Jos minä vielä saan vauvan, aion perustaa

aion ottaa riemun irti joka ikisestä nautinnollisesta minuutista. Isommat lapset olisivat koulussa ja minä vain lomailisin vauvan kanssa, ihan niin kuin silloin ekaa kertaa.

purkkiruuista, siitä etten leiki jatkuvasti vauvan kanssa ja sen etten ikinä enää raskaana lue Vauva-palstaa ;)

mutta yritän parhaani, ettei se lapsi koskaan saa tietää tai tuntea, ettei ole ollut toivottu.

Jos vielä joskus vauva meille tulee... :D

Suoraan sanottuna minusta ajatuskin kolmannesta vauvavuodesta tuntuu maailmanlopulta. Kaksi on jo koettu, ja miten nekin meni? Esikoiseni itki joka yön 1-vuotiaaksi, jonka kanssa mikään ei mennyt kuten "piti" mennä, eli lapsi ei nukkunut, syönyt eikä tyyntynyt syliin, ja 1-vuotiaana hän alkoi kärsiä useista päällekäisistä unihäiriöistä ja muista ongelmista, jotka vasta nyt, 5-vuotiaana, ovat selvinneet maitoallergian ja aistiyliherkkyyden yhdistelmäksi. Kuopukseni osoittautui syömishäiriöiseksi tissitakiaiseksi, joka saattaa monta päivää kieltäytyä syömästä yhtään mitään ja edelleen hyökkää joka välissä kiinni rintoihini, vaikka imetys on lopetettu 4 kuukautta sitten (1v7kk poika kyseessä).



Jos menisin vielä sen kolmannen vauvan tekemään, mitä siitäkin tulisi? Moni on jo naureskellut, että ehkä siitä tulisikin vaihteeksi ihan normaali lapsi, mutta en todellakaan ole valmis ottamaan riskiä siitä, että kolmas on vielä haastavampi kuin nämä.

Suoraan sanottuna minusta ajatuskin kolmannesta vauvavuodesta tuntuu maailmanlopulta. Kaksi on jo koettu, ja miten nekin meni? Esikoiseni itki joka yön 1-vuotiaaksi, jonka kanssa mikään ei mennyt kuten "piti" mennä, eli lapsi ei nukkunut, syönyt eikä tyyntynyt syliin, ja 1-vuotiaana hän alkoi kärsiä useista päällekäisistä unihäiriöistä ja muista ongelmista, jotka vasta nyt, 5-vuotiaana, ovat selvinneet maitoallergian ja aistiyliherkkyyden yhdistelmäksi. Kuopukseni osoittautui syömishäiriöiseksi tissitakiaiseksi, joka saattaa monta päivää kieltäytyä syömästä yhtään mitään ja edelleen hyökkää joka välissä kiinni rintoihini, vaikka imetys on lopetettu 4 kuukautta sitten (1v7kk poika kyseessä).

Jos menisin vielä sen kolmannen vauvan tekemään, mitä siitäkin tulisi? Moni on jo naureskellut, että ehkä siitä tulisikin vaihteeksi ihan normaali lapsi, mutta en todellakaan ole valmis ottamaan riskiä siitä, että kolmas on vielä haastavampi kuin nämä.

pitkään (näin olen tehnyt esikoisenkin kanssa ) ja lupaan kantaa häntä vielä enemmän kuin esikoista jos vain mitenkään mahdollista. Lupaan myös yrittää synnytystä ilman epiduraalia (juuri luen Luonnollinen lapsuus kirjaa ja olen tajunnut, että ehkä juuri epiduraalin ja kaikkien muiden mahdollisten hoitotoimenpiteiden takia, joita mulle tehtiin synnytyksessä) imetyksen alkutaival oli takkuinen, siitä onneksi selvittiin mutta olisi mukava päästä ensi kerralla vähän vähemmällä). Mutta lupaa myös itselleni sen, etten syyttele itseäni vaikken onnistuisi tavoitteissani. Kaikkea ei voi suunnitella ja elämä on täynnä yllätyksiä.

Ei kyllä vaikuta imetykseen se, päinvastoin, jos itselläsi on rankka synnytys ja vaikea, niin se vaikuttaa niin päin, ettei maito nouse!

Eiköhän se vika ole sussa itsessäsi eikä lapsissas

Suoraan sanottuna minusta ajatuskin kolmannesta vauvavuodesta tuntuu maailmanlopulta. Kaksi on jo koettu, ja miten nekin meni? Esikoiseni itki joka yön 1-vuotiaaksi, jonka kanssa mikään ei mennyt kuten "piti" mennä, eli lapsi ei nukkunut, syönyt eikä tyyntynyt syliin, ja 1-vuotiaana hän alkoi kärsiä useista päällekäisistä unihäiriöistä ja muista ongelmista, jotka vasta nyt, 5-vuotiaana, ovat selvinneet maitoallergian ja aistiyliherkkyyden yhdistelmäksi. Kuopukseni osoittautui syömishäiriöiseksi tissitakiaiseksi, joka saattaa monta päivää kieltäytyä syömästä yhtään mitään ja edelleen hyökkää joka välissä kiinni rintoihini, vaikka imetys on lopetettu 4 kuukautta sitten (1v7kk poika kyseessä). Jos menisin vielä sen kolmannen vauvan tekemään, mitä siitäkin tulisi? Moni on jo naureskellut, että ehkä siitä tulisikin vaihteeksi ihan normaali lapsi, mutta en todellakaan ole valmis ottamaan riskiä siitä, että kolmas on vielä haastavampi kuin nämä.

Miten aiheutetaan lapselle maitoallergia? Mitä mä tein, jotta esikoisestani tuli aistiyliherkkä? Miksi on mun vikani, etten ole saanut apua neuvolasta tai lääkäreiltä, vaikka olen sitä pyytänyt ja rukoillut?

Kuopukseni kohdalla varmaan onkin enemmän vikaa minussa, mutta hänenkään kanssa en ole saanut mitään apua mistään taholta, pelkkää syyttelyä vain. Miten syötetään lasta, joka ei suostu avaamaan suutaan? Minä en tiedä, ja neuvolalääkärikin vain kohauttelee olkiaan ja toteaa, että "sun on vaan keksittävä jotain". Just, ja kiitos paljon vaan hänellekin.

Mun lapseni ovat ihania, enkä mä todellakaan ole mikään täydellinen äiti, mutta parhaani olen aina tehnyt sen mukaan mitä olen osannut. Tämmöinen elämä ei kuitenkaan ole kovin helppoa, sujuvaa eikä leppoisaa, enkä todellakaan kaipaisi tähän vielä kolmatta, mahdollisesti myös jollain lailla ongelmaista lasta. Ja tiedoksi, sen vuoksi meillä käytetään kolminkertaista ehkäisyä.

ilkeistä kommenteista. Täällä joku taas haluaa kettuilla kun ei ole muuta sanottavaa. Olet hyvä äiti kun olet huolissasi lastesi hyvinvoinnista ja pidät heistä hyvän huolen. Lasten kasvaessa monet edellämainituista vaikeuksistasi helpottavat. Voimia sinulle!