Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksaa jatkuvaa raskauspahoinvointia?
24.11.2010 |
Nyt menossa viikko 25, ja vieläkin oksennellaan päivitäin. Jos en oksenna, maha on vähintään niin kipeä, ettei mieli tee muuta kuin maata sängyssä. Töitä teen kotona, tai niitä pitäisi tehdä, mutta se on todella vaikeaa tässä tilassa, kun oksennus voi lentää kaaressa koska hyvänsä. Ulos ei jaksaisi mennä, edes kauppaan.
Kommentit (21)
Itse olen oksentanut ja voinut pahoin vain 6-14 viikot, kahdessa raskaudessa. En olisi kyllä jaksanut enempää. Tiputuksessa kävin parin otteeseen toisella kerralla. Eikä tulisi mieleen enää ikinä kärsiä tätä uudelleen. Miten sinä kolmen äiti olet pystynyt tekemään kolme??
Olen miettinyt, että mitenhän lestadiolaiset pahoinvoivat pystyvät tekemään useamman lapsen?
Alkuperäiselle: Mene hyvä ihminen tiputukseen, jos tuntuu, ettet pärjää kotona! Sitten tulee ainakin hetkellisesti parempi olo. Ja syö ihan mitä tahansa pystyt. Kokeile rohkeasti kaikkea, joku saattaa maistua. Lepäile kaikki aika mitä voit, anna kotitöitten olla. Voimia, se voi loppua vaikka 25 viikoille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin pää pöntössä useamman kerran päivässä ja nyt uutuutena järjetön päänsärky- oksentaminen ja päänsärky on kyllä kauhea yhdistelmä. No, tosiaan aika parantaa, siihen on vaan nyt uskottava.
Aina se vähän helpottaa, kun tietää ettei ihan yksin kärsi.
Kumma kyllä, minä en ole koskaan pahemmin laihtunut, vaikka olenkin oksennellut vuorokausia putkeen niin, ettei vesikään ole pysynyt sisällä. En tiedä mistä se johtuu ja miten se on mahdollista, mutta tiputukseen ei siis ole vielä ollut tarvetta, vaikka oksentelu on toisinaan ollutkin ihan holtitonta. Nyt viikolla 25 se kuitenkin on jo rauhoittunut niin, etten oksentele kuin korkeintaan muutaman kerran päivässä.
Suklaata vaan ja pullaa, näillä mennään!
ap
mulla on 3. raskaus menoss, viikkoja vasta 10. mutta neljättä viikkoa sellainen kuvotus päällä...en oksenna, mutta olo on kuin muutama minuutti ennen laatan lentoa noroviruksen kynsissä :(
en kärsi olla pystyasennossa, kaikki haisee hirveälle, mitään ei tee mieli syödä. ja tuon 17kk vanhan kanssa pitäisi jaksaa olaa :/
hatunnosto teille joilla vielä useampi lapsi!
Kamalaa aikaa. Mikä tahansa lohdutus-yritys tuntui itseltä tuossa tilanteessa pelkältä kettuilulta vaikka sitä se ei ollut. Tuo tilanne ainakin masensi minua itseä kovasti. Jotenkin sitä kuitenkin raahautui tunnista toiseen ja päivästä toiseen. Tsemppiä kovasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin sairaalaan oksentelun vuoksi ja mulle määrättiin ihan raskauspahoinvointiin tabletit, joiden avulla oksentelu loppui ja elämä helpotti. Erikoista sikäli, että aiemmissa raskauksissa mulle ei ole tätä määrätty, mutta toisaalta en osannut pyytääkään. Tällä kertaa pyysin jotain ja sain :) Olo on ollut lääkkeiden jälkeen mitä mainioin, ja arki sujuu taas.
