Ärsyttää ihmiset jotka ottavat koiran ja sitten sille ei yhtäkkiä "olekaan aikaa", ov

Joo, koiran kun saa Suomessa kuka vaan. :( Kannatan koirakorttia...

Silmäilin taas vaihteeksi Apulan ilmoituksia. Jatkuvasti on nuoria (5-10kk) koiria, joille ei enää kummasti ole omistajilla aikaa. Ilmoituksissa kehutaan koiria aina, mutta aikaa vaan ei hauvalle löydy. Jos ottaa koiran pitää osata varautua siihen että se vaatii aikaa, paljon aikaa ja myös sen jälkeen kun se ei enää ole suloinen pikku pentu.

Tuon ikäinen koira on lisäksi haastava kun murkkuikä puskee päälle, liian moni luovuttaa ja kuvittelee koiran olevan ihan kamala vaikka koirasta saisi ihan kelvollisen kunhan olisi kärsivällinen ja jatkaisi koulutusta.

Pahin taisi tällä kertaa olla sellainen ilmoitus missä ei kuulemma enää toisen lapsen syntymän myötä aika riitä koiralle. Ja koiran ikä oli 5kk. Haloo! Raskaus on ollut tiedossa koiraa hankkiessa, olisiko kannattanut jättää pentu ottamatta jos tietää että pian pukkaa vauvaa maailmaan.

Itse otimme myös koiran ollessani raskaana. Vähän väheni huomiointi yms. Mutta ei kyllä tulisi mieleenkään myydä pois tuota koiraa! Minulla on onneksi mieskin joka samallalailla koiran hoitaa tai vauvaa. Pitäisi kaikki seikat ottaa huomioon kun edes suunnittelee pennun ottamista.

ja tulin yllättäen melko pian sen jälkeen raskaaksi. Ei todellakaan ollut suunniteltu juttu ja siinä kriisissä kaikkein pienin tekijä oli taatusti se koira...



Ja on ihan tosiasia, että ei meillä ole koiralle sen jälkeen ollut aikaa samalla tavalla. Etenkin nyt kun lapsia on kolme. Koira on silti edelleen meillä ja ihan rehellsiesti sanoen se olisi kyllä voinut elää paljon onnellisemman elämän jossain toisessa perheessä. Kun olisimme silloin kehdanneet ja ymmärtäneet luopua koirasta, esim. juuri apulan kautta,

kaikki kolme raskautta olivat sitten vai yllätyksiä? Et ollut tietoinen että seksistä saattaa tulla raskaaksi?

ja tulin yllättäen melko pian sen jälkeen raskaaksi. Ei todellakaan ollut suunniteltu juttu ja siinä kriisissä kaikkein pienin tekijä oli taatusti se koira...

Ja on ihan tosiasia, että ei meillä ole koiralle sen jälkeen ollut aikaa samalla tavalla. Etenkin nyt kun lapsia on kolme. Koira on silti edelleen meillä ja ihan rehellsiesti sanoen se olisi kyllä voinut elää paljon onnellisemman elämän jossain toisessa perheessä. Kun olisimme silloin kehdanneet ja ymmärtäneet luopua koirasta, esim. juuri apulan kautta,

näihin avauksiin, jossa kysellään millainen koira meille sopisi. Ihmiset eivät vain jumankauta harkitse asioita etukäteen, eivätkä sitoudu mihinkään. Ja vastaan jokaiselle, että jos koiran pitämissä on yksikin seikka, joka ei ole mieleinen, jätä ottamatta koko koira.

Ensimmäinen raskaus oli yllätys, järkytys ja shokki. Siitä selvittiin ja kasvettiin perheeksi. Perheeseemme haluttiin lapset normaalilla ikäerolla (2-3v.) eikä todellakaan 10v. jälkeen mitään iltatähteä KOIRAN (siis pelkän KOIRAN) takia.



