Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää ihmiset jotka ottavat koiran ja sitten sille ei yhtäkkiä "olekaan aikaa", ov
25.11.2010 |
Silmäilin taas vaihteeksi Apulan ilmoituksia. Jatkuvasti on nuoria (5-10kk) koiria, joille ei enää kummasti ole omistajilla aikaa. Ilmoituksissa kehutaan koiria aina, mutta aikaa vaan ei hauvalle löydy. Jos ottaa koiran pitää osata varautua siihen että se vaatii aikaa, paljon aikaa ja myös sen jälkeen kun se ei enää ole suloinen pikku pentu.
Tuon ikäinen koira on lisäksi haastava kun murkkuikä puskee päälle, liian moni luovuttaa ja kuvittelee koiran olevan ihan kamala vaikka koirasta saisi ihan kelvollisen kunhan olisi kärsivällinen ja jatkaisi koulutusta.
Pahin taisi tällä kertaa olla sellainen ilmoitus missä ei kuulemma enää toisen lapsen syntymän myötä aika riitä koiralle. Ja koiran ikä oli 5kk. Haloo! Raskaus on ollut tiedossa koiraa hankkiessa, olisiko kannattanut jättää pentu ottamatta jos tietää että pian pukkaa vauvaa maailmaan.
Kommentit (36)
Tiedän ihmisen joka ei kuulemma jaksanut kahta kissanpentua mutta haaveilee nyt koirasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mummot, papat, mielisairaat ja muut hoitaa hyvin lemmikkejään. Mutta jokaisen pitäisi ennen sitä lemmikin hankintaa ihan kunnolla miettiä millaista lemmikkiä jaksaa hoitaa vai jaksaako ollenkaan. Ja ottaa selvää millaista hoitoa se lemmikki vaatii niin ei tule yllätyksenä että liikkuvaista ja energistä koiraa pitääkin lenkittää enemmän kuin vain postilaatikolle ja takaisin
On yksineläjiä,liitossa asuvia, lapsia, ei lapsia,vanhuksia ym.
Turha tästä asiasta enää vouhkata. Ei esim.yllämainitut systeemit kerro yhtään mitään siitä, kuinka mahdollinen lemmikki hoidetaan!
Saattaa olla 90v. vanhus,mielenterveysongelmainen,työtön jne. ja lemmikkiä hoidetaan tod.hyvin.
Löytyy eläinrääkkääjiä ikään ja sukupuoleen katsomatta, pentutehtailijat jne. Et se siitä!
Mä olen aina ollut koiraihminen ja lapsesta asti niitä onkin jaloissa pyörinyt. En osaisi olla ilman koiraa, ne kuuluu elämään.
Mutta...
Saimme lapsen, ei se vielä mitään tehnyt mutta sitten tuli toinenkin. Yhtäkkiä sitä huomaa että aika enää riitäkkään samalla tavalla aivan kaikkeen. Toki koiristani huolehdin ja rakastan mutta tunnustan odottavani sitä päivää ettei niitä enää ole.
Tulen aina huolehtimaan koirat hyvin ja ne elää meidän kanssa niin kauan kuin eläävät.
En jaksa eritellä syitä sen kummemmin miksi näin on, siihen vaikuttaa miljoona pientä asiaa ja muutama iso asia. Miedän elämä perheenä helpottuisi paljon jos niitä ei olisi. Pahinta on ehkä se että emme pääse rakentamaan taloa ja nykyisessä on homevaurio. Tätä on ehkä vaikea uskoa mutta tämä on totta. Jos luopuisimme koirista, rakentaminen voitaisiin aloittaa vaikka heti.