Edellisessä raskaudessa söin pahoinvointilääkettä ihan turhaan, se ei tuonut apua. Nyt olen löytänyt eri lääkkeen, joka auttaa edes vähän, ja sitä syön edelleen päivittäin. Pari kertaa olen unohtanut lääkkeen ottaa, ja siitä repeää taas viikon kestävä helvetti. Nyt oksentelu pysyy sentään aisoissa, vaikkei olo ole lähelläkään normaalia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä lääkettä söit? Mulla on primperan suun kautta tarv. 1-3 kertaa vuorokaudessa. Aluksi oli tosi tarkkaa, ettei 8 tunnin väli ylittynyt, tai alkoi välitön oksentelu. Sittemmin olen voinut ottaa enemmän tarvittaessa.
Tarkoitin siis, että nyt myöhemmin olen voinut ottaa tabletteja enemmän tarvittaessa -luontoisesti, eli en tarvitse tuota 3 krt vuorokaudessa.
15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suun kautta ja suppoina silloin, kun ei mikään pysynyt sisällä, mutta tuosta ei ollut apua yhtään, oksetti vaan koko lääke entistä enemmän.
Tässä raskaudessa olen kokeillut paria muuta lääkettä, ja yksi antihistamiini siis vähän auttaa.
ap
Kokeile kannabista. Sen on todettu vähentävän pahoinvointia, ja herättää ruokahalun. Ei siis ole tarkoitus polttaa paljon, sillä hyvin pieni määrää todennäköisesti riittää.
Itse en kärsinyt pahasta pahoinvoinnista, mutta alkuraskauden ruokahaluttomuus kyllä parani näillä keinoilla. Käytin sitä myös kivunlieviityksenä loppuraskauden selkäkipuihin vahvojen reseptilääkkeiden sijaan - autto kyllä. (Täysin terve lapsi tuli!)
Asiasta lisää: http://cannazine.co.uk/medical-marijuana/medicinal-cannabis/medical-mar…
http://www.babycenter.com/404_is-it-safe-to-smoke-marijuana-during-preg…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nuoruudessa joskus kannabista kokeillut (polttaa), mutta sekin sai aikaan vain oksennusreaktion, eli taidan jättää tuon kokeilun väliin. Kiitos kuitenkin!
ap
ja kaikkea mahdollista muutakin on kokeiltu, kuten pahoinvointirannekkeita, mutta ei niistä mulle ollut avuksi.
Meillä tämä oksentelu ja pahoinvointi on perinnöllistä. Mun mummoni, samoin äitini ja hänen siskonsa ovat voineet huonosti kaikki raskaudet alusta loppuun. Omalta osaltani toivon, että kierre loppuu nyt tähän, sillä saan pian kolmannen poikani...
Joku kysyi, miten olen pystynyt "tekemään" nämä kolme. Olen kyllä kaikki lapseni halunnut yhdessä mieheni kanssa. Se on kumma, miten tämänkin pahoinvoinnin unohtaa, kun sitä ei enää ole. Tosin keväällä, kun plussasin mieleni teki enemmin itkeä kuin nauraa, kun tajusin, mikä on taas edessä. No, enää muutama viikko. Voiton puolella ollaan... Se palkinto on kyllä niin upea!
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kanssa kokeilin ekassa raskaudessa ihan jokaisen kikan, mitä löysin netistä ja tutuilta kuulin, mutta mistään ei vaan ollut apua.
Itselläni pahoinvointia ei ole ollut suvussa, äitini ja siskot eivät ole kärsineet siitä lainkaan, eikä mummoni käsittääkseni liioin. Anoppi sen sijaan kyllä!