Oikeesti, koiraihmisillä menee jutut joskus pikkasen yli järjen...

lapsi-ihmisillä menee yli järjen, kun muuta elämää ei olekaan kuin ne lapset. Kummasti vaan järkevät ihmiset jotka ymmärtävät koirienkin hoidosta saavat hoidettua sekä koirat että lapset ja molemmille riittää aikaa.

Ensimmäinen raskaus oli yllätys, järkytys ja shokki. Siitä selvittiin ja kasvettiin perheeksi. Perheeseemme haluttiin lapset normaalilla ikäerolla (2-3v.) eikä todellakaan 10v. jälkeen mitään iltatähteä KOIRAN (siis pelkän KOIRAN) takia.

Oikeesti, koiraihmisillä menee jutut joskus pikkasen yli järjen...

meille ei koskaan tule koiraa, koska tiedän jo ettei aamulla räntäsateessa lenkkeily kiinnosta. Lisäksi olen niin hemmetin tunnollinen, etten halua enää syyllistyä koiraraukan saamasta vähästä huomiosta - nyt jaksan sentään huomioida lapset ja miehen. Koira oisi ihana mutta en koskaan voisi esim pukata sitä pihallemme aamupissalle ja sitten äkkiä sisälle koko päiväksi, yksin. Ehkä sitten eläkkeellä,,,jos satun olemaan hyvässä kunnossa ;)



Säästyypä ainakin yksi koira huonolta perheeltä.

kuin ne lapset ja se KOIRA. Ja kyllä, prioriteettilistalla koira on ihan häntäpäässä, se on sentään vain eläin. Koiran olemme hoitaneet, ruokkineet, käyttäneet terveystarkastuksissa (joissa muuten kunto kehutaan, öhöm) ja ulkoiluttaneet, mutta mitään ylimääräistä vaivaa ei tulisi mieleenikään nähdä. Kuten silloin ekana vuonna lapsettomana pariskuntana.

Aivan älytöntä väittää että koiran pitäisi olla joku elämän ykkösasia.

lapsi-ihmisillä menee yli järjen, kun muuta elämää ei olekaan kuin ne lapset. Kummasti vaan järkevät ihmiset jotka ymmärtävät koirienkin hoidosta saavat hoidettua sekä koirat että lapset ja molemmille riittää aikaa.

lapsi-ihmisillä menee yli järjen, kun muuta elämää ei olekaan kuin ne lapset. Kummasti vaan järkevät ihmiset jotka ymmärtävät koirienkin hoidosta saavat hoidettua sekä koirat että lapset ja molemmille riittää aikaa.

Ensimmäinen raskaus oli yllätys, järkytys ja shokki. Siitä selvittiin ja kasvettiin perheeksi. Perheeseemme haluttiin lapset normaalilla ikäerolla (2-3v.) eikä todellakaan 10v. jälkeen mitään iltatähteä KOIRAN (siis pelkän KOIRAN) takia.

Oikeesti, koiraihmisillä menee jutut joskus pikkasen yli järjen...

että totta kai koira jää vähemmälle huomiolle, kun lapsia tulee. Onhan se nyt aivan selvä. Ei se tarkoita sitä, etteikö koiraa hoidettaisi hyvin.

kannattaisi vähän useammankin miettiä. Hyvä että tiedät omat voimavarasi niin ei joudu taas yksi koira kiertoon.

meille ei koskaan tule koiraa, koska tiedän jo ettei aamulla räntäsateessa lenkkeily kiinnosta. Lisäksi olen niin hemmetin tunnollinen, etten halua enää syyllistyä koiraraukan saamasta vähästä huomiosta - nyt jaksan sentään huomioida lapset ja miehen. Koira oisi ihana mutta en koskaan voisi esim pukata sitä pihallemme aamupissalle ja sitten äkkiä sisälle koko päiväksi, yksin. Ehkä sitten eläkkeellä,,,jos satun olemaan hyvässä kunnossa ;)

Säästyypä ainakin yksi koira huonolta perheeltä.

