Mies unohti syntymäpäiväni..

Unohtaisin omatkin synttärini, jos vaimo ei muistaisi. Ei sillä, että haluaisin mitään ylimääräistä huomiota. Kai se on joillekin sitten jotenkin hirmuisen tärkeää.

Itsekästä odotella huomionosoituksia...

Vierailija kirjoitti:

Itsekästä odotella huomionosoituksia...

Ja todella outoa vastailla kymmenen vuotta vanhoihin ketjuihin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekästä odotella huomionosoituksia...

Ja todella outoa vastailla kymmenen vuotta vanhoihin ketjuihin..

Nämä ketjut nousee pinnalle niin että itselle käy kuten aloittajalle ja päätyy hakemaan "vertaistukea" netistä. Älyttömän pieni ja lapsellinen asia mutta herättää kyllä tunteen että tietää paikkansa puolison arvoasteikolla. 😔 Että muistaa syntymäpäivän mutta ei tee muuta kun hätäisesti onnittelee ja lupaa muistaa mutta ei muistakaan. Ei se että itse pitää muistuttaa ja pyytää ole ollenkaan sama asia. Nimim kaksi kuukautta sitten syntymäpäivät ja mies ei halunnut muistaa mitenkään. Ai että kirpaisee.

Täällä ei muistettu mitään merkkipäiviä, ei edes niitä jotka kaikille yhteisiä. Itse muistin jokaisen eikä aina tullut edes kiitosta. Joskus tuli kiitos, mutta kertaakaan ei vastavuoroisuutta. Näin meni kaksi vuotta. Ghostasin koko ihmisen. Aikansa ihmetteli mitä sattui, jätin ihmetteleen.

Synttäreideni lähestyessä alan jo suunnittelemaan ketä pyytäisin kakkukahveille jne. Ei mies millään pääse "unohtamaan". Lisäksi synttärini on liputuspäivä. Yksi hyvä muistutus lisää!👍

Minusta se ei ole sama asia jos pitää pyytää ja muistuttaa. Ehkä pitää lakata odottamasta mitään ja järjestää itse omat kivansa. Kyllä mä saan olla pettynyt jos sille tuntuu. Ettei edes jälkeenpäin paikkaa tilannetta kun muistaa. Mutta kaikki me ollaan erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

pettynyt suhteemme alkuvuosina kun mies ei muistanut syntymäpäiviäni. Itse leivoin aina kakun ja laitoin lahjan. Kun minun syntymäpäivä tuli, mies ei muistanut lainkaan ja oli vihainen kun minulla oli paha mieli. Koska ei kuulemma syntymäpäivät ole tärkeitä

Itse kuitenkin lappoi onnellisena syntymäpäiväkakun naamaansa ja aukoi lahjan.

Mies oli silloin vielä niin lapsellinen, että oletti edelleen, että on ns. lapsi, jota äiti muistaa ja ottaa vain vastaan ja hänen ei tarvitse antaa mitään. Kuten lapsi tekee. Odottaa, että äiti muistaa synttärit ja nauttii siitä. Mies oli lapsellinen ja oli suhteessamme se lapsi ja ajatteli, että olen hänen äitinsä ja hän vain ottaa.

Vuosien varrella on kasvanut aikuiseksi ja huomannut, että hyvältä tuntuu myös antaakin, eikä vain aina itse ottaa vastaan.

Hyvää syntymäpäivää ap sinulle minultakin. Tiedän, kuinka pahalta sinusta tuntui. Ja sinun ei tarvitse hävetä sitä tunnetta.

Meillä sama homma monta kertaa. Kun pahoitin mieleni, haistateltiin vittua.

Kostoksi jätin herran syntymäpäivät huomiotta. Kylläpä sitten olitiin naama nurinpäin.

Tavallaan huvittavia nämä mieslapset.

Hyvää syntymäpäivää sinulle! Osta itsellesi jotain kivaa, minä lähetän ruusun⚘

Miksi tämä ikivanha ketju pomppasi tänne?

Joku lähettelee vielä ap:lle onnitteluja😂

Onkohan se edelleen yhtä huonona ja ylipäätään aktiivinen tällä palstalla?