Elämä on, valintoja.
sinäkään ole niitä jotka yhtäkkiä huomaavat että koiran hoito voi olla rankkaa ja luopuvat koirasta. Sinä kannat vastuusi ja hoidat koirat vaikka se väsyttäisi tai ei olisi kivaa. Toisin on niiden ihmisten laita jotka mm. Apulassa ilmoittelevat. Ja siellä on siis todella usein kyse alle vuoden ikäisistä koirista, joista luovutaan vain siksi että ei ymmärretty etukäteen että koira tarvitsee aikaa tai ei ymmärretä että koiraa pitää kouluttaakin ja että sillä voi olla kamala murrosikä.
Mä olen aina ollut koiraihminen ja lapsesta asti niitä onkin jaloissa pyörinyt. En osaisi olla ilman koiraa, ne kuuluu elämään.
Mutta...
Saimme lapsen, ei se vielä mitään tehnyt mutta sitten tuli toinenkin. Yhtäkkiä sitä huomaa että aika enää riitäkkään samalla tavalla aivan kaikkeen. Toki koiristani huolehdin ja rakastan mutta tunnustan odottavani sitä päivää ettei niitä enää ole.
Tulen aina huolehtimaan koirat hyvin ja ne elää meidän kanssa niin kauan kuin eläävät.En jaksa eritellä syitä sen kummemmin miksi näin on, siihen vaikuttaa miljoona pientä asiaa ja muutama iso asia. Miedän elämä perheenä helpottuisi paljon jos niitä ei olisi. Pahinta on ehkä se että emme pääse rakentamaan taloa ja nykyisessä on homevaurio. Tätä on ehkä vaikea uskoa mutta tämä on totta. Jos luopuisimme koirista, rakentaminen voitaisiin aloittaa vaikka heti.
Elämä on, valintoja.
joka ihme kyllä on oikein säyseä ja kiltti edelleen eikä näytä kärsivältä. Ehkä sen elämäntehtävänä on "paimentaa" näitä lapsia, ihan kotioloissa. Tiedä häntä.
Ja koiran siis otimme silloin kun emme olleet suunnitelleet lastenhankintaa vielä vuosiin. Yllätyksiä tulee elämään.
ovat sellaisia, että voidakseen hyvin ne tarvitsevat muutakin kuin 2-3 lyhyttä peruslenkkiä päivässä. Ja monet rodut myös kärsivät yksinolosta paljon. Kyse ei ole siitä, että koiraa arvostettaisiin enemmän kuin ihmisiä, vaan siitä, että jos haluaa pitää koiraa, on olosuhteet järjestettävä sellaisiksi, että koira saa elää onnellisen elämän. Ja joillain roduilla se tosiaan tarkoittaa "ylimääräistä vaivaa" (esim. harrastus, ainakin 1 yli tunnin lenkki päivässä, älyä harjoittavia tehtäviä). Varmasti monet rodut olisivat täysin onnellisia myös teillä, etenkin kun olet varmaan ollut kotona paljon jos on 3 lasta, eli koiranne ei ole tarvinnut olla paljon yksin. Mutta toivottavasti teillä tosiaan on joku tällaisen rodun edustaja eikä joku bordercollie tai belgianpaimenkoira. Minä haluan myös, että minulla on muutakin elämää kuin lapset ja koira. Siksi olen hankkinut vain 2 lasta enkä ota koskaan koiraa - vaikka rakastan koiria ja lapsuudenkodissa oli aina koira. Meillä äiti nimenomaan ajatteli sekä koirista että vähänlapsistakin, että siinä ne menee itsestään. Meitälapsia oli paljon ja koirat olivat jossain määrin heitteillä (ei koulutettu ja lenkityskin oli vähän niin ja näin, mitään virikkeitä ei tarjottu) En halua käyttää niin paljon aikaani koiraan kuin uskon sen tarvitsevan. Ja minusta, jos on 3 lasta ja koira niin ei voi olettaa, että muuta elämää olisi kovin paljon (jos haluaa hoitaa lapset ja koiran hyvin). Koiraa ei ole pakko ottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että OLISI OLLUT PAREMPI koiran kannalta, jos siitä olisi luovuttu - vaikka sen Apulan kautta. ELämä olisi voinut olla moninverroin onnellisempi.