Vastenmielisiä otuksia.

on väittänyt että koiran pitää olla ykkösasia. Kyse oli niistä henkilöistä joilla ei ole koiralle enää aikaa. Teillä selvästi on ollut, koiraa on hoidettu ja ulkoilutettu, mutta nämä ajanpuutteesta valittavat kun eivät edes niistä koiran perustarpeista huolehdi tai yritä huolehtia, vaan koira laitetaan kiertoon kun tuntuu liian hankalalta.

kuin ne lapset ja se KOIRA. Ja kyllä, prioriteettilistalla koira on ihan häntäpäässä, se on sentään vain eläin. Koiran olemme hoitaneet, ruokkineet, käyttäneet terveystarkastuksissa (joissa muuten kunto kehutaan, öhöm) ja ulkoiluttaneet, mutta mitään ylimääräistä vaivaa ei tulisi mieleenikään nähdä. Kuten silloin ekana vuonna lapsettomana pariskuntana.

Aivan älytöntä väittää että koiran pitäisi olla joku elämän ykkösasia.

lapsi-ihmisillä menee yli järjen, kun muuta elämää ei olekaan kuin ne lapset. Kummasti vaan järkevät ihmiset jotka ymmärtävät koirienkin hoidosta saavat hoidettua sekä koirat että lapset ja molemmille riittää aikaa.

niin lyhytjännitteisiä, eivät osaa kuvitella elämää eteenpäin ja asiat tehdään hetken mielijohteesta. Mukavuudenhalu on mahtava voima!Itseäni ärsyttää se, että niin monet sanovat ostavansa eläimen lahjaksi, siis synttäri-tai joululahjaksi! Tökkii tuo ajatus....Meille ei tule koiraa, ei todennäköisesti mitään eläintä, sillä justiin nuo räntä-aamut ovat yksi, joita en haluaisi hoitaa....Vastuu on kaikenkaikkiaan valtava, eläin kun ei ole lelu!

Niinpä, miksi ylipäätään kukaan ottaa koiraa. Vastenmielisiä otuksia.

Väitän, että koiria inhoavat ihmiset ovat vähemmistössä.

kerro sitä koiran omistajalle, jonka mielestä koirat on ihania ja "perheenjäseniä". Yök. Koirat kyllä tajuavat näköjään paremmin kuin omistajansa kuka niitä inhoaa ja suhtautuvat kuivan asiallisesti muhun. Itse asiassa tulenkin siksi juttuun koirien kanssa ihan hyvin.

Niinpä, miksi ylipäätään kukaan ottaa koiraa. Vastenmielisiä otuksia.

Väitän, että koiria inhoavat ihmiset ovat vähemmistössä.

Monet inhoaa niitä, mutta eivät tietystikään kerro sitä koiran omistajalle, jonka mielestä koirat on ihania ja "perheenjäseniä". Yök. Koirat kyllä tajuavat näköjään paremmin kuin omistajansa kuka niitä inhoaa ja suhtautuvat kuivan asiallisesti muhun. Itse asiassa tulenkin siksi juttuun koirien kanssa ihan hyvin.

Niinpä, miksi ylipäätään kukaan ottaa koiraa. Vastenmielisiä otuksia.

Väitän, että koiria inhoavat ihmiset ovat vähemmistössä.

mutta sitä useammat rakastavat. Väitän, että koiria inhoavat tuntemattomat ihmiset eivät tule kyselemään koirasta tai kommentoimaan sen söpöyttä vain sen takia, että haluavat olla kohteliaita omistajalle.

Omasta laajasta tuttavapiiristäni en tunne yhtään henkilöä, joka inhoaisi koiria. Tunnen kaksi, jotka pelkäävät jonkin verran koiria sekä kaksi, jotka eivät ole niin innostuneita niistä. Kaikkin muut suhtautuvat koiriin positiivisesti, ja todella monet heistä tykkäävät todella paljon koirista.

Tuota toista koiria pelkäävää henkilöä muuten useimmat koirat tuntuvat rakastavan.

On yksineläjiä,liitossa asuvia, lapsia, ei lapsia,vanhuksia ym.



