Lue keskustelun säännöt.
Neljäs raskaus (kuudes vauva), en jaksa, haluan abortin!
22.11.2010 |
Meillä on viisi lasta (kahdet kaksoset) ja vaikka kaikki ovat tavallaan isoilla ikäeroilla niin rankkaa on ollut ja siksi päätimmekin, että meidän lapsilukumme jää tähän. Yksi suurimmista syistä oli se, että meillä on iso riski saada myös taas kaksoset.
Yksikään raskaus ei ole saanut ilman apua alkuaan (minä en ovuloi), tosin kun on päätetty, että vauva on tervetullut niin raskaus on saanut alkunsa joko ensimmäisestä tai toisesta kierrosta.
Ehkäisyä emme ole muulloin käyttäneet, suurin syy tähän on ollut se, että minä olen kokeillut kaikkia ehkäisymuotoja, mutta mikään ei sovi, kaikista oli aina jotain ikäviä sivuvaikutuksia. Kondomia on aika ajoin käytetty, yleensä se eka vuosi tai kaks varmuuden vuoksi, mutta sen jälkeen ei ole ollut sitäkään käytössä. Nyt kun päätimme, ettei meille tule enempää lapsia niin mies odottaa aikaa vasektomiaan ja kondomi on ollut käytössä.
Nyt viikko aikaa tein positiivisen raskaustestin ja ensimmäinen ajatukseni oli, että ei, en jaksa ja haluan abortin. Yhä olen abortin kannalla, mutta mies on sanonut, että jos teen abortin niin hän harkitsee vakavasti eroa.
En vaan yksinkertaisesti jaksa enää edes yhtä vauvaa, saati kahta, emme siis tiedä onko tulossa yksi vai kaksi.
Mies on luvannut, että hoitaisi vauvaa mahdollisimman paljon jne. enkä sitä epäilekään kun on aiempiakin vauvoja hoitanut todella paljon, mutta en vaan jaksa enää sitä valvomista ja univelkaa ja sen aiheuttamia sivuvaikutuksia.
Minun mielestäni meidän lapsilukumme on täysi ja jos tietäisin varmaksi, että pystyn luopumaan vauvastani niin antaisin hänet adoptioon, mutta olen aika varma, etten kykene vauvasta luopumaan kun olen häntä sisälläni kantanut.
Kommentit (52)
Päätimme yhdessä, että annamme vauvan adoptioon ja päivääkään en ole katunut, vaikka tuntuikin vaikealta luopua vauvasta. Tästä on aikaa nyt 10v ja tiedän, että teimme oikean ratkaisun. Vauvamme on hyvässä kodissa ja rakastavilla vanhemmilla.
Ei kukaan vapaa tahtoisesti anna vauvaa pois.
Vain alaikäiset teinit tekee noin, tai jotkut tosi koyhät yksinhuoltajat.
Sinulla sentään oli edes isä vauvalle tarjottavana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todella vaikea, en lähde sitä täällä erittelemään, mutta syyt adoptioon olivat todella painavat, ei vain se, ettemme jaksaneet vaan ei vauvallekaan olisi ollut hyväksi olla meidän perheessä tuolloin, siksi päädyimme adoptioon.
Henkisesti adoptio on todella raskas ja jos vähänkään epäilee, ettei kykene siihen eikä halua myöskään lasta pitää niin abortti on varmasti se helpompi vaihtoehto, tuskin helppo sekään.
Päätimme yhdessä, että annamme vauvan adoptioon ja päivääkään en ole katunut, vaikka tuntuikin vaikealta luopua vauvasta. Tästä on aikaa nyt 10v ja tiedän, että teimme oikean ratkaisun. Vauvamme on hyvässä kodissa ja rakastavilla vanhemmilla.
Ei kukaan vapaa tahtoisesti anna vauvaa pois.
Vain alaikäiset teinit tekee noin, tai jotkut tosi koyhät yksinhuoltajat.Sinulla sentään oli edes isä vauvalle tarjottavana
Voimia sinulle. Haluan sanoa, että kuulostaa siltä että sinulla on ihana mies. Moni nainen olisi kateellinen tuollaisesta tukijasta. Moni mies lähtisi tilanteessanne.