Mutta juuri sinunlaistesi tuomitsijoiden vuoksi moni ihminen (kuten me) pitää sen koiran vaikka hammasta purren, hoitaa minimit, kantaa vastuunsa ETTEI KUKAAN PÄÄSE SANOMAAN. Ja kuitenkin sen eläimen, koiran, kannalta olisi se toinen vaihtoehto ollut parempi. Ihan oikeasti.
sinäkään ole niitä jotka yhtäkkiä huomaavat että koiran hoito voi olla rankkaa ja luopuvat koirasta. Sinä kannat vastuusi ja hoidat koirat vaikka se väsyttäisi tai ei olisi kivaa. Toisin on niiden ihmisten laita jotka mm. Apulassa ilmoittelevat. Ja siellä on siis todella usein kyse alle vuoden ikäisistä koirista, joista luovutaan vain siksi että ei ymmärretty etukäteen että koira tarvitsee aikaa tai ei ymmärretä että koiraa pitää kouluttaakin ja että sillä voi olla kamala murrosikä.
voi tietää että luopuminen olisi ollut koiran kannalta parempi. Se olisi voinut joutua vielä huonompaan kotiin ja olisi lisäksi ikävöinyt teitä. Valitettavasti kerran kiertoon joutunut koira kiertää usein monta kotia eikä pysy yhdessäkään kodissa pitkään.
Ja oikeasti, miten vaikeaa voi olla hoitaa sekä lapset että yksi koira? Eri asia jos olisi kokonainen koiralauma mutta kyllä normaalitapauksessa perheellisilläkin on aikaa ja energiaa koiran hoitamiseen
että OLISI OLLUT PAREMPI koiran kannalta, jos siitä olisi luovuttu - vaikka sen Apulan kautta. ELämä olisi voinut olla moninverroin onnellisempi.
Mutta juuri sinunlaistesi tuomitsijoiden vuoksi moni ihminen (kuten me) pitää sen koiran vaikka hammasta purren, hoitaa minimit, kantaa vastuunsa ETTEI KUKAAN PÄÄSE SANOMAAN. Ja kuitenkin sen eläimen, koiran, kannalta olisi se toinen vaihtoehto ollut parempi. Ihan oikeasti.
sinäkään ole niitä jotka yhtäkkiä huomaavat että koiran hoito voi olla rankkaa ja luopuvat koirasta. Sinä kannat vastuusi ja hoidat koirat vaikka se väsyttäisi tai ei olisi kivaa. Toisin on niiden ihmisten laita jotka mm. Apulassa ilmoittelevat. Ja siellä on siis todella usein kyse alle vuoden ikäisistä koirista, joista luovutaan vain siksi että ei ymmärretty etukäteen että koira tarvitsee aikaa tai ei ymmärretä että koiraa pitää kouluttaakin ja että sillä voi olla kamala murrosikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten koirassa totta puhuen risoo se, että meillä on AINA karvaista. Vaikka imuroisin joka päivä - ja sitä paitsi minusta on karseaa joutua imuroimaan koiran takia joka päivä. Siinä yksi iso miinus.
Ja kyllä sekin on risonut, kun mies on ollut työmatkalla, kuopus 2kk vauva, keskimmäinen 2,5-vuotias ja isoin 5v. Ja aamulla pakkasta on -20, lunta tuiskuaa ja kaikki on vaan pakko pukea toppavaatteisiin ja lähteä pissattamaan sitä koiraa.