Turha tästä asiasta enää vouhkata. Ei esim.yllämainitut systeemit kerro yhtään mitään siitä, kuinka mahdollinen lemmikki hoidetaan!



Saattaa olla 90v. vanhus,mielenterveysongelmainen,työtön jne. ja lemmikkiä hoidetaan tod.hyvin.



Löytyy eläinrääkkääjiä ikään ja sukupuoleen katsomatta, pentutehtailijat jne. Et se siitä!

ovat sellaisia, että voidakseen hyvin ne tarvitsevat muutakin kuin 2-3 lyhyttä peruslenkkiä päivässä. Ja monet rodut myös kärsivät yksinolosta paljon.

Kyse ei ole siitä, että koiraa arvostettaisiin enemmän kuin ihmisiä, vaan siitä, että jos haluaa pitää koiraa, on olosuhteet järjestettävä sellaisiksi, että koira saa elää onnellisen elämän. Ja joillain roduilla se tosiaan tarkoittaa "ylimääräistä vaivaa" (esim. harrastus, ainakin 1 yli tunnin lenkki päivässä, älyä harjoittavia tehtäviä). Varmasti monet rodut olisivat täysin onnellisia myös teillä, etenkin kun olet varmaan ollut kotona paljon jos on 3 lasta, eli koiranne ei ole tarvinnut olla paljon yksin. Mutta toivottavasti teillä tosiaan on joku tällaisen rodun edustaja eikä joku bordercollie tai belgianpaimenkoira.

Minä haluan myös, että minulla on muutakin elämää kuin lapset ja koira. Siksi olen hankkinut vain 2 lasta enkä ota koskaan koiraa - vaikka rakastan koiria ja lapsuudenkodissa oli aina koira. Meillä äiti nimenomaan ajatteli sekä koirista että vähän lapsistakin, että siinä ne menee itsestään. Meitä lapsia oli paljon ja koirat olivat jossain määrin heitteillä (ei koulutettu ja lenkityskin oli vähän niin ja näin, mitään virikkeitä ei tarjottu) En halua käyttää niin paljon aikaani koiraan kuin uskon sen tarvitsevan. Ja minusta, jos on 3 lasta ja koira niin ei voi olettaa, että muuta elämää olisi kovin paljon (jos haluaa hoitaa lapset ja koiran hyvin). Koiraa ei ole pakko ottaa!

kuin ne lapset ja se KOIRA. Ja kyllä, prioriteettilistalla koira on ihan häntäpäässä, se on sentään vain eläin. Koiran olemme hoitaneet, ruokkineet, käyttäneet terveystarkastuksissa (joissa muuten kunto kehutaan, öhöm) ja ulkoiluttaneet, mutta mitään ylimääräistä vaivaa ei tulisi mieleenikään nähdä. Kuten silloin ekana vuonna lapsettomana pariskuntana.

Aivan älytöntä väittää että koiran pitäisi olla joku elämän ykkösasia.

lapsi-ihmisillä menee yli järjen, kun muuta elämää ei olekaan kuin ne lapset. Kummasti vaan järkevät ihmiset jotka ymmärtävät koirienkin hoidosta saavat hoidettua sekä koirat että lapset ja molemmille riittää aikaa.

Luulen, että monet aikuisetkin ovat nykyään

niin lyhytjännitteisiä,

Jaa mitenköhän se ennenmaailmassa oli? Kyllä se nykyään on niin, että koiria pitäisi hoitaa kuin ihmisiä ja sitten jos joku laittaa lapset koiran edelle niin voi kauheeta. Luuletteko oikeasti että joskus 60-luvulla ihmiset kävi 2-5 kertaa päivässä tunnin lenkillä koiran kanssa? Kyllä se meni niin, että Murre oli 364 päivää narussa pihassa ja sen kanssa käytiin metsällä pari kertaa vuodessa ja siinä oli sen virikkeet. Serkun maalaistalossa on täysin hullu koira, jota pidettiin käytännössä koko sen elämän narussa takapihalla kesät talvet.