Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa vauvaani!
18.11.2010 |
En vaan jaksa.. Miten te kaikki muut olette jaksaneet tämän vaiheen kun on juuri opittu nousemaan tukea vasten? Koko ajan saa juosta perässä, kun joka paikkaan noustaan ja kaadutaan jos ei olla tukemassa.Huoh.. En saa edes kahvia juoda rauhassa, saatikka kerkeä käymään vessassa.
Kommentit (52)
Koska ei ole kaatunut kuin pari hassua kertaa, seisoskelee ja hiipii tukea vasten. Mutta muuten pitää vahtia, menee pistorasioille, osaa avata takan luukun jne. Ollaan hankittu leikkikehä, se on kätevä, jos pitää tehdä jotain. Joskus vauva viihtyykin siellä :) mutta parempi huuto kuin itsensä telonut vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan alentunut kahviani juomaan lattiatasossa tai pissimään vauva sylissä. Kuulostaa tosi oudolta. Kaikki kotityöt on tullut tehtyä ikkunoitten pesua myöten ja kotiruoka ja leivonniaset on tullut tehtyä ohessa. Kolme lasta pienillä ikäeroilla.
Eihän lapsi opi varomaan mitään, jos jatkuvasti kulkee perässä, kaatuilut kuuluvat elämään.
Koti on laitettu suht turvalliseksi eli kukkia ei lattiatasolla, alakaappeja ei saa avattua, koriste-esineet vitriinissä.
Ei pidä tehdä vanhemmuutta turhan vaikeaksi.
lasta tarvitse koko ajan viihdyttää. 2-vuotias ja nuorempikin osaa viihdyttää itseään, jos olo on turvallinen eli äidin ei jatkuvasti tarvitse olla näkösällä.
Tulisin hulluksi, jos en saisi omaa kahviani juoda rauhassa.
Enkä ole ikinä saanut juoda kahvia rauhassa tai käydä vessassa, kun lapsi vaatii syliä ja viihdytystä koko hereilläoloaikansa. Joten olepa onnellinen, että tuo kestää vain jokusen kuukauden.
Olet opettanut lapsen siihen, että tarvitsee läsnäoloasi jatkuvasti.
Ei kai kukaan oikeasti jatkuvasti kulje vauvan/taaperon perässä ja vahdi jokaista askelta valmiina koppaamaan kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
josta se ei pääse kiipeämään reunan yli. Sinne voit laittaa vauvan siksi aikaa, kun haluat juoda kahvin rauhassa tai et kerkeä vahtimaan.
Annat mielenkiintoisia leluja tai tavaroita vauvalle sinne kehään, niin viihtyy sielä.
Niin ja kaatumisien varalta pitää kehän pohjalla olla pehmusteita esim. patja.
Leikkikehästä on myöhemminkin hyötyä.
Laita se hiekkalaatikko pois vessasta kun olet suihkussa ja ota lapsi mukaan kylppäriin. Itse täytin suuren meikkipussukan oikeita tavararoita täyteen (harja, tyhjä deodorantti, Tampax jne turvallista sälää) ja tätä pussia lapsia sitten sai aukaista, tutkia ja kokeilla. Samoin keittiöön jätin yhden kaapin hänelle tutkailtavaksi ja sillä oli muovikulhot, puulusikat jne. Pyykkiä sai lapsi kanssa lattialta laittaa koneeseen. Ostin myös sellaisen leikkikehän jonka sai suoraksi aidaksi ja vedin sillä yhden suuren nurkan vauvan alueeksi ja alle kaksi joogamattoa vierekkäin. Siinä se veteli itseään pystyyn , käveli ja muksahteli, ei sattunut kovin pahasti ja tilaa oli hetkeksi riittävästi, niin että sain käydä rauhassa suihkussa, syödä ja käydä vessassa jos halusin hetken olla yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan oikeasti jatkuvasti kulje vauvan/taaperon perässä ja vahdi jokaista askelta valmiina koppaamaan kiinni?
Mulla on yks tuollanen kaveri joka aina vinkuu ja vikisee kuinka vaikeeta on mitään ei voi tehdä kun lapsi saattaa vaikka lyödä päänsä lattiaan. Aaaargh!!!!
Miettipä samainen myös että miten pääsee suihkuun kun isyysloma loppuu mieheltä. Öö no miten olis vaik sillon ku ukko on kotona tai lapsi nukkuu!