Näitä arjen pieniä esimerkkejä on paljon. Ei se VAIKEAA ole, hankaloittaa vaan elämää ihan turhaan.
voi tietää että luopuminen olisi ollut koiran kannalta parempi. Se olisi voinut joutua vielä huonompaan kotiin ja olisi lisäksi ikävöinyt teitä. Valitettavasti kerran kiertoon joutunut koira kiertää usein monta kotia eikä pysy yhdessäkään kodissa pitkään. Ja oikeasti, miten vaikeaa voi olla hoitaa sekä lapset että yksi koira? Eri asia jos olisi kokonainen koiralauma mutta kyllä normaalitapauksessa perheellisilläkin on aikaa ja energiaa koiran hoitamiseen
että OLISI OLLUT PAREMPI koiran kannalta, jos siitä olisi luovuttu - vaikka sen Apulan kautta. ELämä olisi voinut olla moninverroin onnellisempi. Mutta juuri sinunlaistesi tuomitsijoiden vuoksi moni ihminen (kuten me) pitää sen koiran vaikka hammasta purren, hoitaa minimit, kantaa vastuunsa ETTEI KUKAAN PÄÄSE SANOMAAN. Ja kuitenkin sen eläimen, koiran, kannalta olisi se toinen vaihtoehto ollut parempi. Ihan oikeasti.
sinäkään ole niitä jotka yhtäkkiä huomaavat että koiran hoito voi olla rankkaa ja luopuvat koirasta. Sinä kannat vastuusi ja hoidat koirat vaikka se väsyttäisi tai ei olisi kivaa. Toisin on niiden ihmisten laita jotka mm. Apulassa ilmoittelevat. Ja siellä on siis todella usein kyse alle vuoden ikäisistä koirista, joista luovutaan vain siksi että ei ymmärretty etukäteen että koira tarvitsee aikaa tai ei ymmärretä että koiraa pitää kouluttaakin ja että sillä voi olla kamala murrosikä.
että OLISI OLLUT PAREMPI koiran kannalta, jos siitä olisi luovuttu - vaikka sen Apulan kautta. ELämä olisi voinut olla moninverroin onnellisempi.
Mutta juuri sinunlaistesi tuomitsijoiden vuoksi moni ihminen (kuten me) pitää sen koiran vaikka hammasta purren, hoitaa minimit, kantaa vastuunsa ETTEI KUKAAN PÄÄSE SANOMAAN. Ja kuitenkin sen eläimen, koiran, kannalta olisi se toinen vaihtoehto ollut parempi. Ihan oikeasti.
sinäkään ole niitä jotka yhtäkkiä huomaavat että koiran hoito voi olla rankkaa ja luopuvat koirasta. Sinä kannat vastuusi ja hoidat koirat vaikka se väsyttäisi tai ei olisi kivaa. Toisin on niiden ihmisten laita jotka mm. Apulassa ilmoittelevat. Ja siellä on siis todella usein kyse alle vuoden ikäisistä koirista, joista luovutaan vain siksi että ei ymmärretty etukäteen että koira tarvitsee aikaa tai ei ymmärretä että koiraa pitää kouluttaakin ja että sillä voi olla kamala murrosikä.
Niin. En osaa itsekkään tulkita tätä. Koirien paras on se että ne saavat olla täällä, kotonaan. Mutta perheen kannalta olisi helpottavaa ilman niitä.
En välillä itsekkään tiedä mitä tehdä. Olen yrittänyt sopeutua ja etsiä ratkaisuja, kompromisseja. Koirat on mulle rakkaita, luopuminen olisi kuin toinen käsi ja jalka vietäisiin.
Näistä koirista 2 on otettu lapsiperheestä joilla ei ollut enää aikaa koirille. Nuorena ja hukassa. Tunsin tarjoavani heille turvallisen ja pysyvän kodin mutta mistäpä olisin tiennyt ajatukseni ja tilanteeni 4 vuoden päästä.
Niin paljon mielipahaa on koirien takia tässä perheessä ollut että tiedän että kaikki miettii että miksi niitä ei sitten hävitetä. Sijoitukseen ei enää voi antaa, koirat ovat jo keski-iän ylittäneitä ja lopettamaan en ala. Vaikka 2 koiraa sairastaakin melkein koko ajan ja itkettää ne kulut (vakuutus ei korvaa) niin en silti pysty siihen.
