Käsi sydämelle, te 40+ ikäiset naiset. Voitko ihan rehellisesti sanoa, ettei
ulkonäön rapistuminen harmita, että ottaa päähän, kun ei ole enää miesten suosissa samalal tavalla kuin nuorempana jne? Juu, ja itsekin olen 41-vuotias ja mua ainakin tää ikä ottaa jotenkin päähän. Jonkinlainen ikäkriisi siis..
Kommentit (84)
Vaikka en sitä suosiota mihinkään tarvitseskaan.
Ei mulla silti mitään kriisiä ole, aika aikansa kutakin.
ja voin kyllä rehellisesti sanoa, ettei ota päähän, ettei miehet enää niin ihaile tms:)
Mutta siis ihan vakavasti asiaa miettien. Minulla on ollut elämässä niin paljon vaikeuksia, että ei ole jaksanut kiinnostaa, viehätänkö jotain vai ei ja millainen ulkonäköni on. Joten se ei ole muuttunut miksikään nyt kun ikää on tullut lisää.
Asia olisi varmaan eri jos olisin saanut elää turvatumman lapsuuden ja nuoruuden ja olisi ehtinyt asiaan kiinnittää silloin enemmän huomiota.
Eli pidä itseäsi onnellisena jos tällaiset asiat sinua huolettaa. Se on hyvä asia se.
hulluna ja arvelen että pystyn tällä siirtämään väistämätöntä pari vuotta :). Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole koskaan saanut miehiltä yhtä paljon huomiota kuin nyt. En kai mikään megababe ole edelleenkään, mutta just kun oltiin yhdessä paikassa missä oli eri-ikäisiä naisia, huomasin miten erään todella söpön, itseäni n. 10 vuotta nuoremman isän katse nuoli vähän väliä muotojani.
Mulle riittää ihan vaan oman miehen suosio ja se on taattu olinpa sitten minkänäköinen hyvänsä.
kaikin puolin, toisin kuin nuorena (vaikka silloin olinkin nätimpi). Kyllä se tyytyväisyys tulee muualta kuin ulkonäöstä, itse ainakin olin silloin nuorena älyttömän epävarma itsestäni, enkä edes tajunnut olevani oikeasti nätti.
kaikin puolin, toisin kuin nuorena (vaikka silloin olinkin nätimpi). Kyllä se tyytyväisyys tulee muualta kuin ulkonäöstä, itse ainakin olin silloin nuorena älyttömän epävarma itsestäni, enkä edes tajunnut olevani oikeasti nätti.
Eikö harmita tuokin kun NYT vasta senkin tajuaa?? Miksei osannut nauttia siitä silloin kun olisi ollut sen aika.. huoh, ap
ihon veltostuminen, rypyt suun ympärillä. Toisaalta olen muuttunut sisäisesti viiden viimeisen vuoden aikana, tullut itsevarmemmaksi, jotenkin tullut "itsekseni", myöskin ulkoisesti, löytänyt tyylisi ja naiseuteni. Tämä on vaikuttanut siihen, että olen saanut miehiltä huomiota enemmän kuin nuorempana. Olin ihan nätti, mutta hyvin ujo ja vakituisessa parisuhteessa jo parikymppisestä, joten en tuota miestin huomiota juuri saanut/tavoitellut. Nyt toki nautin siitä, leikkimielellä. En ole mitenkään kiinnostunut itseäni nuoremmista miehistä, joten heidän huomiotaan en kaipaa yhtään. Nautitaan nyt tästä iästä, me aikuiset naiset. Elämää on vielä noin 40 vuotta edessä! Olen kohta 40.
voin sanoa, etten haluaisi enää olla 20 tai edes 30v. Jotain sitä joutuu elämänkokemuksesta ja sen mukana tuomasta itsetuntemuksesta ja -luottamuksesta maksamaan. Jos vaikka iho ei enää ole yhtä kiinteä kuin ennen ja hiuksissa näkyy harmaita raitoja, se pieni hinta se. Omasta mielestäni naamani ja kroppani ainakin toistaiseksi kestävät peiliin katsomisen ja ihan rehellisesti sanottuna koen eläväni elämäni parastaa aikaa nyt 40+. En ole edes miettinyt asiaa siltä kantilta, että pitäisi olla miesten suosioissa. Yksi hyvä kaksilahkeinen riittää mainiosti.
27 ja ihan varmasti mua harmittaa älyttömästi olla 40+ vuotias jos sinne asti elän. Tunnen jo nyt itseni mielettömän vanhaksi enkä ollenkaan osaa nauttia siitä, että en ole vielä yli nelikymppinen, vaikken enää olekaan kovin nuori. Jos olisit ap minun ikäiseni niin mitä tekisit tai tekisitkö jotain eri tavalla? Koska olen ihan varma että kymmenen vuoden päästä ajattelen, että olinpa minä silloin nuori vaikkei siltä tuntunut, ja miksen osannut nauttia elostani..
27 ja ihan varmasti mua harmittaa älyttömästi olla 40+ vuotias jos sinne asti elän. Tunnen jo nyt itseni mielettömän vanhaksi enkä ollenkaan osaa nauttia siitä, että en ole vielä yli nelikymppinen, vaikken enää olekaan kovin nuori. Jos olisit ap minun ikäiseni niin mitä tekisit tai tekisitkö jotain eri tavalla? Koska olen ihan varma että kymmenen vuoden päästä ajattelen, että olinpa minä silloin nuori vaikkei siltä tuntunut, ja miksen osannut nauttia elostani..