Mikäli päädyt aborttiin, menetät sekä miehen että vauvan.
Auttaisiko ajatus siitä, että eletään päivä kerrallaan, eikä haukata koko kakkua ennalta? Apua rankkoihinkin elämäntilantesiin saa. Haluan myös muistuttaa, että positiivinen raskaustesti ei aina tarkoita vauvaa..
Myös mielikuva isommasta lapsesta, joka tahtoi tulla maailmaan vanhempien ehkäisystä huolimatta, voi auttaa. Niinkuin joku jo sanoikin, antakaa lapsellenne mahdollisuus elämään. Oikeastaan voisi miettiä, onko se edes loppujen lopuksi ihmisen itsensä päätettävissä, kuka saa elää ja kuka ei.
Voimia perheellenne!
jos pidät vauvan niin raskauden loppupuolella olet maailman onnellisin että sen pidit.
Raskaus on ihanaa aikaa ja sä saat kokea sen vielä kerran! Ota se lahjana.
Sulla on suuri lahja, lapset ja mies joka on mukana.
Miehelläsi on oikeus myös vaikuttaa siihen että hän haluaa OMAN lapsensa päästä tähän maailmaan.
Tämä lahja sinulle on annettu ja syystä.
Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin sitten aborttia kannattaa todellakin harkita jo olemassa olevien lasten takia.
On hyvä tunnistaa omat voimavaransa, sillä vaikka täällä kuinka kirjoitettaisiin, että lepäät sitten niin paljon kuin voit jne niin kyllä jokainen äiti tietää sen, että jokainen lapsi vaatii paljon. Ei ne menee vaan "siinä sivussa"
ja kolme aiemmista lapsista olleet sellaisia, jotka eivät ole kelpuuttaneet pulloa ollenkaan ja täysimetyksellä on menty sinne 5-6kk ikään jokaisen kanssa niin en edes olisi voinut lähteä töihin.
Tiedän, että mies kyllä aivan varmasti jäisi kotiin vauvan kanssa, on niin jyrkästi aborttia vastaan (ollut aina) eikä suostu ymmärtämään, että minä oikeasti mietin, että jaksanko enää uutta vauva-aikaa.
ap
Miksi menisi näin, jos mies kerran on luvannut hoitaa vauvan?
tai sinne vuoden ikään, sen jälkeen meillä on mies jäänyt aina toiseksi vuodeksi vauvan/vauvojen kanssa kotiin. Kyse on siitä, etten ole valmis enää laittamaan terveyttäni alttiiksi ja kärsimään univelan aiheuttamista vaivoista ja olemaan mahdollisesti jopa sairaalassa. En yksinkertaisesti jaksa, kun nyt vihdoin alkaa terveys olla kunnossa eikä ole univelkaa ym. Abortin tekeminenkin tulee varmasti olemaan raskasta, saati sitten, jos mies vielä oikeasti haluaa eron kun teen abortin. Sitten jään täysin yksin lasten kanssa. ap
ja miehesi jää sitten kotiin vanhempainvapaalle, eli leikit miestä, käyt töissä ja sitten tulet kotiin, käyt harrastuksissa tms ja yöt hoitaa mies tietenkin. Mies voi sitten jäädä vielä hoitovapaallekin. Sun tarvii vain jaksaa raskausaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lukuunottamatta koko raskauden kestänyttä pahoinvointia/oksentelua.
Mutta kukaan ei voi taata, että saisimme tällä kertaa ns. helpon vauvan, joka ei olisi todella haastava ensimmäistä vuotta ja aiheuttaisi univelkaa ym.
Minulla on kaksikin harrastusta, joihin olen palannut kunhan lasten kanssa ollut vähän helpompaa.
Meidän nuorimmat kaksoset ovat nyt 2v ja jos nyt tulisi vauva niin en todellakaan voisi nukkua sillon kun vauvakin nukkuu kun on myös hoidettava kaksoset ja he eivät enää nuku päiväunia.