Minä lupasin huolehtia niistä ja niin aion tehdä. Ei meillä hätää ole kenelläkään mutta isoja vaikutteita tällä on. Joskus tuntuu lasten takia pahalle koska koirat rajoittaa heidänkin elämäänsä monilla tavoin. Kuitenkin asiat on ihan hyvin. Mutta HELPOMPAA olisi ilman koiria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämässä on kyllä nyt jotain muutakin pielessä kuin vain koirat, jos koirat aiheuttavat noin paljon itkua ja ahdistusta.
että OLISI OLLUT PAREMPI koiran kannalta, jos siitä olisi luovuttu - vaikka sen Apulan kautta. ELämä olisi voinut olla moninverroin onnellisempi.
Mutta juuri sinunlaistesi tuomitsijoiden vuoksi moni ihminen (kuten me) pitää sen koiran vaikka hammasta purren, hoitaa minimit, kantaa vastuunsa ETTEI KUKAAN PÄÄSE SANOMAAN. Ja kuitenkin sen eläimen, koiran, kannalta olisi se toinen vaihtoehto ollut parempi. Ihan oikeasti.
sinäkään ole niitä jotka yhtäkkiä huomaavat että koiran hoito voi olla rankkaa ja luopuvat koirasta. Sinä kannat vastuusi ja hoidat koirat vaikka se väsyttäisi tai ei olisi kivaa. Toisin on niiden ihmisten laita jotka mm. Apulassa ilmoittelevat. Ja siellä on siis todella usein kyse alle vuoden ikäisistä koirista, joista luovutaan vain siksi että ei ymmärretty etukäteen että koira tarvitsee aikaa tai ei ymmärretä että koiraa pitää kouluttaakin ja että sillä voi olla kamala murrosikä.
Niin. En osaa itsekkään tulkita tätä. Koirien paras on se että ne saavat olla täällä, kotonaan. Mutta perheen kannalta olisi helpottavaa ilman niitä.
En välillä itsekkään tiedä mitä tehdä. Olen yrittänyt sopeutua ja etsiä ratkaisuja, kompromisseja. Koirat on mulle rakkaita, luopuminen olisi kuin toinen käsi ja jalka vietäisiin.Näistä koirista 2 on otettu lapsiperheestä joilla ei ollut enää aikaa koirille. Nuorena ja hukassa. Tunsin tarjoavani heille turvallisen ja pysyvän kodin mutta mistäpä olisin tiennyt ajatukseni ja tilanteeni 4 vuoden päästä.
Niin paljon mielipahaa on koirien takia tässä perheessä ollut että tiedän että kaikki miettii että miksi niitä ei sitten hävitetä. Sijoitukseen ei enää voi antaa, koirat ovat jo keski-iän ylittäneitä ja lopettamaan en ala. Vaikka 2 koiraa sairastaakin melkein koko ajan ja itkettää ne kulut (vakuutus ei korvaa) niin en silti pysty siihen.
Minä lupasin huolehtia niistä ja niin aion tehdä. Ei meillä hätää ole kenelläkään mutta isoja vaikutteita tällä on. Joskus tuntuu lasten takia pahalle koska koirat rajoittaa heidänkin elämäänsä monilla tavoin. Kuitenkin asiat on ihan hyvin. Mutta HELPOMPAA olisi ilman koiria.
Eniten koirassa totta puhuen risoo se, että meillä on AINA karvaista. Vaikka imuroisin joka päivä - ja sitä paitsi minusta on karseaa joutua imuroimaan koiran takia joka päivä. Siinä yksi iso miinus.
