on mennyt parempaan suuntaan!



SUosittelen siis ehdottomasti pienryhmää, mikäli sellainen on integroitu "tavalliseen" kouluun. Ns. itsenäisiin erityiskouluihin suhtaudun itsekin varauksella enkä sellaiseen lastani laittaisi.

Keskittyminen häiriintyi myös helposti, jos esim. joku luokassa pelleili.



Halusimme hänen aloittavan erityiskoulussa ja eka luokalla oppilaita olikin ainoastaan neljä. Hänen itsetuntonsa oli melko huono, joten halusimme hänelle vahvan alun koulunkäyntiin.



Eka luokan keväällä hän alkoi käydä muutamia tunteja viikossa normaaliluokassa, jossa oli vähän alle 20 oppilasta.



Tänä syksynä (2 lk) hän aloitti samaisessa normaaliluokassa ja ihan ok on mennyt. Hän haluaa itsekin olla tällä luokalla.



Hyvää tässä on ollut myös se, että normaali- ja erityiskoulu ovat samassa pihapiirissä. Toisen luokan alussa hän vietti vielä melko paljon aikaa vanhohen luokkakavereiden kanssa, mutta nyt he ovat pikkuhiljaa jäämässä pois, kun uudelta luokalta on löytynyt kavereita.



Tärkeää on, että opettajat myös ovat perillä siitä mitä mahdollisia erityispiirteitä lapsella on ja halua paneutua siihen miten lapsi saadaan "istutettua" tavalliseen luokkaan. Esim. istumajärjestyksellä voi olla hyvin suuri merkitys.

kuulostaa aivan samanlaiselta haaveilijalta kuin ap:n ja 5: sen kuvailemat lapset. Kaksi ekaa vuotta tavallisessa koulussa olivat aika haastavia, kun poika on vielä loppuvuodesta syntynyt, niin oli vaikea sopeutua koulunkäyntiin. Opettaja vielä vaihtui joka vuosi ja kolmannelle tuli taas uusi. Kolmannella luokalla oli 30 oppilasta ja kolmas uusi opettaja. Siitä huolimatta yhtäkkiä alkoi koulunkäynti sujua todella mallikkaasti ja taistelimme jotta saimme avustajan luokkaan kokoaikaisesti. Opettaja sekä koulupsykologi olivat alusta asti sitä mieltä, ettei missään nimessä erityisluokkaa juuri siksi, että lapsemme oppii hyvin eikä häiriköi, vaan on enemmänkin liian rauhallinen, haaveilevä ym. Kiusaamista ei ole ollut, joskin kavereita on usein ollut vaikea löytää ison koulun pihalta. meille tämä on ollut paras ratkaisu ja ainahan voi myöhemmn hakea pienluokalle jos siltä tuntuu.

t. Rauhallisen erityislapsen äiti, lapsi koulussa jo pienluokalla, mutta menee avustajan kanssa ensi vuonna normaaliin ryhmään.

2 isompaa ovat ns.erikoiskoulussa pienissä luokissa. ja oon äärimmäisen tyytyväinen!

saatu eikä siitä sitten tullut mitään.



Nyt on pienluokalla ja ainakin koulunkäynti on rauhallisempaa ja kaikilla parempi mieli.