Lapsi ajatuksissa, miehen geenit...

Ex-mies oli kyllä tavattoman typerä, ja samoja aivopuutteita nähtävissä lapsella.



Harmittaa, miksi lapselle ei ole isän puolelta painottunut sen mummon suvun järki ja taju, kaikki ovat joitain maistereita.



Eikä minultakaan perityissä geeneissä ole älyllisen vajauksen geenejä kovinkaan paljoa.



Tuntuu epäreilulta, kun lapsen geeniperimästä 3/4 olis ihan fiksua ainesta, mutta se surkein neljännes näyttää olevan määräävin tekijä :-/

olemme ns. oppineita. Mutta esikoisemme sen sijaan päpeltää koulua läpi alle seiskan keskiarvolla. Keneköhän geenit siinä jyllää?

luultavasti mun mies miettii et miks meni lapsen tekemään minun kanssa. Multahan noita vittumaisia geenejä tuntuu löytyvän. Tyttö on kohta 9kk ja temperamenttia löytyy, ihan niinkuin minultakin. Neuvolalääkäri sanoi että meillä sitten on huutoa ja jalanpolkemista uhmaiässä..Isänsä on kuin viilipytty, ei juurikaan hermoile. Minä sitten senkin edestä! Miksi tuo meidän tyttö ei voinut tulla enemmän isäänsä?

Meillä tyttö on erittäin lahjakas koulussa, vaikka kumpikaan meistä ei ole 8n keskiarvoa parempi;) Miksi haluat perustaa perheen miehen kanssa, jota pidät tyhmänä? Perhe perustetaan yleensä ihmisen kanssa, jonka kanssa halutaan viettää loppuelämä..

"Omena ei putoa kauaksi puusta, mutta se voi vieriä." Eli loppujen lopuksi et tiedä mitä saat, vaikka isä olisi mitä ja itsekin vaikka mitä.



Omaka ukkoni ei ole se täydellisin, mutta enhän itsekään. Jotkun miehen kiusalliset ominaisuudet pistin anopin kasvatuksen piikkiin ja päätin olla toistamatta niitä, mutta ei niistä ominaisuuksista vain eroon pääse. Toisaalta itse olen likinäköinen, ylipainoon taipuvainen, itsepäinen jne. Eipä kai näilläkään geeneillä pitäisi lapsia tehdä...



Mutta rehellisesti sanoen, olen miettinyt kannattaako miehen geenejä jatkaa. Lapsi on naiselle kuitenkin todella suuri satsaus. Paljon suurempi kuin miehelle. Kolme kertaa olen kuitenkin sen ukon geenejä (ja niitä omiani) jatkanut.

Ei vain geeenejä, vaan muutenkin sitä, millainen isä ja puoliso miehestä tulisi. Onko hän ihmisenä sinut itsensä kanssa, rehellinen, sitoutuva, kykenevä asettamaan tarpeen vaatiessa muut itsensä edelle?



Itse ajattelen yhä kauhunväristyksin sitä, millaisen ihmisen kanssa aikoinaan peräti vakavasti seurustelin. Geeneissä olisi ollut tarjolla erinäisiä koko elämää rujouttavia ja rampauttavia detaljeja, sekä fyysisiä että psyykkisiä. Pahinta kuitenkin on se henkinen kasvuympäristö, jonka kypsymätön ja oman tunne-elämänsä kanssa kusessa oleva friikki olisi lapselle tarjonnut.



Minä en siihen satimeen joutunut, mutta joku toinen kylläkin, ja jälki on ollut sen mukaista. Itselläni on puolisona hyvä ihminen, ja lastenkin kanssa on ollut onni myötä - he ovat perineet meiltä parhaita puolia ja lisänä näyttää olevan yllättäen sellaistakin lahjakkuutta, joka ei ole aiemmin hirveän vahvasti manifestoitunut kummallakaan puolella sukua. Hupaisaa sinänsä, että minulla on nyt juuri sellainen perhe-elämä ja lapset, jotka tämä kauhu-exä olisi hirveästi itselleen halunnut.



Mutta pointti siis, että vanhemmuusaspektia todella pitäisi miettiä; itsekin olisin saanut miettiä sitä aikoinaan heti kättelyssä.

ehkä miehesikin miettiä . Entäpä jos lapsi perikin nk. huonot geenit sinun puoleltasi ?