Ja kyllä sekin on risonut, kun mies on ollut työmatkalla, kuopus 2kk vauva, keskimmäinen 2,5-vuotias ja isoin 5v. Ja aamulla pakkasta on -20, lunta tuiskuaa ja kaikki on vaan pakko pukea toppavaatteisiin ja lähteä pissattamaan sitä koiraa.
Näitä arjen pieniä esimerkkejä on paljon. Ei se VAIKEAA ole, hankaloittaa vaan elämää ihan turhaan.
voi tietää että luopuminen olisi ollut koiran kannalta parempi. Se olisi voinut joutua vielä huonompaan kotiin ja olisi lisäksi ikävöinyt teitä. Valitettavasti kerran kiertoon joutunut koira kiertää usein monta kotia eikä pysy yhdessäkään kodissa pitkään. Ja oikeasti, miten vaikeaa voi olla hoitaa sekä lapset että yksi koira? Eri asia jos olisi kokonainen koiralauma mutta kyllä normaalitapauksessa perheellisilläkin on aikaa ja energiaa koiran hoitamiseen
että OLISI OLLUT PAREMPI koiran kannalta, jos siitä olisi luovuttu - vaikka sen Apulan kautta. ELämä olisi voinut olla moninverroin onnellisempi. Mutta juuri sinunlaistesi tuomitsijoiden vuoksi moni ihminen (kuten me) pitää sen koiran vaikka hammasta purren, hoitaa minimit, kantaa vastuunsa ETTEI KUKAAN PÄÄSE SANOMAAN. Ja kuitenkin sen eläimen, koiran, kannalta olisi se toinen vaihtoehto ollut parempi. Ihan oikeasti.
sinäkään ole niitä jotka yhtäkkiä huomaavat että koiran hoito voi olla rankkaa ja luopuvat koirasta. Sinä kannat vastuusi ja hoidat koirat vaikka se väsyttäisi tai ei olisi kivaa. Toisin on niiden ihmisten laita jotka mm. Apulassa ilmoittelevat. Ja siellä on siis todella usein kyse alle vuoden ikäisistä koirista, joista luovutaan vain siksi että ei ymmärretty etukäteen että koira tarvitsee aikaa tai ei ymmärretä että koiraa pitää kouluttaakin ja että sillä voi olla kamala murrosikä.
Meillä on 2 lasta (3.tulossa) ja 4 koiraa. Todellakin on aina karvaista, inhottaa kun vauva pyörii siellä karvassa. Me asutaan maatalossa, koirat on ulkona irti joten pissattamislenkkejä ei tarvitse.
Masentavaa siinä kuitenkin se että näin talvella ne pissaa ja kakkii mihin sattuu, oleppa siinä sitten lasten kanssa ulkona. Lumiukot ja lumilyhdyt aina pissassa ja rikkoovatkin niitä. Jopa kesken pulkan laskun koira on käynyt mäkeen paskomassa.
Ovat liikaa mun perään, jos menen käymään ulkona etten ota koiria, ne huutaa sisällä. Tämä ei ole kivaa jos vauva nukkuu sisällä tai kuistilla. Ja jos olen sisällä ja ne ulkona, ne huutaa ikkunan alla. Kaikki koirat haluaa olla max. 2 metrin päästä minusta, samoin kuin lapsetkin. Todella ahdistavaa.
Tähän vielä se että eräs koira vuotaa nesteitään koko ajan... iljettää lasten vuoksi. Koirien oleskelutilaa on rajattu nyt sisällä, olosuhteiden pakosta.
Voisin jatkaa listaa loputtomiin, miljoona pientä muttei ylitsepääsemätöntä syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka sai tietysti paljon huomiota ja liikuntaa ennen lapsia. Tottahan on, että nyt kahden pienen kanssa metsälenkit sun muut on vähän vähäisessä, vaunulenkkeilyä, uintia ja pulkanvetoa lukuunottamatta, mutta koira saa muunlaista virikettä, kun ei tarvitse olla päivisin yksin, ja on touhua ympärillä, ja voi leikkiä lastenkin kanssa. Väittäisin, että koira on paljon vähemmän yksinäinen kuin ennen.
elämässä on kyllä nyt jotain muutakin pielessä kuin vain koirat, jos koirat aiheuttavat noin paljon itkua ja ahdistusta.