Onneksi se pahoinvointi tosiaan unohtuu. Luulen kyllä, että sen takia meidän lapsilukumme jää kahteen.
ap
Mulla se kesti noin viikolle 27-28.. ja siitä alkoikin sellainen kymmenen viikon autuus, kunnes viikoilla 37-38 en pystynyt vatsan takia enää kunnolla mihinkään, joka paikkaan sattui ja jouduin olla vuodelevossa ja pari yötä sairaalassakin (lääkärit pakottivat) mutta tosiaan, veikkaan että pahoinvointisi helpottaa päivä päivältä vähän.
pahoinvointi yltyy jos syö liian harvoin, eli jotain ihan pientä pitäisi muistaa popsia usein, öisinkin jos herää pissalle niin jotain pientä suuhun, ettei aamulla vatsa ole IHAN tyhjä
omenanpaloja,päärynänpaloja, pieniä leivänpaloja,vettä,mehua ja pieniä annoksia ruokaa..se auttaa pahoinvointiin kun siis popsii ympäri päivää. Ainakin mulla.
appelsiinia en suosittele, sitä on hirveän inhottava oksentaa pois,jää kurkkuun kiinni,yök.
Tsemppiä!
Unohda kaikki neuvolan ohjeet ja pyri tekemään olostasi mahdollisimman mukava. Jos sinulle tänään maistuu 5 juustonaksua ja lasi kokista, syö ne. Jos vähänkin tulee sellainen olo, että jäätelö voisi pysyä sisällä, hae itsellesi annos. Koita lähteä kotoa leffaan, kylpylään tms. mukavaan paikkaan, jossa et koko ajan muista miettiä pahaa oloa.
Nämä kuullostaa tosi typeriltä ideoilta, mutta näillä olen selvinnyt kaksi raskautta (toinen vielä monikkoraskaus). Molemmissa olin tiputuksessa oksentelun takia. Pahoinvointi helpotti hiukan rv27 jälkeen. Ekassa raskaudessa paino putosi ensin 10kg, kaksosraskaudessa kokonaispainonnousu oli 7kg. Myötätuntoisia ajatuksia sinulle, tuo on tosi hirveää!
Mutta toi on oikeasti ohimenevää eikä se ole vaarallista. Kurjaa, joo, mutta maailmassa on monta paljon kurjempaakin asiaa.
Itsellä menossa kolmas (ja viimeinen) raskaus. Olen nyt viikolla 37. Kaikki raskaudet olen oksentanut tai ainakin voinut päivittäin huonosti alusta synnärille asti.
Itsekin ihmettelen, miten olen nämä jaksanut. Tsemppiä Sinulle. Koville tässä ovat joutuneet myös isommat lapset ja mies, kun äiti on vain osittain kunnossa.
Ainut hyvä puoli tässä on, että minä en tiedä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta mitään. Itse synnytys,valvominen vauvan kanssa, tikit alapäässä ym. ovat pientä, kunhan ei tarvitse enää oksentaa ja ruokakin maistuu normaalisti.
Alue: Aihe vapaa
Sain vuonna 2004 TAYS:issa useaan otteeseen tiputuksessa pahoinvoinnin takia olleena eräältä vanhalta professorilääkäriltä ehdotuksen. Hän kertoi että toisinaan pahointvointiin on käytetty lisämunuaishormonipistosta. Varsinkin 70- ja 80-luvulla tämä oli kai yleistä. Pistoksen suosio hiipui samassa rytäkässä Talidomi tapauksien johdosta. Aine ei kuitenkaan vaikuta sikiöön. Ja toisaalta sairaalassa suostuttiin antamaan se vasta vk 12 jälkeen.
Pistoksen jälkeen meni pari tuntia ja olin kuin toinen ihminen. Jaksoin käydä sairaalan alakerran kioskissa ja söin RUOKAA. Hyvä fiilis kesti parisen päivää, mutta alkuviikkojen oksentelu ei palannut. Kuvotus oli siedettävissä rajoissa.
Äitienpäivänä v. 2005 syntyi terve poikavauva, joka on varsinainen äidin ylpeys, nykyäänkin.
Toivottavasti tästä vinkistä on jollekin apua. Hormonipistoksesta ei tiedä uudet lääkärit, mutta jos vanhan proffan saat käsiisi, kysy olisiko mahdollista saada tällaista.
Voimia!