Ja eikai kukaan täysjärkinen osta konttauskypärää????
Ei kukaan aikuinen nainen kulje jatkuvasti lapsen perässä, tai jätä kahvikuppiaan juomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta voin kokemuksesta kertoa, että se menee ohi suht nopeasti. Mutta lapset ovat siitä ihania, että uusia vaiheita tulee kaiken aikaa ja vielä monta vuotta. Kannattaa siis oikeasti panostaa omaan jaksamiseen ja hyvinvointiiin, muuten tätä ei jaksa. Omaa aikaa silloin tällöin ja vaikka lenkille ihan yksin tai kaverin kanssa. Lapset koettelee vanhempiaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta sitä on elämä. Vanhemman velvollisuus on huolehtia omasta jaksamisestaa, jotta voi huolehtia lapsistaan. Tsemppiä!
siitä asti, kun vauva syntyi, tähän päivään kun on yli vuoden. En ole mitään synnytyksen jälkeen saanut tehdä rauhassa, ja opittuaan kävelemään vauvahan pääsee mun perään, että siinä menee viimeinenkin oma tila !
ja kävellen se ehtii ottamaan kaikki esineet kaikkialta, kiipeilemään ja syömään kiellettyjä tavaroita ja ruokia ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä asti, kun vauva syntyi, tähän päivään kun on yli vuoden. En ole mitään synnytyksen jälkeen saanut tehdä rauhassa, ja opittuaan kävelemään vauvahan pääsee mun perään, että siinä menee viimeinenkin oma tila !
ja kävellen se ehtii ottamaan kaikki esineet kaikkialta, kiipeilemään ja syömään kiellettyjä tavaroita ja ruokia ..
eikö silloin juuri saa olla rauhassa????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitteriin tai syöttötuoliin suihkussa ollessa, pinnikseen vessassa käydessä. Ei se nyt niin vaikee ole.
Eivät yleensä kulje käsi kädessä. Vaikka lapsi osaisi viihdyttää itseään, niin minä en ainakaan niin täydellisesti "jaksa" tehdä kotia lapsiturvalliseksi, ettei toisella silmällä ja korvalla pitäisi seurata, mitä puuhaa on meneillään. Mutta perässä en varsinaisesti kulje.
jostain kävelemään opettelemisesta ja kaatuilusta.. se nyt on ihan pientä verrattuna tähän niiiin mukavaan kieltämisvaiheeseen, jossa lapsi osaa, taitaa ja pääsee jo vaikka minne ja kaikki paikat pengotaan ja kieltoja ei uskota. Nauretaan vaan päälle.
Se se on vasta puuduttavaa, ja sitä iloa kestää kyllä taaperon kanssa vielä pitkälle ikää... =P
on jonkun verran vikaa. En minäkään ehtinyt syödä en juoda, en pitään, ihan kamala selviytymisleiri oli pari ekaa vuotta per lapsi. Lapsilla oli kauheasti allergioita, josta syystä huusivat lähes koko ajan ja päälle kaikenmaailman infektiot. Kyllä katosi normaali elämä ja oma hyvinvointikin moneksi vuodeksi. Olisin relannut, mutta jotta lapset olis edes hetken tyytyväisiä oleet, minä painoin niska limassa. Ja helpottihan se siten kun lapset kasvoivat
koditkin on erilaisia. Ja ihmiset kasvaa eri tavalla äitiyteensä. Mutta kun oikein haluaa päteä ja lytätä muita, sitä ei taida muistaa.
Mun tutuilla on ollut hellpoja köllöttäjälapsia,jotka ei eläessään vilkaisekaan hellaa päin tai muutakaan ja sitten on ollut lapsia jotka ehtii; kiipee, laittaa silmänräpäyksessä kaiken suuhunsa. kiipeää akvaarioon, ylähyllylle, kaiteelle.
Ja vielä- onnellinen se lapsi joka on saanut tottua äitinsä jatkuvaan läsnäoloon. Kyllä se siitä sitten itsenäistyy aikanaan.
Alue: Aihe vapaa
Enkä ole ikinä saanut juoda kahvia rauhassa tai käydä vessassa, kun lapsi vaatii syliä ja viihdytystä koko hereilläoloaikansa. Joten olepa onnellinen, että tuo kestää vain jokusen kuukauden.