No ehkä niinkin mutta tässä keskustelussa on nyt kyse koirista. Ja kyllä, koirat voi oikeasti hankaloittaa HUOMATTAVASTI elämää, etkö jo usko? Joksu vain on oikeasti sellainen tilanne elämässä että pitää laittaa asiat tärkeysjärjetykseen. Mun menee näin: Perhe, koti, koirat. Ja tällä hetkellä perhe on ihan ok, koti ei.
Mutta edelleen, koirat on ja pysyy, kuten ongelmatkin niiden suhteen. Kyllä me pärjätään mutta edelleen sanon että elämämme olisi huomattavasti HELPOMPAA ilman niitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollut parempi, että olisitte luopuneet siitä, mutta toimintasi on kyllä ihan omalla vastuullasi, ei joidenkin mahdollisten anonyymien netti-tuomitsijoiden. Tai edes ihan tosielämän tuomitsijoiden. Täytyy olla mahdollista tehdä, minkä kokee oikeaksi, ilman että kaikki ovat samaa mieltä ratkaisusta.
(siis jos olet tuo australianpaimenkoiran omistaja niin koirahan vaikuttaa olevan ihan ok kertomasi perusteella)
että OLISI OLLUT PAREMPI koiran kannalta, jos siitä olisi luovuttu - vaikka sen Apulan kautta. ELämä olisi voinut olla moninverroin onnellisempi.
Mutta juuri sinunlaistesi tuomitsijoiden vuoksi moni ihminen (kuten me) pitää sen koiran vaikka hammasta purren, hoitaa minimit, kantaa vastuunsa ETTEI KUKAAN PÄÄSE SANOMAAN. Ja kuitenkin sen eläimen, koiran, kannalta olisi se toinen vaihtoehto ollut parempi. Ihan oikeasti.
sinäkään ole niitä jotka yhtäkkiä huomaavat että koiran hoito voi olla rankkaa ja luopuvat koirasta. Sinä kannat vastuusi ja hoidat koirat vaikka se väsyttäisi tai ei olisi kivaa. Toisin on niiden ihmisten laita jotka mm. Apulassa ilmoittelevat. Ja siellä on siis todella usein kyse alle vuoden ikäisistä koirista, joista luovutaan vain siksi että ei ymmärretty etukäteen että koira tarvitsee aikaa tai ei ymmärretä että koiraa pitää kouluttaakin ja että sillä voi olla kamala murrosikä.
tätäkään ei siis etukäteen muka voinnut tietää, että monen lapsen ja noin monen kanssa on rankkaa. Oliko pakko hommata noin monta koiraa jos halusit lapsiakin. Koiria voi myös kouluttaa, jolloin eivät olisi noin hankalia kuin teillä. Teillähän on ihan kaikki pielessä. Ilmeisesti et sitten etukäteen älynnyt että koirista lähtee karvaa jos karvatkin jo ärsyttää.
Eniten koirassa totta puhuen risoo se, että meillä on AINA karvaista. Vaikka imuroisin joka päivä - ja sitä paitsi minusta on karseaa joutua imuroimaan koiran takia joka päivä. Siinä yksi iso miinus.
Ja kyllä sekin on risonut, kun mies on ollut työmatkalla, kuopus 2kk vauva, keskimmäinen 2,5-vuotias ja isoin 5v. Ja aamulla pakkasta on -20, lunta tuiskuaa ja kaikki on vaan pakko pukea toppavaatteisiin ja lähteä pissattamaan sitä koiraa.