Mieheni on nelikymppinen, tupakoinut teinistä ja elämäntavat aika huonot. Ajattelin että hän ei todennäköisesti edes voi tulla isäksi, sillä hänellä on myös hedelmällisyyteen vaikuttava sairaus. Ihana mies muuten, kiltti ja hauska, mutta ei tosiaan kovin komea eikä tietääkseni älykkökään.



Saimme kuitenkin aivan mahtavan tyttären, huomiotaherättävän kauniin ja lisäksi lahjakkaan. 3-vuotiaana on 5-vuotiaan taidot ja lastentarhanopettaja sekä neuvolan terkka ovat olleet hyvin ihmeissään.



Eli aivan tavallisetkin vanhemmat voivat saada loistavia jälkeläisiä. Vaikka ei tietenkään äly ja ulkonäkökään onnea takaa.

No jos on dysfasiaa ja /tai ADHD:ta, on ihan mahdollista että koulu jo alkaa apuluokalla. Kyllä minä nuorena mietin yhden miehen kohdalla, että erityisesti hänelle en halua tulla raskaaksi. Armeijassakin hän oli saanut älykkyystestistä vähemmän mairittelevat pisteet. Ei siinä ulkonäkö auttanut. Ei ole liikaa vaatia lapsilleen normaalia lähtökohtaa elämälle. Itse satun olemaan akateeminen ym, mutta se ei tarvitse olla itsetarkoitus vaan normaali toive, että on normaalit lähtökohdat oppia, olla muiden kanssa ym. Tiedän useampia tuttujani, joilla on add:tä tai laaja-alaista oppimishäiriötä taustaa. Herkästi periytyvät ja vaikka lapset ovatkin mukavia luonteeltaan, kyllä se perheeltä vie voimavaroja, kun pitää kuljetella jatkuvasti kesken työpäivän terapioihin ja tarkastuksiin ja läksyt ei etene vaan vanhempi istuu 3 h iltaisin ekaluokkalaisen kanssa, että saadaan taas illan läksyt tehtyä. Siinä ei hyväkään kasvatus aina auta ja eipä se lapsenkaan vika ole. Eli mä kyllä miettisin geenejä jonkin verran, kun tässä viestiketjun aloittaja onkin  miettinyt.

nainen ja lapsia ngpöaenjgpiejtp kirjoitti:

No jos on dysfasiaa ja /tai ADHD:ta, on ihan mahdollista että koulu jo alkaa apuluokalla. Kyllä minä nuorena mietin yhden miehen kohdalla, että erityisesti hänelle en halua tulla raskaaksi. Armeijassakin hän oli saanut älykkyystestistä vähemmän mairittelevat pisteet. Ei siinä ulkonäkö auttanut. Ei ole liikaa vaatia lapsilleen normaalia lähtökohtaa elämälle. Itse satun olemaan akateeminen ym, mutta se ei tarvitse olla itsetarkoitus vaan normaali toive, että on normaalit lähtökohdat oppia, olla muiden kanssa ym. Tiedän useampia tuttujani, joilla on add:tä tai laaja-alaista oppimishäiriötä taustaa. Herkästi periytyvät ja vaikka lapset ovatkin mukavia luonteeltaan, kyllä se perheeltä vie voimavaroja, kun pitää kuljetella jatkuvasti kesken työpäivän terapioihin ja tarkastuksiin ja läksyt ei etene vaan vanhempi istuu 3 h iltaisin ekaluokkalaisen kanssa, että saadaan taas illan läksyt tehtyä. Siinä ei hyväkään kasvatus aina auta ja eipä se lapsenkaan vika ole. Eli mä kyllä miettisin geenejä jonkin verran, kun tässä viestiketjun aloittaja onkin  miettinyt.

Viestiketju on vuodelta 2010, joten...? Ilmeisesti sinäkään et ole kanootin terävin teletappi.

Ajattelin kyllä, että mies ei ole aivan yhtä älykäs kuin minä olen, mutta että tuoksuu sopivalle, joten tulee muuten terveempiä lapsia kuin ehkä jonkun toisen älykkäämmän kanssa. Ei mies aivan tyhmäkään ollut, joten päätin hyväksyä puutteet. Sydän kuitenkin kohdillaan. Vartalo muuten hyvä, mutta niska makuuni turhan kapea ja otsa voisi olla korkeampikin. Yhdistän nämä piirteet jotenkin myös älykkyyteen. Minua ei haittaa oman otsani korkeus.