Minusta se ei ole sama asia jos pitää pyytää ja muistuttaa. Ehkä pitää lakata odottamasta mitään ja järjestää itse omat kivansa. Kyllä mä saan olla pettynyt jos sille tuntuu. Ettei edes jälkeenpäin paikkaa tilannetta kun muistaa. Mutta kaikki me ollaan erilaisia.

Kyllä tätä tapahtuu edelleen. Mies unohti taannoin syntymäpäiväni ensimmäistä kertaa. Itse muistan aina hänen syntymä- ja nimipäivänsä. En lahjaa tarvitse, mutta on se hieman töykeää, jos ei muista lapsiensa äidin syntymäpäivää.

Eikä ole vieläkään muistanut, että päivä meni jo. En aio sanoa mitään, ehkä jonain päivänä muistaa. Synttäripäivänä hän passuutti itseään, koska oli väsynyt ja huono olo (krapula). Lisäksi huusholli oli hujan hajan, koska olin lapsien kanssa viikonlopun reissussa, että mies saa hengähtää ja täällä oli bileet. Itse siivosin ja mies ihmetteli miksi nyt siivoan.. No en halunnut synttäriaamuna herätä kaaokseen ja kyllä itseänikin väsytti viikonlopun jäljiltä.

Tällaista se elämä on välillä, olen oikeutettu olemaan loukkaantunut joten pulinat pois :)

minkä hiton tähden minun pitäisi muistaa jonkun muun syntymäpäivä, kun en joka vuosi muista omaakaan

M

Lapset ja mies kirjoitti:

Kyllä tätä tapahtuu edelleen. Mies unohti taannoin syntymäpäiväni ensimmäistä kertaa. Itse muistan aina hänen syntymä- ja nimipäivänsä. En lahjaa tarvitse, mutta on se hieman töykeää, jos ei muista lapsiensa äidin syntymäpäivää.

Eikä ole vieläkään muistanut, että päivä meni jo. En aio sanoa mitään, ehkä jonain päivänä muistaa. Synttäripäivänä hän passuutti itseään, koska oli väsynyt ja huono olo (krapula). Lisäksi huusholli oli hujan hajan, koska olin lapsien kanssa viikonlopun reissussa, että mies saa hengähtää ja täällä oli bileet. Itse siivosin ja mies ihmetteli miksi nyt siivoan.. No en halunnut synttäriaamuna herätä kaaokseen ja kyllä itseänikin väsytti viikonlopun jäljiltä.

Tällaista se elämä on välillä, olen oikeutettu olemaan loukkaantunut joten pulinat pois :)

naiset kuvittelevat, että heillä on "oikeus" kiukutella milloin mistäkin. syitä kyllä keksitään.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ja mies kirjoitti:

Kyllä tätä tapahtuu edelleen. Mies unohti taannoin syntymäpäiväni ensimmäistä kertaa. Itse muistan aina hänen syntymä- ja nimipäivänsä. En lahjaa tarvitse, mutta on se hieman töykeää, jos ei muista lapsiensa äidin syntymäpäivää.

Eikä ole vieläkään muistanut, että päivä meni jo. En aio sanoa mitään, ehkä jonain päivänä muistaa. Synttäripäivänä hän passuutti itseään, koska oli väsynyt ja huono olo (krapula). Lisäksi huusholli oli hujan hajan, koska olin lapsien kanssa viikonlopun reissussa, että mies saa hengähtää ja täällä oli bileet. Itse siivosin ja mies ihmetteli miksi nyt siivoan.. No en halunnut synttäriaamuna herätä kaaokseen ja kyllä itseänikin väsytti viikonlopun jäljiltä.

Tällaista se elämä on välillä, olen oikeutettu olemaan loukkaantunut joten pulinat pois :)

naiset kuvittelevat, että heillä on "oikeus" kiukutella milloin mistäkin. syitä kyllä keksitään.

Ei se tarkoita että kiukuttelisin, jos olen pahoittanut mieleni. Ihan normaalisti ollaan oltu ja eletty siitä unohduksesta lähtien. Totta kai se tuntui silloin pahalta, mutta asia on nyt unohdettu minunkin osaltani :D Kaikki muut kuitenkin muistivat, niin kyllä se satuttaa jos itsellesi rakkain ihminen ei muista koko asiaa.