Erityislasten vanhemmat, kokemuksia kaivataan! Mikä koulumuoto paras?

lukenut noita muiden vastauksia. Olen opettaja ja luokallani on oppilas, jonka olisi parempi olla pienluokalla. Vanhemmat eivät kuitenkaan jostain syystä suostu siirtoon. On erittäin surullista huomata kuinka lapsen itsetunto murenee hiljalleen. Normaaliluokassa onnistumisen elämyksiä tulee harvoin, koska suurin osa asioista on liian vaikeita ja etenemme liian nopeasti.



Jos pienluokka mietityttää, käykää tutustumassa. Ne ovat yleensä oikein kivoja paikkoja eivätkä lainkaan niin outoja kuin ehkä pelätään.



Lapsen vahva itsetunto on yksi elämän kantavista ominaisuuksista ja toivottavasti tuleva luokkamuoto tukee sitä. Tsemppiä valintaan!



Totuus kouluissa on, että vain harva oikeasti saa oman avustajan. Avustuslausunnoilla on paljon oppilaita ja avustaja on ehkä muutaman tunnin viikossa kunkin oppilaan luokassa apuna.

meidän lapsi oli pienluokalla vuoden. Se oli aivan helvettiä. Sinne mennessä kyllä kaikki suosittelivat ja selittivät, miten hyvä ja hieno paikka se oli, luokanope, rehtorit, pienluokan erityisope, jne. Joko ne eivät tienneet totuudesta mitään tai sitten ne valehtelivat. Se oli todella rauhatonta, jopa fyysisesti vaarallista, ja "opetuksen" taso oli aivan luokaton.



Niin oli tosin tavisluokallakin yhden kevään, kun luokanopettaja oli haluton hoitamaan hommaansa tämän lapsen kohdalla.



Seuraavana syksynä, edelleen tavisluokalla, hyvä opettaja sai lapsen suoriutumisen oikealle tasolle ja itsetunnon ja kaverisuhteet kohdalleen. Oma lapsi siis opiskelee (ja piti opiskella myös siellä pienluokalla, se vaan oli sit huijausta) ihan normaalin perusopetusuunnitelman mukaan.



Se on kiinni vain ja ainoastaan opettajan halusta (jonka myötä tulee kyllä taitokin, koskei se nyt kummoista oikeasti vaadi)



Tiedän myös onnistuneesti tavisluokalle lähikouluun integroituja kehitysvammaisia, joilla mukautettu opetussuunnitelma. TÄäkin on kiinni vain opettajasta.

erityisopetusta, toimii hyvin.

Parhaimmillaan ollut tosi mukava, pieni tiivis hyvähenkinen ryhmä, jonka sitten ikävä kyllä yksi uusi oppilas pisti ihan mullin mallin sillä seurauksella että koko luokka lopulta hajotettiin.

Nykyinen pienluokka on ihan hyvä, erittäin ammattitaitoinen, pitkän kokemuksen omaava erityisopettaja, joka jämptisti puuttuu heti asioihin. Omalle lapselleni juuri sopiva koulumuoto, pikkuhiljaa käy joissakin aineissa rinnakkaisluokkien tunneilla ja hyvin on nyt mennyt sielläkin. Lapsi on vitosella.

Millainen Kristillinen koulu on erityislapselle, jolla esim. adhd tai lieviä asperger piirteitä? Otetaanko tälläinen lapsi kouluun kuin kuka tahansa muukin lapsi.  Yhtä toivottuna?

Koulut, jotka kantavat nimeä Kristillinen koulu, saavat minut itsekin kristityn, suhtautumaan asiaan vakavasti ja kriittisesti. Mielestäni kristillisen koulun tulisi seurata vahvasti Jeesuksen esimerkkiä ja ottaa avosylin vastaan jokainen lapsi ja nuori , oli tällä sitten millainen diagnoosi tai tausta tahansa. Vaarana on että Kristityistä kouluista tulee  ulkokullattuja kouluja, joissa ehkä opetetaan rakastavasta Jumalasta, mutta käytäntö on sitten toista.  Sydän kaukana Kristuksesta. Mielestäni nimenomaan juuri Kristillisissä kouluissa tai päiväkodeissa tulisi korostaa sitä, että ihan jokainen lapsi on meille tervetullut. Ketään ei jätetä ulkopuolelle.

Helpot tai vähän haastavammat lapset ja nuoret -Tervetuloa!  Niin varmaankin Jeesuskin sanoisi.

Jos kyse on siitä ,  ettei Kristillisiin kouluihin saada tarpeeksi esim. erityisluokan opettajia tai koulunkäyntiavustajia, niin eikö sille asialle totisesti silloin tulisi tehdä jotakin?

Kun käyttää nimeä Kristillinen, sellaisilla kouluilla ja päiväkodeilla on tällöin suuri vastuu. Näiden koulujen tulisi olla suunnan näyttäjiä yhteiskunnassamme, rohkeita päätöksissään ja teoissaan.