Miten ootte ajatelleet lapsiluvun?

Minä käyn itseni kanssa koko ajan keskustelua siitä, eikö vielä yksi ihana nyytti olisi tervetullut tähän taloon. Minulla on kaksi lasta, viimeinen alle vuoden. Olen nauttinut hänen vauva-ajastaan ihan mielettömästi, kuin viimeisestä. Miten te olette päättäneet sen, että " meille saa tulla yksi/kaksi/kolme/neljä/jne. lasta mutta se jää siihen. Miten olette pystyneet tekemään päätöksen " ei enää ikinä" ja oletteko pysyneet sen takana?

Itsekäs ihminen minussa haluaa jo aloittaa parin vuoden sisällä (nuoremman vartuttua tarpeeksi) ns. oman elämän...elämän, jossa saadaan joskus käydä kahdestaan tanssimassa, syömässä, baarissa, jopa pikkumatkoilla joskus, haluaa mahtua entisiin vaatteisiinsa (raskausaikan tuomat kilot), haluaa näyttää taas hyvältä, naiselta. Haluaa tuhlata hieman rahaa myös itseensä, pikkulapsiaikana kun se raha on niin tiukilla töistä poisolon vuoksi.



TOISAALTA: koko minun sylini, sydämeni ja sieluni suree sitä, että tämän ihanan vauvan pitäisi olla viimeinen...olen vasta 25v. joten hedelmällistä aikaakin minulla olisi vaikka kuinka paljon. Vauvakuume on painanut päälle heti muutama kuukausi viimeisestä synnytyksestä...