NIin, tiedän tuon tunteen, eli sun iässä olin todella epävarma ja sitä varmuuttahan ei tule kuin iän mukana, eli mun neuvot ei siinä auta. Nyt se ihana puoli tässä iässä on juuri tuo varmuus itsestä, se, että ei tarvitse miellyttää kaikkia ihmisiä, saa olla oma itsensä. SAnosin, että älä stressaa kaikesta, ei sun tarvitse saavuttaa kaikkea, vähempikin riittää!
narsistisen miehen kanssa, mutta toisaalta olen kasvanut henkisesti ja hengellisestikin niin, etten ihan hirveästi välitä rypyistä ja veltostumisesta, mutta laihtua vois vähän ja saada kunto paremmaksi.
Ei ole tarvetta tehdä keheenkään vaikutusta ulkonäöllisesti, olen kiinnostunut enemmän siitä, mitä ihmisen sisällä on.
en ole ap, mutta luulen että nuorempana ei ehkä osaa "nauttia" elämästä samalla lailla, koska ympäristön paineet aivan huomaamattakin vaikuttavat eikä nuori aikuinen vielä ole välttämättä löytänyt omaa raidettaan. 20-30 välillä ihminen useimmiten vielä hakee itseään, toiset kypsyvät ennemmin ja toiset myöhemmin. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä helpommaksi elämä muuttuu. Sitä vain oppii nauttimaan tästä hetkestä paremmin, sanomaan ei ja tekemään enemmän juuri niitä asioita ja sillä tavalla, että itselle tulee hyvä olo. En ole ihan varma oliko minulla ainakaan tarpeeksi eväitä pussissa, että olisin ollut läpeensä onnellinen 27v. Tai ymmärtänyt täysin mistä tulen onnelliseksi. Elämä oli vielä aika haparointia ja kaikenlaisia epävarmuustekijöitä oli ilmassa. Olen paljon onnellisempi itseni kanssa näin 40+ ja koen vieläkin olevani nuori. ;)
en ole ap, mutta luulen että nuorempana ei ehkä osaa "nauttia" elämästä samalla lailla, koska ympäristön paineet aivan huomaamattakin vaikuttavat eikä nuori aikuinen vielä ole välttämättä löytänyt omaa raidettaan. 20-30 välillä ihminen useimmiten vielä hakee itseään, toiset kypsyvät ennemmin ja toiset myöhemmin. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä helpommaksi elämä muuttuu. Sitä vain oppii nauttimaan tästä hetkestä paremmin, sanomaan ei ja tekemään enemmän juuri niitä asioita ja sillä tavalla, että itselle tulee hyvä olo. En ole ihan varma oliko minulla ainakaan tarpeeksi eväitä pussissa, että olisin ollut läpeensä onnellinen 27v. Tai ymmärtänyt täysin mistä tulen onnelliseksi. Elämä oli vielä aika haparointia ja kaikenlaisia epävarmuustekijöitä oli ilmassa. Olen paljon onnellisempi itseni kanssa näin 40+ ja koen vieläkin olevani nuori. ;)
Kiitos sulle tuosta tekstistä!! ap
aijon ottaa kaikki mahdolliset kiristykset ja botoxit mitä vaan rahalla saa. En ole nähnyt yhtään kaunista 5-kymppistä, jollei naamaa ole korjailtu. Näin se valitettavasti on.
ei ota päähän. Enkä ole huomannut suosion puutetta millään tavalla. päin vastoin, nuorempana olin erittäin ujo ja hiljainen. Nyt vanhempana saan suuni auki paremmin ja näin ollen tulen ehkä paremmin huomatuksi ku olen rohkeampi.
siis että huomaan tulevani paremin huomatuksi kuin nuorempana.
eli sillä 27- vuotiaalla vanheneminen kauhistuttaa ainoastaan ulkoäön rapistumisen vuoksi. Vaikkei nyt olekaan onnellinen niin ei tartte ainakaan kauhistua kun katsoo peiliin aamuisin eikä tarvitse laittaa meikkiä näyttääkseen ihmiseltä. Siis että tuohan se iloa vaikkei olisikaan täydellisen onnellinen. Ulkonäkö on muutenkin tärkeää myös miehille, vaikka olisikin yhden ja saman miehen kanssa 30 v niin kyllä sekin ottaisi mieluummin sen viisikymppisen vaimon aivot ja parikymppisen kropan samaan pakettiin. Jos olisin nunna niin en tietysti välittäisi miesten mielipiteistä.
ei harmita. Kiinnostavuus ja viehätys on säilynyt, nyt ehkä ne minusta kiinnostuneet ovat 40+ eikä 30+ niinkuin 10 vuotta sitten:D Ei voi valittaa:D
ettei harmita yhtään mikään ulkonäössä joitakin ryppyjä lukuun ottamatta. Kroppa on jopa paremmassa kunnossa kuin kaksikymppisenä. Kelpaan vallan hyvin miehelleni, joka on 6 vuotta nuorempi :)
Ja ikää minulla 43 vuotta.
mulle on kaynyt niin etta olen ehka enemman miesten suosiossa nyt, kuin esim. 18-vuotiaana, koska olen paljon rennompi ja itsevarmempi ja olen loytanyt oman tyylini. Ja geeneista johtuen mulla ei ole ulkonaossa tapahtunut viela suurempia muutoksia (aitini suvun naiset nayttaa aina ikaansa 10-20 vuotta nuoremmilta). Eli en voi valittaa. Olen 40-vuotias.
ei pelota.