Näitä arjen pieniä esimerkkejä on paljon. Ei se VAIKEAA ole, hankaloittaa vaan elämää ihan turhaan.
voi tietää että luopuminen olisi ollut koiran kannalta parempi. Se olisi voinut joutua vielä huonompaan kotiin ja olisi lisäksi ikävöinyt teitä. Valitettavasti kerran kiertoon joutunut koira kiertää usein monta kotia eikä pysy yhdessäkään kodissa pitkään. Ja oikeasti, miten vaikeaa voi olla hoitaa sekä lapset että yksi koira? Eri asia jos olisi kokonainen koiralauma mutta kyllä normaalitapauksessa perheellisilläkin on aikaa ja energiaa koiran hoitamiseen
että OLISI OLLUT PAREMPI koiran kannalta, jos siitä olisi luovuttu - vaikka sen Apulan kautta. ELämä olisi voinut olla moninverroin onnellisempi. Mutta juuri sinunlaistesi tuomitsijoiden vuoksi moni ihminen (kuten me) pitää sen koiran vaikka hammasta purren, hoitaa minimit, kantaa vastuunsa ETTEI KUKAAN PÄÄSE SANOMAAN. Ja kuitenkin sen eläimen, koiran, kannalta olisi se toinen vaihtoehto ollut parempi. Ihan oikeasti.
sinäkään ole niitä jotka yhtäkkiä huomaavat että koiran hoito voi olla rankkaa ja luopuvat koirasta. Sinä kannat vastuusi ja hoidat koirat vaikka se väsyttäisi tai ei olisi kivaa. Toisin on niiden ihmisten laita jotka mm. Apulassa ilmoittelevat. Ja siellä on siis todella usein kyse alle vuoden ikäisistä koirista, joista luovutaan vain siksi että ei ymmärretty etukäteen että koira tarvitsee aikaa tai ei ymmärretä että koiraa pitää kouluttaakin ja että sillä voi olla kamala murrosikä.
Meillä on 2 lasta (3.tulossa) ja 4 koiraa. Todellakin on aina karvaista, inhottaa kun vauva pyörii siellä karvassa. Me asutaan maatalossa, koirat on ulkona irti joten pissattamislenkkejä ei tarvitse.
Masentavaa siinä kuitenkin se että näin talvella ne pissaa ja kakkii mihin sattuu, oleppa siinä sitten lasten kanssa ulkona. Lumiukot ja lumilyhdyt aina pissassa ja rikkoovatkin niitä. Jopa kesken pulkan laskun koira on käynyt mäkeen paskomassa.
Ovat liikaa mun perään, jos menen käymään ulkona etten ota koiria, ne huutaa sisällä. Tämä ei ole kivaa jos vauva nukkuu sisällä tai kuistilla. Ja jos olen sisällä ja ne ulkona, ne huutaa ikkunan alla. Kaikki koirat haluaa olla max. 2 metrin päästä minusta, samoin kuin lapsetkin. Todella ahdistavaa.Tähän vielä se että eräs koira vuotaa nesteitään koko ajan... iljettää lasten vuoksi. Koirien oleskelutilaa on rajattu nyt sisällä, olosuhteiden pakosta.
Voisin jatkaa listaa loputtomiin, miljoona pientä muttei ylitsepääsemätöntä syytä.
mutta tutustuttuani mieheni sukuun, olen joutunut toteamaan että hetiä on yllättävän paljon :(
Luulin todella että 99,9% ihmisistä tykkää koirista, koska olin ensimmäisten 20 vuoden aikana tavannut koirita pitäviä ihmisiä.
Miehen isän perhe ei tykkää koirista yhtään (paitsi ehkä vähän meidän koirasta), miehen veljenvaimo ei voi sietää koiria, ja anoppi väittää tykkäävänsä, mutta luultavasti valehtelee kohtilaisuudesta (ja kun sitä pitää erikseen joka kerta toistaa...)