Ja mies siis on todellakin menossa vasektomiaan.
ap
tällä kertaa ottaa rennosti ja nauttia raskausajastasi. Kun vauva on syntynyt, annat miehen hoitaa sitä mahdollisimman paljon. Muut lapset voitte laittaa päiväkotiin/palkata kotiin hoitajan. Aloita jokin voimaannuttava harrastus esim tanssi, maalaus, valokuvaus, jooga yms. jonka turvin voit paea välillä perhe-elämää. Opettele myös nauttimaan vauvojen hoidosta ja nukkumaan aina kun vauva ei sinua tarvitse. Käytä erilaisia rentoutusmenetelmiä ja hae unettomuuteen apua. Äläkä enää tämän jälkeen hankkiudu raskaaksi vaikka se vaatisi ajoittaista selibaattia ja sterilisaatiota!!!
tai sinne vuoden ikään, sen jälkeen meillä on mies jäänyt aina toiseksi vuodeksi vauvan/vauvojen kanssa kotiin. Kyse on siitä, etten ole valmis enää laittamaan terveyttäni alttiiksi ja kärsimään univelan aiheuttamista vaivoista ja olemaan mahdollisesti jopa sairaalassa. En yksinkertaisesti jaksa, kun nyt vihdoin alkaa terveys olla kunnossa eikä ole univelkaa ym. Abortin tekeminenkin tulee varmasti olemaan raskasta, saati sitten, jos mies vielä oikeasti haluaa eron kun teen abortin. Sitten jään täysin yksin lasten kanssa. ap
ja miehesi jää sitten kotiin vanhempainvapaalle, eli leikit miestä, käyt töissä ja sitten tulet kotiin, käyt harrastuksissa tms ja yöt hoitaa mies tietenkin. Mies voi sitten jäädä vielä hoitovapaallekin. Sun tarvii vain jaksaa raskausaika.
tämän vauvan on tarkoitus syntyä meille, vaikka olimmekin päättäneet toisin. Kun vaan voisi nähdä tulevaan, en enää jaksa sitä, että haahuilen zombina ja voisin nukahtaa seisaaltaan ym. Kunnalta täällä on vaikea saada apua, varsinkin, jos ei suostu lastensuojelun asiakkaaksi, se tuli selväksi kaksosten vauva-aikana.
Sekin on mielessä käynyt, ettei positiivinen raskaustesti aina tarkoita vauvaa, matkalla voi tapahtua vaikka mitä.
Olo on todella ahdistunut. En missään nimessä haluaisi miestäni menettää, mutta niin voi hyvinkin käydä, jos teen abortin, koska mies on sitä vastaan ja sitten olen yksin lasten kanssa enkä sitäkään halua. Mutten myöskään tiedä lainkaan varmaksi, että haluaisin vauvan. Lapsi voisi EHKÄ olla ihan ok, jos ei tarvitsisi elää sitä vauva-aikaa.
ap
Voimia sinulle. Haluan sanoa, että kuulostaa siltä että sinulla on ihana mies. Moni nainen olisi kateellinen tuollaisesta tukijasta. Moni mies lähtisi tilanteessanne.
Mikäli päädyt aborttiin, menetät sekä miehen että vauvan.
Auttaisiko ajatus siitä, että eletään päivä kerrallaan, eikä haukata koko kakkua ennalta? Apua rankkoihinkin elämäntilantesiin saa. Haluan myös muistuttaa, että positiivinen raskaustesti ei aina tarkoita vauvaa..
Myös mielikuva isommasta lapsesta, joka tahtoi tulla maailmaan vanhempien ehkäisystä huolimatta, voi auttaa. Niinkuin joku jo sanoikin, antakaa lapsellenne mahdollisuus elämään. Oikeastaan voisi miettiä, onko se edes loppujen lopuksi ihmisen itsensä päätettävissä, kuka saa elää ja kuka ei.
Voimia perheellenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan ensimmäiseksi varata aika varhaisultraan.. Käytte mahdollisimman aikaisessa vaiheessa katsomassa tilanteen, montako on tulossa. Se tieto, että esim. vain yksi saattaisi rauhoittaa sinua ja helpottaa päätöstä pitää lapsi. Jos siellä heti näkyy useampi, niin sitten miehen kanssa pidätte palaverin aiheesta kunnolla.
Tosin sen jälkeen, kun sen varmaksi tietää ja on sydämensykkeen nähnyt, niin vaikea siitä on enää luopua.
