Pelkäätkö lapsesi perivän jonkun sairauden sinun tai miehen suvun perintönä?

Likinäköisyyden varmasti myös mutta sitä en ole osannut pelätä

muutamia sukurasitteita on ja ainakin yksi ongelma näyttää jo periytyneen yhdelle lapsellekin, mutta me muutkin sukulaiset olemme kyenneet elämään tautiemme ja vammojemme kanssa ihan mukavaa ja tuottavaa elämää ja luotan siihen, että se onnistuisi myös meidän lapselta, jos olisi tarpeen.

Mun suvussa periytyvän taudin geenit pitää saada molemmilta puolilta, jotta tauti puhkeaisi. Mieheni tulee maasta, jossa tautia ei ole.

piilevän sairauden

Minulla on periytyvä nivelpoikkeavuus sekä geenimutaatio, joka vaikuttaa verenkiertoon ja altistaa myös tietyille muille sairauksille.

Miehelläni on erittäin raskas sydänongelmatausta, lähes kaikki suvun miehet ovat kuolleet 50-60 vuoden iässä ns. saappaat jalassa, yllättäen. Pelkään siis paitsi lasten, myös mieheni puolesta.

itsekeskeisyyden ja ilkeilyn mieheltä, sinisilmäisyyden minulta =)

Miehen ja meidän suvusta löytyy kaikkea kehitysvammaisuuden ja mielisairauden väliltä. Silti lapsemme on täysin terve ja muutenkin täydellinen!



Uskon, että luonnon täytyi muodostaa jotain täydellistä näin vajavaisiin sukuihin.

aspergerin. Tosin on ainut jolla diagnosoitu, mutta piirteitä löytyy suvuista.



Veljeni ja siskoni saivat pienenä rillit, jotain taittovikaa. Minä sain likinäköön vasta yläasteella, mutta vain minun yksi lapsi saa nyt pienenä jo rillit kaukotaiton takia ja vahvat. Että ei ihan suoraan peritynyt.



Mielisairauksia en pelkää, vaikka niitä on kummankin suvussa. Se on sen aika sitten jos on ja kun sen tiedostaa, on paremmat mahdollisuudet selvitä.

vanhemmilla se. Lisäksi on perinyt jo allergiat, mitkä on myös meillä molemmilla.

on jo perinyt atopian isältään. toinen lapsi on saanut minulta erään mielisairauden.



silmälasit eivät vielä ainakaan ole "periytyneet".



mutta en mä pelkää mitään, enkä ole koskaan pelännyt. kaikilla ihmisillä on joku perinnöllinen sairaus.

on jo perinyt atopian isältään. toinen lapsi on saanut minulta erään mielisairauden.



silmälasit eivät vielä ainakaan ole "periytyneet".



mutta en mä pelkää mitään, enkä ole koskaan pelännyt. kaikilla ihmisillä on joku perinnöllinen sairaus.

mutta en siis varsinaisesti "pelkaa" sita, vaikka suvusta loytyy tauteja laidasta laitaan (ateroskelroosi, verenpainetauti, sjogrenin syndrooma, keliakia, epilepsia, erilaisia syopia, ja vaikka mita muita). Elama nyt vaan on tata. En jaksa sita etukateen pelata, hoidetaan asia sitten mahdollisimman hyvin kun ja jos se tulee ajankohtaiseksi...

että tyttärestäni tulee yhtä persjalkainen kuin vaimonikin on. Itse olen pitkä, mutta vaimolla ei ole muuta kuin tyngät jalat ja sitten alkaakin jo selkä leveän perseen jälkeen. Lisäksi kaksoisleuka on sellainen heltta, joka kulkee niillä koko suvun läpi. Noita pääasiassa ja onhan hän myös lähes sokea eli lähes silmäinvalidi. Niin ja urheilussa vaimo on ollut aina se vitosen oppilas eli kun jono meni eteenpäin jumppatunnilla niin vaimoni on siirtynyt taaksepäin ja valittiin kaikkiin lajeihin lähes viimeisenä jaossa.

Tarjolla on niin syöpää, aivoverenvuotoa, diabetestä, sydänkohtausta, parkinsonintautia...



Hyvin me vedetään.

Lähtien tulistuvasta luonteesta röyhtäilevään vatsaan ja siitä yliherkkiin aisteihin. Mutta nuo nyt eivät juuri haittaa elämää, tylsin riesa on, että ulkopuoliset kommentoivat noita kaikkia aika ahkeraan.



No sit meidän suvussa on yksi perinnöllinen lapsia tappava sairaus. Mutta se on harvinainen ja pitäisi periä molemmilta vanhemmilta, jotta lapsi saisi sen. Eli meidän lapset on kyllä terveitä, muuten ne ei olisi elossa. Mutta huonolla tuurilla ne saa kuolevia lapsia. Tuo ei kuitenkaan ole kovin todennäköistä, joten en sitä varsinaisesti pelkää.

kun lapseni oli saanut esikoulussa epileptisen kohtauksen. Olen itse varttunut, elänyt ja traumatisoitunut epileptikkoäidin tyttärenä ja kyllä pelkäsin hetken, että pitääkö minun olla vielä epileptikon äitikin. Onneksi tuo kohtaus on jäänyt ainoaksi ja lapseni on terve.

Äitini puolelta olen kolmas sukupolvi, joka on saanut mielenterveysongelmia. Eli äitini ja isäitini ovat myös sairastaneet. Isoäitini sairasti skitsofreniaa ja masennusta, äitini masennusta ja minä masennusta sekä paniikkihäiriöitä.



Totisesti toivon, etteivät lapseni joudu samaa helvettiä käymään läpi kuin minä.

Pelkään ihan hulluna, että kuopuksellakin, joka vasta 1v ja tarkkailen häntä koko ajan ja vertaan muihin lapsiin ja esikoiseen saman ikäisenä. Näitä ongelmiahan on usein perheessä useammalla lapsella. Lähinnä pelkään sitä itseni takia - tuntuu, etten yksinkertaisesti jaksa toista samanlaista kuin vanhempi lapsi! Tästä syystä meille ei myöskään tulee enempää lapsia. En uskalla ottaa riskiä, että tulisi lisää neurologisesti poikkeavia.



Aika jännä, että vastaavia ongelmia ei suvusta löydy muilta. Tosin lasten isä on ollut lapsena jotenkin "outo". Mitä se sitten tarkoittanee...

atopia tuolla esikoisella jo on... Eiköhän niitä allergioita putkahtele esiin aikuisiällä, niin on lähes kaikilla minun suvussani käynyt, vaikka lapsilla ei olisi ollutkaan.

Suvussa yksi motoneurologinen tauti. Toinen vanhemmistani ja kaikki hänen sisaruksensa sairastavat sitä. Silloin kun sain ensimmäiset lapseni oli oletuksena, ettei minun vanhemmallani tuota ole (= en voisi itse kantaa sitä), mutta se sitten puhkesikin hänellä poikkeuksellisen myöhään.



Toisaalta ei ole tautina siitä karmeimmasta päästä, tosin invalidisoi 50-60 iässä.