ärsyttää synnärillä huutajat

Aika outoa. Meillä nukuttiin synnyttämättömien osastolla. Kiljumiset säästettiin saliin.

törmännyt kun olin synnärillä (vuodeosastolla) odottamassa, että synnytys käynnsityisi (käynnistettiin siis ja neljä päivää kesti ennen kuin vauva syntyi). Siellä me haahuiltiin käytävällä, minä tosin tylsyydestä johtuen ja loput supistusten takia kun kävely helpotti oloa. Ei kukaan kyllä huutanut tms. Vähän saattoi voihkaisuja tulla.

Onneksi mä olin niin fiksu että mentiin sektiolla. Eipä tarvinnut kiljua ja urputtaa.



Toinen ärsytyksen aihe oli revenneillä pilluillaan retostelevat synnyttäjät RUOKAPÖYDÄSSÄ. En voinut syödä muiden kanssa, ilmeisesti heidän ruokahaluaan ei pillurepaileista juttelu vienyt.

Aika outoa. Meillä nukuttiin synnyttämättömien osastolla. Kiljumiset säästettiin saliin.

Naikkosille tuotiin kaasua ja annettiin särkylääkkeitä mutta ei. huusivat ja puhkuivat. vittu.

Toisella voi koskea niin maan perk.... paljon ja toisille synnytys tuntuu olevan helppo, ja melkeen kivuton.



Kaikilla ei voi olla yhtä helppoa kuin sinulla oli.



Se kiljuminen/ähkiminen/puhkuminen jnejne on tapa ilmaista sitä kipua. Kukin tyylillään :)



Itse en myöskään kiljunut,mutta taisin ähkiä ja puhkia aika lailla, sen verran kipeää se kyllä teki eikä ollut muutenkaan helpoimmasta päästä oleva synnytys.

Mitä enempi sattuu sitä kireempi pimppi ja sitä enempi tietysti sitä kiljuu!

Jospa sinunkin pitäisi ymmärtää että ihmisillä on erilaiset kipukynnykset ja erilaiset synnytykset :)

Kyllä siellä jotkut kiljui niin, että se kaikui pitkin käytäviä varmaan uloskäyntiin saakka.



Taitavat olla huomionkipeitä. Onneksi en ole kätilö, sanoisin varmaan että pidä turpas kiinni.

Toinen ärsytyksen aihe oli revenneillä pilluillaan retostelevat synnyttäjät RUOKAPÖYDÄSSÄ. En voinut syödä muiden kanssa, ilmeisesti heidän ruokahaluaan ei pillurepaileista juttelu vienyt.

Kyllä siellä jotkut kiljui niin, että se kaikui pitkin käytäviä varmaan uloskäyntiin saakka. Taitavat olla huomionkipeitä. Onneksi en ole kätilö, sanoisin varmaan että pidä turpas kiinni.

kun stressaantui noista huutavista naisista.

Olin käynnistettävänä prenataalisella ja heräsin ekana yönä aivan eläimelliseen valitukseen. Se tuli muutaman minuutin välein. Ajattelin että onpa todella kummalliset ilmastointiputket, kun salista kuuluu meteli niin selvästi huoneeseen. Tätä jatkui sitten tuntitolkulla ja ajattelin moneen kertaan että eikö se nyt luojan tähden synny jo!!!! Oli todella ahdistavaa kuunnella sitä.



Sitten jossain vaiheessa aamuyöllä - enkä ollut nukkunut silmällistäkään -, oman huoneeni ja viereisen huoneen väliköstä rupesi kuulumaan puhetta ja sellaista tärisevää voihketta ja ähinää. Joku sanoi iloisella äänellä hyvää synnytystä ja tajusin että se nainen oli ollut viereisessä huoneessa ja oli vasta menossa saliin. !!!!!. Siitä alkoi mun synnytyskauhu jota kestikin koko käynnistysviikon ja oma synnytys meni aivan päin helvettiä ja päätyi sektioon. Joskus olen miettinyt että mitä tekemistä siinä oli sillä pelolla minkä tuo kokemus sai aikaan. Ennen prenalle menoa en oikeastaan pelännyt synnytystä.

niin kauan että joku pistää epiduraalin tai spinaalin. Niin vitusti se avautumisvaihe sattuu meikäläisellä.



Siinä ponnistusvaiheessa mä pidän sitten turpani kiinni ja keskityn vaan siihen ponnistamiseen. Ethän vaan itse huutanut yhtään?



Ja ite kun pötköttelin aikoinani esikoisesta osastolla niin ei sinne kyllä kuuluneet ulinat sun muut. Oisit valinnut eri sairaalan tai kotisynnytyksen ;) Ens kerralla oot sitten viisaampi ja jäät kotiin synnyttämään kun ärsyttää muiden valitukset.



Herranjumala millanen sä oisit kolaripaikalla jos itselles ei ois sattunut paljon mitään ja toisilta puuttuu raajoja..

Kyllä siellä jotkut kiljui niin, että se kaikui pitkin käytäviä varmaan uloskäyntiin saakka. Taitavat olla huomionkipeitä. Onneksi en ole kätilö, sanoisin varmaan että pidä turpas kiinni.

kun stressaantui noista huutavista naisista.

Niinku taustatueksi?

Aika hiljaista siellä sairaalassa minun mielestäni on ollut.

Kaksi kertaa olen pari yötä synnyttämättömien osastolla ollut, eikä kukaan siellä kiljunut. Ähinät, puhinat ja voihkaisut olivat ymmärrettäviä, kaikilla siellä taisi olla enemmän tai vähemmän tukala olo.



Mutta se oli kyllä mielestäni naurettavaa, että naapuripetin nainen pyysi hoitajaa sanomaan mulle (siis ei sanonut edes suoraan mulle!), että lukuvalo pitää sammuttaa. Itse en saanut nukuttua ja olisin mieluusti lukenut yöllä, koska muuten olisin unta odotellessa varmasti kehitellyt paniikin synnytystä odottaessani. Verhot oli välissä kiinni yms, mutta tuo herkkis ei saanut unta kun valo kajasti verhon läpi. Just. Menin sitten päivähuoneen sohvalle pötköttämään ja lukemaan loppuyöksi.

esikoisen synnytyksessä naapurihuoneessa eukko huusi ihan hirveesti ja sai aikaan sen, että mun mies pakeni paikalta eikä ole sen jälkeen halunnut mukaan synnytyksiin.

Olin saanut epiduraalin mutta se oli laitettu huonosti. Häntäluu ja joain muuta murtui ja huusin varmaan kokoajan sen 1.5 tuntia kun ponnistusvaihe kesti.