Se löytyy googlettamalla. Toinen sopiva paikka voisi olla tukinet.net ja siellä ketju: Harkitsen aborttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kaikilla miehet sitoudu noin hienosti ap!
voimia!
kotimaisesta adoptiosta on suuri pula
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anna inisijän mennä, tekeekö itse mitään lastenhoidon hyväksi.
Sullahan on hieno katras jo auttelemassa! Ne 3 vuotiaat osaa jo antaa tuttia ja hyssyttää sitterissä.
En todellakaan usko että olet abortin jälkeen onnellinen päätökseesi. Sulla on jo monta lasta, mikään ei käytännössä muutu! Miksi se yksi ihana pikkuinen ei mahtuisi teille?
Sitä paitsi, jos olette saaneet 2 kaksosta, (oliko ne koeputkella vai miten saaneet alkunsa?) Niin teillä tiedetään jo miten niiden kanssa toimia! Voi koita ap ajatella tätä lahjana teille! Teille on annettu vielä tilaisuus saada lapsi. Älä tee aborttia jos miehesikin on sitä vastaan! Se teko seuraa teidän elämässänne aina. Ja jos olet kerran luonnostaan tullut raskaaksi, niin sehän on vain ihana juttu jos lapsettomuushoitoja olette ottaneet aiemmin! Jos ovuloit normaalisti harvoin, en usko että olisit tuplia nyt odottamassa! Ei niitä sitten kerralla irtoa tyhjien kuukausien edestä! Jutustelkaa lääkärille ja katsokaa ensin minne suuntaan tunteet kääntyy.
Onnea ja oikeaa ratkaisua teille toivon kovasti!
jos näen vauvan niin abortti on entistä vaikeampi tehdä. Toisaalta, jos tulossa olisi vain yksi vauva, niin voisin ehkä jopa harkita vauvan pitämistä, jos sen sijaan taas kaksoset niin sitten en todellakaan tiedä. Neljä alle 3v jo ajatuksenakin tuntuu aika hurjalta.
ap
ihan ensimmäiseksi varata aika varhaisultraan.. Käytte mahdollisimman aikaisessa vaiheessa katsomassa tilanteen, montako on tulossa. Se tieto, että esim. vain yksi saattaisi rauhoittaa sinua ja helpottaa päätöstä pitää lapsi. Jos siellä heti näkyy useampi, niin sitten miehen kanssa pidätte palaverin aiheesta kunnolla.
Tosin sen jälkeen, kun sen varmaksi tietää ja on sydämensykkeen nähnyt, niin vaikea siitä on enää luopua.
siltikään en ole ollenkaan varma, että haluan enää vauvaa tai jaksan vauva-aikaa.
ap
ei kaikilla miehet sitoudu noin hienosti ap!
voimia!
Yösyötöt + muut. Minulla 3 korvikevauvaa (vasten tahtoani), hyvä puoli oli se, että mies pystyi hoitamaan lapsiamme alusta asti täysin tasaveroisesti kanssani, sikäli kun työnteoltaan ehti/jaksoi.
Teille nyt sama peli, paitsi, että sinä painat töihin mahd. pian ja ukko jää himaan "äidiksi". Miksi ihmeessä sen pitäisi olla vain sun juttu, etenkin jos et jaksa?
Kun "hoidoilla" kikkaillaan alulle uusia ihmisiä. Sitten ihmetellään, kun terveys menee siinä prosessissa ja / tai syntyy sairaita lapsia. Mut hei, sen aikuisen nyt vaan piti saada se lapsi.
Meillä petti miehen vasektomia kun lapsia oli seitsemän eikä haluttu enää enempää. Huomasin raskauden vasta lähellä puoliväliä ja sillon ei abortti ollut enää mahdollinen, mutta tiesimme, ettei kyseiseen elämäntilanteeseemme olisi vauvakaan ollut tervetullut.
Päätimme yhdessä, että annamme vauvan adoptioon ja päivääkään en ole katunut, vaikka tuntuikin vaikealta luopua vauvasta. Tästä on aikaa nyt 10v ja tiedän, että teimme oikean ratkaisun. Vauvamme on hyvässä kodissa ja rakastavilla vanhemmilla.